Kävin taannoin keskustelun jota olen käynyt tusina kertaa ennenkin. Aiheena oli rasismin määritelmä. Keskustelu ei ollut turha ja termeillä on väliä. Fiksu ihminen ymmärtää mitä tarkoitetaan vaikka termeistä onkin monta tulkintaa. Kuitenkin kovin hutiloitu termien käyttö tarjoaa polttoainetta trolleille ja muulle vihanpidolle. Entäpä kun kaikelle ei edes ole sopivaa termiä?
Tätä mieltä olen.
Olivat termit mitä vaan, totean ensin omat pelisääntöni. Pidän vääränä kaikkea ihmisten eriarvoistamista synnynnäisten tekijöiden perusteella. Tällaisiin lukeutuu synnyinmaa, ihonväri sekä seksuaali- ja sukupuoli-identiteetti. Minulle ihmisten eriarvoinen kohtelu on absoluuttisen väärin, kun sitä tehdään sellaisilla kriteereillä mihin ihminen ei voi itse vaikuttaa. Et voi tuomita ihmistä siitä mitä hän on, ainoastaan siitä mitä hän tekee. Siinä on punainen lankani, joka ei ole mihinkään muuttunut elinikäni varrella.
Sitten termeihin. Rasismi on termi jolle on liian monta määritettä ja tulkintaa. Olen jopa suurten medioiden ammattitoimittajilta kuullut keskenään pahasti ristiriitaisia versioita. Se on myös termi jota väärinkäytetään noin kymmenen kertaa kymmenestä. Pätevä ehdotus on rajata rasismi etnisyyteen – vaan kun etnisyyskin on tulkinnanvaraista. Osa etnisyyden määritteistä on selkeitä, kuten jo aiemmin mainitsemani alkuperämaa, ulkonäkö ja kieli. Joskus määritelmiin lasketaan myös henkilön valinnat elämässä ja tällöin luhistuu koko termistön korttitalo. Pahemman lisähaasteen saa muistaessaan että tietyt valinnat ovat joissain maissa ja olosuhteissa vapaita, toisissa eivät – ovatko ne siis osa etnisyyttä? Mielestäni ihminen saa valita oman elämänsä aatteet, mutta niitä ei tulisi käyttää yleisenä lyömäaseena esittämään kohtuuttomia vaatimuksia muille osapuolille. Milloin aate on aate, milloin tekosyy pahantekoon ja milloin osa etnisyyttä?
Palaan hieman aiempaan muistuttaen että Suomessa uskonto on henkilölle valinta. Uskontokunta puolestaan on organisaatio ja vertaantuu yritykseen. On aivan yhtä oikein kritisoida tietyn uskonnon valintaa kun on oikein kritisoida turkiskaupassa asiointia. On aivan yhtä sallittua kritisoida uskontokuntaa kuin firmaakin sen tekemisistä. Niin kauan kun yksilöön ei käydä käsiksi henkisesti tai fyysisesti, organisaation on siedettävä rajuakin kritiikkiä. Olen ollut uskontokriitikko iät ja ajat. Vuosikymmen sitten sain lähinnä jehovantodistajilta vihapostia kun heitä moitin. Kun myöhemmin kritisoin wahabismia, en menettänyt puhevälejä muslimeihin mutta herjat ja uhkaukset tulivat tuplat vahvempina puolestaloukkaantujilta. Sori vaan, mutta uskontolaitokset eivät ansaitse suojelua. Ym. elämäni perusarvo vaatii suojelemaan ihmisten oikeutta seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiin. Kun jokin uskontokunta on sitä vastaan, en pidä kynttilääni vakan alla. Tiedostan ironian käyttäessäni Raamatun sitaattia tässä kohtaa. En pidä kirjojen polttamista hääppöisenä ratkaisuna.
Termeistä tunteisiin
Entäpä sitten syrjintä jonkin tason kattoterminä? Siltäkin termiltä on valunut voima pois. Joku päätti kehittää konseptin positiivisesta syrjinnästä joka jo sananpartena tekee tosi kipeää otsalohkossa. Syrjintä paha, paitsi kun se on hyvä, onko selvä? Jotkut pitävät syrjintänä sukupuolitettuja käytäntöjä myös silloin kun ne ovat toivottuja. Esimerkkinä tulevat Aamulehden pariinkin otteeseen esilletuomat tapaukset, joissa kaikki wc:t muutettiin sukupuolettomiksi ja tämä aiheutti paljon tarpeetonta huolta etenkin asiasta metelin nostaneille naisille. Muihin sukupuoliin itsensä lukevat sekä transihmiset tulevat paremmin huomioiduksi josta voi olla tyytyväinen, mutta toisaalta joiltain seksuaalinen itsemäärääminen ja yksityisyys vähenivät. Tokihan tähän olisi kompromissi tarjolla, mutta kompromissien elintila nykyisessä somekratiassa on kovin ahdas.
Entäpä ihmisten tunteet ja kokemukset? Totesin että uskonnot eivät ansaitse suojelua. Henkilökohtainen usko, se joka asuu sydämessä muttei kaduilla, on sen sijaan eri asia. Emme saa määrätä henkilölle mitä hänen pitää uskoa tai ei. Usko itsessään ei automaattisesti johda hyvään tai pahaan joten yleislinjausta tästä ei sovi julistaa. Haasteet yleensä alkavat kun aatteet kokoontuvat. Voin hyväksyä vaikkapa uskovaisen yhteisön mielipiteen jonka mukaan he eivät haluaisi homopareja siunattavan. Olen täysin eri mieltä, mutta en voi kokea omaavani oikeutta päättää mitä heidän päässään liikkuu. Mielestäni työnantajana haluaisin nähdä tällaiseen ryhmään kuulumisen riittävänä perusteena työnhakijan hylkäämiseen. Kyse on kuitenkin valinnasta. Henkilö valitsee tietoisesti että hän haluaa kohdella ihmisiä epäoikeudenmukaisesti synnynnäisen tekijän perusteella. Näin toimivaa henkilöä ei mielestäni voi asettaa asiakaspalvelutyöhön. Tässä on ristiriita lain osalta. Olen eri mieltä mutten tietenkään ole lain yläpuolella.
Parempi on näyttää esimerkkiä
On sanottu, että vapauden hinta on ainainen valppaus. Se melko suuri vapaus mitä Suomessa monet seksuaalivähemmistöt nyt nauttivat, on vielä verrattain nuori ja kansainvälisesti kaukana valtavirrasta. Se on vapaus jonka ylläpito ja edistäminen vaativat valppautta. Valppaus ei ole väkivaltaa tai kiihkoa, vaan tarkkasilmäisyyttä, tiedon vaalimista ja sanan säilän taidokasta käyttöä. Siten näillä sanoilla ja termeillä on väliä eikä ole yhdentekevää millä nimellä asioita kutsuu. Oikeaa sanaa ei useinkaan ole ja tulkinnanvaraisuutta piisaa. Vääriä sanoja voi kuitenkin välttää ja siten välttää tuhat kriisit, pienet ja isot, jotka voivat saada veljeksetkin tukkanuottasille vain sanavalinnan tähden.
Itse kukin voi näyttää esimerkkiä myös kohtaamalla toiset ihmisinä ja jättämällä tuomion julistuksen ensikohtaamista myöhemmäksi. Olen sanonut tyhmästi ja niin sinäkin. Olemme sotkeneet termejä, mutta mitäpä jos erimielisyytemme ovatkin vain tahroja paperilla? Mitäpä jos somekratian ulkopuolella meissä onkin enemmän ystäviä ja vähemmän vihamiehiä? Kuulkaamme siis kertomukset loppuun asti. Twitterin viestin mitta on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Lyhyesti – ensikohtaamisella ei voida tehdä vielä ns.loppupäätelmää !
Näin on Seppo…Itse olen ollut aika varautunut tutustumaan uusiin ihmisiin, kantasuomalaisiinkin. Nykyään kaveripiirissäni on monen eri etnisen ryhmän edustajia.
Oma pitkäaikainen kokemukseni on, että jos kieltää ensivaikutelman, niin katuu sitä myöhemmin.
Ihmiseen vaikuttavat geenien lisäksi myös ympäristö.
Esimerkiksi afrikkalainen neekeri ei pääsääntöisesti osaa edes lukea, kirjoittaa ja laskea. Jenkkilässä ihan samannäköinen neekeri voi olla kenraali tai professori, menestyvä yrittäjä, jne.
Afrikassa ihan samannäköiset neekerit hakkaavat toisiaan kuoliaaksi vaikkapa viidakkoveitsillä ihan huvikseen miljoonatolkulla. Sellaisia joukkomurhia ei yleensä tee jenkkilän neekerit.
Geeniperimä jenkkilän neekereillä ja afrikkalaisilla neekereillä on oletettavasti hyvinkin samankaltainen.
Liian herkästi ja nopeasti tulee rasisti ja fasisti leima, jolloin sana menettää merkityksensä.
Itse asiassa se asia jää aika usein sivuun, kun riidellään termeistä…
Neukkulassa ja sen jälkeenkin ryssillä on ollut ja on tapana haukkua virolaisia fasisteiksi – vaikka virolaisista tuskin löytyy enemmän fasisteja kuin ryssistä.
Juhani, näin blogauksessa jossa puhutaan termien haasteista, löydän sinunkin kommentista semmoisen termin jota ei ehkäpä olisi tarpeen käyttää. Mutta, sanot sen omalla nimelläsi eikä se ole laissa kielletty, joten teet toki kuten parhaaksi katsot.
Mutta tietenkin ympäristö vaikuttaa, se on selvä ja laajalti tutkittukin. Jos lapsi saa elää riittävän ravinnon ja suhteellisen vakauden ympäristössä, hänestä kehittyy aivan erilainen vrt. huonommat olot, vaikka geenit olisivat yksi yhteen.
Juuri sen vuoksi Afrikan väestönkasvua ja naisia orjuuttavia uskomuksia vastaan toimitaan. Pitäisi toimia todella paljon väkevämmin, mutta edes uskalletaan asia sanoa.
Se väestön kasvu on pysäytettävä vaikka väkisin – varsinkin Afrikassa.
Jenkkilässä eräs menestynyt neekeri on kenraali Colin Powel. Nousi jenkkilän kaikkein korkeimpaan sotilasvirkaan (Puolustushaarakomentajien neuvoston puheenjohtajaksi, eli asevoimien ylipäälliköksi) ja USAn ulkoministeriksi.
Termistä ”ryssä” on paljon erimielisyyttä, mutta termin käyttöön on perusteensa.
Ryssä varasti aikanaan Karjalan eikä ole noudattanut kansainvälisiä sopimuksia, minkä mukaan rajojen siirrosta huolimatta omaisuus kuuluu sen ennen omistaneelle.
Venäjä ei sen kummemmin noudata sopimuksia tässä asiassa, joten sen vuoksi venäläisten kutsuminen ryssäksi on perusteltua siihen saakka, kunnes he alkavat noudattaa solmimiaan sopimuksia ja palauttavat Karjalan kiinteistöt oikeille omistajilleen.
Kiinteistöt eivät riitä, Venäjän pitää palauttaa kaikki parhaillaan miehittämänsä Suomen alueet takaisin Suomelle – tyhjinä.
Sopimuksia noudatetaan niin kauan kuin niiden noudattaminen on järkevää. Joku aina testailee tätä. Jos huomaa, että sopimuksen rikkomisesta ei seuraa sanktioita, tai ainakaan sen kokoisia joilla on väliä, menettää sopimuskulttuuri merkityksensä. Näinhän se maailmanpolitiikka menee.
Miksi noudattaa sääntöjä kun rikkomisesta ei ole haittaa? Ja kun yksi rikkoo, miksi muutkaan noudattaisivat…
Kyuu: ”Miksi noudattaa sääntöjä kun rikkomisesta ei ole haittaa?”
Juuri näin Kyuu.
Venäjä hyökkäsi Georgian kimppuun vuonna 2008 ja ryösti Georgialta sen laillisia alueita: Abhasia, ns. E-Ossetia ja Akhalgor. Venäjälle ei tullut siitä rikoksesta mitään merkittäviä seurauksia – päinvastoin hyökkäyksen uhrille ei toimitettu aseita, vaan käytännössä asetettiin aseidentoimituskieltoon.
Niinpä Venäjä meinasi, että vaikka hyökkään Ukrainaan, niin ei siitäkään mitään vakavampaa seuraa. Eikä seurannut. Hyökkäyksen uhrille ei toimitettu aseita ja imperialistiselle hyökkääjälle Venäjälle asetettiin varsin lieviä pakotteita. Vasta noin neljä vuotta myöhemmin kun Trump tuli USAn presidentiksi Ukrainalle toimitettiin panssarintorjuntaohjuksia Javelin, jotta Ukraina voi paremmin puolustaa itseään Venäjän hyökkäyksiltä.
Sen mukaan voidaan olettaa, että kun Venäjä hyökkää taas vaikkapa Suomen kimppuun, niin siitäkään ei seuraa Venäjälle mitään merkittävää haittaa.
Rasismi on Suomessa vain leimakirves, jolla leimataan kaikki, jotka vastustavat maahanmuuttoa.Leimakirvestä heiluttavat innokkaimmin vihervassarit, joiden kannattajista monet elävät yhteiskunnan tuilla.
Ei monikaan maahanmuuton vastustaja ole rasisti sanan varsinaisessa merkityksessä. Rasisti on rotuerottelija. Valtaosa maahanmuuton vastustajista vastustavat maahanmuuttoa taloudellisista syistä. Se ei ole rasismia vähäisessäkään määrin.
Kun Suomeen aikanaan luotiin sosiaaliturvajärjestelmä, niin sitä ei tehty massamaahanmuuttoa varten, vaan maan omia kansalaisia varten. Kun sitten Suomi liittyi mukaan kansainvälisiin sopimuksiin, niin niiden seurauksena on Suomen taattava samat oikeudet sosiaaliturvaan maahanmuuttajille, kuin maan omille kansalaisille. Ja se on rivologista.
Nyt riittä, kun rajalla esittää lappua, jossa lukee ”asyl”, niin viranomaisten on päästettä tulija maahan ja vastattava hänen elannostaan ja asunnostaan.
Kun näiden ns. pakolaisten joukossa on enemmistö ns. elintasopakolaisia, joka panee väkisinkin vihaksi, kun heidätkin on täällä elätettävä, niin kauan kun hakuprosessi kestää. Ja kestää pahimmoillaan vuosia, jonka ajan he siis syövät meidän pöydästä. Vähempikin pistää vihaksi. Ja se ei ole rasismia.
Samaan aikaan maan oman väestön elämää kurjistetaan monin tavoin, kun on mm. elätettävä suuria määriä elintasopakolaisia vuositolkulla.
Eräiden arvioiden mukaan maahanmuuton kustannukset ovat noin yksi miljardia euroa vuodessa ja siinä on tuskin kaikki piilokustannukset edes mukana.
Kokonaan eri juttu on ne pakolaiset, jotka ovat todella avun tarpeessa. Heitä on autettava, mutta maan kantokyvyn mukaan. Elintasopakolaiset sotkevat koko pakolaiskysymyksen hoitamista, siksi ei EU:kaan ole pystynyt asiaa hoitamaan.
Paras tapa olisi pikakäännyttää elintasopakolaiset jo rajalla, jolloin heiltä pitää edellyttää papereita osoittaakseen keitä ovat, mistä tulevat ja miksi tulevat. Jos ei ole papereita, niin käännytettävä rajalta hakemaan paperit.
”. Rasisti on rotuerottelija”
Liian helppo selitys. Jos ja kun rotuja on olemassa, niin tottakai niiden välillä on eroja. Rasisti on joku, joka syrjii jotakuta hänen rotunsa perusteella.
”Rasisti on rotuerottelija. ”
Ei ole. Rasisti on rotusyrjijä. Esimerkiksi Yhdysvaltain lainsäädännössä erotellaan viisi eri rotua. Rotuerottelu on välttämätöntä, koska työelämässä ja opiskelussa eräät rodut ovat suositummassa asemassa.
Yksi ongelma on että monella todella akuutisti turvaa tarvitsevalla ei ole papereita – väärää mieltä oleville harvemmin annetaan passeja diktatuureissa.
Silti olet mielestäni oikeassa lähtökohdasta. Raja on se missä asioiden pitää tapahtua. Henkilöä ei saa päästää vapaasti liikkumaan maassa kunnes hänen henkilöllisyydestään ollaan varmoja. Siihen aika iso osa ongelmista tiivistyy. Jotta voimme auttaa oikeita ihmisiä, ensin pitää tunnistaa ihmiset. Se on juuri se asia mitä EU tai Suomi ei ole tehnyt.
Mikä on mielestäni mielenkiintoista tässä keskustelussa on se että juuri tästä aiheesta ei juuri jutella. Keskitytään muihin pienempiin asioihin joista kieltämättä löytyy rasistikortillekin pohjaa.
Mielestäni ns. maahanmuuttokriitikoissa on ihan riittävästi rasisteja. Ei varmasti enemmistö, mutta merkittävä määrä. Niitä on myös aivan riittävästi vasemmistolaisissa. Ja jos puhutaan ääripäistä – vastarintaliike tai takkulaisanarkistit – rasismi onkin sitten jo valtavirtaa. Tässä kohtaa tarkoitan rasismilla sitä että ihmisiä lokeroidaan synnyinmaan perusteella.
Ihmissalakuljettajat ovat neuvoneet ”pakolaisia” hävittämään kaikki paperinsa, että kohdemaassa ei tarkkaan ottaen tiedetä ketä tänne tulee. Siksi on jopa lapsiksi kutsuttu parrakaita nuoria miehiä, joka on jo kaiken huippu. Suomen viranomaiset, jotka kirjaavat maahantulijat on erittäin vaikea tehtävä, lähes mahdoton, saada selville kaikkien OIKEITA henkiötietoja ja tietoja esim. rikollisuudesta.
Näin elämäni ensimmäisen neekerin, tarkemmin sanoen kaksi, luokka retkellä Helsingissä, muistaakseni vuosi oli 1960. Menimme hissillä Stadionin torniin. Hississä oli kasi mustaa herrasmiestä. Me pojat taisimme toljottaa heitä avoimesti. Hyvin pukeutuneet mustat miehet hymyilivät ymmärtävästi.
Kun tulimme tornista alas, kehuimme kokemuksesta paitsi jääneille pojille, että mepä nähtiin ihkaelävät neekerit!, tornista avautuvat näkymät jäivät toisisijaiseksi – Siihen aikaan neekeri-sana oli yleisessä käytössä, sitä ei pidetty loukkaavana ilmaisuna.
Siitä asti kun neekeri-sana on saanut kielletyn sanan leiman, olen pyrkinyt käyttämään normaalia kiertoilmaisua ”musta” tai ”afroamerikkalainen”. Joskus harvoin, kuten nytkin, teen kuitenkin poikkeuksen.
Rasisti-sanaa käytetään nykyään niin paljon, että harva taitaa enää yhdistää sitä sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli etniseen syrjintään.
Muuten monet kuuluisat kirjailijat olivat pesunkestäviä rasisteja, esimerkiksi Jack London. Kuten tiedetään London oli sosialisti ja häneltä oli epäjohdonmukaista olla rasisti ja ihannoida valkoista yli-ihmistä (sehän oli sitä Nietzschen vaikutusta). London antoi kuitenkin piupaut epäjohdomukaisuuksille ja veteli mutkat suoriksi. Tuskinpa hän muuten olisikaan ollut niin suosittu kirjailija kuin oli.
Ajat muuttuvat, kieli sen mukana ja ehkä hyvä niin. Tai tiedä siitä hyvyydestä. Tuskin olen ainoa, joka rupeaa olemaan kurkkuaan myöten täynnä kulttuurimarxilaisten aikaansaamasta kielen manipuloinnista..
Yleisen petoksen aikana totuuden puhumisesta tulee vallankumouksellinen teko – George Orwell.
Kylläpä onkin Kyuu tehnyt kovasti tarkan mielipiteitä ja ajatuksia herättelevän blogin. Monesta asiasta voi ihan rehellisesti olla samaa mieltä, jos sitten niitä vastaisiakin kyllä löytyy, mutta niinhän pitää ollakin. Keskustelua ei synny, jos ollaan pelkästään samoilla ajatuksilla.
Uskoisin että noin 99 prosenttisesti sanoja rasisti ja fasisiti käytetään syystä että sanojan mielikuvitus ei rittä käyttämään asiaakuluuluvia termejä. Sama varmaan pitkälle pätee sanojen kommunisti ja porvari kohdalla.
Sanoista puheenollen olen kuullut vanhempien ihmisten kummastelevan kun joku on sairaan hyvää tai sikamakeeta. Monille tuottaa ongelmia myös tottua sanan paska vuolaaseen käyttöön. Toki lienee sama ilmiö kuin fasisiti ja rasisti asiassa, mennään virran mukana tai ei keksitä paremmin asiaankuuluvaa suomenkielen sanaa.
Totalitäärissä valtioissa on helpompaa kansalaisten käyttää oikeita termejä koska valtiovalta siihen vahvasti hoputtaa.
Kiitokset Kyuulle hyvästä ”ääneen ajattelustaan”
Minua taas häiritsee radio-ohjelmissa (uutiset, ykkösaamu) tapahtuva niinkuttaminen. Joillakin haastateltavilla lähestulkoon joka toinen sana on niinku.
Sivistynyt voi sanoa saman asian sivistyneesti ja sivistymätön käyttää sanaa josta tuomitaan.
Osalla nuoriamme on mielestäni suppea sanavarasto ja se johtaa niiku v-sanan käyttöön kun ei pidä jostakin niiku.
Viimeinen lausahdukseni ei ollut aivan vahinkoa viitaten pääasiaan.
Nykyään on erittäin tärkeää tuomita nopeasti, useimmiten vain sillä perusteella mitä mahdollisesti täysin vieraan osapuolen lyhyt ”twiitin mittainen” lausahdus sanoo. Tähän käyttöön on hyvin helppoa huutaa rasistiksi, koska se on tarpeeksi monitulkintainen että osuu helposti maaliin. Ja koska ketju jatkuu, jälleen jokin uusi vieras osapuoli kuulee väitteen ja yllättävän moni yhtyy siihen, ketju jatkuu. Tällöin nettihuhu luo oman todistusaineistonsa pelkällä volyymillä, eikä ketään kiinnosta mitä todella tapahtui.
Ja siten nämä termit ovat liiankin helppoja.
”Voin hyväksyä vaikkapa uskovaisen yhteisön mielipiteen jonka mukaan he eivät haluaisi homopareja siunattavan. Olen täysin eri mieltä, mutta en voi kokea omaavani oikeutta päättää mitä heidän päässään liikkuu. Mielestäni työnantajana haluaisin nähdä tällaiseen ryhmään kuulumisen riittävänä perusteena työnhakijan hylkäämiseen. Kyse on kuitenkin valinnasta. Henkilö valitsee tietoisesti että hän haluaa kohdella ihmisiä epäoikeudenmukaisesti synnynnäisen tekijän perusteella. ”
Mitä tässä sitten tarkoittaa hyväksyntä jos kuitenkin haluaisit heitä syrjiä työnhaussa?
Tarkoittaako ”siunata” siunaamista avioliittoon vai vain siunaamista muuten? Tästähän väännettiin silloin kun sukupuolineutraalia avioliittolakia ajettiin. konservatiivisemmat olisivat halunneet varata avioliitto-käsitteen heteropareille. Siunaamisesta sinänsä ei välttämättä ollut kysymys. Presidentti Niinistökin ehdotti uutta käsitettä ”pariliitto”. Mielestäni kysymys ei ollut syrjinnästä vaan käsitteen sisällöstä joka haluttiin pitää perinteisenä.