Ruuan alennustila

 

aamupalaleivässä oli homepilkkuja

raaputin ne pois

söin

lapsena opetettiin

ruualla ei leikitä

ruokaa ei heitetä hukkaan

lautanen syödään tyhjäksi

 

tänään ruualle nyrpistetään nenää

sanotaan, hyi miten pahaa

tuota en syö

ruualla pelleillään

kokkisoditaan ruuan kanssa

ruualla mässäillään

jossain lapset

nukahtavat nälkäisinä

uneksien leivänmurusta

vesitilkasta

”Tankki täyteen” saa syytteen halvalla ostamisesta ja ”Reinikainen” syytteen poliisin halventamisesta ja…

… minä, kun vastasin Seura-lehden tv- Liikas-sketseistä ja saan kohta syytteen ja pääsen linnaan. Niissä sketsailtiin kaikista ilmiöistä ja ihmisistä, jotka olivat hauskan sketsin arvoisia. Kunniansa saivat Manusta Pölhölän Kustaaseen.

Katsojilla oli hauskaa ja ne purivat jopa niin, että lukijaraati ja lukijatutkimukset pitivät Liikas-mainontaa parempana kuin lehden omaa sisältöä. Siitähän silloinen päätoimittaja ”riemastui” eli loukkaantui. Kas, kun ei nostanut syytettä Liikasta vastaan. Mutta naureskeli itse salaa toimitukselta ja otti konjakit.

Tämä kaikki kai sai alkunsa erään valtakunnansyyttäjän toimista teemalla ”sananvapaus”.

Pirkka-Pekka Petelius meni naruun loistavista  ”manne ja lappilais”-sketseistään ja Aakea vituttaa moinen katumus.

Jo me olemme ajautuneet takapajulaan, joita ohjaa kaiken maailman turhakkeet sekä ”muka-lainsäädäntö” ja ihmisoikeudet ja kaapissa piilottelijat.

Jos nyt tekisin politiikasta sketsejä, siellä olisi otollisina kohteina eräs vastuuministeri ja eräs pölhöjä täynnä oleva yhdenasian puolueen parhaat mölisijät. Ja, vakuutan että hauskaa tulisi !

Tapio Liinojakin älähti ihan oikein:

https://www.is.fi/viihde/art-2000006318249.html

 

On siinä meillä omituinen sakki

Alkuunsa tuote oli hyvä ja hyvänmakuista sopi ruuan laittoon ja paistamiseen nyt se räiskyy ja ampuu kuumia pisaroita käsille

Mutta eipä tuo valmistaja siitä taida välittää kun saa tuotteeensa halvalla kaupan hyllylle ei sen muuta tarvitse tarkoittaa

Alkuun kulta flooraan laitettiin voita sekaan nyt on palattu takaisin palmuöljyyn joka ei sovelu yhtään mihinkään

Ei edes vaseliiniksi suolan vuoksi mutta kaippa tuo valmistaja huomaa myynnin laskun ja tekee siitä johtopäätöksensä

Mun puolesta saa olla tuon tuottajan tuotteet hyllyssä kiitos vaan ja morjens toivomus on kyllä että palaatte alkuperä reseptiin seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Oikea päätös – valitettavasti meidän poliitikkomme ovat sosiaalisia pelkureita

https://beta.is.fi/ulkomaat/art-2000006318330.html

”Hollannin ei ole pakko auttaa Isisin liittyneitä naisia lapsineen, linjasi oikeus

23 naista oli aiemmin vaatinut oikeusteitse maata auttamaan heitä ja heidän yhteensä 56:ta lastaan matkustamaan takaisin Hollantiin leireiltä Syyriasta.

Aiemmin tässä kuussa alempi oikeusaste määräsi hallituksen aktiivisesti auttamaan lapsia, mutta ei heidän äitejään. Vetoomustuomioistuin kuitenkin linjasi, että asia on poliittinen eikä siten kuulu tuomarille.”

Hollannissa katsotaan, että asian käsittely kuuluu sinne, missä he ovat rikoksensa tehneet eikä valtio ole velvollinen heitä auttamaan sielläkään.

Miloin suomalaisilta poliitikoilta näkyy samanlainen suoraselkäisyys?

Tuomion ja rangaistuksen jälkeen saavat tulla, jos haluavat…

Kasvisruokahuijaukset joutumassa ahtaalle

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006317977.html

”Perjantaina on uutisoitu laajasti Poutun toimitusjohtajan Mikko Karellin Facebook-kirjoituksesta, jossa hän arvostelee viranomaisten päätöstä kieltää kasviliha-sanan käytön elintarvikkeissa.”

Miksi ihmeessä kasvivmössöllä pitäisi olla lihaan viittaava nimi yleensäkään, kun sen tarkoitus on olla muuta kuin lihaa?

On aivan eri asia myydä kasvisruokaa kasvisruokana kuin lihan kaltaisella nimihuijauksella.

Ilmeisesti huijaamalla kuvitellaan ihmisten siirtyvän helpommin kasvismössön syöjiksi.

Kasvisruokahuijarit ovat katkeria, kun eivät saa kutsua kasvismössöä lihaksi.

Onneksi EU on kieltämässä sen yleisesti.

Olkoot asiat mitenkä vaan nyt ne ei ole kovin hyvällä tasolla

Kun tuota budjettia väännellään nyt tosi mielessä ne ovat kaikilla melkoista suhmurointia

Mutta monikohan on noissa asioissa aivan tosissaan sen verran kahjoja ovat eikä oikeasti kukaan ole asioita hoitamassa tosissaan

Perussuomalaiset jankkaa vierasmaalaisista ja kokoomus siitä kuinka he muka teki 130 000 työllistettyä

No jokahinen sen tietää etteivät he yksin niitä tehnyt vaan kyllä siinä oli mukana edellinen hallitus kokonaan

Mutta en ihan heti usko sellasen jossa luvataan mm eläkeläisille lisää eläkettä vaikka se olis monelle aivan tarpeeseen

Ja vaikka puheet valtion varoista olisikin totta sitä ne ei ole kun neljänneksen verran se mihin ne pistetään onkin aivan eri juttu

Kokonaan eri  juttu onkin se mitä kuka hyvänsä politiikko lupaa on satuja joita en ole uskonut  ennenkään ja heidän puheet ovat yhtä tyhjän kanssa

Olipa sitten mikä asia hyvänsä harvoinpa ne toteutetaan ja aina on huono aika valtion varoissa

Kumma juttu sekin mutta niin se vaan on eikä nuot yksityiset kunnilta mitään säästä asia on aivan toisin päin

Hoitoakin vois sanoa on tasolla vaivaisten talo jolle tasolle eräät piirit sen haluaa menevän kokonaan

Mutta salliiko sitä kansa tuskinpa vaan no ei sitä heiltä edes kysytä kun vaikkapa kokoomuksen motto onkin  kaikki pitää itsestään huolen

Se vaan ei kaikilta kyllä onnistu seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Loukkaavat sketsit

Pirkka- Pekka Petelius tuli esiintulollaan avanneeksi oven älyttömyydelle, sillä nyt poliisille on tulvinut lukuisia tutkintapyyntöjä vanhoista sketsisarjoista ja elokuvista.

Toimittaja ja entinen Washingtonin kirjeenvaihtaja Aarne Tanninen sanoi aikoinaan, että imitoiduksi tuleminen on suuri kunnia, eikä lainkaan loukkaavaa.

Eli, ei olla niin tiukkapipoisia.

Asiaa valaistuksesta – wattien aika on ohi

Lamppuja rivissä

Oman alani myyntinäyttelyhommissa tuli vastaan tuttu aihe: kun valaisinta tai lamppua myydään, watit ovat ainoa mikä ihmisiä kiinnostaa. Herra James Watt ei ole suinkaan unohtumassa, mutta toinen herra nimeltään André Blondel ansaitsee myös huomiota, hänen ehdotettuaan yksikköä nimeltä luumen (lm). Tästä lähti ajatus kirjoittaa hieman wateista, luumeneista ja vähän muutoinkin valaistuksesta.

Otsikkokuvassa monenlaisia lamppuja: vasemmalta oikealle Philips Hue -älylamppu, Osram Lightify -älylamppu, Ikea Ryet 4000K led-lamppu ja Valotornin 6400K led-lamppu. (sekä Osramin kuvussa hieno heijastus valokuvaajasta)

Vinkki 1: Lämmitä wateilla, valaise luumeneilla

Perinteisessä hehkulampussa watit kertovat lähinnä tuotetun lämmön määrää ja tämä on lämmittimiä ostaessa edelleen mitä hyödyllisintä tietoa. Autoissakin kilowateilla on väliä, mutta valotehona watti on aina ollut epätarkka ja tänä päivänä se on jo lähes käyttökelvoton. Toki sillä on merkitystä sähkölaskussa, sillä samalla sähkölaskulla voit saada joko enemmän tai vähemmän valoa. Säästeliäs kuluttaja huolii enemmän vähemmällä. Tiedämme kuitenkin jo kaikki, että hehkulamppua parempi on halogeeni, sitä parempi on energiansäästölamppu ja kärkeä pitää valodiodi eli led-lamppu. Tällä kertaa astun kuitenkin hieman pidemmälle.

  • 60 watin hehkulamppu antaa noin 700-800 luumenia valotehoa. Samaan pääsee 8-9 watin led-lampulla.
  • 100 watin hehkulampusta irtoaa noin 1 600 luumenia, jonka verran saa irti myös 15 watin led-lampusta.
  • 100 watin led on jo melkoinen mörkö, sopien lähinnä suurten pihojen valaisuun, tarjoten 12 000 – 13 000 luumenin verran loistoa.
  • Toisaalta, 10 watin led-lamppu voi tarjota 800 tai 1 000 luumenia valotehoa. Led-loisteputki voi tarjota jopa tuplamäärän.

Oma nyrkkisääntöni on, että haluan vähintään 1 000 luumenia valoa yleiskäytön lampusta, mieluiten vähän yli. Tunnelmavaloissa se ei ole niin justiinsa. Molemmissa on toki merkitystä myös valon kulmalla. Kirkkainkaan valo kapealla kulmalla ei tuo toimivaa yleisvaloa kun taas laajan kulman valo ei sovi pienen kohteen valaistukseen lainkaan. Tässä kohtaa onneksi valmistajat käyttävät selkeitä piirroskuvia tai käyttävät kulman määrittämiseksi astelukua. Jos hehkulamppukantaan menevän lampun kulma pyörii yli 250 asteen luvuissa, voidaan puhua asiallisesta yleisvalosta, sillä tällöin vain valaisimen rungon pohja jää valaisematta. Tietenkin valon kulmaan vaikuttaa myös valaisin, mutta on eduksi että lamppu ja valaisin on mietitty samaan asiaan, on meinaan aika turhaa valaista valaisimen sisäpintaa, ellei tarkoituksena ole hyödyntää heijastusta.

Valotehon ja valaisukulman lisäksi kolmas hyödyllinen mittari on värintoistoindeksi, CRI, arvona 0-100. Vaikkakin CRI:n nykyinen mittaustapa on aikaa nähnyt ja odottaa päivitystä, kertoo se vähintään suuntaa antavasti valon kyvystä toistaa värejä. Vanhat teollisuuslaitosten suurvalaisimet tai oranssin kellertävät katuvalot ovat esimerkkejä surkeasta värintoistosta, CRI-arvoltaan noin 20 ja kyllähän sen huomaa huonompikin silmä miten valkoinen lumi värjäytyy kellertäväksi. Toinen ääripää on luonnollinen päivävalo, jossa jokainen kukka ja perhonen loistaa täysissä väreissä. CRI-arvon ollessa yli 80 voidaan valoa pitää värintoistoltaan riittävänä monenlaiseen työskentelyyn ja tämä lukema riittää lähes kaikille. Alle 80:n arvoon ei pitäisi kenenkään tyytyä, sillä huono värintoisto voi saada kodin taulut tai muut koristeet näyttämään väärältä. Valo- ja videokuvauksessa sekä tietyissä taiteellisissa töissä voi olla tarvetta yli 90:n CRI-arvolle. Muutamat kalliimmat led-lamput kykenevät jopa 95:n arvoon. Halogeeni- ja hehkulamput pääsevät vieläkin korkeammalle, mutta niissä taas on muita ongelmia, kuten virrankulutus ja matala värilämpötila, josta lisää seuraavassa.

Vinkki 2: Värillä on väliä

Led-valaisinten aikana lamppujen värilämpötiloihin on tullut valinnan varaa. Itse tykkään lähestyä tätäkin asiaa vertailemalla luontoon. Kynttilä, perinteinen hehkulamppu tai marketeissa myytävät tavanomaiset led-valot tarjoavat kellertävää valoa, jota pidetään lämpimämpänä. Pilvipoutainen päivänvalo on sen sijaan huomattavasti valkoisempaa eli värilämpötilaltaan korkeampaa. Pienellä etsinnällä löytää myös valaisimia ja lamppuja jotka tarjoavat näitä kylmempänä pidettyjä, korkeampia värilämpötiloja. Joidenkin hyvin kalliiden henkilöautojen keulalta voi löytyä laservaloja, jotka näyttävät jopa sinertäviltä erittäin korkean värilämpötilan johdosta.

Tietenkin kyse on ennen muuta makuasioista ja sen myötä silmällä kestää aikansa tottua kotona uuteen valon sävyyn. Kirkkaan valkoinenkin väri voi jonkin aikaa tuntua sinertävältä jos on pitkään tottunut mataliin värilämpötiloihin. Oma mielipiteeni on, että vaihtoehtoja kannattaa ainakin kokeilla ja ajan myötä totuus löytyy keskitien kohdalta.

Asian demonstroimiseksi lainasin (luvallisesti) Wikipediasta nimimerkki Holek:n tekemän (CC-BY-SA) värilämpötilan asteikon.

Värilämpötilat

Neutraali, päivänvalon kaltainen valo on avuksi monessa työssä jossa kaivataan tarkkuutta. Se voi pimeään vuodenaikaan myös hieman piristää, sillä ”kylmä” kirkas valo muistuttaa valoisan vuodenajan luonnollista valoa. Piristyksen mahdollinen haittapuoli on, että joitain ihmisiä se voi pitää hereillä. Useimmiten tässä on kuitenkin kyse valon määrästä, ei väristä. Iltaa kohti kannattaa valoja hämärtää, oli niiden värilämpötila mikä vaan. Asia on kaikkiaan voimakkaan yksilöllinen, joten nykyajan valinnan varasta kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

  • Kynttilän värilämpötila on alle 2 000 kelviniä.
  • Hehkulamppu tai hehkulampun värinen ”lämmin” led-valo on 2 500 – 3 000 kelviniä
  • Monet loisteputket ovat n. 4 000 kelviniä.
  • Luonnollinen päivänvalo on 5 500 – 6 500 kelviniä.
  • Päivänvalolamppuna myytävä lamppu tai valaisin on vähintään 5 000, useimmiten noin 5 500 kelviniä.
  • Kännykän näytöt ovat 7 000 – 8 000 kelvinin tienoilla ja tämä myös pieneltä osaltaan selittää miksi niitä ei kannata tuijottaa ennen nukkumaanmenoa.

Watit tulevat kuin varkain tähänkin peliin. Käytän esimerkkinä Philips-älyvalon led-nauhaa, jossa voi säätää värin ja värilämpötilan. Sen virrankulutus on 19 wattia. Värilämpötilan ollessa hehkulamppumainen 2 700 kelviniä, on valoteho 760 luumenia. Kun värilämpötilan nostaa kirkkaan päivänvalon 6 500 kelviniin, saa samalla virrankulutuksella valoa 900 luumenia. Tässä on myös taustasyy siihen, miksi loisteputket ovat perinteisestikin kylmemmän värisiä kuin hehkulamput, sillä näin niistä saadaan enemmän valoa irti samalla teholla.

Kokemukseni mukaan monet tutuimmat markettipaikat (Citymarket, Prisma, Tokmanni, yms) myyvät keskimäärin kovin huonolaatuisia lamppuja, etenkin jos tarkoitus on saada irti vähän enemmän valotehoa ja vähän vähemmän kellertävää valoa. Hintataso on mielestäni myös kova laatuun nähden. Korostan, että oikea lamppu voi löytyä mistä vaan, valikoimat voivat parantua, eli tärkeintä on pitää silmät auki ja lukea mitä paketin kyljessä lukee (valotehon luumenit ja värilämpötila sekä tarvittaessa valaisukulma ja cri). Ohessa muutamia havaintojani ostopaikkoihin liittyen.

  • Ikea tarjoaa asiallisen hinta-laatusuhteen led-lampuissa. Täsmävinkkinä 1 000 luumenin ja 4 000 kelvinin lamppu edullisena yleisvalona.
  • Valotorni on pohjois-suomalainen verkkokauppa, joka on erikoistunut päivänvalolamppuihin. Toimitusaika ei ole nopein mahdollinen, mutta tuotteet ovat mainioita. Täsmävinkkinä oma suosikkini, 15 watin laajakulmainen päivänvalolamppu.
  • Niinikään pohjoisesta löytyy verkkokauppa SuperLED, jonka sivusto on erittäin sekava, mutta valikoima todella reilu.
  • Valaistuksen erikoisliikkeetkin palvelevat, esimerkiksi Nokian sähkötalon valikoimaa ja palvelua voin suositella.
  • Isoista kodinkoneketjuista ainoa kotimainen eli Verkkokauppa.com tarjoaa kohtuullisen valikoiman lamppuja, joskin tässäkin sekava verkkosivu vaikeuttaa etsimistä. Hintataso on ylläolevia kovempi, mutta suoria kilpailijoita edullisempi.
  • Tuttu perheyritys Motonet on kerännyt kohtuullisen lamppuvalikoiman ja heidän myymälöistään saa myös palvelua.

Vinkki 3: Älykäs asukas vai älykäs koti?

Älyvalaistus on paljon puheena ja aivan kuin moni muukin ajankohtainen trendisana, tämäkin voi tarkoittaa ihan mitä vaan. Ei hätää: älykotisi ei vielä herkästi päihitä älykkyydessä kotisi huonekasveja, mutta jotain pientä apua siitä voi olla. Oma suositukseni on lähteä asiaan tarve, ei huuma edellä. Älyvalaistus voi tuoda jopa mitattavia etuja, mutta se voi myös jäädä kalliiksi turhakkeeksi. Käyn läpi muutamia näkökantoja ja lähestymistapoja. Määrittelen älyvalaistukseksi järjestelmän, jossa voi ohjata useita erilaisia valaisimia useilla eri tavoilla, kuten kännykällä, sensoreilla ja ohjelmoitavilla kytkimillä. Älyvalaistuksen lopputulos voi olla mitä perinteisin: yhdestä perinteisestä painonapista oven vieressä menevät valot päälle ja pois. Ero on siinä että yksi napinpainallus kytkee päälle tai pois jopa kymmeniä eri valoja, juuri oikealla valomäärällä.

Kaksi yleisintä älyvalaistuksen etua ovat tunnelma ja mukautuvuus. Älyvalaistusjärjestelmällä voit parhaimmillaan säätää valoista sekä värilämpötilaa, värisävyjä että kirkkautta, joko käsin ohjatusti tai automaattisesti musiikin tahdissa. Älyvalaistuksella voit tehdä valo-ohjelmia, vaikkapa ”tunnelmallinen illallinen” tai miksei tylsemmin ”siivousvalot”, jolloin yhdellä napinpainalluksella kaikki valot säätyvät halutuksi. Sopivasti aikaa käyttämällä voi valoista tehdä tunnelmanluojan lisäksi osan sisustusta, korostaen huoneen tai huonekalujen haluttuja yksityiskohtia. Jopa valot itsessään voivat olla sisustuselementtejä osaavissa käsissä. Kuten sisustuksessa aina, myös valosuunnitteluun voi käyttää niin vähän tai paljon aikaa kuin sielu vain sietää.

Älyvalaistus on yksinkertaisimmillaan vanha pöytälamppu liitettynä etäohjattuun pistorasiaan. Se voi olla vanhaan valaisimeen kytketty älylamppu, joita saa aivan perinteisiin hehkulamppu- ja halogeenikantoihin monenlaisia. Älyvalaisin voi olla täydellinen valaisin tai nauhamainen valolista. Kokonaisen älyvalaisimen tapauksessa kannattaa huomioida, että lamppua ei voi vaihtaa vaan ensimmäinen vika tekee koko valaisimesta ongelmajätettä. Havaintoni mukaan ainakin merkkituotteet ovat erittäin kestäviä, mutta riski kannattaa tiedostaa. Itse olen pitänyt hyvänä yhdistellä kaikenlaisia palasia, painottuen kuitenkin perinteisiin valaisimiin ja vaihdettaviin älylamppuihin. Älyvalojen ostajan kannattaa ehdottomasti tarkistaa sen tarjoaman valotehon (luumenien) määrä: huomattava osa älylampuista on kovin himmeitä verrattuna perinteisiin led-lamppuihin. Positiivisia poikkeuksiakin löytyy.

Kuinkas ollakaan, älyvalaistus on melkoinen standardien soppa. Viime vuosina yhteensopivuus on parantunut, mutta on edelleen kaukana idioottivarmasta. Jätän teknisimmän osuuden tästä pois (saa kysyä!) mutta tiivistän oleellisen. Jos rakennat älyvalaistuksen esim. yleisellä Philipsin Hue-järjestelmällä, sama järjestelmä ei ohjaa Osramin Lightify- tai Ikea Trådfri -sarjojen valoja, vaan jokainen järjestelmä toisii erikseen. Monesti yhden valmistajan tekniikka riittää, mutta ruokahalun kasvaessa on optioita. Yksi monipuolinen, mutta edelleen riittävän yksinkertainen ratkaisu on kotimainen Cozify, joka osaa komentaa mm. Philipsin, Osramin, Nexan ja Ikean laitteita sekä monia muita. Cozify ei ole aivan trendin huipulla erikoistoiminnoiltaan, mutta on hyvin käyttövarma ja kätevä. Erityisen hyvää on mahdollisuus käyttää sekaisin todella edullisia (Nexa, Ikea) peruslaitteita selkeästi arvokkaampien ja monipuolisempien (Philips, Osram) kanssa.

Cozify-järjestelmän kännykkäohjelma

Toinen tapa lähestyä asiaa ovat älypuhelinvalmistajien standardit, joiden kautta älyvalaistukseen voi kytkeä myös puheohjauksen. Itseäni ajatus jatkuvasti kotiani kuuntelevasta mikrofonista ei houkuttele, etenkin kun tiedämme uutispaljastuksista että mikrofoneja kuunnellaan aktiivisesti. Mikrofonit ovat tietenkin vain yksi valinnainen osa ratkaisua, eikä sellaisia ole pakko kytkeä. Esimerkkejä älypuhelinten ratkaisuista ovat Google Home, Apple Homekit ja Samsung SmartThings. Kuten Cozify, nämäkin tukevat useiden eri valmistajien älyvalaisimia ja muita älykodin laitteita. Joka järjestelmässä on hyvät ja huonot puolensa ja niihin kannattaa tutustua. Jotkut tekniikat (Cozify, SmartThings) perustuvat yhteen lähettimeen jotka osaa lähettää useiden eri valmistajien signaalilla käskyjä suoraan lampuille ja valaisimille. Toiset järjestelmät (Apple, Google) taas komentavat jokaisen valmistajan omia pieniä keskusyksiköitä, jolloin saatat tarvita esimerkiksi sekä Philipsin, Osramin että Ikean lähetinyksikön kotiisi. Jotkut järjestelmät toimivat jopa ilman lähetinyksikköä, mutta näitä voi harvoin suositella.

Älyvalaistuksen käyttöönotto ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii jonkin verran aikaa ja halua näprätä. Useimmiten maaliin pääsee seuraamalla ohjeita, mutta monen hienomman ominaisuuden käyttö voi vaatia pidempiaikaista perehtymistä. Erilaisten sensorien, kuten liike- tai valotunnistimien tai lämpömittarien kytkentä osaksi automaattiohjelmia vaatii hieman pohdintaa, kuten myös yhden napin taakse tehtävät usean valaisimen käskysarjat. Jos älypuhelin pysyy kädessä, syytä huoleen ei ole, mutta varaa silti käyttöönottoon ainakin puoli pannullista kahvia.

Ohessa pieni lista muutamia tunnettuja älyvalaistuksen tuotteita, pienin kommentein.

  • Philips Hue – hyvin yleinen älyvalaisinsarja, saatavilla lukuisista kaupoista. Laaja valikoima, laaja yhteensopivuus, hyvä laatu, mutta ei edullisimmasta päästä.
  • Osram Lightify – Philipsin pikkuveli. Hieman rajallisempi valikoima ja yhteensopivuus, mutta edelleen laadukkaita. Näitä löytää usein tarjouksesta Philipsiä edullisemmin.
  • Nexa – hyvin edullinen sarja älypistorasioita, kaukosäätimiä yms. tarpeita. Itsessään hyvin rajallinen, mutta yhdistettynä esim. Cozify-järjestelmään varsin monipuolinen. Edullisuuden kääntöpuoli on heikompi langaton kantama ja alttius virhekomennoille johtuen eri taajuusstandardista.
  • Ikea Trådfri – hinnan ja ominaisuuksien kompromissi, mutta pätevä edullisemman älyvalaistuksen optio. Tekniikka on vielä lapsenkengissään, mutta sen voi odottaa paranevan ohjelmapäivityksillä.
  • Cozify – suomalainen älykodin keskusyksikkö, joka osaa ohjata mm. ym. merkkien laitteita ristiin. Ei tue puheohjausta tai monia uusimpia trendejä, mutta muutoin varsin monipuolinen.
  • Nanoleaf – järjestelmä sisustuksellisia valoelementtejä monipuolisella älyohjauksella. Nanoleaf ei keskity valotehoon vaan tunnelmaan ja tarjoaa artistista silmää omaavalle upeita mahdollisuuksia. Tässäkin kohtaa saa varautua maksamaan.

Lisäksi markkinoilla on monia edullisia halpamerkkien ratkaisuja, jotka eivät yleensä ole yhteensopivia minkään muiden järjestelmien kanssa. Jos tarve on vain yksittäiselle älylampulle, tällaisellakin voi pärjätä. Oman kokemukseni mukaan osa näistä toimii huonosti modernien kodin tietoverkkojen kanssa, osa paremmin – pidä siis kuitti tallessa. En voi varauksinkaan suositella näiden ostamista ulkomaisista verkkokaupoista. Etenkin Amazonin kaltaisissa paikoissa joissa kukaan ei tuotteista vastaa, tulee herkästi vastaan älylamppuja jotka lähinnä polttavat sulakkeita ja pahimmillaan asuntoja. Kotimaisissa kaupoissa myytävät lamput on sentäs ainakin jossain määrin testattu maahantuojan toimesta ja ongelmatilanteissa on kuluttajan suoja lähellä.

Vinkki 4: unohda vinkit!

Yllä olen avannut eri kulmia valaistuksesta, eri älykkyyden asteilla. Lopulta ehdotan vastaavanlaista oppia kuin valokuvaamisessa: opettele ensin kaikki yksityiskohdat ja säännöt sekä optiot, jotta voit sitten unohtaa oppimasi teorian ja toteuttaa asian juuri haluamallasi tavalla. Valaistus on tänä päivänä täynnä mahdollisuuksia ja kikkailua, mutta jos sinulle riittää yhden hehkulampun ratkaisu, anna palaa! Tärkeintä on huolehtia näöstään ja varmistaa, että valaistus täyttää tarpeensa, etkä joudu tihrustamaan pimeässä tai sokaistumaan päin pläsiä ampuvasta kohdevalosta.

Pidä siis mieli ja kämppä sopivan kirkkaana!

”Tiedebarometri”: Suomalaiset luottavat roistovaltiopuoskari- ja hölynpölytieteeseen…

Se roistovaltio on tietysti Suomi, joskin muutama muukin kuten Ruotsi, Italia tai USA joskus peesailevat…

In The ReSource Project, Tania Singer sought to demonstrate that meditation can make people more kind and caring. Moritz Hager/WORLD ECONOMIC FORUM / Flickr (CC BY-NC-SA 2.0.)

She’s the world’s top empathy researcher. But colleagues say she bullied and intimidated them

By Kai Kupferschmidt Aug. 8, 2018 , 4:10 PM

Tania Singer, a celebrated neuroscientist and director at the Max Planck Insti- tute for Human Cognitive and Brain Sciences in Leipzig, Germany, is known as one of the world’s foremost experts on empathy. In her research, she has sought to demonstrate that meditation can make people more kind and caring. The title of a profile of Singer written by this reporter in 2013 summed up her public image: Concentrating on Kindness.

But inside her lab,it was a very different story, eight former and current col- leagues say in interviews with Science.The researchers,all but one of whom insis- ted on remaining anonymous because they feared for their careers, describe a group gripped by fear of their boss. “Whenever anyone had a meeting with her there was at least an even chance they would come out in tears,” one colleague says.

Singer,one of the most high-profile female researchers in the Max Planck Society (MPG), sometimes made harsh comments to women who became pregnant, multiple lab members told Science. “People were terrified. They were really, really afraid of telling her about their pregnancies,” one former colleague says. “For her, having a baby was basically you being irresponsible and letting down the team,” says another, who became a mother while working in Singer’s department.

Singer, who declined to answer questions for this story, is on a 1-year sabbatical, but her colleagues say they are speaking out now because MPG plans to eventually allow her to return to her lab.

Singer has acknowledged making mistakes in the past. “Problems associated to my exhaustion due to having to carry and be responsible for [a] huge and comp- lex study,” were partly to blame, she wrote in a 12 February 2017 email to repre- sentatives of the department who had complained about working conditions to the institute’s scientific advisory board. In a 7 August letter to Science, Singer’s lawyer denied allegations of bullying, however. The letter said Singer had “apo- logized deeply” during a 2017 mediation process and had taken responsibility for the problems, for instance by asking for the sabbatical and the appointment of a temporary replacement. It also suggested that the allegations against Singer came from a “subgroup with its own strong interests and group dynamics.”

In a statement also issued on 7 August,MPG acknowledged it had learned of the allegations against Singer last year and said the society’s vice president,Bill Hans- son, had investigated them, but that details are confidential. MPG says that “to calm the situation down,” it agreed to Singer’s sabbatical, which took effect in January. In a plan presented to the researchers on 25 July, MPG said it would se- parate Singer from her current colleagues and allow her to set up a new, smaller research group in Berlin for 2 to 3 years while the postdocs and Ph.D. students in Leipzig finish their projects and move on. (The Leipzig group, which once numbered more than 20 scientists, has dwindled to just five.) She would then return to her lab.

“It appears the Max Planck Society decided it would rather sacrifice another generation of students than risk a scandal,” says one former colleague. Asked how MPG would ensure that future students are treated better, a spokesperson says details of the plan are still being discussed.

People were terrified. They were really, really afraid of telling her about their pregnancies.

A former scientist at the Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences

Singer, the daughter of celebrated neuroscientist Wolf Singer, helped found a new field called social neuroscience; she rose to prominence with her work on empathy, including a landmark study published in Science in 2004 that showed watching a loved one experience pain activates the same brain areas as feeling physical pain directly. In 2013, she started a hugely ambitious study, The ReSource Project, in which 160 participants were trained for 9 months to demonstrate the power of meditation.

The study highlighted some of Singer’s strengths, colleagues say. “She’s creative, she can be charming, she knows how to make contacts and get resources. It’s a gift and it was necessary to make a project like this happen,” one colleague says. “Her superpower is vision,” another adds. “That original team of people that she put together was totally incredible.” Several people in her lab recall an impas- sioned speech Singer gave after the 2015 terrorist attacks in Paris, in which she argued that only a study like ReSource could prevent such acts in the future.

But colleagues say working with Singer was always difficult. She wanted to be in control of even the most minute research details but was often not available to discuss them. In-person meetings could quickly turn into a nightmare, one col- league says: “She gets extremely emotional and when that turns dark it is terri- fying.” Another co-worker describes what happened after he told Singer some people in her group were unhappy: “She was very hurt by this and started crying and screaming,” he says. “It escalated to the extent that she left the room and went door to door in the institute in our department, crying, yelling to the people in the room ‘Are you happy here?’ When she came back, she said: ‘I just asked and everyone said they’re happy so it’s obviously you that’s the problem.’”

(A colleague who says he was present corroborates the story.)

Almost every current or former lab member brought up Singer’s treatment of pregnant women; the issue was also on a list of grievances, shared with Science, that lab members say they drew up after a meeting with the scientific advisory board in February 2017 to record what was said. “Pregnancy and parental leave are received badly and denied/turned into accusations,” the notes say.

Bethany Kok, a former lab member who agreed to speak on the record because she is no longer working in neuroscience, says Singer reacted kindly when she first told her she was pregnant with twins. But the next day, Kok says, “She star- ted screaming at me how she wasn’t running a charity, how I was a slacker and that I was going to work twice as hard for the time I would be gone.” A few weeks later, Kok says, she miscarried one of the twins and missed a lab meeting for an urgent medical appointment. “I got an email from Tania telling me that she wasn’t paying me to go to the doctor, that clearly I wasn’t using good judgment, and I was no longer allowed to go to the doctor during work hours.” (Kok says she no longer has access to the email.)

Singer’s lawyer says Singer never discriminated against pregnant women or any other group, and that events described by others “either did not happen or they happened very differently than described.”

Scientific discussions could also get overheated, lab members say. “It was very difficult to tell her if the data did not support her hypothesis,” says one resear- cher who worked with Singer. Singer’s lawyer stresses that no rules of scientific conduct were violated and that the institute’s scientific advisory board had rated the work of Singer’s department as “excellent.”

One problem surely is that I have clearly underestimated the challenges associated with our ReSource study.

Tania Singer, Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences

Contemporaneous notes from the researchers who took part in the 2017 mee- ting with the scientific advisory board — held after years of informal discussions and talks with an ombudsman that had led nowhere — include numerous other complaints, including “emotional abuse, threats, devaluation of work, and personal abilities.”

“Working with Tania is becoming increasingly difficult,” the lab members wrote after the meeting. “We represent the entire department. We would like some change but are unsure of how to approach the issue due to fear of retaliation.”

“One problem surely is that I have clearly underestimated the challenges associ- ated with our ReSource study,” Sin- ger wrote in the email she sent lab members afterward. She noted that “the conflict between the project’s need for long-term continuity and loyalty on the one hand and the researchers’ own divergent needs to move on with their own careers and lives.”

Six meetings with a mediator in the first half of 2017 did little to improve the situation, several people who attended the sessions say. Afterward, Hansson launched his investigation, but in December 2017, scientists at the institute were informed that MPG President Martin Stratmann had taken the matter into his own hands. On 20 December, Singer wrote to the group that she would be on a sabbatical for all of 2018, with former MPG Director Wolfgang Prinz taking over some of her duties.

The separation plan presented 2 weeks ago, which would take effect in January 2019, has two goals, according to official minutes from the 25 July meeting, obtained by Science: “1. Unencumbered continuation of everyone’s work. 2. An opportunity for Tania Singer to have an unencumbered new start.” Singer “has learned the lesson that groups that are too big carry the risk of losing contact with co-workers,” her lawyer writes. “A good work environment and dealing with each other respectfully are important to her.”

Several researchers say they are disappointed in MPG. “I had hoped that they take problems at their institutes seriously and act not only on the behalf of their directors but equally their employees. However, every decision was always dragged out, communication was nontransparent and top-down, and then finally a solution was presented to the employees that is really mostly a solution for Tania,” one says.

Several other scandals have recently rocked the prestigious MPG, which has an €1.8 billion annual budget and runs 84 independent institutes. Nikos Logothetis, a researcher at the Max Planck Institute for Biological Cybernetics in Tübingen, Germany,was indicted in February after accusations from animal welfare activists; the U.S. Society for Neuroscience and the Federation of European Neuroscience Societies sharply criticized MPG last week for not defending him and his colleagues adequately. Also this year, allegations of bullying and sexual harassment at the Max Planck Institute for Astrophysics in Garching, Germany, emerged. Guinevere Kauffmann, the director accused of bullying, received coaching and daily monitoring and now leads a drastically reduced group. In an interview with German newspaper Frankfurter Allgemeine Zeitung,Stratmann said the incident had shown that the society’s procedures for dealing with complaints did not work well. “I have to concede that, and for this reason we will improve it.”

Many say the years spent in Singer’s lab have left them disillusioned about science. “If the Max Planck Society has as its objective to create scientists, then this Ph.D. experience is not the way to do it,” says one.

Posted in: People & EventsS cientific Community

doi:10.1126/science.aav0199

Kai Kupferschmidt

Kai is a contributing correspondent for Science magazine based in Berlin, Germany. He is writing a book about the color blue, to be published this

 

Avaruuteen – pelkkä menolippu riittää

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006316159.html

”Suomalaisaktivisti Sini Saarela esiintyy Netflixin Mars-sarjassa, koska avaruudessakin voi pian olla ympäristöaktivisteja”

Nämä ympäristön nimissä riekkuvat greenpissi-terroristit voisi rauhassa lähettää avaruuteen esimerkiksi Marsiin pysyvästi.