Mikä yhdistää otsikon kahta liiketoimintaa, eli autokauppaa ja korjausrakentamista? Molemmat ovat usein julkisuudessa surkean tilanteensa vuoksi, kauppa ei käy ja huolet kasaantuvat. Yhteistä näille on myös se, että alat ovat pitkälti kaivaneet itse oman kuoppansa, pitkälti samanlaisilla virheillä. Kansantaloutemme ei kaipaa tällaista tunarointia.
Virhe 1: Oletus välttämättömyydestä
Molempien alojen lukuisat merkittävät firmat korostavat tuon tuosta haastatteluissa omaa välttämättömyyttään. Asenne on sellainen, että turha yrittää sen enempää, koska kyllä asiakkaiden on pakko marssia ovesta sisään ja maksaa mitä pyydetään. Mitä pahemmaksi ongelmat tulevat, sitä räikeämmäksi tämä asennevamma kasvaa. Ongelma on mennyt sille tasolle, että niiden harvojenkin asiakkaiden osalta tehdään aktiivista valikointia. Oletetaan että jos se yksi liian vaativa asiakas käännytetään, kyllä sieltä tulee nöyrempi nenästä vedettävä kohta sisään. Kumpikin ala markkinoi itse itselleen sisäisesti tätä kuolemattomuuden harhaa. Yhteydenottopyyntöihin ei vastata, tarjouspyyntöihin ei reagoida – yksinkertaisesti mitään vaivaa ei nähdä.
He olettavat, että asiakkaat ovat valmiita nöyristelemään. He ovat väärässä.
Virhe 2: Laadunvalvonnan laiminlyönti
Hiki ei ehdi tulemaan siinä ajassa kun kaivat mistä vaan maamme mediasta juttuja katastrofaalisesti epäonnistuneista remonteista tai remonttihuijauksista. Samassa ajassa löydät läjän juttuja miten hyväkuntoisena myyty käytetty auto hajosi matkalla kaupasta kotiin, tai uuden auton tyyppivikaa ei viitsitä korjata.
Uusien autojen vioista on toki huono haukkua suomalaista automyyjää, mutta asenteella ja vastuunkannolla ongelmia voi lieventää. Käytettyjen autojen kaupassa on yksinkertaisesti periaatteena vanha tuttu caveat emptor. Okei, yksi kerta tuhannesta voi tulla mediahässäkkä ja myyjä joutua korvaamaan kun myi aikapommin isolla hintaa, piilottaen ongelmat asiakkaalta. Ne muut kerrat voi ottaa rahat ja juosta. Riippumattomia, selkeitä laatustandardeja ei ole eikä sellaisia taatusti haluta.
Remppapuolella lähestymiskulma on eri mutta samaa sananpartta voi käyttää. Kuinka kauan onkaan ehdotettu tällekin alalle laatukriteeristöä. Kuinka helppoa olisikin luoda puolueeton järjestelmä kokemusten arvostelulle. Miten paljon avoimuus voisikaan parantaa laatua? Mitä suotta. Epärehellisyys on yksinkertaisesti parempaa bisnestä.
Virhe 3: Asiakkaat unohtava markkinointi
Myyntiin ei paljoa panosteta mutta markkinointiin sitäkin enemmän. Määrä korvaa laadun. Aina joskus plärään lehtiä tai nettimainoksia ja mietin mille planeetalle ne on suunnattu. Markkinointia ei ole suunnattu fiksusti, sanoma on surkea eikä se resonoi yleisössään. Viestin sisältö ei anna yhtään syytä asiakkaalle valita tämä toimija. Jokainen firma on tietenkin paras ja ylivoimainen, perustuen ei yhtään mihinkään muuhun kuin myyjän omaan sanaan. Onpa joskus laitettu oheen tekaistuja arvosteluja, vailla lähdettä. Hinnoittelu on epämääräistä, kaupan ehdot mysteerisiä ja etenkin remppojen tapauksessa puuttuvat verkkosisällöstä järjestäen linkit viranomaislupiin esim. sähkö- tai ilmastointitöiden osalta.
Markkinoinnin sanoma on pitkälti ”osta meiltä kun et muutakaan voi, ja jos olemme tosi kilttejä, suostumme myymään sinulle ylihintaan”. Siinä se.
Turhia virheitä
En sano, että ylläoleva pätee sataan prosenttiin toimijoista, mutta aivan liian moneen kuitenkin. Joukossa on myös erinomaisia toimijoita. Heidän markkinointina toimii usein yksinomaan puskaradio, koska alan omista valinnoista johtuen se on ainoa tapa edes yrittää löytää laadukas valinta. Jos ei ole sopivia kaverikontakteja, on hukassa.
Sen sanon, että näillä aloilla olisi kaikki mahdollisuudet kääntää tunarointi voitoksi. Se edellyttäisi vähän muutoksia mutta paljon oman ylivertaisuutensa haastamista. Hieman nöyryyttä, hieman ymmärrystä asiakkaista, sopivasti alan ongelmien tiedostamista ja ennen kaikkea halua korjata ongelmia. Tätä odotellessa voin todeta, että moni kauppa jää tekemättä.
Loppukaneettina totean, että ilmiö on hemmetin suomalainen. On myös monia muita aloja, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Palveluhaluttomuutemme ja yleinen kunnianhimon puute ovat kansallisia, suorastaan geneettisiä erityispiirteitämme, joista pitäisi päästä yli.
