Asia tuli julkisuuteen taas, kun Harkimon paljastuskirja kertoo, että tunnettu persu Raimo Vistabacka oli kertonut Harkimolle Veikkauksen hallituksen kokouksessa, että loikka oli sovittu etukäteen Sipilän ja Orpon kanssa.
Sitähän on väitetty aiemminkin, mutta aina se on kielletty. Niin nytkin, kun Vistbacka sanoo, että hän ei puhunut asiasta Harkimon kanssa mitään.
Asia on päivänselvä. Kun Soini pelkäsi, että Halla-aho valitaan persujen puheenjohtajaksi ja Soini saa kenkää, kuten sitten kävikin, niin Soinille tuli tarve varmistaa ulkoministerin paikka. Hän sopi Sipilän ja Orpon kanssa, että jos niin käy, kun kävi, niin he loikkaavat puolueesta, jos saavat pitää ministeripaikat. Sipilälle oli tärkeätä saada pitää hallitus koossa, kun sotekin oli vielä valmisteilla. Loikkareista tuli näin hallituksen takuumiehiä, mutta samalla Sipilän ”panttivankeja”.
Soinille oli alun alkaen tärkeätä päästä hallitukseen jytkyvaalien jälkeen vaikka pettämällä kaikki vaalilupauksensa. Kun puolueen puheenjohtajuus meni uhkasi myös ulkoministerin salkku mennä. Sitä varten loikka sovittiin etukäteen Sipilän ja Orpon kansa, vaikka he puhuvat toista. Mutta kerrankos poliitikot puhuvat totta.
Soini on huono esimerkki suomalaisesta politiikosta, epäluotettava, joka pettää äänestäjänsä.
Maamme erinomaiset journalistit paljastivat keikan jo hyvän aikaa sitten. Harkimo todennäköisesti kirjoitti tästä oman versionsa saadakseen itsensä näyttämään tärkeämmältä ihmiseltä mitä on.
Mutta selvähän se oli että tätä show’ta tehtiin rauhassa ja ennalta.
Ei tätä kyllä muutamassa yössä/päivässä tehty,sillä ilmassa oli jo pitempään ”leimakirveitä” repeämisineen nähtävissä aiemmin Halla-ahon noustessa takaa – puikkoihin.
Täysin odotettua !
Soini näyttää tehneen salaisen hallitussopimuksen Sipilän ja Stubbin kanssa jo ennen hallituksen muodostamista. Tästä syystä hallitus saatiin muodostettua varsin nopeasti lume-sopimuksen suojassa.
Nykyisen läpsyttelymuodin kunniaksi:
Nyt unohtuu kumminkin pari asiaa. Ensinnäkin, koko Perussuomalaiset lensi hallituksesta kun Halla-aho valittiin puheenjohtajaksi. Ei ollut kyse pelkästään Soinin ministeriydestä. Jos Perussuomalaiset olisi saanut jatkaa hallituksessa niin Halla-aholle olisi ehkä pitänyt järjestää jokin ministerin paikka. Ulkoministeriksi hänestä ei olisi ollut, mutta jollain kierrätyksellä Soini olisi voinut paikkansa menettää. Halla-aho ja hänen kannattajnsa lähtivät myös kostoretkelle ja siksi Soinin ministeriys piti saada pois ja lisäksi kaikki Soinia tukeneet sivuraiteelle. Kaikki muutkin ministerit olivat kostoretken mahdollisia kohteita, Halla-aho ilmaisi asiat hyvin epäselvästi eikä antanut mitään takeita kenellekään. Jussi Niinistökin kammettiin varapuheenjohtajan paikalta ja tilalle valittiin Teuvo Hakkarainen. Ilkka Kanerva sanoi osuvasti, ettei politiikassa ole tapana ollut ottaa tällaisia selkävoittoja. Kostoretki, jossa kaikki muut paitsi Halla-aholaiset tunsivat itsensä syrjäytetyiksi, poiki kannatuksen loikkaamiselle puolueesta kun se oli menetetty. Jos Hallla-aholaiset eivät olisi lähteneet rallatellen ja illkuen kostamaan, vaan olisivat olleet maltillisempia ja kohteliaampia voittajia, niin puolueen hajoaminen ainakin noin suuresti olisi voitu luultavimmin välttää.
Toisekseen, ei vain Soinille vaan koko Perussuomalaiselle puollueelle ja sen kannattajille oli tärkeää päästä vihdoin hallitukseen, sillä hallitus johtaa Suomea, Edellisten vaalien jälkeen Perussuomalaiset olivat jääneet hallituksen ulkopuolelle, vaikka saivat suuren vaalivoiton. Nyt kaikki odottivat jo tilipäivää, oppositioon jäänti olisi ollut pettymys suurimmalle osalle Perussuomalaisia. Jotkut olisivat ehkä hylänneet koko puolueen koska olisivat syyttäneet sitä vastuun pakoilusta ja pettyneet siihen, etteivät äänestämällä saaneet haluamaansa politiikkaa. Halla-ahoa se ei jostain syystä olisi häirinnyt, ehkä hän haluaakin olla ennemmin kriitikko kuin vastuunkantaja.
Hallituksessa Perussuomalaisten kannatus hupeni ennen kaikkea siksi, että sen kaksi muuta puoluetta teki niin porvarillista talouspolitiikkaa. Samaan politiikkaan edellisellä vaalikaudella suli SDP:n kannatuksin, mutta kansan muisti on lyhyt ja toiveikkuus korkealla, nyt SDP on taas pelastaja. Jos SDP:llä olisi ollut rahkeita lähteä hallitukseen Keskustan ja Perussuomalaisten kanssa, saattaisi Perussuuomalaiset olla yhä kasassa ja kannatus kohtuullinen. Epäonneksi Keskustan johtoon oli vielä noussut liberaalia talosupolitiikkaa kannattava Sipilä ja alkiolaisuus jäänyt alakynteen.
”Soini on huono esimerkki suomalaisesta politiikosta, epäluotettava, joka pettää äänestäjänsä.”
Moni äänestäjä saattoi olla jopa tyytyväinen Soinin toimintaan. Mutta puolueorganisaation petturi hän kyllä oli.
Halla-aho olisi ymmärtääkseni pitänyt parempana sellaista puheenjohtajavaalia, jossa puheenjohtajat olisi valittu yhdessä äänestyksessä ja eniten ääniä saaneesta olisi tehty ykköspuheenjohtaja. Näin puheenjohtajistoon olisi saatu laajempaa näkemystä
Vielä parempana pitäisin järjestelmää, jossa pääpuheenjohtaja valittaisiin cup-menetelmällä:
1. äänestys: vastakkain ykkönen / nelonen ja kakkonen / kolmonen
2. äänestys: vastakkain edellisen äänestyksen voittajat
Äänestysmallissani selvittäisiin siis kolmella äänestyskertaa, kun sen sijaan äänestettäessä jokaisesta puheenjohtajuudesta erikseen, tarvitaan neljä äänestyskertaa. (toisella äänestyskerralla eri väriset lipukkeet tai sähköisessä äänestyksessä kaksi vaihetta)
Soini petti omat kannattajansa päästessään hillotolpalle ja Sipilä pelasi
oman paikkansa ottamalla loikkarit syliinsä. Taisipa itse pres olla vielä takuumiehenä.
Väinö: ”Loikkareista tuli näin hallituksen takuumiehiä, mutta samalla Sipilän ”panttivankeja”. ”
Päivastoin; Sipilä on nyt Sinisten panttivanki
Norppa: ”Jos Perussuomalaiset olisi saanut jatkaa hallituksessa niin Halla-aholle olisi ehkä pitänyt järjestää jokin ministerin paikka.”
Ei olisi. Halla-aho nimenomaan sanoi ennen pj-vaalia, ettei pyri ministeriksi, vaan jatkaa Brysselissä kautensa loppuun.