Kyllä kokivat eduskunnan oppositiopuolueet ja vasemmiston äänenkannattajat ( HS-YLE ja iltapäivälehdet ) poliittisine toimittajineen valtavan pettymyksen päättyneestä hallituksen viimeiseksi jääneestä kehysriihestä, kun se ei lähtenytkään tekemään mitään vaalibudjettia, jossa rahaa olisi roiskittu pitkin maita ja mantuja omille sijaisrymille.
Jatkettiin tarkan markan politiikalla kuten on jatkettu koko hallituskausi, sillä tyhjästä on paha nyhjäistä ja vaikka nyt vasemmisto ja kepu kiljuu kuinka köyhällä on vilu, niin kyllä se vilu johtuu siitä, kun edellinen vasemmistohallitus kusaisi housuunsa pakkasella.
Edellisessä vasemmistohallituksessa toimi neljä eri valtiovarainministeriä ( Kulmuni, Lintilä, Vanhanen ja Saarikko ) ja hyvin voidaan sanoa heidän kohdallaan, että mitä enempi oli hallituksessa kepulaisia rahakirstun vartijoita, niin sitä innokkaammin valtio pikavippejä kirjoitteli ja nyt sitten sitä satoa korjataan miljardeihin kohonneessa ulkomaanvelassa.
Suomalaiset sanotaan olevan maailman onnellisin maa, mutta ovatkohan Suomalaiset myös masokisteja, koska haluavat taas neljän vuoden jälkeen vasemmiston takaisin valtaan.
Vuosi on pitkä ja toisten mielestä lyhyt aika. Antti Lindtman ja hänen lakeijansa Tuppurainen tappuraineen toivoo vuoden kuluvan vilkkaan, sillä vaarana on että hallituksen työn ja yrittämisen linja ehtii vielä aiheuttaa sen, että köyhäkin kokee ylösnousemuksen kyykystään ja voi vaihtaa Kelan nälkäluukun palkkatyöhön, se on sitä parasta sosiaaliturvaa.
Mikä on nopeuden huippu, se on sitä kun etana jarruttaa kurvissa.
Antti Lindtman pääminsterinä, Antti Kaikkonen rahaministerinä, nämä herrat kyllä vallassa ollessaan takaisivat sen, että jarrun sijasta painetaankin kaasua ja kansalaisille vakuutellaan syömävelan olevankin investointi tulevaisuuteen.
Jos nyt niin käy, että demarit nousee kuskin paikalle, niin vaikka Kaikkonen on vakuutellut että ei koskaan enään kynnysmatoksi vasemmistohallitukseen, niin taas tulee toteen näytetyksi sanonta, että kepu pettää aina ja enään ei Kaikkonen heluta tyhjää paperia Lindtman soidinhuudon kuullessaan kuten tekivät Orpon kohdalla, sillä siltarummut ja pitkospuut ovat kuluneena viimeisenä neljänä vuotena päässeet pahasti rapautumaan, joten mistäs niitä parhaimmin pystytäänkään entraamaan kuin mustan auton takapenkiltä.