16 vastausta artikkeliin “Kävin markkinoilla.”

  1. Meillä tuo markkina päivä on joka kuun eka maanantai eipä tuu lähdettyä sinne kovinkaan usein . terv tepivaari

  2. Timo – yrititkö yhtään tinkiä alennusta,vaikka nykyään taitaa tinkaaminen olla ” pettämistä yrittäjiä kohtaan ” ?

  3. Tuli ostettua kalakukko ja siitä seurasi pettymys laadun suhteen hinnasta puhumattakaan. Toisen kerran tyrnimehua ja oletan että oli jatkettu vedellä?
    Tori taitaa olla vähän kuin kirpputoritkin havittelin sieltä aikanaan tuolia itse verhoiltavaksi, mutta jätin sikseen nimenomaan hinnan vuoksi ja se kuntokin olisi vaatinut myös puuosien entisöintikorjausta.

  4. Otsikon: Kävin markkinoilla, merkeissä

    Kävin jonkun kerran velipojan kanssa Riihimäellä markkinoilla heti kun olin saanut ajokortin. Tienattiin kalj.. eikun taskurahoja. Myytiin tekokukkia ja oli siinä jotain taloustavaraakin. Itseäni vähän ujostutti, velipoika oli kuin kala vedessä hieroessaan kauppoja. Kerran käytiin Harjavallassakin, sen muistan että siellä olivat asiakkaat nuukempia.

    1. Sitä tuota markkinakauppaa on minulle kertynyt kolmisenkymmentä vuotta kaikkiaan. Se muuten on hyvää elämänkoulua, oppii ymmärtämään ihmisiä ja elämää.
      Asiakas on aina oikeass sanotaan; mielestäni ei aivan niin vaan asiakkaan on annettava ymmärtää olleensa oikeassa ja sitten jatketaan kauppaa.
      Markkinayleisössä kohtaa koko suomalaisen kansan ajattelukirjon; joku kauppias sanoo, ei täällä saa kauppaa, sanoisin mieluummin ei täällä kuka hyvänsä saa kauppaa.
      Kaupankäynti; asiakas vs kauppias, lopputulos riippuu ja nimenomaan siitä kauppiaasta. Kauppias pettää; niinhän se on, kaupankäynti perustuu aina lievään petokseen. Veikkolassa pikkunassikka kysyi minulta (lienen tämän jo kertonutkin), myytkö samalla hinnalla kuin ostat, vai vedätkö välistä; kerroin, että minunkin pitää saada osuuteni. Pikkunassikka saneli; me myytiin koululle pipareita 5€/prk, otettiin 6€/prk ja pidettiin 1€. Sanoin mukana olleelle äidille; siinä Sinulle liikemiesainesta.

  5. Se muuten tuo markkinakauppiaskunta jakautuu selkeästi neljään eri kategoriaan; kauppiaat, jotka vasta aloittelevat, ehkä etsivät oikotietä voittoihin, toinen ryhmä on selkeitä huijareita, jotka eivät muutamaan kuukauteen samalle paikkakunnalle lähde, sitten ovat sellaiset kauppiaat, jotka myyvät tavaraansa, tietäen sen laadullisen kyseenalaisuuden. Tähän ryhmään luokittelen aika usein mm lihajalosteiden, kalakukkojen, lörtsyjen, loimukalan, muikunpaistajien ja mm kalajalosteiden myyjät. Viimeksi kauppiaat, jotka ovat perehtyneet alaansa, myyvät laatua ja jos sattuu lipsahtamaan, korvaavat. Siis pitävät asiakkaistaan kiinni ja jatkumo on varma.

  6. En tiedä menettelikö muudan entinen torikauppias oikein tilanteessa kun äitinsä kanssa torilla ollut pojannassikka hypistellessään kauppiaan leluja sai pari niistä äkkiä rikki. Äiti siitä moittimaan lelujen heikkoa latua johon kauppiaa vastasi että minä annan sinulle hyvän neuvon, osta lapsellesi leluksi pätkä ratakiskoa mutta älä yli 30 sentin pätkää sillä muuten saa poika väännetyksi senkin mutkalle.

    1. Minulle ja varmaan monelle muullekkin lapsena opetettiin; katsoa saa muttei koskea. Pienten lasten vanhemmat nykyisin antavat lasten hypistellä tuotteita, jopa leikkiä leluilla.
      Yhden kerran olin nuoren äidin ja pojan vieressä kun lehtihyllystä poika oli ottamassa lehteä, äitipä tokaisi pojalle; et koske, ei ole meidän ennen kuin on ostettu. Kieltämättä olin hämmästynyt.

  7. Tutustuin Kalleen naama naamaa vasten Tampereen markkinoilla useammankin kerran. Aina joku asiakas tuli keskeyttämään hyvät juttumme tai sitten kiire mukamas hoitamaan noita omia kaupunkiasioita.
    Eipä se niin yksinkertaista ole olla torikauppiaana ja pitää myyntipaikkansa jne..jne.. ja saada vielä tilikin.
    Kyllä siellä on niin kirjavaa joukkoa kauppiassakin, että ihmetyttää. Kai se on niin, että monella on joku päämyymälä jossakin ja torimyymälä on näyteikkuna kaupalle, mutta istuvat happamina luukussaan.

  8. Joo juupa joo; Heikki oli mukava tuttavuus; pääsi vähän kurkistamaan sinne markkinakauppiaiden ytimeenkin, sinne tiettyjen kauppiaitten sisäpiiriinkin. Kuten Heikki huomasi, kauppiaskirjo oli moninainen; lienen ollut sillä hetkellä ainut suomalainen; nigerialainen, kreikkalainen, taisi muuten olla lisäkseni yksi suomalainenkin. Se oli veljespiiri, jonne ei ulkopuolisella ollut asiaa. kuin kutsuttuna

  9. Ole hyvä vaan. Taisipa Heikki olla ensimmäinen kerta kun tämmöisessä ”rituaalissa” olit muslimin kanssa. Se Felly, se tumma kaveri, on nimittäin muslimi, tosin itseään tituleeraa ”demokraattimuslimiksi”.

  10. Minulla muuten ei enää markkinoille mitään kaipuuta ole; (tyttärenikin kutsuu minua markkinarajoitteiseksi), nämä markkinapäivän aamuiset rituaalit, niitä ja niihin liittyviä kavereita eräänlaisella kaiholla muistelen.
    Meillä muuten oli niin tiukka se järjestys, että ainoastaan joku ”tiimimme” jäsen saattoi tuoda aamupalaveriin tuttunsa, jos joku yritti omatoimisesti; sai vastauksen, pummi ulos. Kuulostaa ehkä jyrkältä mutta tosiasiassa niin tiukka yhteisömme oli. Siihen muuten kuului ainoastaan seitsemän kauppiasta, vaikka mitään jäsenkorttia ei luonnollisestikkaan ollut. Se oli hyvin suljettu yhteisö mutta joka markkinoilla ainakin 4-5 oli läsnä. Saimmehan me eräänlaisen adjektiivinkin kylkeemme; se on se ”Nikon ja Kallen porukka”. Siihen seitsemän porukkaan muuten kuului neljää eri kansalaisuutta edustavaa, kuusi miestä ja yksi nainen, siis sukupuolitasa-arvo ei toteutunut.

Vastaa käyttäjälle Kalle Pohjola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *