Oli vielä kaapissa yksi tölkki Kivikylän palvarin hernekeittoa. Kiehautin keiton. Ruskistin ensin sipulimurskan pannulla voissa, ja lisäsin keittoon. Sitten kuivattua mustatorvisientä ja jonkinverran suolaa. Sitten annoin keiton kiehua hiljaisella lämmöllä jonkin aikaa.
Ulkonäöstä tuli mielenkiintoinen kun sienet antoivat keitokselle tummanvihreän sävyn.
Ei tuo suussakaan hassummalta maistunut, vaan mielellään sitä lusikoi.
Ei ihme, aineet olivat hienoja.
Timo, on vallan erinomainen asia, että teet erilaisia kokeiluja etkä vaan jonkun ikivanhan reseptin mukaisesti.
”Torvelosienet” ja hernekeitto kuulostaa varsin erikoiselta, mutta miksipä ei hyvältä.
Puuttumatta mitenkään reseptiisi totean kuitenkin että ainakin minun mielestäni Sipulia ei saisi yleisen käytännön mukaisesti ruskistaa ensimmäisenä – vaan lisätä raakana viimeisenä. Silloin Sipulin terveelliset ominaisuudet eivät häviä.
Pottumuussiinkin lisään sipulit lopuksi melkein raakoina – vain voissa kuullotettuina. Perheeni on ollut tapaani hyvin tyytyväinen.
Kokeile joskus.
Juhani, olen myös itse ”raa-an sipulin” ystävä, mutta tietenkin riippuu siitä mitä hakee.
Kuullottamisella saadaan sipulista kitkeryys pois ja taas karamellisoimalla saadaan sipulin osin luontainenkin makeus esille.
Riippuu niin siitä minkä kanssa ja missä yhteydessä sipulia käytetään, mutta hieno raaka-aine on kyseessä.
Aika eksoottinen yhdistelmä, mutta mikäpä siinä jos toimi.