Avainsana: eduskunta

Julkaistu

Olisiko vihreillä revanssin paikka?

Hallituksella on lievästi sanoen haastavat paikat ja skismat näkyvät jatkuvan. Demareiden henkilövalinnat ovat suoraan kuun pimeältä puolelta, Marin petti äänestäjänsä karvaasti eikä kepu viitsi, osaa tai kykene ottamaan kantaa. Voisiko vihreillä olla käsissä voittajan kortit?

Yhden epäonni on toisen onni

Politiikan kylmän rehellinen tosiasia on, että muutokset lähtevät munauksista. Sama pätee toki globaalisti, putinin suuri emämunaus laittoi poliittiset mannerlaatat uusiksi. Suomessa hallituksen lukuisat haasteet ja avainhenkilöiden synkät taustat ovat herättäneet huomattavaa kansalaiskeskustelua. Opposition ykköspuolueen henkilövalinnat tarjosivat jo pohjaa melkoiselle vihalle, eikä Marinin vaalien jälkeiseksi myöhästetty ero tule auttamaan heitä yhtään.

Henkilökohtaisesti pidän eduskunnan puoleista demareita, kokkareita ja vihreitä niinä kolmena puolueena, joilla on tarvittaessa kykyä yhdistää kansaa yli ydinkannattajiensa. Kaksi heistä rypee suossa, yksi on jäljellä. Mutta tilaisuudesta ei tule mitään ellei siitä ota kiinni.

Lyhyt vai pitkä voitto?

Vihreät voivat toki lähteä kaivamaan tutut aiheensa ja lisäämään volyymiä, toistoa, kampanjointia. Toivoisin, että ainakaan Ville Niinistön ajan räyhähenkeä ei enää nähtäisi, vaan olisi mieluummin Touko Aallon tyylistä strategista ajattelua. Ei siinä toki mitään vikaa ole, että vihreät ajavat ydinkannattajiensa ydinasioita tehokkaasti, sehän on demokratian ydintä. Se ei kuitenkaan auta nostamaan kannatusta kovinkaan paljoa.

Strateginen valinta voisi olla jättää terävimmät puukot kaappiin ja lähteä miekkailun sijaan boffaamaan. Vihreät voisivat nostaa keihäänkärjeksi asiat, joista kansan selvä enemmistö on samaa mieltä ja jättää alaotsikoiksi pahemmin polarisoivat asiat. Tällä hetkellä olisi otollista maaperää ilmastonmuutokselle, vihreän siirtymän oikeudenmukaisuudelle ja eläinten oikeuksille, vain muutama mainitakseni. Ei muusta tietenkään pidä luopua, mutta viestinnän kärki kannattaa kohdistaa otollisimpaan maaperään.

Haavistosta vetoapua

Avainpalikka paketissa on Pekka Haavisto, joka on valitettavasti tehnyt vähän pöhkön tempun esittämällä puolueen ulkopuolista ehdokasta. Nimenomaan esittämällä, sillä hän on puolueen avainhenkilöiden kovinta kastia eikä muuksi muutu – eikä sitä nähdäkseni tarvitsisi hävetä. Hänellä on pitkään ollut näkyvyyttä yli puoluerajojen ja kaapissa olevien luurankojen määrä on kilpailijoihin nähden siedettävä.

Arvaukseni on, että laittamalla Haavisto tuomaan viestiä toisesta suunnasta ja puolueen uusi puheenjohtaja toisesta, sopivan helposti pureskeltavalla ja siltoja rakentavalla sanomalla, voisi käsissä olla värisuoran ainekset. Tällaisia tilaisuuksia ei jaeta usein, eivätkä ne ole tarjolla pitkään. Onko ottajia?

Julkaistu

Kiitos Valtonen, Hautala ja moni muu

Olemme muistaneet – onneksi – miten nimet kuten Lipponen (sdp), Aho (kepu), Sipilä (kepu), Vanhanen (kepu) ja Stubb (kok) tukivat venäjän tekemää Krimin valloitusta ja muuta vihanpitoa. Nyt haluaisin, että muistamme myös nimiä kuten Elina Valtonen (kok) ja Heidi Hautala (vihr), jotka näkivät venäjän toimet kirkkaasti jo pitkän, pitkän aikaa sitten. Luonnollisesti etelänaapurimme suuntaan on myös kumarrettava nöyrästi.

Onnistujia on harvassa ja matalalla

Kertasin mielessäni useita tapauksia, joissa hallitus on tehnyt typeryyksiä joista annettiin ennalta asiallisesti perusteltuja varoituksia. Tuija Brax (vihr) ajoi jo ennalta rikkinäiseksi tiedetyn sähköisen äänestyksen, vaikka puoluekollegansa Jyrki Kasvi siitä seikkaperäisesti varoitti. Entäpä Lex Nokia? Entäpä verkkosensuurilaki? Taksiuudistus? Maamiinat? Sähköverkkojen myynti? Uniperin osto? Mitä yhteistä näille löytyy?

Yhteistä näille kaikille on ainakin se, että asiaa on ajanut ministeri, jonka taustavoimat ovat suuren rahan puolella. Näitä ajanut ministeri on aina ollut keskimääräistä päättäjää paljon varakkaampi. Lisäsi asiaa on ajettu hyvin kovalla voimalla, ministeri on käyttänyt voimakasta ja jopa herjaavaa kielenkäyttöä kriitikoita kohtaan. Tietenkin ministeri tai muu päättäjä aina puolustaa linjaansa, mutta hyvin harvoin kritiikki vastapuolta kohtaan menee vyötärön alle, kuten näissä tapauksissa. Toinen yhteinen asia on, että kritiikkiä antaneet käytännössä eliminoidaan aina tulevista ministerin ja muista merkittävistä tehtävistä. Ylimmät päättäjät kostavat kriitikoille ankarasti. Kriitikot ovat taas usein kansanedustajia joilla on merkittävä kunnioitus kansan parissa, yleensä juuri tietyllä osaamisalueella, mutta samaan aikaan heitä katsotaan hallinnon kärjessä nokanvartta pitkin.

Ikävintä on, että asiallisista kriitikoista leivotaan ministerien toimesta eduskunnan häiriköitä ja joskus lööppimedia jopa ostaa tämän mustamaalauksen. Tämä ei onneksi ole ihan yksiselitteistä, vaan joskus media on myös antanut molemmille osapuolille mikrofonin.

Jaetaan välillä kehuja

Minä haluan antaa pisteitä niille, jotka ovat fiksumpia olleet, puolueeseen katsomatta. Pyydän siis teidän apua, arvon kanssablogistit. Yhdeksän blogia kymmenestä on tulta, tulikiveä ja perkelettä. Mitäpä jos välillä kehutaan?

Eli kerrohan: kuka oli oikeassa silloin kun se ei ollu muodissa?

Julkaistu

Kaikilta puolueilta löytyy vastuu

Ruben Stillerin radio-ohjelmassa puitiin vaaleja, vaalien keskusteluaiheita ja kampanjointia. Yksi pöydälle heitetty ajatus on, että lupauksista täysin riippumatta kaikki suuret puolueet päätyvät tekemään pitkälti sen hetken reaalipolitiikkaa kunhan hallitukseen päätyvät. Ehkäpä meillä ei olekaan syytä huoleen, vai onkohan huoli toisenlainen?

Kaikki tekevät, vaan kuka osaa?

Kun hetken väitettä mietin, allekirjoitan sen todeksi. Jos talous on ollut tiukalla, kaikki suuret puolueet ovat säästelleet. Kun jakovaraa on, kaikki sitä käyttävät. Reaalitalous ja polttavimmat ongelmat tulevat nenän eteen hallituksessa, eivätkä niitä puoluevärit peittele. Puheissa on toki eroja ja aina tulee välillä vähän persoonallisempia tapauksia kuten Sipilä, mutta lopulta semmoista päättäjää ei olekaan joka jokaisen ykkösen nollaksi vaihtaisi. Demaripääministeri osaa tinkiä työehdoista ja porvaritkin osaavat antaa palkankorotuksia. Toisin sanoen, älkää hurjasti hätäilkö. Vaalilupauksista ei moniakaan pidetä eikä maailma lopu vaalien jälkeen.

Tämä johdattaa haasteeseen. On käytännössä selvää että vaalilupauksista isoa osaa ei voi noudattaa monen puolueen hallituksessa. Siten tuntuisikin mielekkäältä kehittää vaalikampanjointia ja -paneeleja vähemmän ”minun puolueen linja” mallista ”näistä voidaan jutella” malliin. Tietenkin joka puolueella on omat prioriteettinsa ja tyylinsä, mutta olisi äänestäjän kuluttajansuojalle tärkeää vertailla myös puolueiden diplomatian taitoja. Jos kovin paljon känkkäränkkää otetaan yhteistyöpuheisiin mukaan, ei puolueella voi olla kovin helppoa hallituksen teossa, saatika sen kasassa pitämisessä.

Jos puolueet siis periaatteessa kaikki tekevät samat asiat, missä ero? Vastaus on osaamisessa. Puolueilla on eri alojen osaajia ja erilainen tapa nostaa osaajia ylös. Yksi puolue nostaa kärkiehdokkaiksi maanviljelijöitä, toinen talousosaajia, kolmas juristeja ja niin edelleen. Vaikka jokainen puolue ottaakin saman ongelman hoitaakseen, on tuloksen laadussa vissi ero mitä tulee ratkaisuntekijän omaan osaamiseen. Jos ministeri on työssään lobbarien vietävänä, voi paras ratkaisu jäädä löytämättä. Jos häneltä löytyy lähdekritiikkiin tarpeellinen määrä erikoisosaamista aiheestaan, on parempi todennäköisyys että ratkaisu rakennetaan tukevalle pohjalle.

Äänestä osaamista

Ota siis näiden vaalien alla uusi ajatus äänestämiseen. Mieti sinulle tärkeimmät asiat ja tutki sitten ehdokkaiden osaamistarjontaa tämän aiheen ympärillä. Katso ehdokkaiden osaamista monelta kantilta, ei vain koulutuksen vaan erityisesti työhistorian kannalta. Katso myös miten puolue nostaa näiden asioiden osaamista esiin. Jos tärkeän asian osaajia ei tuoda esille puolueen viestinnässä tai nosteta esille, on todennäköistä ettei heillä ole asiaa hallitusneuvotteluihin eikä heitä kuulla puolueen hallinnossa.

Se, että joka puolue ratkaisee lopulta samoja asioita, ei tarkoita etteikö työtä voisi tehdä paremmin tai huonommin. Itse luotan suomalaiseen osaamiseen. En tiedä vielä ketä äänestän, mutta alan olemaan kärryillä siitä millä perustein ehdokkaani valitsen.

Julkaistu

Eikö Eduskunnalla riitä tekemistä?

On väitetty, että Eduskunnalla on hyvinkin kiireinen loppuvuosi, ei edes kaikkia tärkeimpiäkään lakialoitteita ehditä käsitellä. Osa joudutaan jättää tulevalle vaalikaudelle, uuden Eduskunnan käsiteltäviksi.

Miksi nyt sitten pelleillään jollain Soinia koskevalla välikysymyksellä ja sen äänestyksellä. Toimitaan mielestäni, jos oikein rumasti sanon, kuin vajaaälyinen apinalauma. Eikö tapausta Soini olisi voitu hoitaa älykkäästi, tai jollain muulla tavalla fiksusti.

Äänestettiin kuten käskettiin, tai ainakin piti. Lopulta sekin oli pelkkää sirkusta, tosin tulos 100- 60 kirjattiin viralliseksi. Osa äänesti puolesta osa vastaan, osa ei painanut nappia lainkaan ja heidät kirjattiin poissaolleiksi. Osa oli oikeasti poissaolleita ja heidät kirjattiin niin kuin pitääkin.

Jälkeen käytiin kinaa siitä, kuka mitäkin nappia painoi ja painoiko ollenkaan sitä nappia mitä aikoi. Jo se antoi koko äänestykselle humoristiset piirteet.

Kyllä minua niin hävettää, todella suunnattomasti. Jaa, että mikäkö, no se kun itse olen ollut valitsemassa mokomiakin edustajia omalla yhdellä vaatimattomalla äänelläni.

Jos taas oikein rumasti sanon ja jos minulla valtaa olisi, laittaisin mokomankin ”apinalauman” töihin ja äkkiä.