26.1.1918 tapahtui Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäviä asioita.
Venäjän pomon Leninin lupaama suuri aselähetys Pietarista Suomen punaisille kapinaa varten oli myöhässä. Asejuna (15 000 kivääriä, 30 konekivääriä eli ”kuularuiskua”, 10 kenttätykkiä ja suuret määrät ammuksia) pääsi lähtemään Pietarista vasta 27.1.1918. Siksi Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Ivar Smilga antoi 26.1.1918 Viaporista 2000 kivääriä ammuksineen Helsingin punakaartin käyttöön, jotta kapina saadaan viimeinkin alkamaan.
SDP antoi 26.1.1918 käskyn punakaartien valtakunnallisesta mobilisoinnista. SDP:n toimeenpanevan komitean nimi oli jo muutettu yleisesikunnaksi.
26.1.1918 Suomen armeijan ylipäällikkö Mannerheim sai Helsingistä tiedon, että venäläisiä joukkoja on tulossa Helsingistä Pohjanmaalle kaksi junanlastia, eikä Svinhufvudin mukaan senaatti kykene sitä estämään. Mannerheim ilmoitti Svinhufvudille, että hän ryhtyisi nyt toimimaan (riisumaan Venäjän miehitysjoukot aseista). Senaatin puheenjohtaja (pääministeri) Svinhufvud ei vastustanut.
Käskyt Suojeluskunnille aloittivat suojeluskuntajoukkojen (Suomen armeijan) kokoontumiset Venäjän miehitysjoukkojen aseistariisuntaa varten.
Oliko venäjällä miehitysjoukkoja sotimassa suomessa vai antoivatko vain aseita ja ammuksia?
Venäjän joukkoja soti Suomea vastaan, ryöstelivät ja murhasivat kapinallisten kanssa yhdessä, osa taas antautui antaen aseensa ja halusi päästä Venäjälle. Venäjä lähetti Pietarista lisääkin vakinaisen armeijansa joukkoja sotimaan Suomea vastaan.
Venäläiset sotilaat olivat kapinallisten tykistössä ja konekivääreillä, sekä lukuisissa johtotehtävissä – kapinallisillahan ei yleensä ollut sotilaskoulutusta.
Leninin suuren asejunan myöhästyminen saattoi olla hyvä asia. Sen olisi pitänyt lähteä Pietarista 26.1.1918 Suomeen purkaen matkalla aseitaan kapinallisille. Lopulta junan piti joutua Tampereelle.
Se asejuna pääsi lähtemään vasta 27.1.1918.
Mannerheim aloitti ryssien aseistariisunnan aivan viimehetkellä.