Vai hyvin vointi yhteiskunta

Tällä hetkellä sellasta ei ole enää onko sitten ihan oikein sanoa että nyt pelastetaan sellasta jota ei ole olemassa

Voihan sitä sanoa että varmaan sekin on joillekkin mutta ei kaikille itse koen tällä hetkellä sen olemattomuuden ja se ei toimi

Syytä tuolle en ihan suoraan sanoen tiedä ketä asiasta syyttäisi mutta olipa se ihan mikä taho hyvänsä koitan selvitä tulevankin helmikkuun

Jotakin pitää keksiä sen nyt tiedän etten saa mitään apua mistään mutta katsotaan mitenkä selviän helmikuun

No mitäpä tuossa mitään   tehtävissä ja helmikuu alkoi tänään

Mutten olisi mitään jospa keksinkin etten maksa kaikkia maksussa olevia esim pirhan laskuista ne kun ovat suurin aiheuttajia tilanteeni tähän vaiheeseen

Iroonista asiassa oli kotuttamis papereissa olleet ruoka ohjeet sitä vaan ei siinä ollut että millä rahalla sitä ruokaa saisin

No ne ohjeet saa olla omassa arvossaan toden näköisesti lykkään pirhalle laskujen maksun tällä hetkellä se ei ole mitenkään maksettavissa

Mutta tällä tavalla saa kuvan Suomesta ja hyvin voinnista seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Raaka ”kaalikääryle” – herkullista

Minulla on vuosia ollut tapana rouskuttaa raakaa keräkaalia. Päältä lehti rullalle ja rouskutusta.

Samoin on ollut tapana syödä Huittisten Palvia Reissumiehen kanssa. Palvi on halkaisijaltaan sama kuin Reissumies, joten sopivat hyvin yhteen. Syön käytännössä joka päivä sellaisia palvivoileipiä välipaloiksi. Aamupäivällä siivu raakaa keltasipulia leivälle, sitten palvia ja vielä rasvaista kermajuustoa. On hyvää ja terveellistä. Iltapäivän välipalalle Reissumiehelle vain voita ja pari siivua palvia. Yksinkertainen on kaunista.

Muutama päivä sitten sain älynvälähdyksen kokeilla ”kaalikäärylettä”. irroitin varovasti raa’asta keräkaalista yhden lehden lautaselle ja sitten siihen kaalinlehden päälle kaksi siivua Huittisten Palvia. Käärin rullalle ja rouskutin menemään. On niin hyvää, että tätä kirjoittaessani tulee jo vesi kielelle.

Suosittelen sitä keräkaalia sekä paljaaltaan, että Palvin kera.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Keskustelin yhden Suomen / Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavan henkilön kanssa kauppareissullani, hän on asunut ja työskennellyt vakituiseen Suomessa  vuodesta 99 lähtien, mutta vierailee kuukausittain Venäjällä sukunsa luona ( Viron kautta ) Karjalassa sillä alueella, joka sodassa jäi Venäjän puolelle.

Mutta se hänen taustastaan. Ihmettelin hänelle ja olen ihmetellyt monelle muullekkin sitä, että mihin ja miksi on lintulaudoiltani hävinnyt kaikki niin hömö/kuusi kuin töyhtötiaisetkin, ainoastaan talitiaiset ja sinitiaiset ovat runsaslukuisina edustettuina. Töyhtötiaisia en ole nähnyt useampaan vuoteen ja nyt hömö ja kuusitiaisetkin loistavat poissaolollaan.

Tätäkös tämä keskustelukumppanini kovasti ihmetteli ja sanoi, että hän ei ole huomannut niiden vähentyneen, päin vastoin hänestä tuntuu että ovat lisääntyneet viimevuoteen verratessa.  Me pidämme kortteeria muutaman kymmenen kilometrin päästä itä-rajasta ja hänen kotinsa suvun maat ovat n.140 kilometrin päässä rajasta.

Hän mainitsi, että hänen lähialueillaan on laajat alueet  koskematonta metsään, siis metsää jota ei ole hakattu ”talouskuntoon” eikä muutenkaan kirves ole vieraillut muuten kuin pienimuotoiseen poltto,-ja rakennuspuun hakuun.

Tässähän se taisi olla vastaus kyselyyni lintulajien puuttumiselle omissa ruokintapaikoissani, kun rajan Suomen puolella on pääasiassa pelkkiä puupeltoja.

Tuossa muutaman kymmenen kilometrin päässä on yksi Pentti Linkolan ostama 20ha metsätila joka on luonnonsäätiön omistama, mutta se on kuitenkin niin mitätön pläntti, että sillä ei ole vaikutusta lintujen esiintymiselle puoleen eikä toiseen.

Jos Venäjä on asukkailleen sellainen ”vankileirien saaristo”, niin linnuille ja varmasti kaikille metsien asukeille se on luonnon monimuotoisuudessaan paratiisi.