Nyt, kun olen kirjaa hyvän matkaa lukenut, niin täytyy sanoa, että se on ennakkokäsitystäni parempi. Suomen Kuvalehden mainitsema Aron itsekorostus on kyllä vahvasti läsnä, mutta sehän tuttua myös Soinin ja Väyrysen kirjoissa.
Julkaistuaan YLE:llä reportaasin Pietarin trollitehtaasta, Jessikka Aro joutui vakavan trollauksen ja vainoamisen kohteeksi. Odotin, että kirja on 450 sivua itsesääliä. Mutta kyllä Aro on pätevästi kirjoittanut myös muista journalisteista maailmalla, jotka ovat kokeneet saman kohtalon idästä päin kuin hänkin.
Alkup. artikkeli, julkaistu 18.10.2019
Kovasti on kohkattu viime vuosina uudenlaisesta sodankäynnin muodosta, hybridisodankäynnistä. Teknologian kehitys sallii mm. verkon kautta tapahtuvat vihollisuudet.
Tähän on myös liitetty ns. trollaus. Onhan propagandaa aina ollut, mutta tietenkin sen laajuus ja muodot ovat lisääntyneet uuden teknologian myötä.
Kohutoimittaja Jessikka Aro on nyt julkaissut kirjan Putinin trollit, minkä Suomen Kuvalehti on napakasti arvostellut:
Trolliarmeijan kynsissä
Jessikka Aro paljastaa Kremlin painostusoperaatioita ja suurentelee rooliaan.
Yhdyn täysin SK:n näkemykseen. Aro teki yhden tv-jutun YLE:lle ns. Pietarin trollitehtaasta. Jutussa ei itse asiassa ollut mitään sellaista, jota muualla ei ollut julkaistu aikaisemmin. Tästä nousi Suomen putinistien parissa ns. sontataifuuni, josta J. Aro taitavasti uhriutui, aina oikeusastetta myöten. Sittemmin hän on taitavasti markkinoinut itseään ulkomaita myöten Putinin trollien uhrina.
Lisää Suomen Kuvalehti:
Kirjaa leimaa tarpeeton itsekorostus ja oman roolin suurentelu. Palkinnoillaan, konferenssiesiintymisillään ja haastatteluillaan kehuskeleva Aro puhuu toistuvasti ”tutkimuksistaan”, vaikka kyse on normaalista journalistisesta työstä.