Minulla ei riitä ymmärrystä sellaisille hallituspuolueiden kansanedustajille, jotka äänestävät hallituksen esityksiä vastaan eduskunnassa.
Se mikä on yhdessä sovittu, niin siitä pidetään kiinni, eikä lähdetä aisan yli potkimaan, ei siinäkään tapauksessa, vaikka kokee päätökset negatiivisena omaa vaalipiiriä kohtaan.
Eihän siitä tulisi lasta eikä paskaa, jos kansanedustajat äänestelisivät kukin aina omantuntonsa mukaan, se kun on varmasti kaikilla 200 kansanedustajalla toisistaan poikkeava.
Ei ole hyvinkään pitkä aika kun eduskunnassa äänestettiin näistä sosiaali,-ja terveyspalveluiden uudistuksista ja sairaalaverkon sopeutuksista vallitsevaan tilanteeseen nähden niin……
Kokoomuksessa oli muutama kansanedustaja, jotka äänestivät hallituksen esityksiä vastaan, kun kokivat esityksien olevan oman vaalipiirin asukkaiden terveyspalveluiden vastaisia. Mutta itse koen tällaisen äänestyskäyttäytymisen lähinnä oman hännän nostamisena ja rinnastaisin sen rintamakarkuruuteen.
Perussuomalaisissa oli yksi jolle ei yhdessä sovittu käynyt ja lähti äänestelemään opposition mukana hallituksen esityksiä vastaan, hänet erotettiin rangaistuksena ryhmän työskentelystä muutamaksi kuukaudeksi, mutta ei hän tätäkään päätöstä hyväksynyt ja sen jälkeen myyrä oli työnsä tehnyt, Polvinen sai mennä. Polvinen on nyt kepussa ja varmasti hän siellä voi tuntea olonsa kotoisaksi, sillä kepu pettää aina.
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee, sopii myös eduskunnan ”lapsiin”.
Ja kun sanotaan, että rajat on rakkautta kasvatuksessa, niin kyllä ne rajat tulee olla myös eduskunnassa, ettei hypitä omien halujen ja mieltymysten mukaan kukasta kukkaan.
Nyt kun perussuomalaiset ovat hallituksessa, niin hyvin on vaikeista päätöksistä huolimatta ryhmä noudattanut sitä mitä on yhdessä sovittu, vain yhden Polvisen polvet eivät kestäneet merivettä.
Riikka Purra on voimakas johtaja, joka johtaa joukkojaan edestä eikä lähde kalastelemaan millään pikavipeillä perussuomalaisille vaalimenestystä, hän pitää sovitusta kiinni, eli puolustaa isänmaan etua Hangosta ”Petsamoon”, eikä ole minkään vaalipiirin hyväntahdonlähettiläänä yhteistä etua vastaan. Puolue seisoo yhtenä miehenä ja naisena Purran takana niin voiton kuin tappionkin hetkillä, sillä mikään ei ole niin halveksittavaa kuin tehdä ”Soinit”.
Minua tuppaa vähän hymyilyttämään se, kuinka Itä-Suomen vaalipiireistä olevat opposition kansanedustajat ovat nyt vaatimassa Purralta rahan kaatamista tyhjään kaivoon, vaikka olivat vähän aikaisemmin vaatineen itärajan sulkua. Itä-raja on ja pysyy kiinni jatkossakin jos se on persujen päätettävissä, sillä eihän itä-suomi voi aina tuurittautua siihen, että kyllä Oligarkit tuovat karkkia nälkää näkevälle itä-suomen asukkaalle YYA.n hengessä.
Itä-rajallekkin sopii hyvin lause, että raja on rakkautta ja se ilmenee rakkautena Suomen maata ja kansaa kohtaan.
