Kaikki blogaukset

Koti, usko, isänmaa, ne hyvin voidaan rinnastaa, kaikki yhden, yksi kaikkien, puolesta ne taistoaa.

Kotimassa sisäisesti, sanan miekat loimuaa, mutta samas juoksuhaudas, yhteinen on kotimaa.

Kirkkomaiden valkoristi, vapautta osoittaa, sankarvainaat kummun alla, meille turvas isänmaan.

Turhaa luulla että vieras, tulis meitä auttamaan, suomineidon nimi heille, ei ja eitä toistetaan.

Vasemmiston nuotistoa, itse en mä tajua, mainehaittaan Suomi kaatuu, aidat ovat turhia.

Persut yksin oli ainoot, miinan nimeen vannoivat, nyt on muutkin huomanneet et, persun linja oikea.

Sotiemme jälkeen emme, armeijasta luopuneet, muut kun uskoi kesyyn ”karhuun”, meitä eivät huijanneet.

Nato- linna taitaa olla, pystytetty hiekalle, isänmaamme graniitille, tehty oma torppamme.

Putini ja Trumppi taitaa, suunnitella diiliä, jossa jakaa etupiirit….. harakiriin päätyvät.

Antaa ryssän ahkeroida, karttapöytäins  parissa, suomineidon valloituksiin, Kremlin joukot heikkoja.

Atomeilla Putin koittaa, muita saada pelkäämään, suomipojan koo koo kyllä, pistää polsut hyppimään.

Ei nyt meidän pidä itkee, 5% puolesta, sillä liehuu jatkossakin, siniristi salossa.

Kyllä sitä ”köyhä kansa”, elää vaikka leivättä, mutt ei elä kovin pitkään, ryssä ”Tornis” vahtina.

Siperian punkit tulee, tänne vaik`ei kutsuttais, Kremlin punkki tullessansa, Konnunsuolle kuskattais..

Varsin pian koittaa päivä, että Putin pakenee, Trumpilta hän joutuu anoon, turvapaikkaa rahoilleen.

Eikä medän pidä huolta, kantaa karhun toimista, rajan takaa näyttää karttaa, minne itsens hautaavat.

( Minusta inspiraatio on vitsi, jonka runoilijat ovat keksineet tehdäkseen itsestään tärkeitä.)

 

Monasti kuulee sanottavan ihmisestä että hän on hullu ja vastaavasti toisia saatetaan älykkäiksi tituleerattavan.

Itse kun olen näitä kahta ominaisuutta vähän yrittänyt selvittää, niin kyllä hulluus on äärettömästi kiinnostavampaa tutkia kuin älykkyys, sillä älykkyydellä on rajansa, hulluudella ei minkäänlaista.

Sitten muutama sananen köyhyydestä ja köyhistä, kun se on jatkuva puheenaihe eduskunnassakin.

Ajattelen, että sellainen on köyhä joka ei tunne tyydytystä mistään.  Köyhältä voikin puuttuu paljon, ahneelta kaikki ja siksipä ajattelen, että iloinen köyhä on rikkaampi kuin murheellinen rikas

Samoin eduskunnassa on muodostunut tutuksi lause ”kylmää kyytiä”.  Tähän sanoisin näille kylmyydestä ruikuttaville, että kun hakkaat omat halkosi, niin ne lämmittävät sinua kahdesti.

Kiireestä sen verran sanoisin täältä tahkoni vierestä, että nykyaikaista ihmistä voisi verrata metsuriin, jolla on liian kiire että ehtisi teroittaa tylsän sahansa.

Materiahan se on useiden jumala, mutta pahoin pelkään, että materialismi kaivaa onnelle yksitoikkoisuuden hautaa.

Senkin olen tässä huomannut,( liekkö hulluuden esiaste ) että silloin huomasin kasvaneeni ihmisenä, kun ensimmäistä kertaa nauroin sydämmeni kyllyydestä…….itselleni.

Lopuksi toivotan blogisteille onnea ja menestystä, vaikka usein nämä ovatkin toistensa vastakohtia.

Politiikkaa seurataan Juhannuksenakin jopa saunan lauteilla:

”Ensimmäinen kerta vuosiin: Perus­suomalaiset ja vasemmisto­liitto tasoissa
HS-gallup|Sdp on tuoreessa mittauksessa yhä selvästi Suomen suosituin puolue.”

Tilaajille HS

Meillä on kaksi ääripäätä jotka ovat nyt tasoissa 10%.
Pitäiskö ne laittaa yhdessä ”Pussauskoppiin”?

Urpo ja Ulla eivät ole ihan tavallisia suomalaisia. Heillä on kahdeksan lasta ja hulppea omakotitalo. Talossa on kaksi kerrosta ja kolme vessaa. Isoimmilla lapsilla on omat huoneet. Suuri talo on kuitenkin velalla ostettu ja kun rahaa on muutenkin perheessä käytetty esimerkiksi matkailuun niin nyt budjetti on vedetty tiukalle. Isä Urpo pelottelee perhettä sillä että pankki voi laittaa koko talon pakkohuutokauppaan jos velkaa ei pystytä lyhentämään. ”Haluatteko muuttaa Hervantaan vuokra-asuntoon?” Urpo usein huutaa kun lapset vaativat kaupasta esimerkiksi muroja joihin ovat tottuneet tai jos he haluaisivat vaikka käydä elokuvissa.

Äiti Ulla on myös sisäistänyt sen ettei rahaa ole. Kun perheen vanhin poika Antti halusi kesäksi uudet punaiset shortsit koska vanhat olivat jääneet pieneksi niin Ulla, sen sijaan että olisi antanut shortseihin rahaa, tarjoutui leikkaamaan ne Urpon vanhoista pyjamanhousuista. Antti oli näreissään, ”eivät nämä ole punaiset ja persuksissa on reikä” hän motkotti. Ulla oli kuitenkin päättänyt olla tiukka. Tee se itse – naisena hän leikkasi yhden jos toisenkin asun lapsille omista ja Urpon vanhoista vetimistä.  Lapset toivoivat että Ulla olisi ollut äitimäisempi ja huolehtinut paremmin lapsistaan mutta hän oli hyvin kylmäkiskoinen ja valitti rahanmenosta jopa enemmän kuin isä Urpo.

Juhannusaattona perheen pihaan oli ilmestynyt uusi moottoripyörä, Harley Davidsson 1000cc Dynamic Effect.  Lapset ihmettelivät joukolla pyörää kun Ulla saapui paikalle. ”Onko meillä joku vieras?” Antti kysyi raidalliset pyjamashortsit tuulessa lepattaen. ” Ei ole, miten niin?” äiti Ulla puolestaan ihmetteli. ”No miten meidän pihassa sitten voi olla jonkun moottoripyörä?” lapset ihmettelivät.                                                                                ”Se on isin uusi pyörä”, Ulla vastasi.  ”Isin? Miten isillä on ollut rahaa ostaa se kun meillä on rahasta niin tiukkaa?” Antti kysyi. ”No, otimme pankista lisää lainaa”  Ulla tokaisi närkästyneenä Antille . ”Katsokaas lapset, kun isi sai uuden moottoripyörän niin nyt hän jaksaa tehdä töitäkin paremmin, ei saa olla isille kateellinen” Ulla jatkoi.,”Isin uusi moottoripyörä on teidänkin etu!”  ” Viekö isi sillä meitä sitten ajelulle?” lapset kysyivät. ”Tuskin, sillä silloin pyörä veisi enemmän bensaa eikä meillä ole siihen varaa, vai haluatteko että talo myydään ja joudumme vuokra-asuntoon Hervantaan?” Ulla kiihtyi lasten utelusta. ”Mutta saatte katsoa kun isi ajaa jos hän sattuu menemään meidän talon ohi”, Ulla äiti jatkoi hieman liikuttuneena  kuvitellessaan lasten iloisia ilmeitä kun isä Urpo kiitäisi talon ohi ja heilauttaisi rennosti kättään lapsille.

”Vielä yksi asia”, Ulla jatkoi. ”Tiedättehän, että meillä on vähän rahaa ja paljon velkaa pankille. Nyt kun meillä on vielä tuo moottoripyöräkin niin rahaa on entistä vähemmän. Siksi haluan, että sitoudumme kaikki tulevina vuosina säästöihin. Esimerkiksi juustoa ja jugurttia ei enää ole varaa ostaa. Ja joululahjaksi annamme niitä tavaroita joita meillä jo on.”

Lapset alkoivat itkeä. Äiti Ulla näytti nyrpeältä. ”Olen tehnyt parhaani ja tässäkö nyt on kiitos? Miksi ette ymmärrä ettei meillä ole rahaa? Kannattaa opetella iloitsemaan pienistä asioista. Esimerkiksi isin moottoripyörän äänet ovat tosi kivan kuuloiset”, Ulla yritti mutta lasten huuto vain yltyi. Kiittämättömyys on maailman palkka, Ulla ajatteli.

Hyvää mittumaaria koko kansalle v 2025

Älkää menkö uimaan ihan missä vaan siellä veden alla voi olla vaikka uppotukki tai kivi seommoro tepivaari

Työn tekeminen missä muodossa hyvänsä on paras lääke ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja tämä koskee erityisesti sitä  osaa kansasta, joiden toimeentulo kertyy mitä erilaisempien ”elintasoluukkujen” tarjoamana.

Eipä se ihme ole, että työttömyysjakson muuttuessa pitkäaikaiseksi, vuosia kestäväksi, että se asettaa niin fyysisen kuin henkisenkin kestokyvyn koetukselle ja apua haetaan henkiseen kremppaan päätohtorien myöntämästä pilleripurkista.

Kyllä Suomessa turvaverkko on vielä erittäin tiheä, että  taloudellisesti kyllä tullaan toimeen työttömyys,-ja muun sosiaaliturvan myötä, pitää vain iskostaa itselleen, että ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.

Minulla on  ratkaisu tähän(kin) kysymykseen, että miten saadaan työttömien fyysinen ja ennenkaikkea henkinen kapasiteetti säilymään sellaisella tasolla, että he eivät vajoa pilleripurkin eikä muidenkaan päätä sekkoittavien aineiden orjaksi.

VASTIKKEELLINEN SOSIAALITURVA on työttömille tie parempaan terveyteen.

Tiedän kyllä mikä poru tästä syntyy ja huudetaan orjatyöstä ilman palkkaa.  Mutta eihän niitä pieniä työpestejä vaikka muutamana päivänä ja tuntina viikossa tarvitse korvauksetta tehdä, se on sitä vastikkeelista sosiaaliturvaa.

Takaan, että työttömille vastikkeellinen sosiaaliturva on ennen kaikkea heidän itsensä parhaaksi ja  kun yksilö voi paremmin, niin se kertautuu monin verroin valtavana hyötynä koko yhteiskuntaan.

Senkin tiedän varmasti, että jos Suomessa ei siirrytä sosialiturvassa vastikkeellisuuteen, niin yhä suuremmat ja yhä nuoremmat kansalaiset siirtyvät mielenterveydellisistä syistä johtuen ennenaikaiselle eläkkeelle ja syy tähän on se, että vastikkeellinen sosiaaliturvan kielletään ihmis,-ja tasa-arvon vastaisena, vaikka se olisikin suurimmalle osalle  pelasturengas jonka yhteiskunta heittää hukkuvalle myllynkiven sijaan.

Toivottavasti tulevaisuudessa mennään vastkkeellisuuteen ja jos ei mennä, niin sen jälkeen voidaan lopettaa unelmointi hyvinvointivaltion säilyttämisestä, sillä eihän se sillä säily, että yhteiskunta rakentelee  kiihtyvään tahtiin vain lisää ”Pitkänniemen” tapaisia laataamoita.

Näine valoisin ajatuksin hyvää Juhannusta kaikille ja jos kirjoitukseni ei ollut mieltä ylentävä oleskeluyhteiskuntaa vaativille, niin ei sitten muuta kuin leukaa vaan rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

AL Lukijalta kirjoitus on eri mieltä:

https://www.aamulehti.fi/lukijalta/art-2000011303799.html

Vielä on meitä paperisanomalehden lukijoita, joita halutaan syrjiä.
Olin samaisen kohteena ja sain vielä korjattua päätöimittajan avulla
eikä ollut kyse edes syrjäseudusta.
– Niin miksi maamme Posti kesittyy ulkomailta tulevien pakettien jakeluun
rakentamalla metallilaatikoita ympäri kyliä kauppojen eteistiloihin?
– Miksi ei edes hallitus puutu asiaan kotimaisuuden edistämiseksi,
joka samalla lisäisi sitä työllisyyttä?

Olen tässä vähän tykönäni fundeerannut, että kun Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, että valtioneuvostolla on tiukka sisäinen kontrolli toimia niin kuinka eduskunta edellyttää.

Mutta valvooko presidentin toimintaa kukaan, sillä Stubb ainakin näyttää soittelevan ( sooloilevan ) ja tekstailevan kaikille maailman johtajille ja Trumpin kanssakin hän sanoo olevansa yhteydessä lähes 24/7

Stubb voi päästellä ja lupailla vaikka minkälaisia sammakoita muille johtajille keskenäisissä yhteydenpidoissaan, kukaan ei kontrolloi, että ovatko ne yhteneväiset hallituksen ja eduskunnan suuntaan.  Pääministerin ja muidenkin ministereiden on noudatettava tarkalleen  sitä mitä on eduskunnan valiokunnissa ja Utvassa sovittu ja jos lähdet jossain  kysymyksessä omin päin pilkkua siirtelemään sovitusta, niin sinulle ollaan välittömästi eduskunnassa esittämässä epäluottamuslausetta opposition taholta.

Presidenttiä ei valvo kukaan eikä koirat perään kysele eikä hauku mitä hän on horissut puheluissaan ja tekstityksissään muiden valtioidensa silmäätekeville.  Stubbihan voi kertoa mitä satuja hyvänsä meille puheluidensa sisällöistä, kukaan ei vaadi niistä dokumentaatioita.

Hän joka yrittää olla ystävä kaikkien kanssa, tekee itsensä naurun alaiseksi.

Eilen kun kuuntelin hierarkisesti  kahden valtiojohtomme ylimmän henkilön keskustelua Kultarannasta, niin kyllä Stubb näytti kisälliltä mestarin rinnalla.

Stubb antoi useasti Jussin vastata ensiksi heille esitettyihin kysymyksiin, jossa poikkeuksetta peesasi sitten Halla-ahon aikaisempia huomioita, itse tunsin myötähäpeää Stubista.

Minä en kyllä Stubbiin luota ulkopolitiikkamme johtajana ja laittaisin vaikka pääministerin ja ulkoministerin mieluimmin maamme asiainhoitajiksi ulkopolitiikkaa koskevissa kysymyksissä.

Kyllä täällä kotimassa on Stubille hänen ossamisalueelleenkin paljon duunia, kun kiertää kaikki urheilutapahtumat lävitse joko osallistujana tai suojelijana ja onhan siinäkin työsarkaa, kun kuukauden suojelee sateenkaarilippua, ettei vaan rasistit pääse  lipputankojen naruja katkomaan.

Olen ollut ja se  tunne on vahvistunut entisestään Stubbin valinnankin  jälkeen, että presidentti-instituutiosta  olisi tehtävä mellä pelkkä seremoniamestari ja riisua hänenet ilkosilleen poliittisesta päätösvallasta.

Kun presidentin tehtävän sanotaan olevan lähinnä mielipide vaikuttaja, eli unilukkari, niin kyllä se lukkarointi onnistuu hyvin ilman ulkopoliittista lautastakin.

Ei minun mielipiteeni pohjaudu siihen kuka kulloinkin on presidenttinä, se koskee nykyistä ja hänen jälkeensäkkin valituksi tulevia.

Ei Suomen pidä kaihota enään Kekkosen valtaoikeuksien perään, hän ei valtaoikeuksistaan luopunut eikä riisunut edes saunassa ja nyt niitä aikoja nimitetäänkin suomettumiseksi.