Jos nyt vähän muistellaan maamme poliittista historiaa ja otetaan tarkasteluun vuosi 73, jolloin säädettiin poikkeuslaki Urkin uudelleenvalinnan varmistamiseksi ilman vaaleja.
Nyt yli viisymmentä vuotta myöhemmin kyseistä tapahtumaa pidetään häpeätahrana Suomalaiselle kansanvallalle ja demokratialle.
Mutta vuonna 73 ns.vaaran vuosina se koettiin isänmaallisena tekona.
Niin tai näin, en tuomitse sen ajan päättäjiämme kun katsotaan seuraumuksia tänään, hyvin on meille käynyt kaikesta huolimatta, tai siitä johtuen.
Mutta sitten tähän päivään. Nyt maassamme eletään jälleen vaaran vuosia siltä osin, että nykyinen hallituksemme on vaarassa vaihtua seuraavien eduskuntavaalien jälkeen v.27 vasemmistolaiseen vaihtoehtoon.
Jos näin kävisi, niin sen myötä nykyisen hallituksemme työ hyvinvointivaltiomme pelastamiseksi valuisi hukkaan kuin vesi hanhen selästä, silloin ei oltaisi enään köyhiä sen paremmin kuin kipeitäkään, kun vasemmisto/kepu laittaisi haisemaan mottonaan että, ”rahaa on”.
Vasemmiston nouseminen kuskin paikalle v.27 olisi kuolinisku kansataloudellemme.
Minä olen luja kansanvallan puolustaja vaaleineen, mutta tulisikohan nyt vakavasti harkita vähän samantapaista poikkeuslakija kuin tehtiin Urkinkin kohdalla.
Nimitettäköön sitä nyt sitten vaikka kassakaappi sopimukseksi, jolla varmistettaisiin vuonna 27 nykyisen hallituksen jatko myös seuraavaksi nelivuotis periodiksi.
Kun on vaarassa isänmaa, niin silloin pitää tehdä poikkeustoimia isänmaan suojelemiseksi ja nyt tässä tilanteessa missä maamme on, niin isänmaata suojellaan parhaiten pitämällä vasemmisto oppositiossa myös v.27 jälkeen.
No voiko kansa siis äänestää väärin, kyllä se voi tässä tilanteessa missä Suomi nyt makaa, jos se avoimen valtakirjan vaaleissa antaa vasemmistolaisten hoteisiin seuraavissa eduskuntavaaleissa.