TM:ltä hyvä vinkki tietokoneen ostoon

Tekniikan maailma julkaisi tärkeän vinkin tietokoneen ostoon pari päivää sitten. Juttu oli vain tilaajille, mutta asia on tuttu monesta mediasta. Koen sen sen verran tärkeäksi, että viestiä kelpaa toistaa.

Vähimmäismuisti 16 gigatavua

Asian ydin on tässä: jos ostat uutta tietokonetta, varmista että siinä on vähintään 16 gigatavua muistia. Ihan sama mikä merkki, Windows tai Apple, pöytäkone tai läppäri, tuo pätee aina. Aivan liian moni kaupoissa – etenkin pahimmissa huijarikaupoissa kuten gigantti yms – on myynnissä tuota pienemmällä muistilla varustettuja koneita. Mikään myyjän tekosyy ei ohita tätä rajoitusta. Alle 16 gigaa on yksinkertaisesti liian vähän uudelle koneelle.

Miksi näin? Lyhin versio on, että tietoa on yhä enemmän ja se vaatii koneelta yhä enemmän. 16 gigatavua riittää peruskäyttöön. Jos muistia on vain 8 gigatavua, jopa yksinkertainen peruskäyttö, netin selaus ym. voi olla todella hidasta. Koneen odotettu käyttöikä voi myös jäädä huomattavan lyhyeksi, kun tulevat ohjelmat eivät toimi lainkaan.

Tehokäyttäjä voi tarvita enemmänkin. Jos esimerkiksi ajaa paljon ohjelmia samaan aikaan, käsittelee valokuvia tai videoita, tai ehkäpä pelailee paljon pelejä, on 24 tai 32 gigatavua perusteltua. On paikkoja, joissa tätäkin enemmän tarvitaan, mutta se on jo harvinaisempaa.

Selvitä aina myös, onko muisti laajennettavissa. Nyrkkisääntö on että muistia voi laajentaa kaikkiin paitsi pienimpiin ja halvimpiin läppäreihin, sekä lähes kaikkiin pöytätietokoneisiin. Huijarikaupoissa laajennusrajoitteisia koneita on yleensä enemmän. Laajennus on yleensä erittäin nopea ja edullinen toimenpide, sillä laajennusosan ei tarvitse olla saman merkkinen kuin tietokoneen. Helpoimmillaan tarvitsee vain ruuvimeisselin ja muutaman minuutin, mutta osaava huoltoliike voi myös suorittaa työn muutamalla kympillä. Edellinen ei ole maksettu mainos, vaan mitä lämpimin suositus tietokoneiden myynti- ja huoltoliikkeestä Tampereen alueella.

Entäpä käytetyt?

Käytetyssä tietokoneessa voi hyväksyä 8 gigatavun määränkin – jos se vastaa tarpeeseen. Jos muistia voi laajentaa, ongelmaa ei ole ensinkään. Jos ei voi, sanoisin että niin kauan kuin koneen hinta ei ylitä 200 euroa, tuon rajoituksen voi hyväksyä. Jos tarve on saada kone netin selailuun, pankissa käyntiin, elokuvien katseluun ym. niin tällä voi aivan hyvin selvitä. Totta puhuen tuollaiseen käyttöön voi löytää aivan toimivan käytetyn yritysläppärin satasellakin, jopa alle.

Käytetyissä, kuten uusissakin, oleellista on se onko laite oikea juuri siihen mitä tarvit. Tähän ei ole tyhjentävää vastausta, sillä vain sinä voit tietää mitä juuri sinä tarvitset. Yleisenä neuvona käytetyn läppärin ostajalle vinkkaan, että kannattaa suosia yrityskäytössä olleita käytettyjä koneita, kuten Lenovo Thinkpad, ym. Etenkin em. tyyppiset järeämmät yrityskoneet on yksinkertaisesti rakennettu kestämään paremmin ja kauemmin, koska ne on suunniteltu jatkuvaan reissaamiseen. Se on niinkin yksinkertaisia asioita kuin metallin määrä saranoissa, tuulettimien laakerointi, liittimien kiinnitys ja sen sellaista. Yrityskoneita myydään jopa viiden vuoden laajan palvelun takuulla, joten on valmistajan intresseissä ettei takuuhuoltoja tule paljoa.

Käytetyissä pöytäkoneissakin on monta tapaa varmistaa laatu, mutta valitettavasti tarkastuslista niistä olisi pitkä kuin nälkävuosi. Jos et tunne koneiden teknologiaa hyvin, pyydä tuttava avuksi, tai asioi vain vastuullisessa ammattiliikkeessä. Nyrkkisääntönä on varmistaa kuluvien osien valmistajat ja kulumisen aste. Laadukas pöytäkone kestää heittämällä yli kymmenen vuotta (kyllä, oikeasti), huonolaatuiseen tulee oireita jo parissa vuodessa.

Muista huolto

Harva jättää autoa huoltamatta tai lattiaa imuroimatta. Muista sama myös tietotekniikassa. Säännöllinen huolto pidentää käyttöikää. Se tarkoittaa niin turhien tietojen poistamista ohjelmista, kuin myös mekaanista pölyjen puhdistusta. Käyttöiän kasvaessa myös esimerkiksi tuulettimien tai tallennusvälineiden vaihdot voivat tulla kyseeseen, läppärien tapauksessa myös akut. Laatukoneiden tapauksessa mikään näistä ei ole erityisen vaikea tai kallis toimenpide.

Muista: jos menet kauppaan vailla tietoa mitä haluat, saatat todellakin saada mitä tilaat. Onko sinulla siihen varaa?

Mistä ratkaisu seniorien huijauksiin?

Tuttu ongelma, josta täälläkin on moni kirjoittanut. Tuorein esimerkki eilisestä Aamulehdestä. Kodinelektroniikan kaupat huijaavat vanhuksia mennen tullen aivan törkeästi ja vailla seurauksia. Joten mikä neuvoksi?

Juridinen kulma

Juridiikka ei ole alaani, mutta spekuloin että lailla on vaikea tehdä paljoa. Kuluttajan suoja pätee jo laajalti. Edelleen spekuloin että ainoa tapa millä laki voisi toimia, on jos näistä tapauksista tulisi taloudellisia sanktioita, jotka olisivat tuntuvia. Tällaisten todistaminen vaan on liki mahdotonta oikeusvaltion vaatimin keinoin.

Pahimmillaan tässä käy kuin Päivi Räsäsen vaatiessa laittomien rikosten kieltämistä. Niinpä. Kielletään laittomat petokset, sillähän siitä päästään…

Voiko media auttaa?

Jos media, sanomalehdet sun muut, lähtisivät tarpeeksi kovasti nostamaan tapauksia esiin tuon tuosta, eikä antaisi niiden unohtua, sillä voisi olla vaikutusta. Jos huijariyritysten nimet ja naamat tulisivat esille, se voisi pakottaa pohtimaan. Toki, pääosa kodinelektroniikan myyjistä tekee tätä toimintaa ja kilpailu on heikkoa, joten olisiko tästä apua? Edelleen voisi myös olettaa, että huijarifirmat alkaisivat uhkailemaan toimittajia. Etenkin Yle on osoittanut herkästi potkivansa pihalle toimittajia, jotka häiritsevät rötösbisnestä, joten uskaltaako kukaan?

Entäpä kolmas sektori?

Sopiva järjestö saattaisi pystyä käymään tätä toista kautta: etsimään, listaamaan ja aktiivisesti testaamaan yrityksiä, joiden toiminta kestää päivänvaloa. Parhaimmillaan tämä voisi antaa kotimaisille pienille yrityksille tilaisuuden loistaa, koska pääosa tästä sikailusta tapahtuu ulkomaisten suurten toimesta. Tämä voisi olla hieman vastaavaa kuin vaikkapa keliakian parissa toimivat tahot ovat antaneet pisteitä laadukasta gluteenitonta valikoimaa pitäville ravintoloille.

Vaan mistä rahoitus tälle? Vapaaehtoistyönähän tätä pitkälti pitäisi tehdä, mutta silti vähän rahaa tarvitaan. Teoriassa pienet yritykset voisivat haluta tukea tätä hieman, tukien täten omaa laadunvalvontaa ja mahdollisuutta iskeä isoja vastaan. Toisaalta, kynnys nousee äkkiä liian korkeaksi ja on riski että tästä tulee vain huijarifirmoille tapa valkopestä, ostamalla sopivan tarkastuskäynnin. Silti, pohdinnan arvoista.