Syysilta Suomessa
Sumu nousee pellon reunasta,
kuu kurkistaa pilven takaa.
Koivut kuiskivat kultaista kieltään,
lehdet tanssivat jäähyväisiä tuuleen.
Hiljaisuus kantaa pitkälle,
vain varis muistaa kesän äänet.
Maa tuoksuu sateelta ja savulta,
ja sydän – se tietää, että lepo lähestyy.
Tämä runo ei ole minun käsialaa, mutta minulla on runontekijän suostumus julkaista runo. Runoniekka on ehkä vähän ujo.😼