http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201709252200416063_vd.shtml?ref=juurinyt_desktop
”Yleisradion illan MOT-ohjelma on otsikoitu ”Mannerheimin kotinatsiksi”. Otsikointi on herättänyt ärtymystä muutamissa historioitsijoissa ja kirjan kustantajassa.”
Ei yllätä, että Kai Byman ja Ville Vilén puolustelevat ideologista asennettaan.
Ylessä edelleenkin jyllää tietynlainen poliittinen ideologia suurista puhdistusselityksistä huolimatta.
Tähän kun lisätään tulevan päätoimittajan edellisessä tehtävässän lanseeraama uusiokieli jolla Hämähäkkimies muuttuu Hämähäkkihenkilöksi ja samoin Teräsmiehelle 😉
Ennen oli kotinatseja ja kotiryssiä, nykyään on kotihanttapuleja.
Ei pitäisi ryhtyä paapomaan epäisänmaallista ja pienelle suomen kansalle vaarallista kotihanttapulia, jotta tulevien polvien ei tarvitsisi muistella pahalla silloin kun julkinen muistelu on taas vapaata ja luvallista poliisivaltio EU: n purkaannuttua.
Mikähän ideologia tuossa nyt sitten jyllää?
Kannattaa kerrata tästä faktat jo ennen kuin katsoo:
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/leningradin-motitus-marras-joulukuussa-1941-kaatui-saksalaisten-sotakoneiden-sopimattomuuteen-maastoon-ja-ilmastoon/
Leningradin ”motitus” kaatui siihen, etteivät suomalaiset sulkeneet Leningradin henkiväylää, mitä kautta kaikki tarvikkeet kaupunkiin tuotiin.
Reitti oli koko ajan suomalaisen tykistön kantomatkan päässä ja sinne olisi voitu tehdä iskuja lähes vapaasti jalkaväelläkin.
Ideologia on vasuri-ideologiaa, minkä mukaan kaikki saksalaiset olivat natseja ja ainoa rikoksia tehnyt maa oli Saksa, vaikka neukkulan sotarikolliset tekivät järjettömän määrän rikoksia aseettomille siviileille kaikissa valtaamissaan maissa.
Eipä se Leningradin piiritys nyt ihan noin mennyt, paitsi sotakirjoissa; historia puhuu hieman eri tavalla.
Mannerheim tosin osasi ymmärtää, että suomalaiset eivät voi edetä enempää, koska joukoille olisi jäänyt Laatokka selän taakse ja kaiken lisäksi, suomalaisilla oli jo silloin ”kaikki pelimerkit” pöydällä. Mannerheimiltä v iisas ratkaisu ja sodan päämäärän kannalta tasa; Suomenlahti – Laatokka oli saavutettu.
Kannattaisi lukea esim Pekka Visurin tekstejä ko asiasta. Varsin perusteltuja ja Mannerheim tässä asiassa nostettiin viisaan päättäjän asemaan.
Mitä tulee MOT:n ohjelmaan, siihen en kommentoi muuten kuin, että Suomi ei mitään erillissotaa historiallisestikkin todistetusti kyllä käynyt.
”Eipä se Leningradin piiritys nyt ihan noin mennyt, paitsi sotakirjoissa; historia puhuu hieman eri tavalla.”
Miten se muka sitten meni?
Isäni oli silloin siellä ja uskon hänen kertomaansa enemmän kuin jonku ”historioitsijan” kirjoitelmiin
Minunkin isäni oli ja kertoi justiin tätä samaa.
No, niin siellä oli minunkin isäni vaan sotajuttuja ei kertoillut.
Pekka Visuri on ammatillisesti tutkinut näitä asioita ja oletan, että omaa paremman yleiskäsityksen kuin meidän kummankaan isä.
Yksittäisitä sotajutuista voi saada täysin väärän kuvan asioista, jos kokonaisuus ei ole hanskassa, tai on väärä kuva kokonaisuudesta, kuten esimerkiksi Putkisen ja hänen ”kunnioitettujen lähteidensäkin” horinoistakin näemme.
J. Seppinen – Suomi ei ollut natsi-Saksan liittolainen.
”Jukka Seppinen: ”Hitler, Stalin ja Suomi – isänmaa totalitarismin puristuksessa 1935 -1944″. – –
Kirjassa selvitetään Suomen poliittisen aseman kehitystä ensin Stalinin ja sitten Hitlerin näkökulmista. Miten ne vaikuttivat Suomeen? Mitkä olivat Stalinin perimmäiset tavoitteet Suomessa? Miten Suomen länsimainen ihmisoikeusjärjestelmä suhtautui stalinistien ja natsien noudattamaan politiikkaan. Suomi oli tuhon partaalla ja hengenvaarassa. Miten siitä selvittiin?
Seppinen suhtautuu kriittisesti Neuvostoliiton aikana Suomessa vakiintuneisiin historian näkemyksiin ja tulkintoihin. Hän möyhentää niitä itsenäisesti ja säälittä laajoihin alkuperäisaineistoihin nojautuen.
Seppinen osoittaa kirjassaan, ettei Suomi ollut tosiasiallisesti natsi-Saksan liittolainen sodassa. Tämän myös länsivallat ja jopa Neuvostoliitto tunnustivat mm. Teheranissa loppuvuonna 1943. Suomea ei näissä neuvotteluissa käsitetty samaan joukkoon kuuluvaksi esimerkiksi Romanian ja Unkarin tavoin. Jos Suomi ei olisi esimerksi päästänyt saksalaisia Pohjois-Suomeen v. 1941, olisivat saksalaiset tulleet sinne jokatapauksessa vaikka väkisin. Saksa pyrki suojaamaan Kiirunan malmivarojen joutumista länsivaltojen ja/tai Neuvostoliiton haltuun. Tämän Hitler halusi estää jo talvisodan aikana.
Koko jatkosota Suomen rintamalla oli Seppisen mukaan täysin erillisnäyttämönä – siitä osoituksena mm. se että sekä saksalaiset että suomalaiset asettuivat asemasotaryhmitykseen jo loppuvuonna 1941. Seppisen mukaan suomalaisten Itä-Karjalan valtauksen tavoitteena oli ennaltaehkäistä se, että Neuvostoliitto keskittäisi talvisodan tavoin suuren hyökkäysvoiman tältä suunnalta Suomea vastaan.”
Lainauksen lähde: Internet, Tiede-lehti 3.9.2009. Kirjoituksen otsikko sama kuin tässä.
————————————
Välirauha oli nimestään huolimatta melko kaukana rauhasta. Välirauhan aikana Neuvostoliitto teki useita rajaloukkauksia ja ampui alas siviiilikone Kalevan sekä tämän lisäksi harjoitti ns. neulanpistopolitiikkaa. Suomi yritti Välirauhan aikana saada aikaan liittosopimusta Ruotsin kanssa, mutta Stalin ja Hitler pelottelivat yhdessä Ruotsilta löysät housuihin. Niinpä Suomella olivat vaihtoehdot vähissä: joutua joko Neuvostoliiton tai Saksan miehittämäksi. Varmaankin Suomella oli myös revanssihaluja, mutta eiköhän silloinen Suomi ollut pelkkä pelinappula Hitlerin ja Stalinin välisessä mittelössä.
Höpölöpö.
Suomi pingotti, pingotti, pingotti, peräsuoli pitkällä, Barbarossaan mukaan!
Itse asiassa Suomen pääsy mukaan oli aivan viime metreille harkinnan alla Berliinissä, vaikka kaikki järjestelyt ja varustelut oli tehty ja mm. nämä alppijääkärit, joita alun perin oli kaavailtu Kaukasuksen ylittäjiksi, oli vaihdettu Romanian ”mustalaisleiriin”, jolla annettiin lähinnä sisämaan miehitysvalvontatehtäviä.
Esimerkiksi jos Saksa/Vichyn Syyria olisivat kuitenkin päässeet vaikkapa pommittamalla hävittämään Bakua ja katkaisemaan Neuvostoliiton öljynsaannin, olisi Suomi jätetty ”rannalle” ja saksalaiset joukot olisivat ehkä jopa varmistelleet, että suomalaiset EIVÄT päätä pahkaa hyökkää.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/09/syyria-kesakuu-1941-ii-maailmansodan-yksi-tuntematon-ratkaisutaistelu
Seppisen juttuja löytyy mm. täältä:
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/03/jukka-seppinen-erkki-tuomioja-sorkkii-jatkuvasti-poliittista-historiaa-mieleisekseen
” tiistai, 29. maaliskuu 2016
Jukka Seppinen: Erkki Tuomioja sorkkii jatkuvasti poliittista historiaa mieleisekseen
HM: Aivan ensimmäiseksi on sanottava, että juuri tuota Tuomioja todellakin tekee, mutta pääasiassa tasan samaan pussiin kuin Seppinen itsekin, pussiin jonka valheellisena etikettinä seisoo ”ERILLISSOTA”. Sellainen operaatio Barbarossa, jossa Suomi ja sen alue eivät olisi olleet olennaisena ja välttämättömänä osana mukana, olisi ollut TÄYSIN ERILAINEN jopa muidenkin osallistu- vien maiden osalta päähyökkäyskohteista ja hyökkäyslinjoista puhumattakaan. Tämä YHTEISSOTA Suomen kanssa ei ollut Saksan ”korkein strateginen täyttymys”, vaan se oli enempikin sellainen, joka oli jäänyt pussin pohjalle, kun tulevat Liittoutuneet kukin tahollaan olivat eliminoineet ne mieleisemmät, seuraa mutta eivät tätä.
” JS: Presidentti Tarja Halonen piti 1.3. [2005] Ranskan Ulkopoliittisessa instituutissa puheen, jossa hän lausui Suomen 1941-44 käymästä ns. jatkosodasta mm. seuraavaa:
“Myös viisi vuotta myöhemmin, kesällä 1944, kykenimme pysäyttämään Puna-armeijan yritykset valloittaa Suomi. Maatamme ei miehitetty missään vaiheessa, ei sodan aikana eikä sen jälkeen. Menetimme osan maastamme, mutta saavutimme torjuntavoiton. Säilytimme itsenäisyytemme sekä demokraattisen poliittisen järjestelmämme ja taloudellisen järjestelmämme. Meille maailmansota merkitsi erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan, eikä meille syntynyt kiitollisuudenvelkaa muita kohtaan.”
Tässä presidentti lähtee uusoikeistolaisen ja uudenlaisen historiankirjoituksen keulakuvaksi eikä hänen näkemyksensä erillissodasta perustu vähäisimpiinkään tosiasioihin! ”
Mitä Halonen, sitä myös Tuomioja.
Tarkasti ottaen muuten Halonen sanoo tuossa, että ”maailmansota MERKITSI MEILLE erillissotaa” (vaikka olisikin merkinnyt muille, kuten venäläisille ja natseille JOTAKIN MUUTA!), oli se sitä todella tai ei. Tieteessä kysymystä ei voida asettaa siten, että ”miltä tutkimuskohde jostakin pihalla olevasta porukasta tuntui”. On objektiivista, kävikö Suomi erillis- vai yhteissotaa natsi-Saksan kanssa Liittoutuneita vastaan.
http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/214425-erkki-tuomioja-sorkkii-jatkuvasti-poliittista-historiaa-mieleisekseen
”28.3.2016 17:11 Jukka Seppinen:
Suomalaisen poliittisen historian vinosuuntauksia yritetään vimmatusti jäädyttää. Se on ymmärrettävää sen vuoksi, että sen keskeiset jälkikäteisesti rakennetut elementit ovat romahtaneet tosiasioiden paineessa. Asiaan liittyy arveluttavia piirteitä. Pääjäädyttäjiä on, kukas muu kuin Erkki Tuomioja. Koko joukko enimmäkseen harrasteli- joita seuraa Tuomiojaa kuin hai laivaa murusten toivossa. Ensin selvitän vapaamuotoisesti taustaa, sitten otan esille joitakin todella räikeitä esimerkkejä.
Olin tehnyt uravalintani vuoden 1969 aikana istuessani nimismiehenä Iin suuren poliisipiirin päällikkönä. Ratkaisua pohjusti Ranskalainen kansakoulu vuosina 1950 – 1955. Ihailemani johtajatar Mlle Servé sai minut innostumaan opiskelusta. Hän nostikin minut valmistavalta 0-luokalta ensimmäisen luokan yli suoraan toiselle luokalle. Koulu ei vielä johtanut yliopistoon. Siksi Ressun ranskapohjainen kielilinja, jota kutsuttiin myös diplomaattilinjaksi, ajoi kohdallani samaa asiaa. Ura lakimiehenä oli myös auki: Iin tuomiokunnan notaarinpaikka oli varma, samoin jatko poliisipäällikön uralla. Rima ei värähtänyt, kun minut valittiin karriäärivirkamieheksi diplomaattiuralle. Pian jouduin presidentti Kekkosen lähipiiriin, neuvostoasioiden ja Suomen länsimaisen puolueettomuusaseman puolustamisen ytimeen.
Kun aidosti historiasta kiinnostuneena nuorena juristina, valtiotieteen ylioppilaana ja ulkoministeriön virkamiehenä viimeistelin vuonna 1970 pro gradu -tutkimustani Helsingin yliopistossa,törmäsin ensimmäistä kertaa pahaan vinoilmiöön. Graduni otsake on: ”Reunavaltiopolitiikan maininkeja. Miksi reunavaltioiden ulkoministerien säännönmukaiset konferenssit päättyivät vuonna 1925?”. Se perustui alkuperäisaineistoon.
Olin joulukuun vuonna 1970 UM:stä virkavapaalla viimeistellessäni graduani. Jätin sen pian tarkastettavaksi. Sen jälkeen olen kuullut kummia. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa oli opettajia, jotka ilmoittivat pitävänsä Jukka Seppisen gradua neuvostovastaisena. Sain sittemmin kuulla kansliasta, että jotkut olisivat kieltäytyneet arvioimasta sitä. Kuulostaa lainvastaiselta. Kuitenkin löytyi kaksi asiallista silloista dosenttia, jotka sen hyväksyivät vaivatta arvosanalla kiittäen hyväksytty. Syy merkillisiin syytöksiin paljastui: oli neuvostovastaista tuoda esille Viron, Latvian ja Liettuan olleen itsenäisiä valtioita.
Silloin kolahti:tulisin aina pitäytymään tiukasti faktoihin,jollainen Baltian maiden itsenäinen status tuolloin oli. Juristin koulutus ja toiminta nimismiehenä sekä syyttäjänä käräjillä auttoivat avautuneessa radikalismin ja marxilaisuuden käsitteistöviidakossa pitämään kurssin todellisuutta vastaavana. Poikkeaminen tosiasiasta olisi tuomarille tai poliisille vakava virkarikos.UM:n virkamiehet ovat voineet elää sosiaalidemokraattisten presidenttien aikana kuin siat vatukossa,lainatakseni Kalevi Sorsan käyttämää ilmaisua. Olen tänään ammattihistorioitsijana edelleen samalla faktapohjaisella ja analyyttisellä tiellä. Menetin turhan tittelinkipeyden samalla, kun havaitsin suoranaisilla valheargumentoinnilla ja nuoleskelemisella (lip-service) noustavan muodolliseen hyvin palkattuun akateemiseen kärkeen – ja muihin virkoihin sekä poliittisiin asemiin Suomessa. Asema ei ollutkaan seurausta pätevyydestä, vaan mielistelytaidoista.
Poliittiseen historiaan (ja politiikkaan) pesiytynyt suomalainen suomettumiseen johtanut käyttäytyminen muistutti neuvostohistorioitsijoiden asenteita. Olin esimerkiksi vuonna 1975 UM:n poliittisen osaston edustajana suomalais-neuvostoliittolaisen historiatoimikunnan kokouksessa. Neuvosto-osapuoli kielsi Molotovin-Ribbentropin elokuun 1939 sopimuksen sisältäneen salaista etupiirijakoliitettä. Nykyisinä aikoina presidentti V. Putin on lausunut myönteistä kyseisestä sopimuksesta. Se kuitenkin perusti Neuvostoliiton liittosuhteen natsi-Saksan kanssa ja oli tuhoisa lukuisille kansoille. ”
HM: Se ei ollut ”liittosuhde”, vaan ”normaaliolotila” kahden vastakkaisen sotilasliiton välillä silloin, kun ne eivät sodi. On aika selvää, että sellaiseen ”sopimukseen” liittyy etupiiriraja, missä osapuolet sitoutuvat olemaan tekemättä mitään toisen osapuolen etupiirillä. Siihen aikaan kaikilla naapureilla oli hyökkäämättömyyssopimukset, varsinkin jos jompikumpi tai molemmat ei kuulunut Kansainliittoon, jolloin se oli eräänlainen suhteiden perusasiakirja.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/03/molotov-ribbentrop-sopimus-ei-ollut-sotaliitto-vaan-kahden-vastakkaisen-sotilasliiton-normaali-olotila-silloin-kun-ne-eivat-sodi
JS: ” Suomi oli vuonna 1939 ensimmäisiä länsimaisia demokraattisia valtioita Ranskan ja Ison-Britannian ohella, jotka nousivat vaikuttavalla tavalla diktaattoreiden Hitlerin ja Stalinin toimintaa vastaan. Ylpeys hiipii mieleeni asiasta. ”
HM: Valhetta. Suomi pelasi täysin Hitlerin pillin mukaan. Suomi tosin vasta pingotti silloin mukaan Barbarossaan. Mutta onnistui siinä lopulta. Hitler teki joulukuussa 1940 lopullisen päätöksen sellaisen Barbarossan valmistelemisesta, jossa Suomi on mukana. Tuolloin päätös oli jo Moskovan valtaamisen ja Stalinin syrjäyttämisen tehokkaan valmistelun kannalta tukevasti myöhässä. Ja häiriötekijöitä oli tulossa lisää. Idean MAHDOLLISUUDESTA ottaa Suomi mukaan Barbarossaan, kallistaa korvaansa Kivimäen, Rytin, Tannerin, Ribbentropin ja muiden haaveelle, Hitler oli saanut talvisodasta.Silloin ykköshyökkäysvaihtoehto Japanin kanssa oli ollut jo puoli vuotta menneen talven lumia, ja Hitler oli vastoin sodanjohdon ja omaa vakaumusta joutunut sotaan Englannin kanssa.
JS: ” Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja oli radikalismin kärkihahmoja jo 1960 -luvulta alkaen. Muistan renkutuksen ”Tuomiojan Erkki, edistyksen merkki”. Hän ei tehnyt silloin vaikutusta minuun, no – ei tee vieläkään. Vasemmistoradikalismi, jos mikä, oli Neuvostoliitolle kuuluisaa ”hyödyllisten idioottien” toimintaa. Vastaavaa menoa löytyi paljon Kepusta, vaan ei Johannes Virolaisen joukoista, jopa osin kokoomuksesta. ”
HM: Tuomioja ja hänen Valtiattarensa Halonen ovat äärimmäisen VAHINGOLLISIA idiootteja.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2011/12/vahingolliset-idiootit
JS: ” Erkki Tuomiojan sukutausta on hänen asemansa pohja. Isoäiti, neuvostovakooja ja törkeästä maanpetoksesta elinkautiseen vuonna 1942 tuomittu Hella Wuolijoki on kaiken ydin. Wuolijoki vakoili ja toimi kuin illegaali residentti. Hän ei pyrkinyt rauhaan laillisen Suomen hyväksi. Muu on pelkkää myyttiä. Hella Wuolijoki oli Stalinin puudeleita. Stalin nosti Wuolijoen vankilasta käytännössä Yleisradion pääjohtajaksi. Wuolijoen kommunistinen propaganda kaikui kautta maan kyllästymiseen asti, kunnes Wuolijoki erotettiin vuonna 1950. Wuolijoki nosti vävynsä Sakari Tuomiojan hallitukseen syksyllä 1944. Erkki on siis nepotismin seuraus ja yrittää sievistellä isoäitinsä raakaa todellisuutta. Wuolijoki oli valitettavasti jopa lähelläni: hän istui Ranskalaisen kansakoulun johtokunnassa vahtimassa tuota hienoa koulua.
Räikeitä historiaväärennöksiä on Suomi ollut sotien jälkeen tulvillaan. Neuvostoliitto pyrki syyllistämään Suomen aloittamastaan sodasta. Se väitti kaikenlaista, joita väitteitä Suomessa alettiin sotien jälkeen apinoimaan suosion toivossa. Britit ihmettelivät Suomen siirtymistä harjoittamaan ”lip-service”-politiikkaa. ”
HM: Britit olivat pelanneet NL:n kanssa hienosti yhteen noin kesästä 1939 kesään 1945, jolloin he rikkoivat miehittäjävaltioiden sopimuksen Saksan armeijan osastojen hajottamisesta miehitysalueellaan ja alkoivat päin vastoin maksaa sellaisille palkkaa Englannin valtion kassasta. NL vastasi rikkomalla Puolassa sopimuksen monipuoluevaaleista. Ja sitten vasta riemu repesi, kun selvisi, että NL on vakoillut länsiliittoutuneiden atomipommin jo silloin kun sitä suunniteltiin Englannissa.
JS: ” Kun Suomessa padottiin äärilaitoja vasemmalla ja oikealla ennen sotia, on yritetty väittää natsimielisyyden nousseen. Kun sisäpolitiikka vakiintui keskustahakuiseksi punamullaksi, siis maltillisen tannerilaisen sosiaalidemokratian ja maalaisliiton yhteistyöksi, edelleen väitettiin sotien jälkeen natsimielisyyden vahvistuneen. ”
HM: Tanner jos kuka olikin natsimielinen!
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/talvisodan-vaihtoehdot
” Mulla on tässä luettavana sellaisen demarin kuin Päämajan sodanaikaisen tiedotusosaston johtajan Kalle Lehmuksen kirja ”Talonpoika suurten shakkilaudalla”, jossa hän mielestäni antaa ymmärtää Tannerin ottaneen Saksasta vastaan ohjeita. En ole kyllä lukenut läheskään loppuun. Mutta hän oli aina kaikesta jyrkästi eri mieltä kuin Tanner, vaikka piti olla ”tämän väkeä”: hän oli päinvastaista mieltä varustautumisesta ennen sotaa (Tanner vastusti),eri mieltä alueiden vaihtamisesta (kannatti, kun Tannerin linja oli, että ”milliäkään ei periksi”) ja edelleen hän oli eri mieltä rauhanteon yksityiskohdista ja ajankohdasta, kun Tanner vaati, että se on just sillä siunaamalla tehtävä millä ehdoilla tahansa kunhan vain vanha johto säilyttää paikkansa, joka olikin ollut just nappiinsa taas Hitlerin vaatimus. Varmasti Lehmus oli siitä johdostakin ainakin henkilöiden osalta eri mieltä.
Lehmus oli työelämässä ankara kommunismin vastustaja, ja hänen neronleimauksensa oli perustaa maanalaisia kommunisteja vastaan virallisen Sosialidemokraattisen puolueen rinnalle niin ikään maanalainen toinen organisaatio Suomen ammattiliittojen työjärjestö SAT, eli ”Satiaiset”. Se perustettiin Tampereen lentokonetehtaalla. Lehmusta ei varmasti miellyttänyt tilanne,että kommunistit ja NL olisivat saaneet käsityksen,että Satiaiset olisivat (olleet) yhteydessä Saksaan ”ohi Tannerin” ja muun puoluejohdon… (eli Tanner istuu heidän perseellään tuleen, omaa spekulaatiota…).
http://www.ksl.fi/files/muisti/sakari9.htm
Lehmuksen mukaan Leningradin asema oli tunnustetusti kestämätön puolustuksen kannalta, se oli miljoonakaupunki pyssynkantaman päässä rajasta soiden keskellä, ja etelästä Viron suunnalta tulevaa hyökkäystä vastaan sieltä oli mahdotonta evakuoida väestöä. Se oli tiedetty jo paljon ennen Saksan sodanuhkaa, heti Tarton rauhasta alkaen.
Leningradin puolustus oli sinänsä ovelasti järjestetty: siellä oli laaja aseteollisuus, joka palveli kuitenkin pelkästään kaupungin omaa puolustusta. Raskaita Klim Voroshilov -kaupunkipanssareita näytettiin saksalaisille sen verran, että tosi on,mm. talvisodassa olosuhteissa,joihin ne eivät lainkaan soveltuneet,mutta se ei ollut tarkoituskaan. Annettiin kuva, että Leningrad olisi kaiken nykyaikaisen aseteollisuuden keskus. Vain Leningradin ja Sevastopolin ja Vladivostokin laivatelakoilla pystyttiin käsittelemään korjausmielessä niitattuja panssarivaunuja, joita puolet Christien BT-kalustostakin vielä oli. Kaupungin eteläiset ja itäiset sisääntulotiet olivat suolle paalutettuja, ja tuollaista saattoi kauan pitää jopa vain yksikin Klim, sillä saksalaisten panssarien tykit eivät niihin tehonneet,vaan ainoastaan lentopommin täysosuma, joka kuitenkin tuhosi saksalaisiltakin kulkukelpoisen tien. Ohi menevä pommi upposi suohon ja möyri siellä mutaa tiestä poispäin. Tehokkaasti varustettu huoltoreitti oli järjestetty Laatokkaa tai jäätä pitkin. Sitä suomalaiset eivät ensin pystyneet, eivätkä sittemmin uskaltaneetkaan katkaista, koska USA oli viestittänyt julistavansa Suomelle jälkimmäisessä tapauksessa tai hyökkäyksestä Leningradiin sodan (Tisserant-yhteys Vatikaanin kautta). ”
JS: ” Kun sota syttyi, piti sanoa Suomen epäonnistuneen ulkopolitiikan johtaneen siihen. Kun Suomi julistautui vuonna 1935 pohjoismaiselle puolueettomuuslinjalle,se kuulemma lähestyi natsi-Saksaa, joka luovutti silmää räpäyttämättä Suomen Neuvostoliitolle elokuussa 1939.Hitlerillä ei ollut tuolloin minkäänlaista intressiä Suomessa.”
HM: Ei ollutkaan muuta paitsi se, että Suomella saattoi yrittää lietsoa sotaa Neuvostoliiton ja Englannin välille, kun englantilaiset ja kanadalaiset vielä hallitsivat Suomen strategisia nikkelivarojakin. Juonen huono puoli oli siinä, että Churchillin poliittisesti johtama Britannian Tiedustelupalvelu oli siitä selvillä.
JS: ” Väite Suomen liittolaisuudesta jatkosodan aikana natsi-Saksan kanssa on romahtanut pölykasaksi ja huuhtoutunut likaviemäriin. Pelkkä logiikka sen romahduttaa, saati tosiasiat. ”
HM: Tasan päin vastoin: vasta tieto Suomen johtajien ”palveluhengestä” Hitleriä kohtaan tuo jotakin logiikkaa esimerkiksi Tannerin käännöksiin, jotka ilman sitä vaikuttavat seinähullun poukkoilulta!
SJ: ” Suomi käytti natseja hyväkseen Neuvostoliiton kuolettavan uhan alla.Väite Liittoutuneiden Suomelle osoittamasta antautumisvaatimuksesta Teheranissa 1.12. 1943 on perustunut suoraan valheeseen. Eivät kai sitä esittäneet tohtorit ole olleet niin täysin lukutaidottomia idiootteja, etteivät osaa lukea selvää tekstiä? Tapahtui päinvastaista. Roosevelt, Churchill ja Stalin tunnustivat Suomen erillissota-aseman ja päättivät neuvotella Suomen sodasta. ”
HM: NL ei uhannut Suomea ainakaan yhtään enempää kuin toteutti. Suomen asema Saksan liittolaisena ei ole jälkikäteisistä ”tunnustuksista” kiinni. Liittoutuneet tarjosivat syyskuussa 1941 Suomelle mahdollisuutta irrottautua sodasta ja Karjalaa takaisin, jos näin tapahtuu, mutta se ei Suomelle kelvannut.
SJ: ” Prosessi alkoi Tukholmassa, jossa Paasikivi tapasi Kollontain helmikuussa 1944. Paasikivi tosin lupasi kahden kesken Karjalan Stalinille ja talvisodan rauhan rajan, vaikka presidentti, hallitus, eduskunta ja Mannerheim hakivat Suomelle parempaa rajaa. Paasikivi pelasi omavaltaisesti Stalinin hyväksi kaksilla raiteilla. Roosevelt puolestaan toivoi Stalinilta Viipuria Suomelle.
Yhdysvallat oli puolueeton talvisodan aikana ja vielä jatkosodan alussa aina Japani hyökkäykseen Pearl Harboriin 7.12.1941 saakka. Silloin natsi-Saksa ja sen liittolaiset julistivat pian sodan Yhdysvalloille. ”
HM: Oli objektiivisesti täysin selvää kuin pläkki, että USA ja Englanti ovat samalla puolella, koska ne valmistelivat yhdessä atomipommia salaa, kuten luulivat, muilta liittoutuneiltakin. USA ”osti” silloisen pommiprojektin itselleen liittymällä sotaan. On mahdollista, että jenkit tiesivät Pearl Harborista ennakkoon NL:n ja mestarivakoilija Richard Sorgen kautta, joka roikkui Berliinin ja Tokion välisillä yhteyslangoilla.
JS: ” Suomi ja Yhdysvallat olivat ystävällisissä diplomaattisissa suhteissa pitkään, aina heinäkuulle 1944, jolloin Rytin tunnettu henkilökohtainen paniikkikirje Hitlerille aiheutti katkoksen diplomaattisissa suhteissa, vaan ei sotatilaa. Keskinäinen ystävyyssuhde ei siitä todellisuudessa huojahtanut. Suomessa on päässyt pitkälle tietämättömyydellä näistä tosiasioista – tai suoralla valehtelemisella. Edelleenkään en usko niin paljoa poliittisen historian tohtorin lukutaidottomuuteen. ”
HM: USA olisi julistanut sodan Suomelle, jos Suomi olisi hyökännyt Leningradiin.
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/12/sodanaikainen-luotettava-lahde-saksa-yllytti-nl-a-hyokkaamaan-suomeen-1939
JS: ” Vakavia ovat myös neuvostotiedustelun merkittävän roolin peittämisyritykset Suomessa. Ns. kotiryssäjärjestelmä teki paljon pahaa, mutta oli suuri menestys Neuvostoliitolle, joka sai Suomen sisäpolitiikan sekaisin ja oli vähällä nielaista koko maan leiriinsä. Tässä prosessissa olleita presidenttejä olen myös tutkinut koko lailla, ja jatkoa seuraa.Kansakunnan täytyy oman etunsa ja tulevaisuuden rakentamiseksi saada tietoa tapahtuneista tosiasioista, niin salaisiksi kuin niiden usein haluttaisiinkin jäävän.
Erkki Tuomioja, joka kyttäsi kannoillani jonossa Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa valtiotieteellisen tohtoripromootiossa, hilluu maailmalla hankkeensa kanssa, joka tähtää poliittisen historian vinosuuntauksen jäädyttämiseen. Yrityksen nimi on jotain Historioitsijat ilman rajoja Suomessa. Nimi lienee matkittu ansiokasta työtä tehneiltä lääkäreiltä. Hän on käynyt Moskovassa, käyttää omaa henkilökohtaista etuaan ajaakseen väärin asemaansa entisenä ulkoministerinä ja yrittää vaikuttaa jopa entisiin ranskalaisiin kollegoihinsa keittiön kautta.
Onneksi tuotantoni on jo edennyt pitkälle. Se perustuu tosiasiafaktoihin, ristikuulusteltuun alkuperäiseen laajaan alkuperäisaineistoon. Paperit pysyvät, sillä tuskin sentään Suomen Kansallisarkisto putsaa arkistoaan. Uskon, että ei. UM:n arkistosta en ole vielä täysin varma. Tulevat tutkijasukupolvet löytävät kuitenkin aineiston. Tuotantoni, jonka laajentaminen on ajankohtainen asia, on myös käytettävissä. ”
HM: Englannilla ja Venäjällä on arkistot, joista ei toistaiseksi ole tihkunut esiin juuri mitään. Sen sijaan USA on jonkin verran availlut paljon suppeampia arkistojaan näistä asioista, kun ”eurotieteen” disinformaatiomyllytys on käynyt sietämättömäksi (mm. Molotovin neuvottelut Berliinissä ”etupiirijaosta Turkista ja Persiasta”, Pavel Sudoplatovin muistelmat, Tisserant-yhteydet, Hans Berger ”natsitieteen” pääideologina jne.
http://www.worldfuturefund.org/wffmaster/Reading/Germany/Hitler-Molotov%20Meetings.htm
http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosahkokayra-eeg-n-kehittaja-hans-berger-oli-natsijohdon-salattu-paaideologi ).
Muistan lukeneeni jostain, että sen ajan päättäjät päättivät, että Leningradiin ei mennä vaikka sota ei ollut vielä alkanut edes.
”No, niin siellä oli minunkin isäni vaan sotajuttuja ei kertoillut.
Pekka Visuri on ammatillisesti tutkinut näitä asioita ja oletan, että omaa paremman yleiskäsityksen kuin meidän kummankaan isä.”
Isäni ei juuri sotajuttuja kertoillut, vaikka jotain kertoikin.
On aivan sama, mitä Visuri on tutkinut, kun ei itse ollut silloin paikalla.
Isäni komppanialle oli annettu selvä käsky antaa sen elämätien olla rauhassa ja sama käsky oli tykeillä. jotka olisivat sinne vapaasti voineet ampua.
Kaikkea tätä ei jokaiseen pumaskaan kirjoiteltu, kun käskyt tulivat suullisina.
Asiasta enempää kinaamatta.
Niin Juhak; olikohan ehkä isälläsi laajempi käsitys tilanteesta; olitkohan sitten Sinä itse paikalla? Tuskin. Sotahistorioitsijat kyllä osaavat analysoida yleispoliittisia tilanteita, osaavat kartoittaa faktoja tapahtumien pohjalta. Tuskin Sinä ja minä pystymme samaan.
Isäni palveli juurikin sillä lohkolla komppanian päällikkönä jv-komppaniassa. Ei vaan kertoillut eikä koskaan retostellut sotakokemuksillaan.
Isälläni taisi olla ainakin sinua ja minua laajempi käsitys asiasta silloinkin ja sen jälkeen.
Jollakin sotahistorioitsijalla saattaa olla toki sellainen” laajempi käsitys”, mutta niistä yksityiskohdista ei välttämättä mitään tietoa.
Sinänsä en ymmärrä, mihin tuolla ”retostelullasi ” koitat viitata.
Jotenkin siitä saa kuvan, että yrität esittää isäni retostelleen niillä sotakokemuksillaan.
Siinä olet täysin väärässä, mutta ethän siitäkään mitään tiedä.
No, kyllähän minä nyt hieman ja vähän enemmänkin yllätyin reaktioistasi. Enhän minä voi tietää isäsi henkilökohtaisia ominaisuuksia, siihen en viitannut kun mainitsin isiemme kuitenkin suppeahkosta näkemyksestä mitä sodanjohtoon ja sen tavoitteisiin tulee. Minä en perusta tietojani ja käsityksiäni mihinkään omakohtaiseen vaan tukeudun päteviin ja osaaviin sotahistorian tutkijoihin; heillä, monellakin on kyky jäsennellä asioita tapahtumien valossa.
Viimeinen lauseesi on kyllä melko kohtuuton.
…..– Se on kansallinen myytti, jota jotkut tahot yhä elättävät, sanoo valtiotieteen tohtori Pekka Visuri. Hänen mukaansa Suomi oli alusta asti merkittävä osa saartoa. (lainaus; Pekka Visuri)
Mot-ohjelman ”kotinatsi”- otsikointi kuohuttaa – ”loukkaus Mannerheimia kohtaan.
” – – Myös tohtori Visuri tyrmää tv-ohjelman nimen vääristelynä.
– Kenraali Erfurth oli Saksan sodanjohdon virallinen ja aivan julkinen edustaja. Mannerheim ei tarvinnut tarvinnut mitään, mitä olisi voinut verrata salamyhkäiseen ”kotiryssän” tapaiseen termiin. Mannerheimilla oli toimivat suorat yhteydet Saksan sotajohtoon. Saksa oli natsien hallitsema maa, mutta kenraalikunnassa ei ollut montakaan puolueeseen kuuluvaa. Saksan sodan johto toimi ilman yhteyksiä natsipuolueeseen, Visuri painottaa.
Kollega Lasse Laaksonen komppaa Visuria.
– Ohjelman otsake on harhaanjohtava, Mannerheim ja Erfurth tulivat vain poikkeuksellisen hyvin toimeen keskenään, koska Erfurth oli vanhanpolven upseeri, ei poliittisesti intomielinen, Laaksonen painottaa.
– Ylen Mot-ohjelman tuottaja Renny Jokelinin mukaan otsikointi on ollut myyvää ja sillä on ollut tarkoitus herättää kiinnostusta, ennakkohuomiota ja keskustelua. ”
Lainauksen lähde: Iltalehti 25.9.2017. Lehden otsikko sama kuin tässä.
———————————-
Että otsikointi on ollut myyvää ja sillä on ollut tarkoitus herättää ennakkohuomiota ja keskustelua.
Juupa se juu, sanoi koneinsinööri vatakainen ja käänsi sivua.