Tekijä: Liisa

Tällä blogauksella kehotan edelleen jokaista yksityisyydestään välittävää miettimään viisaasti nettialustoilla toimintaansa. Itse voin toimia varoittavana esimerkkinä siitä, miten nettivelhojen valtapelissä ei Suomen laista eikä poliisista piitata, vaan kun kerran on huomattu miten kykenemätön Suomen poliisi on edes tutkimaan verkkorikollisuutta, niin tätä jatketaan entistä hävyttömämmin sekä suuremmalla ilolla.

Voin havainnollistaa, että kun vaikka teen k-ruokakauppaan tilauksen netissä, seuraa siitä viikkotolkulla spämmiä puhelimeeni, jonne saan ”vitsikkäitä” foodora-viestejä:

ja

Kysehän on Fsecurella suojatulla laitteella tehdystä ruokatilauksesta, josta viestit ikivanhaan kakkospuhelimeen, jossa ei edes ole älyominaisuuksia.

Tai kun saan älypuhelimeeni, jolla olen tänne Pirkan blogeille kirjautunut, random trolliviestin, jossa numeroni on liitetty johonkin ryhmään, jonka nimi ”asshole”.

ja kun sitten katson ryhmän tiedoista keitä muita tuossa on:

Ja kun menen nettiin numeropalvelusta selvittämään näitä random numeroita:

niin tämäkin heijastuu trollaamisena blogeille:

 

Tai kun lähetän älypuhelimesta viestin läheiselle vastauksena hänen minulle lähettämään kuvaan poimimistaan sienistä, heijastuu tämä välittömästi Pirkan blogeille, joissa joku samana päivänä ”vitsikkäästi” tekee avauksen sienistä.

Tai kun otan kesällä älypuhelimella  valokuvia unikoista, saan täällä blogeilla sen jälkeen lukea tietyiltä käyttäjiltä höpinää unikoista.

Tai kun läheiseni hankkii koiran, joka on tietyn rotuinen (mopsi)  ja josta koirasta täällä blogeilla eräät käyttäjät tietävät ja epäsuorasti blogeissaan tiedottavat jo ennen kuin itse saan koiran hankinnasta tiedon omalta läheiseltä.

Jne.

Suosittelen jokaista vähääkään yksityisyydestään välittävää miettimään yksityisyyden suojaansa nettiforumeilla operoidessaan.

Epäkaupalliselta blogialustalta toivoisi sitä, mitä se esittää olevansa, sen sijaan, että se moderaattoreitaan myöden hyysää rasismia ja keskinkertaisuutta.

Kun katselin uutisjuttuja perussuomalaisten taannoisesta puoluekokouksesta, havainnoin, että kuvissa meno vaikutti todella siltä, että paikalle oli saapunut paljon nk. ”duunareita” tai hyvin arkisella/ rahvaalla/ kansanomaisella tasolla elämiänsä läpi tahovia tallaajia. Söivät antaumuksella lihapataa ja köttbullarseja, vaihtoivat kuulumisia sekä iloitsivat juhlahumusta tärkeässä tapahtumassa, jota varten oli selkeästi myös laitettu parempaa päälle — kansallisvaatettakin näkyi ja tuohista päähinettä, joihin liittyvistä vahvoista kansallis-tunteista medialle kertoiltiin.

Mutta mikä minua kiusaannutti tai oudoksutti, ovat nämä puolueen sisällä hiljaa häärivät korkeakoulutetummat harvat ja valitut, jotka vaikuttivat uutis-jutuissakin osin poikkeavan suuresti massasta, ja jotka puoluekokouksessa hiipparoivat näkyvämpien keulakuvien varjoissa lavalle esittämään akateemissävytteisiä intellektuelleja mietintöjään, kuin puhuen väärälle yleisölle.

( Juttu puoluekokouksesta Tampereella  )

Tämä herätti ajatuksia, kuten mistä ilmiössä on oikeastaan kyse? Selkeästi nämä älyllisesti karismaattiset ja heittämällä yleisöönsä nähden ylikoulutetut vetohahmot edustanevat montaakin asiaa heitä seuraavalle ja heidät korokkeelle nostaneelle kansalle — mutta ennen muuta he ovat voimaannuttajia sekä ihmisten tunteiden älylliseksi sanoittajia.

Jokin on pielessä.

Ongelman muodostaa kuitenkin vastuu, joka toisten ihmisten puolesta puhumiseen liittyy: kuinka helppoa se älykkälle on rakentaa viestintää sekä sanoittaa toisten puolesta asioita omien tulkintojen/näkemysten mukaiseksi — vähän kuin psykoterapeutti, joka asiakkaansa auttamisen sijaan keskittyisikin asiakkaidensa kokemuksista omia fantasioitaan imartelevaan, älykkääseen satujen rakenteluun.

Tai toisessa analogiassa nämä perussuomalaisen puolueen johtajat tai puolueen veturit vaikuttaisivat olevan rooliltaan vähän kuin pikkulasten vanhempia, jotka ovatkin päättäneet kapinoida omaa vastuullista kasvatustehtäväänsä vastaan, viitaten kintaalla totuudelle sekä eettisesti hyvänä pidetylle pedagogiikalle, johdatellen heikompiaan kuin hyväntahtoiset roistot.

Ja toki tällainen herättää kysymyksen: kenen kulttuurisodasta tai millaisesta demokratian hyväksikäytöstä perussuomalaisessa ilmiössä pohjimmiltaan on kyse?

 

Käyttävätkö Halla-Ahot, Purrat sekä muut puolueen hyviksi susiksi naamioituneet hiljaiset kärkihahmot vaikutusvaltaansa täysin oman mielivaltansa läpiviemiseksi kansalaisten avulla, mobilisoiden itsensä ohjailtavissa olevat ihmiset ihmisten omien elämäntarinoiden ja kulttuuri-identiteetin näkyväksi sanoittamisen kautta oikeistoradikalismiin, jonka merkitystä tai yhteiskunnallista haittaa eivät heidän omat kannattajansa edes kykene ymmärtämään?

Filosofian tohtori ja narratologian asiantuntija Juha Raipola on kirjoittanut ajatuksia herättävän analyysin Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkojulkaisussa, joka on hyvää luettavaa itse kullekin.

 

Haluan luoda blogin vapaalle pohdiskelulle tummemmistakin aiheista.

Tämä ei tarkoita, että keskustelun tarvitsee olla synkkää; se voi olla lämmintä, tummaa, rakastavaa, pohdiskelevaa, itse-ymmärtävää, välittävää, muita tukevaa tai vaan yleisesti hyödyllistä.

[Kuva on Elina Grethenin käsialaa]

Pyydän kuitenkin:

Sen sijaan, että ryhtyisimme kuvailemaan graafisesti jotakin surullista tai riipivää tapahtumaa, niin ehdotan, että jaamme ajatuksia ja kirjoitammekin siitä,  mikä merkitys näillä asioilla ehkäpä on ihmisen elämässä? Millaisiksi ne muuttavat meitä? Tai: millainen voima kohtaamallamme on muuttaa elämänkatsomuksia ja jopa maailmankuvia?

Rakkaudesta läheisimpiämme kohtaan, voimme kertoa universumille siitä, mitä meille  kuuluu — ja miten me rakkaita mukana kannamme.