EU:lle lobattu uusi tekijänoikeusdirektiivi puhuttaa lehdistössä. Turhahan sitä tässä on surra kaatunutta maitoa, mutta asiaa voi myös katsoa hieman laajemmin. EU on epäonnistunut täysin tietoyhteiskunnan ja tietoverkkojen kanssa – miksi näin, ja voiko asialle tehdä mitään?
Älä tee niinkuin minä teen…
Perustasollahan uudessa direktiivissä on kyse siitä, että eliminoidaan kilpailu. Jatkossa video- ja musiikkipalvelut eivät voi erilaistua, vaan kaikkien on toimittava saman oikeudenhaltijoiden monopolin alaisuudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa RIAA:ta, Yhdysvalloissa toimivaa musiikkiteollisuuden lobbausjärjestöä, jonka jäsen Suomessa on Teosto. Kilpailu pienenee, muusikoiden oikeudet ja tulot niinikään. Tämä on toisaalta tyypillistä EU:ta. Tietosuojadirektiivi GDPR ja moni muu tietoverkkopykälä noudattavat samaa mallia: parannetaan Yhdysvaltalaisten jättien tai monopolien asemaa, heikentäen samalla kuluttajan ja Eurooppalaisten yritysten toimintaedellytyksiä.
EU ei pärjää nettiajan markkinoilla. Vain noin prosentti digitaalisen alan merkittävistä yrityksistä pitää päämajaansa EU:ssa. Tilanne on vuosikymmenen aikana huonontunut, sillä yhä useampi EU:ssa toimiva yritys on menettänyt bisneksiään USA:han, yhä useampi eurooppalaisyritysten konesali on vaihtunut amerikkalaiseksi. Valtiolliset instituutiot, yleisradioyhtiöt ja EU itse ovat myös kiirehtineet siirtämään tietojärjestelmänsä Atlantin toiselle puolen yhä kiihtyvään tahtiin. Toki myös kiinalaisten markkinaosuus on kasvanut, mutta he ovat pitkälti vallanneet markkinoita hinnoittelun keinoin ilman sen suurempaa kikkailua.
EU on toki käyttänyt hurjia määriä rahaa tukeakseen EU-alueen tietotekniikkayrityksiä, mutta se rahoitus on ollut lähinnä rahastusautomaatti. Suomessakin on tusinoittain yrityksiä jotka pistävät EU:lle laskua näiden tukipykälien nimissä, mutta työtä sillä ei käytännössä tehdä. Ilmainen raha ei yksinkertaisesti motivoi. Yrityksiä kiinnostaa tehdä tulosta ja miksi tehdä sitä markkinoilla jotka ovat lähtökohtaisesti vihamielisiä? EU-kotimarkkinoilla paikalliset toimijat on tehty hallinnon toimesta altavastaaviksi. EU-hallinto ei osoita muutoinkaan luottamusta paikallisiin toimijoihin. Heiltä ei kysytä mielipiteitä lakivalmistelussa eikä käytetä muutoinkaan asiantuntijoina. Paikalliset poliitikot kelpaavat, mutta yritysvieraat pitää tuottaa jenkkifirmoista.
Siirtomaavallan alla
Ei ole mitään lähtökohtaista syytä miksei EU voisi menestyä digimarkkinoilla. Kuluttajakaupan pykälät ovat selkeät, lähes kaikessa muussakin yksi pykälistö kattaa toiminnan sisämarkkinoilla. Sähkön ja datan hinta eivät ole kohtuuttomia, osaaminen on riittävää. Meillä on myös kasvavaa potentiaalia datakeskuksille tärkeässä vihreässä energiassa ja mahdollinen tuleva koillisväylän datalinkki tuo peliin uusia valttikortteja. EU:n pitäisi vain alkaa uskomaan paikallisiin toimijoihin, pistää lobbaukseen pelisäännöt kuntoon ja siivota aimo pino korruptiota sekä hyvävelikerhoa pois asiantuntemuksen tieltä. Pelissä on kymmenien miljardien saamatta jäävät verotulot sekä riski menettää parhain osaamisemme joko lännen tai idän suuntaan.
Tai tämä lyhyemmin: EU:n on lakattava elämästä Internetissä kuin siirtomaa. Sen tulee itsenäistyä ja sen onnistumiseksi tarvitaan hallintoon aimo pino tervettä asennetta sekä osaamista. EU:n ei tarvitse hävitä tätä peliä.