Se on luonnossa

Harvinaisen synkkä vuodenaika, vähät auringonpaisteet ja vesisateet päälle. Kaikki yhteisöllinen pannassa ja maan johto selvästi joko haluton tai kyvytön auttamaan kriisistä ohi. Terveys pettää ja kipu on sitä tasoa että luulisi minun lukeneen Väyrysen kirjoja. Silti maailma pyörii radallaan.

Hiljaisuus puhuttaa

Luonto on syksyllä kuten keskitalvellakin aika hiljaa, mutta ei kuollut. Se kuiskaa ja odottaa, että joku muistaa kuunnella. Luonto muistuttaa meille, että aina paras viesti ei ole äänekkäin viesti. Joskus luonnon hiljaisuuden kuunteleminen tarjoaa voimakkaan sanoman, kunhan sitä on valmis kuuntelemaan. Luonto osaa myös odottaa ja koittaa sitä opettaa meillekin.

Olen myös oppinut, että itsensä kanssa keskusteleminen toimii sopivassa hiljaisuudessa. Moni asia lisää stressiä, huolta ja masentaa mieltä, mutta jos vain on rehellinen itselleen, voi löytää hyvää. Hyvää itsestä, hyvää läheisistä, hyvää maailmasta, hyvää tulevaisuudesta. Jos päättää olla oikealla asenteella, löytää hyviä syitä jaksaa huomiseen. Se on mukava kuulla toiselta ihmiseltä, mutta siihen uskoo täysillä vasta kun sen kuulee itseltään.

Tulevaisuus rohkaisee

Kaikilla meillä on aikamme, mutta suuressa kuvassa maapallomme elää hieman suurempaa sykliä. Tosiasia on, että opimme koko ajan uutta. Käytämme myös uusia oppeja viisaammin. Aina välillä kompuroimme, mutta nousemme taas ylös. Tällä hetkellä toki katse on lääketieteeseen. Uudet RNA-rokotteet tulevat tekemään lähimpinä vuosina merkittäviä parannuksia, ei vain koronaan vaan muihinkin sairauksiin.

Mutta tapahtuu muuallakin lääketieteessä. Suomalainen Tilt Biotherapeutics on aloittanut syksyllä kliiniset kokeet ihmisillä, ensin Tanskassa. Parantumattomaan melanoomaan sairastuneille ollaan löytämässä uutta toivoa. Lääkkeet on annettu, potilaat ovat pärjänneet, vakavia haittavaikutuksia ei ole ilmennyt. Kokeita jatketaan myös Suomessa ja muualla lähikuukausina. Akseli Hemminki on kehittänyt hoidon, joka voi antaa uutta toivoa sinne, mistä se oli kaikonnut. Vastaavia tutkimuksia, oppeja ja hoitoja kehitetään jatkuvasti, ympäri Suomen, ympäri maailman, ympäri tautikartan.

Jaksa tulevaan, jaksa huomiseen

On ihan hyvä idea muistuttaa, että nyt on vielä hyvä jaksaa muutama kuukausi ja olla varovaisena, sillä ensi kesä voi olla jo paljon parempi. En kiistä tätä, mutta ehdotan lisäystä. Myös huominen voi olla parempi, ei vain ensi vuosi. Joka päivä voimme päättää, että tänään olemme pikkuisen piirun parempia kuin eilen. Ei tarvitse siirtää vuorta, ensin voi siirtää oljenkorren.

Kaikkea emme voi valita, mutta haluaisimmeko? Koska huominen on tuntematon, sitä kannattaa odottaa.

”Moottoripyörä on moottoripyörä ja skootteri on lälläripyörä”

Muutama aamu sitten kuuntelin aamuradiota, jossa pari naistoimittajaa puhuivat juttujen välissä moottoripyöräilystä. Toinen oli toinen, jonka nimeä en muista, toinen oli ensimmäinen jonka nimen muistan. Hän oli Heidi Kyrö, laulajanakin tuttu, jonka äänestä en pidä. Eihän se tietysti ole hänen vikansa, sitä ääntä käytetään joka on joskus annettu.

Kovasti keskustelivat moottoripyöristä ja sillä tehdyistä matkoista. Olivat kuin paremmatkin asiantuntijat, mistä tiedän vaikka olisivat olleetkin. Jotenkin vaan pyörät tuntuvat niin kovasti miehisiltä kulkupeleiltä, mutta kuuluu niitä naisia siinäkin porukassa olevan. Moottoripyöräkerhot ja niihin piiloutunut rikollisuus pilaa koko pyöräharrastuksen imagon.

Jostain kumman syystä minä en ole omistanut mopoa, enkä moottoripyörää. En ole kummallakaan metriäkään muistaakseni ajanut. Kaikkia muita vekottimia on sitten tullutkin kokeiltua, linja- autoista, metsäkoneisiin ja polkupyörään asti ja kaikkia siltä väliltä. On tullut kokeiltua luojan luoma hevonen ja omistettua useampikin.

Nyt on muotia, tai on jo pitkään ollut, kun vanhat, eläkkeellä olevat ”äijät” ostavat moottoripyöriä. Monesti ne ovat isoja tuhatkuutioisia ja monta sataa kiloa painavia, joita ei ole helppo pitää pystyssä edes paikallaan. Niillä kerrotun mukaan haetaan kadotettua nuoruutta. Ja pöh sanon minä. Minä olen mielialan mukaan, joko ”pojanviikari pahanteossa”, tai ”köppivanhus kumarassa”. Ei siihen mitään moottoripyörää tarvita, nytkin istun meidän terassilla tätä kirjoittelemassa, ilman mitään pörinää. Aurinko paistaa ja kovat tuulenpuuskat narisuttavat tuuliviiriä.

Ollako nyt sitten, vai eikö olla.