Kävin taas pari päivää sitten pitkästä aikaa luovuttamassa verta. Koronan takia otetaan vain pieni määrä luovuttajia kerralla – ajanvarauksella. Yritin edellisellä mahdollisella luovutusajalla varata aikaa luovutukseen, mutta kaikki varattavissa olleet ajat olivat jo täynnä – en mahtunut joukkoon.
Nyt sitten varasin ajan todella pitkän aikaa ennen luovutusta, että saisin ajan. Onnistuin saamaan ajan ja kävin luovuttamassa taas kerran verta – se oli 145. kerta, eli homma ei ollut ihan uutta.
Jouduin odottamaan muutaman minuutin nauttien lasillisen hyvää hedelmäistä appelsiinimehua ja näin kun kaukana nuori hyväryhtinen naispuolinen ”valkea sisar” käveli viemässä kamoja pois. Ajattelin, että hyvällä tuurilla pääsisin hänen käsittelyynsä.
Oli tuuria ja nimenomaan hän pyysi minut ”uhrikseen”. Nuori tyttö oli erittäin pirteä, reipas, osaava ja ystävällinen. Hän näki, ettei minulle kannattanut selittää kaikenkarvaisia sääntöjä, joten en joutunut kuuntelemaan niitä turhaan.
——
Asiaan.
Vanhoina hyvinä aikoina – ennen koronaa – meitä verenluovuttajia kokoontui odottamaan vuoroaan huomattava määrä – oli kiva seurata muita luovuttajia, tervehtiä tuttuja ja keskustellakin joidenkin kanssa. Luovutuksen jälkeen kahvittelimme ja juttelimme.
Sinä vanhana hyvänä aikana SPR sai kertareissulla huomattavan määrän verta – nyt homma näytti enemmänkin resurssien tuhlaukselta. Koronan takia luovutusmäärä on varmaankin pudonnut oleellisesti – pitäähän luovutuksen toki olla turvallista.