P-Korean upseereita kaatui Venäjän miehittämänä olevassa osassa Ukrainan Donbasia

”Enemmän kuin 20 sotilasta kaatui 3. lokakuuta tapahtuneessa ohjushyökkäyksessä Venäjän miehittämänä olevalla alueella Donetskin läheisyydessä, joukossa kuusi Pohjois-Korean upseeria, jotka saapuivat neuvotteluihin Venäjän kollegojen kanssa.” Suomennokseni.

Lähteenä Viron Postimees. Laitan tähän myös kopion viroksi.

«Rohkem kui 20 sõjaväelast hukkus 3. oktoobril toimunud raketirünnakus Venemaa poolt okupeeritud territooriumil Donetski lähedal, sealhulgas kuus Põhja-Korea ohvitseri, kes saabusid läbirääkimistele oma Vene kolleegidega,»

Tämä sota menee jo mielenkiintoiseksi.

Hyötyliikuntaa

Pyöräilin noin tunnin ampumaradalle, ammuin noin tunnin ja pyöräilin takaisin kotiin noin tunnin.

Aamupäivällä oli sen verran kylmää, että piti olla nahkasormikkaat alkumatkasta. Sitten matkalla vaihdoin nahkasormikkaat ohuisiin kangassormikkaisiin ja pistin myös verikauhan pyörän etutelineelle – ajoin loppumatkan avopäin.

Olisi pitänyt vähentää vaatetusta vieläkin enemmän matkalla, kun olin melkoisen hiessä perillä ampumaradalla. Oli hyviä mäkiäkin noustavana.

Ammuin kolmeen SRA-tauluun. Kaksi oli 25 m etäisyydellä ja yksi 50 m etäisyydellä. Kymmenen laukauksen sarjat pika-ammuntana. Tauluilla käynti, merkkaus punaisella huopakynällä – takaisin ja seuraava 10 laukausta. Kaikkiaan ammuin 9 mm sotilaspistoolilla 100 laukausta.

Oli hyvä reissu. Pyöräilyä, kävelyä, ammuntaa.

Säädettävä tyyny – hyvä keksintö ja hyvä ostos

Vuosia sitten huomasin Lidlin tyynymainoksen ja kävin ostamassa tyynyn, jonka ”korkeutta” voi säätää mieleisekseen. Muuten tavallisen kokoinen 50 x 60 cm. Tyynyn päässä on vetoketju, jotta täytteen määrää saa käyttäjä itse säätää. Ostin silloin kaksi tyynyä ja otin toisesta täytettä käytössä olevaan, jotta sain paksumman ja ”kovemman” tyynyn.

Olen ollut siihen tyytyväinen ja pessytkin välillä pesukoneessa – puhdistui, mutta ei huonontunut.

Niinpä seurasin Lidlin mainoksia, että kun tulee uudelleen sellainen tarjolle, niin ostan taas kaksi tyynyä.

Viime viikolla tuli ”lottovoitto” – vastaavia tyynyjä oli taas tarjolla – joten kävin ostamassa taas kaksi tyynyä. Tyynyn valmistaja oli nyt eri ja tyynyssä eroja entiseen nähden. Nyt on kaksi pussia sisäkkäin – molemmissa vetoketju. Tärkeintä on kuitenkin se täytteen määrän säätö mieleiseksi.

Nukuin ensin koeunet lisäämättä täytettä ja viime yöksi sitten tein taas sellaisen paksumman ja kovemman. Viime yö oli ensimmänen sillä säädetyllä tyynyllä ja tyyny oli hyvä. On tietysti hyvä kotimainen tyynyliina vielä sen Lidlin tyynyn päällä.

Lidlin tyyny on Livarno Polygiene. Suosittelen lämpimästi. Lidlillä vaan on tapana, että tuotetta ei ole jatkuvasti tarjolla, vaan harvakseltaan ”erikoistarjouksessa”.

On tuettava Ukrainan omaa aseteollisuutta

Läntinen aseteollisuus tuottaa kalliita aseita ja asejärjestelmiä hitaasti. On parempi rahoittaa Ukrainan omaa tuotantoa.

Esimerkiksi Tanska rahoitti Ukrainalle 18 ukrainalaista panssarihaupitsia Bohdana. Ukraina sai mitä halusi hyvin nopeasti. Tanska teki tilauksen heinäkuussa 2024 ja ukrainalainen toimittaja toimitti haupitsit nyt viikonvaihteessa 14.9.2024-15.9.2024.

Ukrainan presidentti Zelenskin mukaan Ukrainalla on kapasiteettia toimittaa aseistusta 20 miljardin edestä vuodessa, mutta rahaa valmistamiseen on vain murto-osa siitä.

Tanskan puolustusministeri suositteli tilaamaan Ukrainasta.

Kaikki ilmaston lämpenemisen torjuntaan tarkoitetut rahat on pyyhittävä pois budjeteista

Ilmasto on muuttunut tuhansia vuosia milloin lämpimämpään suuntaan, milloin kylmempään suuntaan – ja tulee jatkossakin muuttumaan, milloin lämpimämpään suuntaan, milloin kylmempään suuntaan – ihan ihmisten toimenpiteistä riippumatta.

Hiilidioksidi ei ole myrkky, eikä saaste, vaan kuuluu oleellisena osana luonnon kiertokulkuun. Hiilidioksidia on ihan turha jahdata hirmuisin rahasummin ja aiheuttaen vahinkoa mm. Suomen taloudelle.

”Vihreä siirtymä” on heitettävä historian roskatynnyriin – siihen sijoitetut rahat menevät täysin hukkaan.

Tuulivoima

Suomeen on valitettavasti rakennettu ”Ilmaston lämpenemisen torjumiseksi” haitallista sattumavoimaa tuulivoima kapasiteetiltaan (teho MW) jo peräti 7647 MW. Tuulivoiman tuotanto (hetkellinen teho MW) vaihtelee kuitenkin aivan hulluna karkeasti välillä 0 ja 6000 MW, ihan siitä riippumatta kulutetaanko Suomessa sähköä minkä verran (teho MW) hyvänsä. Sähkön kulutus voi aivan hyvin olla huipussaan vaikka 15 000 MW ja samaan aikaan tuulivoiman tuotanto 0 MW. Tuulivoimassa ei ole vähäisintäkään järkeä.

Katsokaa pitkä kuvasarja millaista tuulivoiman tuotanto aikuisten oikeasti on. Kuvissa on kuukausigrafiikka tuulivoiman tuottamasta tehosta ajan fuktiona. Viimeisin kuva on heinäkuulta 2024.

https://jput.fi/Verovaroin_tuetaan_tuulivoimahui.htm

Linkki on minun kotisivulleni, eikä ole sen vaarallisempi kuin linkki esimerkiksi Hesarin tai Iltasanomien kotisivuille.

Sähkön hinta heiluu tuulivoiman vuoksi aivan hulluna

Kun sattuu tuulemaan hyvin, niin sähkön aluehinta painuu alle sähkön tuotantokustannusten, jopa miinuksen puolelle – se ei houkuttele rakentamaan Suomeen hyödyllistä sähköntuotantoa.

Kun talvipakkasilla ei tuule, niin sähkön aluehinta pomppaa sietämättömän korkealle. Se taas vähentää kiinnostusta investoida Suomeen, eli on erittäin haitallista Suomen taloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille.

Esimerkki tällaisesta löytyy täältä:

https://jput.fi/Kylmia_tosiasioita_numeroin_talvipaiva_helmikuussa_2023.htm

Onpa hyvä, että ilmasto on lämmennyt

Tulee erinomaisen hyvin mm. puolukkaa. Kävin pari päivää sitten poimimassa valikoiden puolukkapuuropuolukat – ensimmäiset tämän vuoden puolukoista. Parin viikon päästä voinee jo poimia huolettomammin.

Sain aivan mahtavan sadon hyvää, pehmeää, makeaa syöntiomenaa omasta puutarhastani. Olen syönyt ja syönyt, ja suurin osa on vielä omenapuussa – toki on myös jääkaapissa ja keittiössä.

Ohjelmistot muuttuvat yhä huonommiksi

Voisi luulla, että uusi ohjelmistoversio on parempi kuin vanha. Niin voi luulla, mutta käytännössä tilanne näyttää usein olevan päinvastoin – uudempi versio onkin huonompi kuin vanha.

Yksinkertainen on hyvä

Yleensä käyttäjä haluaa tehdä jonkun varsin yksinkertaisen toimen ja haluaa tehdä sen helposti ja nopeasti. Silloin myös ohjelmiston pitää olla yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Saman ohjelmiston pitää toimia samalla tavalla vuosia, mieluiten vuosikymmeniä – jotta käyttäjältä ei kulu turhaan aikaa uuden version opettelemiseen yhä uudelleen ja uudelleen.

Käyttäjän pitää olla isäntä, eikä ohjelmiston orja

Kun käyttäjä haluaa tehdä jonkun yksinkertaisen asian helposti, niin se pitää myös uudessa ohjelmistoversiossa voida tehdä helposti – eikä ohjelmisto saa arvailla mitä käyttäjä haluaa tehdä ja tarjota erilaisia vaihtoehtoja, vaikka käyttäjä ei sitä halua. Käyttäjä tietää mitä haluaa ja se pitää voida tehdä helposti kuten ennenkin.

Käyttäjät eivät yleensä ole idiootteja

Käyttäjä on hyvinkin voinut käyttää jotakin ohjelmistoa jo vaikka vuosikymmenen, ehkä enemmänkin ja työskentelee sillä vanhalla versiolla tehokkaasti. Uuden version täytyy toimia täysin samalla tavalla kuin entinen versio – ellei käyttäjä nimenomaan halua käyttää joitakin uusia ominaisuuksia. Ohjelmistojen kehittäjät eivät yleensä tätä ymmärrä, vaan tekevät aivan turhia ja haitallisia uudistuksia, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ohjelmiston kehittäjä tekee vanhaan ominaisuuteen jonkun muutoksen, joka hänestä on parempi tai hienompi, mutta tuottaa käyttäjälle turhaa harmia, kun pitää opetella uusi tapa käyttää.

Vanha on usein parempi kuin uusi

Vahassa ohjelmistossa oli usein enemmän mahdollisuuksia tehdä valintoja – käyttäjä sai helposti tehtyä juuri sen mitä halusi. Uudesta ohjelmistosta voi kokonaan puuttua se haluttu toiminto, tai sitä varten pitää tehdä ylimääräistä työtä, että saa edes jotenkin tehtyä sen, mikä vanhalla ohjelmistolla oli helppoa.

Esimerkiksi Canonin tasoskanneri

Minua palveli erinomaisesti mielestäni enemmän kuin 10 vuotta joku Canonin Lide-sarjan skanneri. Sillä oli helppo skannata kuvia, dokumentteja, jne. Sai helposti vaikka JPG, tai PDF, yms. formaateissa. Sai itse helposti määrätä minkä kokoiselta alalta skannattiin – esimerkiksi A4.

Sitten yhtenä kauniina päivänä Skanneri sanoi YYA-sopimuksen irti ja ostin uuden. Kun olin ollut tyytyväinen Canonin Lideen, niin ostin uuden Canonin Liden. Olisin ostanut vieläkin uudemman, mutta sillä olisi ollut pitkä toimitusaika, joten uusi ei ollut ihan uusinta mallia.

Minun piti skannata uudella suunnilleen samoja asioita kuin vanhalla, mutta nyt oli kehitetty ohjelmoijan mielestä uusi ja muka parempi käyttöliittymä, joten olin kusessa. Piti yrityksen ja erehdyksen kautta kokeilla, että millähän kombinaatiolla saisin sen, mitä ennen sain tehtyä helposti. Meinasi savu nousta korvista.

Tietsikan joku ohjelmisto on muuttunut

Tässä ihan lähiaikoina jotakin on muuttunut tässä tietokoneessani, jolla kirjoitan tätä kirjoitusta. Ohjelmisto luulee auttavansa minua avaamalla minulle valikkoja, joita en halua. Kun minulla on vaikkapa joku e-lehti, tms. auki ja vanhoina hyvinä aikoina klopsasin hiirellä jotakin otsikkoa, niin sivu vaihtui sinne mitä klopsasin ilman mitään valikkoja – yksi klikkaus.

Nyt kun teen sen yhden klikkauksen, niin ihan turhaan aukeaa valikko, josta ohjelmoijan mielestä minun on helppo valita, haluanko esimerkiksi avattavan uuteen sivuun, uuteen välilehteen, tms. Siitä uudesta toiminnosta on vain haittaa. Ennen selvisin yhdellä klikkauksella, nyt pitää klikata kahdesti tai kolmesti saadakseni saman toiminnon, jonka ennen sain yhdellä klikkauksella.

En edes tiedä minkä ohjelmiston päivitys tämän on aiheuttanut. Minusta se ilmiö on kahdella eri selaimella. Epäilen Windowsin päivitystä syylliseksi.

Ukraina-Venäjä-sodasta – Kurskin operaatio

Kyseisestä operaatiosta liikkuu mitä kummallisempia huhuja ja kirjoituksia.

Heitetäänpä lisää löylyä – miltä se minusta näyttää:

1. Ukraina ei ole suoraan kertonut hyökänneensä Venäjän alueelle Kurskin oblastiin, mutta siltä se näyttää.

2. Mitä ilmeisimmin hyvään tiedustelutietoon perustuen operaatio on suunniteltu hyvin ja onnistuttu toteuttamaan yllätyshyökkäyksenä.

3. Hyökääviä ”Ukrainan” joukkoja on ollut ilmeisesti noin pataljoonan verran, korkeintaan vahvennetun pataljoonan verran – ei missään nimessä edes prikaatia, puhumattakaan useammista prikaateista.

4. Hyökkäävä joukko on koostunut useista aselajeista, jotka perusyksiköt ovat sinänsä palasia useista eri Ukrainan prikaateista. Aselajien yhteistoiminta on näyttänyt toimivan hyvin.

5. Joukko ei ole lähtenyt tunkeutumaan yhtenä kiilana kauas Venäjän alueelle, vaan on edennyt useana toinen toistaan tukevana kiilana melkoisen laajalla rintamalla, joten joukko-osaston motittaminen ei ole helppoa. Huoltokin toimii kun ei ole edetty kovin syvälle vihollisen alueelle.

6. Jo nyt kolmantena (tai neljäntenä miten sen nyt ottaa) päivänä operaatio näyttää useilla mittareilla tarkasteltuna menestykselliseltä.

——

Entäpä jatko?

Vaillinaisin, mutta oletettavasti melko hyvin tiedoin ajattelen:

a) Ei kannata jäädä pitkäksi aikaa melkoisen tasaiseen ja avoimeen maastoon odottamaan ryssien vastahyökkäyksiä.

b) On joko jatkettava vauhdilla korkeampaan ja metsäisempään maastoon ja kaivauduttava (linnoittaminen) kunnolla tai vetäydyttävä nopeasti takaisin Ukrainan alueelle. Vetäytyminen on tietysti suojattava erittäin hyvin, ettei käy köpelösti. Suojaamiseen tarvittaisiin luonnollisesti tuoretta ja levännyttä voimaa – mutta myös syvemmälle jatkamiseen tarvittaisiin.

c) Missään  tapauksessa ei saa jäädä Venäjän alueelle niin kauan, että tulee syyskelirikko. Silloin ei mikään liiku muualla kuin tulelle alttiilla kestopäällystetyllä tiellä. Se Venäjän kelirikko on ihan omalaatuisensa – sen on joutunut kokemaan esimerkiksi Saksan ”panssariaseen isä” kenraalieversti Heinz Guderian vuoden 1941 syksyllä sillä samalla suunnalla. Kaikki uppoaa liejuun, huolto ei toimi.

 

Elokuva Jeremiah Johnson – Silmä silmästä

Harvinaisen hyvä ”Länkkäri” vuodelta 1972.

Kertoo miehestä, joka oli saanut tarpeekseen Meksikon sodasta ja sivilisaatiosta, sekä halusi mennä elämään yksin Rocky Mountain vuoristoon. Metsästää ja kalastaa henkensä pitimiksi – vaihtaa metsästämiensä turkiseläinten nahkoja tarvitsemiinsa tuotteisiin, mutta pysyä yksin vuoristossa.

On aikakaudelta karkeasti 1800-luvun puolivälistä, jolloin ei vielä ollut revolvereita, eikä ”Winchestereitä”, vaan suustaladattavia kertalaukausaseita. Tykkäsi puolituumaisesta (.50) Hawken-kivääristä – riitti kertaosuma karhuun tai hirveen. Oli sen aikaisiin kivääreihin myös tarkka varsin pitkältä matkaltakin.

Aluksi erätaidot eivät riittäneet metsästykseen, kalastamiseen, eikä oikein edes nuotion tekemiseenkään. Inkkareista löytyi sekä ystäviä, että vihollisia.

Ei se yksin eläminen loputtomiin onnistunut, vaan välillä kerääntyi kummallinen, mutta onnellinen perhe ja oikea kotikin, mutta sitten …

Suosittelen elokuvaa lämpimästi.