Sosialidemokraattinen puolue ei suinkaan ole aina puolue eduskunnassa, jossa on meneillään sisäinen taistelu puolueen linjasta.
Demareissa jo hirnuu pilttuussaan ne, jotka eivät ole uskollisia Lindtmanin ja häntä peesaavien perseennuolija sopulien edustamille arvoille, sillä arvoistahan kaikessa on lopulta kyse. Ja niin pitkään nämä pilttuussaan hirnuvat tyytyvät pureskelemaan omia kuolaimiaan, kun Lindtman aallonharjalla ratsastaa. Mutta, mutta ja vielä kerran että mutta, sillä se on varmaa, että jos Lindtman ei saavuta sitä mitä jo varmana kirkoissakin kuulutetaan, eli seuraavan hallituksen pääministeriyttä, vaan joutuukin jatkamaan oppositiojohtajana, niin se on lähtölaukaus sille, että suomenhevosta ( Lindtman ) vaaditaankin vaihdettavaksi lämminveriseen Razmariin. Ainoa millä suomenhevonen voi säästyä ”lahtipenkilät” on pääministeriys.
Vasemmistoliitti sitävastoin jatkaa entisin opein ja johtajin, kävipä vaaleissa hyvin tai huonosti ja yrittää entistäkin ideologisemmin saada demareihin pettyneet valitsemaan heidät poliittiseksi kodikseen.
Vihreiden puheenjohtaja säilyttää nuijansa vain, jos puolue nousee hallitukseen, muuten loppuu akusta VIRTA.
Kepulle myös on puheenjohtajan vaihto edessä, jos ja kun paikkansa lunastavat oppositiosta.
Kokoomus on vähän samassa tilanteessa kuin on Sosialidemokraatitkin. Eli toiset haluavat puoluelle enmpi teetä ja sympatiaa ja toiset haluavat papille kypärää päähän. Suomeksi tämä tarkoittaa, että Orpon kuningastien jatkon pelastaa vain seuraavankin hallituksen pääministeriys ja jos käteen jääkin häpee hopee, niin Orpo lähtee ennenkuin lähetetään muihin hommiin.
Perussuomalaiset taas tuskin puheenjohtajaansa lähtevät vaihtamaan kävipä vaaleissa miten tahansa ja Purra ei ainakaan tule tekemään ”Soineja”, sillä hänellä on vahva ja suora selkäranka toisin kuin Soinilla, jonka selkäranka valahti housuhin v. 17 ja on siellä yhä.
Mutta jos Riikka Purra joskus luopuu, niin hän tekee sen vapaaehtoisesti ei kenenkään pakottamana. Muistan silloin kun Soini lampaineen jätti puolueen niin puhuttiin että se on persujen kuolema, mutta toisin kävi ja Jussi Halla-ahon aikana puolue vain vahvistui entisestään. Ja taas kun Jussi luopui puheenjohtajuudestaan, niin taas laulettiin kuoleman virttä perussuomalaisille, mutta toisin on käynyt, Riikka Purra vei viime eduskuntavaaleissa persut historiansa suurimaan voittoon ja äänimäärään. Joten, ei ne persut mihinkään häviä eikä kutistu marginaaliin Riikka Purran(kaan) luopuessa, sillä aina löytyy kyvykkäitä jatkajia viemään viestikapulaa voittoon, eikä meille hopee ole häpee sen paremmin kuin pronssikaan, nelossija sen sijaan jo vähän hetkeksi kirpaisisi, mutta vain hetkeksi.
Anteeksi kun blogini tuppaavat menemään ylipitkiksi, mutta haluan olla perusteellinen, jotta faktantarkastajat eivät pääse liiveihin uimaan.