Tupakointi vähenee ja lemmikkien omistaminen lisääntyy. Individualismi osoittaa kuitenkin molemmissa voimansa, sillä havaintoni mukaan kaksi turhinta kieltomerkkiä suomessa ovat ”ei koiria” ja ”ei tupakointia”. Mistä tämä vastakkainasettelu syntyy?
Havaintoja piisaa
Varmimpia paikkoja altistua tupakansavulle ovat kauppakeskusten ja liikenneasemien ovien edustat, siis ne joissa lukee kissankokoisin kirjaimin ”tupakointi 20 metriä tuohon suuntaan” kieltomerkkien kera. Vuosi sitten sitä tapahtui ajoittain, nyt jatkuvasti. Jouduin eilen käymään useassa kauppakeskuksessa ja ABC:llä, ulko-ovista kulkuja tuli kymmenkunta, joista yli puolessa tapauksia yhdistyi tupakointikiellon merkki ja tupakoiva henkilö tai muutama. Toinen varma hittipaikka ovat bussipysäkit, joissa etenkin sadekelillä tupakoitsija ottaa paikan katetulta pysäkiltä, tupakointikieltomerkin alta, kun muut seisovat sateessa.
Sattumalta kaksi kohteistani olivat Ratinan kauppakeskus ja Koivistonkylän Prisma – molemmat lemmikeiltä suljettuja alueita. Molemmissa vapaana liikkuva koira hyppäsi jaloille ja omistaja hymyili että onpa suloista. Molemmissa tapauksissa laitoksen henkilökunta noteerasi asian, mutta katsoi parhaaksi olla tekemättä mitään. Minä ymmärrän heitä. Ei ole yksi tai viisi kertomusta vartijasta joka on asiasta muistuttanut, ja saanut niskaansa sen tason vihanpuuskaukset ja esimiehelle ilmoitetut valitukset ettei pahemmasta väliä. Viisaita koiranomistajia on yhtä monta kuin ennenkin, mutta koiranomistajien absoluuttisen määrän kasvaessa tuntuu että kasvu on yksinomaan täysin mielipuolisista yksilöistä (omistajista, ei koirista). Julkiset kommentit sisältävät helmiä kuten ”no pakkoko niiden allergikkojen on kaupassa käydä”, ”ei o mun vika että sulla on koirapelko” tai ”en minä nyt mussukkaa voi kotiinkan jättää”. Ei lisättävää.
Yksilöllisyys edellyttää yksilön huomiointia
Ei ole täysin huono asia että yhteiskuntamme suosii yksilöllistä ajattelua. Se luo uudenlaista taidetta, kulttuuria, ajattelua, ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Moni ihminen uskaltaa nyt elää vapaammin ja sen myötä myös osallistuu yhteiskunnan rakentamiseen paremmin. Jo pelkän kansantalouden kannalta on hyväksi että yksilöllisyydelle on tilaa.
Yksilöllisyys kuitenkin edellyttää yksilöllisyyden tiedostamista paitsi itsessään, myös muissa. Yhtä lailla kun yksilöllä on oikeus rakastaa koiria, hänellä on myös oikeus inhota niitä. Oma individualismi ei saisi jyrätä sitä toisilta, mutta juuri näin tuntuu hälyttävässä määrin käyvän. Onko vain sattumaa että punaisia päin ajetaan enemmän, kevyt liikenne on yhä useammin tukkanuottasilla muiden kanssa tai puolestaloukkaantuminen on suositumpaa kuin tupperware pimeällä keskiajalla?
Ydinase luolamiehellä
Ehkäpä individualismi annettiin ihmiskunnalle liian varhain, ennen kuin olimme tarpeeksi kypsiä sen vastuulliseen käyttöön? Ehkäpä ihmiskunnan pitäisi juosta takaisin koulun penkille ymmärtämään, että yhteiskunta koostuu yksilöistä, joista jokaisella on yksilöllinen ajatusten juoksu? Ehkäpä Yleisradion pitäisi järjestää tiedotuskampanja, jossa muistutetaan jokaisen yksilön omaavan oikeuden yksilöllisyyteen?
Ehkäpä riittää, että tuon tuosta muistutamme itsellemme miten mukavaa on sittenkin elää yhteiskunnassa, joka on täynnä monenlaisia erilaisia ihmisiä. Muista: et voisi olla oma vänkä itsesi, elleivät muut olisi erilaisia. Yksilöllisyys toimii vain muiden yksilöiden seurassa.