Sopivan mansellismielinen blogialusta
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3297ecb1-59f7-4820-9d8b-4a3c5da94aad
”Äiti teki hirveän virhearvion: Susi raahasi pikkulapsen metsään Alankomaissa
Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun susi hyökkäsi ihmisen kimppuun alueella.”
Muualla maailmassa tllaista tapahtuu ja ihmisiä kuolee susien raatelemina.
Suomessa nämä citypellet vetoavat siihen, että susi ei ole tappanut ketään 100 vuoteen – aikaan, jolloin susia ei ollut muutamaa enempää.
Saatan suututtaa tällä kirjoituksella monia, mutta se ei ole tarkoitus. Tarkoitus on laajentaa keskustelua hoitojen ja hoivan tilasta ja mahdollisuuksista Suomessa. Argumenttini on tämä: mielenterveysongelmiin voi tietyissä oloissa saada paljon helpommin apua kuin ns. perinteisempiin fysiologisiin vaivoihin.
Kirjoitus perustuu kokemuksiin yksityisessä terveydenhoidossa ja se on kooste n. viiden vuoden ajalta, usean henkilön tapauksista. Korostan: en käsittele tässä julkista terveydenhoitoa.
Tapaus 1: mielenterveyshaasteita
Yhä useampi työterveyssopimus sisältää nykyään apuja mielenterveyden haasteisiin. Psykiatrisen hoitajan juttusille pääsee yleensä päivissä ja lääkärikin löytyy viikon-parin sisään. Lähetteitä saa nopeasti, reseptejä vieläkin nopeammin. Myös psykoterapeutin vastaanotto hoituu yleensä kuukauden sisään. Jos intoa ja voimia on (mitä harvemmin tässä tapauksessa on), voi päästä nopeamminkin. Yhtään tapausta en ole kuullut, ettei jonkin asteen apua löytyisi päivien sisään.
Tapaus 2: perinteinen tauti
Kaikista esimerkeistä päätän nostaa esille vyöruusun – tuttu, yleinen oire aikuisilla. Kivulias, mutta pitkälti vaaraton ja ohimenevä. En meinannut uskoa todeksi ellen olisi paitsi itse kokenut, mutta myös usealta tuttavalta kuullut: hurja määrä yleislääkäreitä ei tunne tautia. Pääosa sanoo että ota vain apteekin kipulääkkeitä, kaipa se siitä. Monelle tuo toki riittääkin, mutta joskus kipu ylittää ns. burana-kynnyksen voimakkuudellaan. Tautiin on myös olemassa lääke, mutta onnea ja menestystä löytää lääkäri joka ymmärtää taudin nimen ja siten löytää lääkkeen.
Tapaus 3: perinteisiä liikuntaelinvaivoja
Sattuu niskaan, sattuu jalkaan, sattuu sinne tai tänne. Voi jestas. Oli diagnoosi sitten tuttu, kuten vaikkapa luupiikki, tai monimutkaisempi, kuten joku jota en osaa siteerata, on tilanne aika surkea. Minä sanon sen suoraan: apua on liki mahdoton saada. Lääkärille kyllä pääsee. Pääsee röntgeniin, magneettiin ja ties mihin ihmelaitteisiin. Vaan kun pitäisi saada apua, eikä vain arveluita, voi voi. Liian monelle yksityiselle lääkärille on jostain syystä täysi mahdottomuus sanoa ”tämä on tauti, tämä on hoito, tee näin”. Oikeastaan vain yksi Aavan lääkäri saa tästä pisteet.
Liian monilla lääkäreillä tuntuu olevan halu kauaslentoisiin teorioihin, tästä voi ankarasti moittia vaikkapa Pihlajalinnaa ja Terveystaloa. Lääkäri katsoo magneettikuvia sopivalla mielialalla ja päättää että tauti on tuo. En nyt lähde siteeraamaan yksityiskohtia, ettei kavereita tunnista, mutta kerta toisensa jälkeen toinen asiantuntija on analysoinut tuloksia ja todennut ne teoreettisiksi mahdottomuuksiksi. Useimmiten tarkistuskerroksen kommentit ovat sitä tasoa, että lääkäri on tehnyt äärimmäisen amatöörimäisen töppäyksen, kun on keskittynyt vain yhteen oireeseen eikä kokonaisuuteen. Tämä lääkäreiltä jotka veloittavat tähtitieteellisiä summia työnantajilta ja/tai vakuutusyhtiöiltä.
Tapaus 4: akuutti ja pinnallinen
Sanotaan nyt jotain positiivistakin. Kun tulin yksi kerta portaita alas turhan vauhdilla ja olin tikkejä vailla, tässä yksityinen palveli. Vaikka oli jo ilta, montaa minuuttia ei nokka tuhissut Terveystalon aulassa, kun oltiinkin jo polvea paikkaamassa. Jos sama olisi sattunut vaikkapa perjantai-iltana ja oltaisiin julkisen varassa, hoitaja- ja lääkäriparat työkuorman alla olisivat varmaan päässeet auttamaan joskus sunnuntai-iltana, parhaasta tahdostaan huolimatta.
Tapaus 0: on se nyt helmutti
Minulla on arvaus: isot yksityiset terveysfirmat Suomessa ovat lakanneet yrittämästä. Ei niiden yksinkertaisesti tarvitse. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista määräämällä buranaa tai masennuslääkkeitä ja delegoimalla vaikeimmat tapaukset julkiseen erityissairaanhoitoon. Yksityiset kyllä tarjoavat nopeaa lääkärille pääsyä, mutta palvelua tai laatua ei ole, ei tippaakaan. Tämän huomaa monesta muustakin kohdasta, kuten vaikkapa turhalla yrityksellä tavoittaa potilasasiamiestä. Pihlajalinnalla ei taida moista olla koskaan ollutkaan, tai ainakaan en ole koskaan saanut kiinni.
Mielenterveysdiagnoosien räjähdysmäinen kasvu on johtanut rutinoitumiseen ja rutiinit ovat jotain mitä yksityinen puoli hoitaa mieluusti – iso lasku, pieni työ. Kaikki ajattelua vaativa hoitotyö sen sijaan on heille lähinnä liiketoiminnan esteeksi.
Ja sen kyllä huomaa.
Mediat ilakoivat nyt kilvan perussuomalaisen puolueen kannatuksen puoliintumista siitä mitä se oli ollut eduskuntavaaleissa.
Mutta minä kysyisin puolestani, kun perussuomalaisten päättäjät niin eduskunnassa, alue,- kunta kuin piiritasollakin ovat lähes poikkeuksetta ja yksimielisesti tukemassa puolueen harjoittamaa politiikkaa kaikilla mainitsemillani päätöksenteon portailla, niin ovatko he väärässä äänestäjiin nähden.
Eduskuntavaalien yli 600000 äänestäjän joukko on supistunut n.300000, eli eikö 300000 paenneen joukko kestänyt merivettä, vaan ostivat vasemmiston sian säkissä, hullantuen heidän ”kyllä valtio kyydin maksaa” jargoniinsa ja kun Kuhankeittäjä liruttelee säettä koivunlarvassa että, ”onko piialla vilu”, niin vasemmisto vastaa että kyllä on.
Kysyisin tältä 300000 paenneen joukolta, että kuvittelevatko he että parikymmentä vuotta kun valtiossa on syöty enempi kuin on tienattu, eli on eletty ns. kuin siat vatukossa, että se korjaantuu heti kun perussuomalaisen puolueen nimi hallituspaperiin ilmestyi Säätytalolla.
Nämä kaikki perussuomalaisten päättäjät joka tasolla tekevät politiikkaa huomista ei tätä päivää varten ja taas ne äänestäjät jotka ovat poliittista kotiaan lähteneet hakemaan muualta kuin perussuomalaisista uskovat, että vasemmiston kädet heidän taskuillaan eivät ota, vaan tuovat lisää niitä oleskeluyhteiskunnan antimia, jolloin köyhäkin voi elää kyykyssään säällistä elämää MUIDEN PIIKKIIN punaisten päättäjien suojeluksessa.
On mielenkiintoista nähdä jos niin käy, että seuraava hallitus kootaan ilman perussuomalaisia, niin mistähän nämä merivettä pelkäävät seuraavaksi lähtevät poliittista kotiaan etsiskelemään, kun nykyiselle hallituspolitiikalle ei ole vaihtoehtoa, jos hyvinvointivaltio aijotaan säilyttää edes nykyisellään.
Eilinen tv-uutinen:
Suomi päässyt EU maista kakkosijalle työttömyystilastossa!
Ainoastaan Espanjassa on työttömyysprosentti korkeampi.
Valkeakoskella toki kirkkoon pääsee ainoastaan sorkkarautaa käyttäen:
”Valkeakosken kirkkoon murtauduttiin, tekijät julkaisivat videoita someen”
AL tänään lukijalle.