Suomen ja Venäjän erottaa ainakin se, että venäläinen päätöksentekojärjestelmä ei ole alisteisessa asemassa mihinkään muuhun lainsäädäntävaltaan nähden, olipa se sitten demokraattista tai autoritaarista kuten nyt. Eli voidaan sanoa, että Neuvostol….anteeksi venäjä on itsenäinen suvereniteettinen valtio niin hyvässä kuin pahassakin ja ainakin toistaiseksi pahasta meidän näkökulmastamme.
Mutta Suomipa ei ole enään ollut v.95 jälkeen itsenäinen valtio, sillä eduskuntammekin on kaikissa säädäntä ja toimeenpanovallassaan alisteisessa asemassa EU.n ”keskuskomiteaan” nähden.
Kun joskus Ukrainan sota päättyy, niin venäjä on senkin jälkeen vielä itsenäinen, suvereniteettinen valtio, mutta Suomineito jatkaa iloisena ja kiitollisena niistä ruoskaniskuista, joita keskuskomitea mallioppilaalle jakelee maksua vastaan.
Onhan se toki hienoa puolustaa itärajallamme koko Eurooppaa, toisin se oli v.39-44, silloin oli vaarassa vain kotilies. Ja hyvin pärjättiin aina vuoteen 95 asti, sen jälkeen olemme olleet orjina omassa maassamme. Itsenäisyytemme säilytettiin asein taistelemalla ja se menetettiin vapaaehtoisesti kynällä EU.n liittymispariin.
Minä pidän tätä valtiopetoksena, sanokoon muut mitä hyvänsä.
Venäjä tulee kyllä taas sodan loputtua loistamaan ja kukoistamaan itsenäisenä valtiona nopeastikkin, mutta me täällä Suomessa tulemme vuodattamaan hikeä ja kyyneleitä jatkossakin, täyttääksemme velvoitteemme EU.n ”sivistysvaltioiden” budjettialijäämien paikkaajana.
Mutta jos nyt veikata saan ja miksipä en saisi niin sanonkin, että Venäjä on pystyssä vielä senkin jälkeen, kun EU on kaatunut utopioihinsa.
