Taas olemme pärjänneet hyvin YK:n tuoreimmassa onnellisuusmittauksessa, ykkösenä 156 maan joukossa.
Onnellisuutta on mitattu mm selvittelemällä bruttokansantuotetta, eliniän pituutta, sosiaalista tukiverkostoa ja mikä ainakin minun onnellisuuttani lisää on vapautta tehdä itse valintoja omassa elämässään.
Aika ajoin tällaisia tutkimuksia saamme lehdistä lukea, mitä nyt kulloinkin mitataankin niin kolmen parhaan joukossa useimmin olemme. Tykönään monikaan perisuomalainen ei synkkämielysyydessään tällaisiin tuloksiin usko, jos ei tutkimuksia leimata suoranaisiksi valheiksi niin ainakin on väärin tutkittu. Tai sitten niin että jos yksikin asia meillä on huonosti niin sen myötä kaikki on menetetty ja toivorikkus menetetty. Maanpinnalle meitä pudottaa myös suomalainen onnellisuudentutkija professori Markku Ojanen, edustaen parempaa viisautta kuin YKn käyttämä tutkimuslaitos, väittäen että väärin kriteerein on asiaa tutkittu.
Ojasen mukaan tutkimus on paremminkin selvittänyt kansalaisten hyvinvointia. Jos Ojanen on oikeassa niin pittääkö minun ripotella tuhkaa päälleni, ruveta suremaan kun en olekkaan maailman onnellisin vaan maailman hyvinvoivin kansalainen.