Edustuksellinen demokratia on siitä kivaa niille, jotka valitaan edustamaan kansaa, että heillä on hyvät liksat, pitkät lomat, vapaat matkat taxeissa ja lentokoneissa sekä junissa ja kaiken päälle ilmaiset pulla -tai sämpyläkahvit joka jumalan palaverissa, mitä he keksivät pitää eduskunnassa. Aina kun kamera vierailee jossain valiokunnassa tai työryhmän palaverissa on pöytä koreana. Ja kansa maksaa veroina kaiken.
Mutta ei käy katteeksi. Kansanedustajan duuni on viheliäistä duunia, kun aina on puolueen piiskuri niskan takana sanomassa, mitä saat sanoa ja mitä et saa sanoa. Äänestyksissä puolueiden piiskurit pitävät huolen siitä, että varmasti äänestät juuri niin kuin puoluejohto on päättänyt. Jos edustajan omatunto ja äänestäjien mielipiteet vaatisivat äänestämään toisin, niin se on kielletty siinä sopimuksessa, jonka puoleet vaativat edustajilta jo siinä vaiheessa, kun pääsevät vaaleissa ehdokkaiksi.
Mutta kun itsetehostuksen vietti ja ylikorostunut esiintymisvietti vaatii, niin täytyy olla valmis mihin tahansa, vaikka kusitolpaksi. Onhan kansanedustajan status kaikesta huolimatta aika korkea. Jos ei muuta, niin sillä statuksella pääsee helposti TV:n viihdeohjelmiin esiintymään pellenä. Töllön katsojat ovat haltioissaan, kun kansanedustajia pannaan halvalla viihdeohjelmissa ja kanava saa paljon katsojia, jos varsinkin joku oikein tunnettu kansanedustaja on kyseessä ja kusessa, kuten esim. Kaikkonen (kepu) , joka sai ”Tanssi tähtien kanssa” liikanimen ”kankikaikkonen”, kun oli niin jäykkä ja taipumaton, kuin rautakanki.
Itse duunista eli lainsäädäntötyöstä ei ole paljoa sanottavaa. Kaikki se mitä meille kansalaisille näytetään telkusta on vain kinastelua, riitelyä, vastapuolen mollaamista ja omien saavutusten kehumista. Eli sanalla sanottuna vastenmielistä.
Kaikesta huolimatta hyvää kesälomaa vaan kansanedustajille. Muistakaa käydä jossain maatalon navetassa katsomassa miltä se lehmä ihan oikeesti näyttää, että sitten kun lehmänkauppoja teette, niin tiedätte mitä olette myymässä tai ostamassa.
