Olisin mielellään maassa muussa
Jossain lämpimässä
Enkä tääl kuraloskassa rämpimässä
No, pimein aika kohta ohi
Tuhtia ruokaa ja maistuu myös rasvainen lohi
Radio Voimasta musiikkia hiljaa,
Alan lukemaan taas kirjaa
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Vai että lohi?
Syödä en tohi.
Pääkipua pukkaa.
Rahatkin hukkaa.
Särki käy kyllä.
Järki pysyy yllä.
Muikkua himoon.
Mee ei suu vinoon.
Onneksi Suomessa ei ole ainainen kesä ja kärpäset.
Kannattaa nauttia vaihtelusta
ja nyt syksyn pimeydestä…
Pimeydessäkin on oma valonsa, etenkin jos sen yhdistää hiljaisuuteen.
Oi niitä aikoja, kun oli ihan oikeasti pimeää.
50-60-luvuilla Pispalassa oli hienoa katsella kirkasta tähtitaivasta ja mm. Juri Gagarinin lentoa.
Taskulamppujen valossa kuljettiin. Paljoa eivät valaisseet 69watin hehkulamput, joita oli n. 50m välein puupylväissä.
Ateistisen Neuvostoliiton kosmonautin Juri Gagarinin ensimmäiset sanat olivat kun palasi avaruudesta: ””En nähnyt siellä Jumalaa””
Venäläinen kosmonautti, ateisti, ja venäläinen aivokirurgi, luojauskovainen, keskustelivat.
Kosmonautti: – Olen käynyt monta kertaa avaruudessa, mutta en ole koskaan nähnyt Jumalaa enkä enkeleitä.
Aivokirurgi: – Olen avannut monet aivot, mutta en nähnyt niissä koskaan yhtään ajatusta.
Minäkin uskon nähneeni po. avaruusaluksen lentävän, koska uutisissa kerrottiin aika koska se näkyy ja näin ”tähden” kulkevan huomattavalla nopeudella, mutta Gagarinia en nähnyt, vaikka hänenkin kerrottiin lentävän siellä. 😉
Marraskuu, toisen mielestä kolea ja synkkä.
Itse pidän hiljaisista puista, hämärästä
jossa on värejä ja eksotiikkaa, paljon.
Kun elän marraskuuta, ansaitsen talven,
sen valot ja varjot, ne miljoona
timanttia, jonka huhtikuun aurinko
kirvoittaa hangen pinnasta taivaan sineen.
Ja sydämeni avautuu keväälle ja kaikelle
muulle joka tuoksuu ja elää.
Minä elän.