Lainaan urhean, murhatun, toimittajan Anna Politkovskajan kirjoitusta:
”Aamuvarhaisella Sultan Shuaipov kiirehti Magasin lentoasemalle, vaikka kaikki sanoivat hänelle, että se oli täysin turhaa. Hän oli kuullut radiosta, että Euroopan neuvoston delegaatio pistäytyisi ohimennen Ingushiaan, ja päättänyt tavata nämä avuliaat ulkomaalaiset heti heidän astuttuaan lentokoneesta ulos. Hän aikoi kertoa heille kaiken. – –
Kaikki 51 oli murhattu raa’asti niin kutsutussa puhdistuksessa, joka tehtiin helmikuun 20. päivän vastaisena yönä Novaja Kataman lähiössä. Useimmat uhreista olivat Sultanin ystäviä ja naapureita. Arvellaan että teon takana oli pahamaineinen 205. prikaati, joka tahtoi kostaa edellisessä sodassa [Ensimmäinen Tshetshenian sota – jpu] kokemiaan tappioita. – –
Sultan: »Hämärissä kaduillemme ilmaantui taas jonkin sortin federaaleja. Yhtenä ensimmäisistä ammuttiin naapurini Seit-Selim Dunaiskikujalta. Hän oli suunnilleen viidenkymmenen. Hän vain kysyi yhdeltä sotilaista, mitä joukkoja ne olivat. Aamulla kun hautasimme Seit-Selimiä omalle pihalleen, samat sotilaat palasivat ja kysyivät: ’Mikä hänet tappoi?’ Kysymyksen esitti ampuja itse. Vastasimme: ’Kranaatinsirpale.’ Tajusimme, että he ampuisivat meidätkin, jos sanoisimme totuuden. Seit-Selimin ampuja rähähti nauruun valheemme kuullessaan. Hän oli nuori mies ja kovin mielissään, kun me vanhat miehet pelkäsimme häntä.
Mutta palataan vielä edelliseen iltaan. Kun 74-vuotias Said Zubajev tuli ulos 5. linjan talosta numero 36, hän törmäsi federaaleihin. Sotilaat panivat hänet tanssimaan ampumalla kivääreillä hänen jalkojensa juureen. Kun ukko ei enää jaksanut hyppiä, he ampuivat hänet. Allahille kiitos! Said ei ehtinyt nähdä, mitä he tekivät hänen perheelleen. – –
Yhdeksän aikaan illalla Zubajevien pihalle ajoi portin läpi rynnäkköpanssarivaunu. Ripeästi ja turhia puhelematta sotilaat hakivat talosta Said Zubajevin 64-vuotiaan vaimon Zainabin, pariskunnan 45-vuotiaan tyttären Malikan (venäläisen miliisieverstin vaimon), Malikan 8-vuotiaan tyttären Aminan, Saidin ja Zainabin toisen tyttären 40-vuotiaan Marietin, Saidin 44-vuotiaan veljenpojan Saidahmed Zabajevin, pariskunnan 35-vuotiaan pojan Ruslanin, tämän raskaana olevan vaimon Luizan sekä Ruslanin ja Luizan 8-vuotiaan tyttären Elizan. Heidät laitettiin riviin rappusten eteen. Rynnäkkökiväärit ampuivat muutaman sarjan, ja pian kaikki makasivat kuolleina kotitalonsa edustalla. Zubajeveista jäi henkiin vain Inessa, Ruslanin 14-vuotias tytär. Hän oli hyvin sievä, ja sotilaat laittoivat hänet verilöylyn ajaksi sivuun viedäkseen hänet sitten mukanaan.
Etsimme Inessaa kaikkialta, mutta oli kuin hän olisi haihtunut ilmaan. Hänet kai raiskattiin ja haudattiin sitten jonnekin. Muuten hän olisi tullut hautaamaan omaisiaan. Sinä samana yönä kuoli myös Idris, koulun numero 55 rehtori. Ensin häntä hakattiin kauan seinää vasten niin, että kaikki hänen luunsa murtuivat, ja sitten häntä ammuttiin päähän. Eräästä toisesta talosta löysimme kuolleina 84-vuotiaan venäläisnaisen ja hänen 35-vuotiaan tyttärensä Larisan, joka oli Groznyissa tunnettu asianajaja. He makasivat vierekkäin. Molemmat oli raiskattu ja ammuttu. Adlan Akajev Tshetshenian valtionyliopiston fysiikan professori, virui kuolleena talonsa pihalla. Häntä oli kidutettu. 47-vuotiaan Demilhan Ahmadovin ruumiilta puuttuivat sekä pää että kädet. Yksi Novaja Katajamaan kohdistuneen operaation tunnuspiirteistä oli, että uhreilta hakattiin pää irti. Näin monta veren tahrimaa hakkuupölkkyä. Shevskajakadulla oli pölkky, johon oli isketty kirves, ja pölkyllä lepäsi naisen pää punaisessa huivissa. Vieressä lojui päätön ruumis, mutta se oli miehen. Löysin naisen, jonka pää oli hakattu irti ja vatsa revitty auki. Vatsaan oli tungettu pää. Oliko se hänen vai jonkun muun, sitä en tiedä.»
– – _” (Anna Politkovskaja – Mitään salaamatta; 2010; sivut 40-43)
Kertoja Sultan hautasi 21 verilöylyn uhria, mutta ei jaksanut haudata loppuja kolmeakymmentä.
