Kirjoitin allaolevan erikoisjaksoon Päivän yle -sarjaani. Se on tapani käsitellä Yhdysvaltain tilannetta tekstillä, jonka kirjoitin englanniksi amerikkalaisille ystävilleni. Julkaisen sen tänään sekä alkuperäisellä englannin kielellä, että ohessa suomennettuna. On syytä korostaa, että kun kirjoitan tekstiä amerikkalaisille, kirjoitan sen heidän mielialat mielessä. Jos kirjoittaisin samasta aiheesta suomalaisille, teksti olisi erilainen.

Mitä rakastan Amerikassa

Jännitteiden kasvaessa, poliittisten mielipiteiden lentäessä ympäriinsä, halusin ottaa askeleen taaksepäin. Kirjoitan tämän ensisijaisesti amerikkalaisille. Itse olen suomalainen, siis Pohjois-Eurooppalainen, tarkoittaen lunta, poroja ja revontulia, mutta ei jääkarhuja. Lapsena isäni työskenteli kaksi vuotta Massachusettsissa ja koko perhe asui siellä hänen kanssaan. Myöhemmin olen vieraillut Yhdysvalloissa usein, enimmäkseen itärannikolla. En siis ole amerikkalainen, mutta olen saanut amerikkalaisuudesta hajun – ja ehkä hieman englannin aksenttia.

Mitä rakastan Amerikassa, yli kaiken muun, ovat ihmiset. Yhdysvaltojen ihmiset ovat Yhdysvallat, heistä muodostuu vapaiden ihmisten vapaa maa. Teillä on sydämenne ja sielunne maassa. Joillain on näin ollut sukupolvien ajan, toisilla vähemmän aikaa, mutta jaatte kaikki tämän saman lähtökohdan.

Näen tämän erityisen syvästi maaseudulla, maanviljelijöissä. Tunnette maanne jalkojenne alla, rakastatte sitä ja kasvatatte sitä sukupolvesta toiseen. Maaperänne on toden totta hedelmällinen, mutta se ei yksin riitä. Aikoinaan Zimbabwe oli maailman vilja-aitta. Heillä oli ja on edelleen kenties maailman parhaat viljelymaat. Sitten eräänä päivänä diktaattori varasti maat, tappoi viljelijät ja lähetti varkaat heidän tilalleen viljelemään maata. Pian maan valtasi köyhyys ja nälänhätä. Maa ei riitä, se tarvitsee ihmiset. Siksi amerikkalaiset maatilat jatkavat väkevinä, kun diktaattorien hallitsemat maatilat epäonnistuvat aina ennemmin tai myöhemmin.

Puhuakseni paremmin Amerikasta, haluaisin kertoa kaksi tarinaa historiasta. Yksi oivalluksesta ja toinen vapaudesta.

Monimutkainen kamera

Kylmän sodan aikoina Suomi oli vaikeassa tilanteessa. Idässä neuvostoliitto piti meitä puristuksessaan, kuten se piti kaikkia naapureitaan. Meidän piti varoa sanojamme, jotta voisimme muutoin nauttia vapaudestamme. Toki meillä oli täällä amerikkalaisia yrityksiä ja ystävällisiä suhteita, mutta virallisesti diplomaattisessa ystävyydessä tuli olla rajoja. Tiesimme kuitenkin jakavamme vapauden sydämen, joten epävirallinen diplomatia oli toinen tarina. Tämä tasapainottelu idän ja lännen välillä teki maastamme melkoisen vakoojien kokoontumisajon. Kuten Saksan ja Turkin kaltaisten maat, myös Suomi oli paikka, jossa ruplia ja dollareita vaihdettiin salaisuuksiin joka toisella pimeällä kujalla. Olimme kiinnostuksen kohde, luonnollisesti myös Yhdysvalloille, ja siksi täällä oli paljon vakoojia ja vakoilua.

Eräänä päivänä viranomaisemme löysivät vakoilukameran piilotettuna lentokoneeseen, joka lensi lähellä neuvostoliiton rajaa. CIA oli onnistunut piilottamaan sen sinne saadakseen kuvia rajan toiselta puolelta. Tämä siis oli aikana ennen kuin vakoilusatelliitit pystyivät moiseen. Anteeksi ystävät, mutta saimme teidät kiinni itse teossa, joten kamera oli takavarikoitava. Pian huomasimme, että se oli hieno laite, amerikkalaisten insinöörien todellinen taidonnäyte, teknisesti erittäin edistynyt. Sen hyödyt olisivat myös Suomelle ilmeisiä, mutta meillä ei ollut aavistustakaan miten se toimi tai edes millaista filmiä se käytti.

Virallisesti lähetimme voimakkaasti sanoitetun huomautuksen Amerikan suurlähettiläälle. Epävirallisesti sanoimme jotain muuta. Eräänä kauniina päivänä eräs viranomainen löysi paketin pöydältään, eikä hänellä ollut aavistustakaan lähettäjästä. Paketist löytyi filmejä tälle vakoilukameralle sekä kameran täydellinen käyttöohje. Amerikkalaiset tiesivät, että voisimme tehdä sillä hyvää. He tiesivät, että jakaisimme varmasti mielenkiintoiset löydökset heille mitä epävirallisimmalla tavalla. He olivat oikeassa. Ja niin käytimme sitä ja jaoimme tietoja. Teillä oli pelisilmää, strategiaa ja tiesitte liittolaisenne, myös ne joita ei voitu nimetä julkisesti. Te voititte kylmän sodan ja liittolaisenne muistivat hyvin auttajansa. Tämä avasi uutta kauppaa, uusia liikesuhteita ja uutta yhteistyötä, tuoden runsaasti vaurautta molemmille puolin Atlanttia.

Toinen mielipide

Tarina vapaudesta kertoo osin samoista toimijoista. Samaisen kylmän sodan aikana neuvostoliitolla oli hyvä koulutusjärjestelmä, joka ajoin kilpaili jopa Amerikan kanssa. He opettivat luonnontieteitä, matematiikkaa, fysiikkaa ja niin edelleen, ja he opettivat niitä hyvin. Heillä oli taitavia ihmisiä. Sitten hallitus pakotti nämä taitavat ihmiset työskentelemään valtion tehtaisiin. Siellä osaava insinööri saattoi nähdä tehottomuuksia, ongelmia, mahdollisuuksia tehdä muutoksia ja parantaa toimintaa. Useimmat heistä eivät havainnoistaan puhuneet. Kas, erimielisyys ylemmän portaan kanssa ei ole hyväksyttävää diktatuurissa. Jos kävi säkä, sinua vain rangaistiin. Huonolla tuurilla kaaduit vahingossa useisiin luoteihin suihkussa käydessäsi. Melko hyvä dramatisointi ilmapiiristä voidaan nähdä HBO:n Chernobyl-sarjassa. Vaikka sarja ei täysin faktuaalinen olekaan, se maalaa yhteiskunnasta osuvan kuvan.

Suuri määrä näitä oppineita ihmisiä pakeni neuvostoliitosta ja löysi tiensä Israeliin, niin Yhdysvaltojen kuin muunkin vapaan maailman vankkaan liittolaiseen. Israelissa nämä ihmiset työstivät teknologisen vallankumouksen, tehden uudesta kotimaastaan todellisen teknologian maailmanvallan. Samat ihmiset, samalla osaamisella, voivat joko kärsiä totalitarismissa tai menestyä demokratiassa. Amerikassa, jos näet keinon tehdä asiat paremmin, voit puhua pomollesi. Jos pomollasi on järkeä päässä, hän antaa sinulle mahdollisuuden ja jos onnistut, hän antaa sinulle ylennyksen ja palkankorotuksen. Jos pomosi on tyhmä, laitat hanskat naulaan, kävelet ulos ja perustat oman yrityksen. Siellä teet asiat paremmin ja tienaat miljoonan. Se on vapautta.

Euroopassa homma toimii liki samalla tavalla. Pohjoismaissa tai Baltian maissa oman yrityksen perustaminen ei voisi olla yksinkertaisempaa. Muutama euro, muutama napsautus tietokoneella ja uudella firmallasi on toimilupa. Ongelmamme on, että vaikka alkuun pääsee jouhevasti, on liiketoiminnan kasvattaminen kovin vaikeaa. Meillä on liikaa sääntelyä, haitaten erityisesti kasvavia yrityksiä. Olemme käyttäneet liikaa aikaa direktiivien kirjoittamiseen. Ne ärsyttävät evästeiden ponnahdusikkunat kaikilla verkkosivustoilla? Se olimme me, sori siitä.

Vapausaate

Vapaus, suuri amerikkalainen arvo, ei ole vain mikään yksittäinen asia. Sananvapaus on luonnollisesti sen ytimessä. Kaikkineen aate menee pidemmälle kuin perustajaisienne sanat. Se on jokaisessa sydämenne ja sielunne kolkassa. Tiedätte, että voitte aina olla eri mieltä – jos ei lasketa lasta, joka kieltäytyy syömästä vihanneksiaan. Syö maissisi, kasva aikuiseksi ja sitten tulee sinun vuorosi. Ette kumarra ketään kuolevaista, ette kuningasta, ette keisaria. Jokainen olemuksenne osa perustuu ajatukseen, että asiat voivat muuttua ja siten parantua. Jokainen mielipide voidaan haastaa, jokainen ratkaisu kyseenalaistaa, jokainen poliittinen näkemys tuoda debattiin.

Mitä politiikkaan yleisesti tulee, en kerro teille ketä äänestää. Se ei ole minun paikkani sanoa. Yhteinen vapauden arvomme edellyttää mitä suurinta kunnioitusta jokaisen suvereenin maan kansalaisia kohtaan, jokaisen heidän oikeuteen valita päättäjänsä. Heitän kuitenkin pienen ajatuksen: kenties jotkut osat äänestysjärjestelmästänne voisivat hyötyä parannuksista. Mikäli voitaisiin rakentaa parempi seuranta siihen, kenellä on oikeus äänestää, sen pohjalta voisi rakentaa järjestelmän joka helpottaisi heitä äänestämään. Tämä on vain mietiskelyä, mutta järjestelmä vaikuttaa nähdäkseni ainakin joissakin osavaltioissa sangen monimutkaiselta.

Tämän valinnan kunnioittaminen on keskeinen kulmakivi sille vapausaatteelle, jota molemmat arvostamme. Sadan vuoden ajan olette rakentaneet väkevimmät liittolaisuudet niiden maiden kanssa, jotka jakavat tämän perusarvon. Olette kunnioittaneet kansoja maissa, joissa on vapaa äänioikeus ja vankka oikeusvaltio. Olette olleet varpaillanne maissa, joissa nämä vapaudet puuttuvat. Olette näin tehden olleet oikeassa paljon useammin kuin väärässä. George W Bush puhui pahuuden akselista. Maat kuten kiina, venäjä, iran, pohjois-korea, vain muutama mainitakseni, jakavat kaikki vapauden sekä demokratian puutteen, kuten myös täydellisen haluttomuuden kuulla kansan tahtoa. Ihmiset tekevät maasta vahvan. Siksi Amerikka on vahva. Maa, joka kahlitsee kansansa, kirjaimellisesti tai vertauskuvallisesti, on heikko. On mahdotonta rakentaa vahvaa liittolaisuutta heikon maan kanssa. Heikko maa ei voi antaa vahvaa lupausta, ja siksi ne lupaukset usein petetään, kuten historia on toistuvasti osoittanut.

Mikä toimii pienessä amerikkalaisessa yrityksessä, toimii myös suuressa maailmassa. Amerikka ja sen liittolaiset ovat eri mieltä. Olemme eri mieltä veroista, auton turvavarusteista, lannoitteista ja sähköverkon jännitteestä. Olemme kuitenkin eri mieltä rauhanomaisesti. Haastamme toisiamme ja opimme näistä haasteista. Emme vihaa vaan keskustelemme. Tälle pohjalle ei ole rakentunut vain poliittisia liittoutumia, vaan myös suuria yrityksiä, kauniita taideteoksia ja valtavasti tietoa. Liittolaisten välinen yhteistyö ei ole koskaan nollasummapeliä. Olemme molemmat hyötyneet mittaamattomasti tästä avoimesta mielipiteiden vaihdosta liittolaisten välillä. Kasvava amerikkalainen yritys avaa toimiston Eurooppaan, kuin myös kasvava eurooppalainen yritys avaa toimiston Yhdysvaltoihin. Se on järkevää toimintaa.

Hänen sanansa

Yksi asia, jota monet meistä jakavat kanssanne, on usko. Kirkkomme ja virsikirjamme näyttävät hieman erilaisilta, mutta katsomme samaa ristiä ja luemme samaa Raamattua. Kunnioitamme samaa kymmentä käskyä. Kuulemme saman kultaisen säännön, kuten Jumalan Poika sen ensimmäisenä lausui. Atlantin molemmin puolin meillä on monia kirkkokuntia ja lukuisia tulkintoja, mutta olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Emme ole antaneet kenenkään tehdä Hänen kirkostaan joukkomurhan taloa, kuten venäläiset ovat tehneet. Tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Suuressa kuvassa katsoen, olemme pitäneet uskomme. On erimielisyyksiä, liian paljon unohdettua, liian vähän kuultua, mutta mitä suurimmalla päättäväisyydellä sanon tämän: Tämä suuri ero vapaiden maiden kristillisten kirkkojen ja totalitaaristen diktatuurien alla pyörivien karmivien perversioiden välillä on kuin yö ja päivä. Me rakennamme kirkkoja, he pommittavat niitä. Et voi koskaan luottaa johtajaan, joka on valmis tuhoamaan Jumalan talon.

Kun jaamme uskon, jaamme myös ymmärryksen siitä, että Hänellä on monia nimiä. Jaamme leipää rauhassa niiden kanssa, jotka eivät jaa samaa kirkkoa tai uskoa. Emme lähesty heitä miekalla, vaan oliivipuun oksalla. Tämäkin on paitsi vapauden, myös todellisen uskon merkki.

Meidän tämä päivä ja huomisemme

Olemme toden totta tienhaarassa, amerikkalaiset ystäväni. Olemme molemmat tulleet pahan voimien haastamaksi. Uskon, että kärsimme molemmat samoista perimmäisistä pahoista, mutta olemme vain kohdanneet ne eri tavoin. Olemme molemmat tehneet virheitä kotimaissamme. Olemme menettäneet kokonaiskuvan hallinnan. Osa siitä on meidän syytämme. Toinen osa syytä on niiden, jotka haluavat tuhota vapautemme ja uskomme, tehden näin lähinnä ahneuden, kateuden ja totta puhuen yksinkertaisesti puhtaan pahuuden ajamana.

Olemme olleet ystäviä sukupolvesta toiseen. Voimme olla ystäviä vielä monien sukupolvien ajan. Olemme kohdanneet yhteisen vihollisen aiemmin, ja niin tehden olemme olleet voitokkaita. 1930-luvulla kesti jonkin aikaa, aivan liian kauan, aivan liian monen ihmisuhrin ajan, mutta lopulta näimme mitä piti tehdä. Voimme nähdä sen jälleen. Sanon tämän toistamiseen: vihollisemme ovat samat. Teidän pahuuden akselinne on meidän pahuuden akselimme. Älkäämme koskaan menettäkö tätä näkökulmaa, sillä se on maailman suuri kuva. Pienet erimielisyytemme ovat sen rinnalla kovin pieni kuva.

Te, suuren Yhdysvaltojen kansa, ette ole vihollisiamme. Olette ystäviämme, sydäntä ja sielua myöten. Olette myös kollegoitamme ja ystävällisiä kilpailijoitamme kaikessa tieteestä taiteeseen, liiketoiminnasta urheiluun. Kaiken näkemäni, kokemani ja ennen kaikkea tuntemani perusteella sanon tämän mitä suurimmalla omistautumisella, vahvimmalla kunnioituksella ja äärimmäisellä uskolla: Jumala siunatkoon ikuisesti Yhdysvaltojen kansaa, joka tekee todeksi suuren unelman ja todellisuuden, nimeltään Yhdysvallat.