Jääkäreiden etukomennuskunta lähti Libausta Suomen suuntaan.
”Kotimaahan lähtevälle pataljoonalle varattiin mukaan runsaat tuomiset, suuri määrä aseita, ampumatarvikkeita ja muuta sodankäynnissä tarvittavaa materiaalia, jollaisesta Suomessa oli aivan yhtä huutava puute kuin koulutetuista johtajistakin. – –
Lähetettävään materiaaliin kuului 70 000 venäläistä kivääriä (m/91), 363 pistoolia, 70 konekivääriä, 22 480 000 patruunaa, 12 325 käsikranaattia, 12 jäykkälavettista kanuunaa (87 K/92-95), 8 haupitsia (122 H/09), 16 420 tykistön laukausta, räjähdysaineita ja muuta pioneerimateriaalia, radiolaitteita, lentokone, Berliinissä painettuja Suomen karttoja, lääkintämateriaalia ja myös jonkin verran intendentuuritavaraa, mm. asepuvut siviiliasussa matkustavaa jääkäripataljoonaa varten. – –
Aselaivojen mukana oli määrätty lähetettäväksi 110 miehen vahvuinen »Vorkommando», itse asiassa sama, jonka elokuun suunnitelman mukaan piti saapua Suomeen »suuren aselähetyksen» mukana, välittömästi muun pataljoonan edellä. Komennuskunnan johtajaksi määrätty Harald Öhquist otti tehtävän vastaan oberzugführerinä ja kävi suorittamaan sitä Suomen armeijan majurina. – –
Helmikuun 7. päivän aamuna klo 7.40 komennuskunta lähti Libausta kapteeni v. Coler saattajanaan. Junamatkasta tuli vaikea. Saksalaiset rautatie- ja sotilasviranomaisetkin suhtautuivat tähän oudosti puettuun ja enimmäkseen täysin käsittämätöntä kieltä puhuvaan siviilimiesjoukkoon ymmärrettävän töykeästi ja epäluuloisesti. von Colerin hiihtolakki herätti niin suuria epäilyksiä, että kapteenin arvomerkit ja ensimmäisen luokan rautaristi menettivät tavanomaisen tehonsa.” (Matti Lauerma – Jääkäripataljoona 27; 1966; sivut 814-818)