Sote lisää demokratiaa, sanovat sitä ajavat tahot. Perustelevat väitettä sillä kuinka valtion myöntämät rahat sosiaali – ja terveyspalveluihin jaetaan demokraattisemmin kuin ennen, koska tulevien maakuntavaltuustojen valtuutetut ovat rahasäkin vartioina. Kauniina ajatuksena on, että kunnista ja kaupungeista valitut edustajat ajavat vain yhteisen maakunnan asiaa, eivät oman kuntansa tai kaupunkinsa etua.
Miten on, näinkö toimitaan esimerkiksi eduskunnassa? Vaalipiireistä valitaan kansanedustajat. Harvassa ovat ne valitut, jotka ennen vaaleja ja valituiksi tultuaan, kertovat olevansa Suomen asialla, eivät vaalipiiriensä edustajina. Kun kaiken lisäksi otetaan mukaan puoluepolitiikka joka asettaa tiukat raamit kenen joukoissa seisoa erilaisia ratkaisuja tehtäessä, voidaan mielikuvat demokratiasta haudata hölynpölynä. Miksi uudet maakuntavaltuustot tulisivat olemaan poikkeus suomalaisesta, vallitsevasta päätöksenteosta?
Naurettavaksi maakuntamallin ajaminen myös demokratiaan vedoten tekee se, kuinka eduskunnassa ajetaan koko Sotea läpi. Maallikot voivat vain kuvitella miten kovaan peukaloruuviin yksittäisiä kansanedustajia laitetaan. Pelottelut, uhkailut, vetoamiset ja muut käytettävissä olevat keinot taitavat olla arkipäivää Arkadianmäellä. Puhumatta lobbauksesta, josta on poliittisessa päätöksenteossa tullut ikään kuin hyväksytty toimintamuoto yhä laajemmin.
Unta tietysti voi nähdä tai haaveksia, miten tuosta edellä kuvatusta maakuntavaltuustot ovat paitsi. Isojen kaupunkien valitut ovat kaikella sydämellä puolustamassa piskuisten kuntien palveluja. Me täällä pienessä Kihniössä muistamme hyvin, kuinka Tampereen sairaanhoitopiirin isojen kaupunkien edustajien äänillä meiltä vietiin ympärivuorokautinen ambulanssi. Ensihoidon yksikön päivystys tuli Kihniössä kello 8-20 välille. Demokraattisen ja oikeudenmukaisen päätöksen teon nimissä kihniöläisten tulee välttää aivoinfraktia klo 20 ja aamukahdeksan välillä.
Yhteenveto uudesta hienosta demokratiasta maakunnissa: Kansanedustajat päättävät eduskunnassa rahasäkistä joka annetaan maakunnalle. Alueiden kansanedustajat siirtyvät maakuntavaltuustoihin päättämään rahasäkin jaosta maakunnan sisällä. Turvatakseen eduskuntapaikkansa, heidän on tarkkaan mietittävä mistä varmimmin saa ääniä läpimenoon ja siten se säätelee miten palveluja järjestellään. Tuhat äänestäjää ei paljoa paina sadantuhannen äänestäjän rinnalla. Peli on raakaa ja epäreilua, mutta sitä sanotaan demokratiaksi!
