Yksi maamme ansaitusti tunnetuimpia brändejä, Iittala, on ollut myrskyn silmässä. Ensin kansa hämmentyi logosta, sitten uusi tuotesarja herätti huolta plagioinnista. Ei kahta ilman kolmatta, sillä nyt myös logoa epäillään plagioiduksi.
Varovaisuus on halpaa
En usko, että Fiskarsin (Iittalan emoyhtiö) johdossa ollaan oltu niin huolimattomia, että suin päin olisi lähdetty kopioimaan logoja tai tuotteita. Uskon, että heillä on vielä vahvasti mielessä männä vuosien kohut Finlaysonin ympärillä, jossa onnistuttiin suututtamaan suurin piirtein maamme koko taiteilijakenttä ja leijonaosan muutakin kansaa. Myös Marimekon taannoiset plagiointisyytökset lienevät bränditalojen johdoissa kirkkaana mielessä.
Vaan mikä ei käynyt mielessä? Asioiden tarkistaminen. Googlen kuvahaun käyttö olisi molemmissa tapauksissa voinut säästää monilta poruilta. Luulenpa, että eläkkeeltä käsin pikkupubia pyörittävä rouva olisi mieluusti lähtenyt juttuun positiivisin mielin, jos vain pientä ennakkovaroitusta ja suosiollisuutta olisi osoitettu. Jos taas mukitaiteilija olisi ymmärtänyt tarkistaa asiaa ennalta, hän olisi hyvin voinut tehdä riittävästi muutoksia jotta huolelta välttyy. Siinäkin kohtaa yhteys kilpailevaan yritykseen ennalta olisi voinut olla hedelmällistä.
En usko, että yrityksen brändiuudistus on aivan pieni homma (joskin herkästi liioiteltu), eikä taiteilija taatusti kehitä uutta tuotesarjaa sormia napsauttamalla. Pointtini on, että näihin käytetään paljon aikaa ja kahvia. Plagiointisyytösten varalta tarkistaminen on sen sijaan asia, johon tarvitsee käyttää hyvin vähän aikaa ja vaihteleva määrä kahvia. Tällaisen vaiheen unohtaminen, vieläpä toistuvasti, tuntuu kansankielellä sanoen höpsöltä. Kun tähän vielä lisää median välttelyn mitä ainakin Iltalehti on kokenut, siitä jää herkästi kuva ylimielisyydestä.
Sitten ne villit visiot!
Toki asian voi ajatella amerikkalaisittain: kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Tämä on toki enemmän salaliittoteoria kuin edistynyt arvaus, mutta voihan sitä olla että luotetaan em. kaltaisten juttujen vain nostavan brändien näkyvyyttä. Ylellä (kaiken maailman?) dosentti Kirsti Lindberg-Repo kommentoi Iittalan brändiuudistuksen olevan loistava ja keskustelun sen ympärillä hyödyllistä.
Toisaalta, ehkäpä kyse on vain pienestä inhimillisestä erehdyksestä ja myrskystä vesilasissa. Syy, miksi siitä edes puhutaan, on em. vesilasista löytyvä punainen pieni tarra, jonka arvo näkyy olevan nousussa. Eiköhän tästäkin selvitä ja voidaan nostaa vastakin maljaa kotimaisella lasilla. Muistakaa myös kotimainen lasin sisältö, mutta se on eri blogin aihe se.