Tekijä: Timo Lennart

Tänään Bussipysäkillä vahvasti humalassa oleva arviolta nelikymppinen mies haukkui rumin sanoin penkillä istuvan tummaihoisen naisen. Huutaen tälle kovaan ääneen muunmuassa : Kumihuuli, neekeripakolainen, huora näin vähintään. Kun vähän kehoitin miestä asiallisuuteen sanoi mulle:- Ootko säkin joku hyysäri.??!

Olisin vähän argumentoinut, mutta bussini tuli ja muutenkin tuskin viestini olisi mennyt sille kännikalalle perille.

Tuollaisista tapauksista vain persujen vihaajat ja vihreät saavat lisää vettä myllyynsä, eli tuo kännikala pelasi niiden pussiin.

Jos makaisin hiekkarannalla, niin saisin varoa greenpeacen aktivisteja, jotka tulisivat raahaamaan minut takaisin mereen.

Tosiaan, mut lääkäri punnitutti tänään tarkkuusvaa´alla.

Minulla on isot lihakset ja muutenkin olen isokokoinen, mutta painoa pitäisi pudottaa ensi kesäksi tuollaiset 30 kiloa ja sen otan tavoitteeksi.

Tänään olin ison kiusauksen edessä, kun kuljin Jonen grillin ohi: Jonen grillin MÖRKÖ, johon kuuluu jättilihapiirakka, 2 naudanlihapihviä, kaksi balkkania, kananmuna, pekonia ja tietysti kaikki mausteet.

Vältin kiusauksen kuitnkin.

Selasin tuollaista teosta(Itärintama harvinaisissa valokuvissa 1941-1945), niin kuvat olivat toki hyviä, vaikka osa oli niistä kirjan mukaan lavastettuja.

Mutta

Kirjassa kehuttiin kovasti neukku-partisaaneja ja saksalaisista kuvattiin vain julmuudet, kun taas partisaaneja suorastaan ylistettiin.

Outoa, kun kirjan tekijä on kaiketi britti: Will Fowler.

Olen tässä pohtinut eloni järjettömyyttä, kun eläkkeeni ei tahdo riittää kuin kahdeksi viikoksi ja sitten olen toiset kaksiviikkoa kuukaudesta nälässä ellen vippaa kavereilta. Nyt teen asialle sen että otan käyttöön välitystilin: Se tarkoittaa sitä että saan tililleni vain tietyn rahasumman päivässä kattaen 30 päivää. Toisin sanoen rahani tulevat riittämään koko kuukaudeksi, mutta niukasti pitää elää ja tehdä valintoja: Loppuu kaljottelu ja nykyinen tupakanpolttoni pitää vähentää puoleen.

19.2. minulla on varattu aika etuuskäsittelijälle tuossa asiassa ja laitetaan pyörät pyörimään. Tämä siksi koska minulta loppui vaihtoehdot.

Mulla on pari päivää ollut viiltävää kipua oikean jalan polvilumpion vierestä. Esim noustessa istuma-asennosta seisomaan tuntuu ikävältä. Oisko rasitusvamma, en tiedä kun siitäkin on aikaa kun viimeksi tein jalkakyykkyä romut niskassa. Ainoastaan pienehköjä kävelylenkkejä olen tehnyt, mutta minulla on ylipainoa melko reippaasti.

Poistin facebook-kavereistani tänään. Levitellyt minusta ja minun sairaudestani ilkeitä juttuja ja muistuttaa yli 15 vuotta vanhoista asioista joita olen joskus tehnyt….

En nakkaa enää tuolle paskaakaan ja miettiköön itse.

Mulle tuli henkisesti huono fiilis tuosta, mutta rakki haukkukoon ja karavaani kulkee ):

• 2 prk edullista k-menu tonnikalaa
• punainen ja keltainen paprika
• punasipulia
• tomaattia
• kurkkua
• salaattijuustoa
• kastikkeeksi pirkka valkosipulisalaattikastiketta
• lopputulos: Hyvää ja vaihteeksi kevyttä syötävää.

Kauankohan tämä syksy jatkuu eteläisessä Suomessa? No , en minä kauheasti lunta kaipaa, mutta saisi sitä  jonninverran olla ja muutama aste pakkasta.

Pilkille ei pääse jos ei pian tule pakkasia ja mitenhän käy salppurin kisojen, jos ei lahteen tule pakkasia ja lunta.

Kunhan ei käy niin että räntää tulee ensi juhannuksena.

Sain yhdeltä ystävältäni muutamaa puuttuvaa numeroa lukuunottamatta shokki-lehden koko tuotannon. Lisäksi niiden joukossa oli muutamia frankenstein/ihmissusi-lehtiä samalta aikakaudelta.

Käyn läpi nivaskan ja laitan parempikuntoiset lehdet eri pinoon muista. Niin sarjakuvien keräilyarvoa ei ratkaise harvinaisuus, eikä ikä, vaan hyvä kunto on A ja O. pienetkin kulumat heikentävät keräilyarvoa, mutta on noissa saamissani shokki-lehdissä muutama hyväkuntoinen helmi joukossa. Katsotaan jos niiden arvo vielä kasvaisi. Suurin osa onkin sitten vain iltalukemista, ilman mainittavaa keräilyarvoa kulumien vuoksi.

Aihe josta voin sanoa tietäväni paljon, sillä sairastin 5 vuotta kestäneen vakavinta tasoa olevan masennuksen 2004-2009 . Sairauteni kliimaksi oli itsemurhayritys josta päädyin psykiatriseen sairaalaosastohoitoon. Siellä myös osaston ylilääkäri antoi minulle diagnoosit sairauksistani, jotka olivat/on vakava masennus ja skitsofreeninen häiriö (F21) Masennuksesta onneksi selvisin , mutta f21 ; sen kanssa joudun tulemaan toimeen ehkä loppuelämäni. Vaikkakin siitäkin voi parantua.

Sanon vain lyhyesti kaksi seikkaa: 1) Masentuneen läheisille sanoisin, että tyhmintä mitä voi sanoa masentuneelle on ” Ota itseäsi niskasta kiinni”, koska vakavasti masentunut on oikeasti fyysisesti ja henkisesti kykenemätön juurikaan mihinkään. Niin masennus ei ole pelkästään psyykkinen sairaus, sillä pitkässä juoksussa siinä menee myös fysiikka täysin kuralle.

2) Masentuneelle sanon, että : Älä kaada sairauttasi läheistesi niskaan, sillä he eivät jaksa loputtomiin. Heillä on myös oma elämä ongelmineen elettävänä. Apua varten ovat ammattiauttajat terapioineen ja lääkärin määräämä lääkehoito. Itsekin tein sen virheen että tressasin kahta isosiskoani niin paljon, että parannuttuani masennuksesta olen pyytänyt molemmilta anteeksi.