”Tiedebarometri”: Suomalaiset luottavat roistovaltiopuoskari- ja hölynpölytieteeseen…

Se roistovaltio on tietysti Suomi, joskin muutama muukin kuten Ruotsi, Italia tai USA joskus peesailevat…

In The ReSource Project, Tania Singer sought to demonstrate that meditation can make people more kind and caring. Moritz Hager/WORLD ECONOMIC FORUM / Flickr (CC BY-NC-SA 2.0.)

She’s the world’s top empathy researcher. But colleagues say she bullied and intimidated them

By Kai Kupferschmidt Aug. 8, 2018 , 4:10 PM

Tania Singer, a celebrated neuroscientist and director at the Max Planck Insti- tute for Human Cognitive and Brain Sciences in Leipzig, Germany, is known as one of the world’s foremost experts on empathy. In her research, she has sought to demonstrate that meditation can make people more kind and caring. The title of a profile of Singer written by this reporter in 2013 summed up her public image: Concentrating on Kindness.

But inside her lab,it was a very different story, eight former and current col- leagues say in interviews with Science.The researchers,all but one of whom insis- ted on remaining anonymous because they feared for their careers, describe a group gripped by fear of their boss. “Whenever anyone had a meeting with her there was at least an even chance they would come out in tears,” one colleague says.

Singer,one of the most high-profile female researchers in the Max Planck Society (MPG), sometimes made harsh comments to women who became pregnant, multiple lab members told Science. “People were terrified. They were really, really afraid of telling her about their pregnancies,” one former colleague says. “For her, having a baby was basically you being irresponsible and letting down the team,” says another, who became a mother while working in Singer’s department.

Singer, who declined to answer questions for this story, is on a 1-year sabbatical, but her colleagues say they are speaking out now because MPG plans to eventually allow her to return to her lab.

Singer has acknowledged making mistakes in the past. “Problems associated to my exhaustion due to having to carry and be responsible for [a] huge and comp- lex study,” were partly to blame, she wrote in a 12 February 2017 email to repre- sentatives of the department who had complained about working conditions to the institute’s scientific advisory board. In a 7 August letter to Science, Singer’s lawyer denied allegations of bullying, however. The letter said Singer had “apo- logized deeply” during a 2017 mediation process and had taken responsibility for the problems, for instance by asking for the sabbatical and the appointment of a temporary replacement. It also suggested that the allegations against Singer came from a “subgroup with its own strong interests and group dynamics.”

In a statement also issued on 7 August,MPG acknowledged it had learned of the allegations against Singer last year and said the society’s vice president,Bill Hans- son, had investigated them, but that details are confidential. MPG says that “to calm the situation down,” it agreed to Singer’s sabbatical, which took effect in January. In a plan presented to the researchers on 25 July, MPG said it would se- parate Singer from her current colleagues and allow her to set up a new, smaller research group in Berlin for 2 to 3 years while the postdocs and Ph.D. students in Leipzig finish their projects and move on. (The Leipzig group, which once numbered more than 20 scientists, has dwindled to just five.) She would then return to her lab.

“It appears the Max Planck Society decided it would rather sacrifice another generation of students than risk a scandal,” says one former colleague. Asked how MPG would ensure that future students are treated better, a spokesperson says details of the plan are still being discussed.

People were terrified. They were really, really afraid of telling her about their pregnancies.

A former scientist at the Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences

Singer, the daughter of celebrated neuroscientist Wolf Singer, helped found a new field called social neuroscience; she rose to prominence with her work on empathy, including a landmark study published in Science in 2004 that showed watching a loved one experience pain activates the same brain areas as feeling physical pain directly. In 2013, she started a hugely ambitious study, The ReSource Project, in which 160 participants were trained for 9 months to demonstrate the power of meditation.

The study highlighted some of Singer’s strengths, colleagues say. “She’s creative, she can be charming, she knows how to make contacts and get resources. It’s a gift and it was necessary to make a project like this happen,” one colleague says. “Her superpower is vision,” another adds. “That original team of people that she put together was totally incredible.” Several people in her lab recall an impas- sioned speech Singer gave after the 2015 terrorist attacks in Paris, in which she argued that only a study like ReSource could prevent such acts in the future.

But colleagues say working with Singer was always difficult. She wanted to be in control of even the most minute research details but was often not available to discuss them. In-person meetings could quickly turn into a nightmare, one col- league says: “She gets extremely emotional and when that turns dark it is terri- fying.” Another co-worker describes what happened after he told Singer some people in her group were unhappy: “She was very hurt by this and started crying and screaming,” he says. “It escalated to the extent that she left the room and went door to door in the institute in our department, crying, yelling to the people in the room ‘Are you happy here?’ When she came back, she said: ‘I just asked and everyone said they’re happy so it’s obviously you that’s the problem.’”

(A colleague who says he was present corroborates the story.)

Almost every current or former lab member brought up Singer’s treatment of pregnant women; the issue was also on a list of grievances, shared with Science, that lab members say they drew up after a meeting with the scientific advisory board in February 2017 to record what was said. “Pregnancy and parental leave are received badly and denied/turned into accusations,” the notes say.

Bethany Kok, a former lab member who agreed to speak on the record because she is no longer working in neuroscience, says Singer reacted kindly when she first told her she was pregnant with twins. But the next day, Kok says, “She star- ted screaming at me how she wasn’t running a charity, how I was a slacker and that I was going to work twice as hard for the time I would be gone.” A few weeks later, Kok says, she miscarried one of the twins and missed a lab meeting for an urgent medical appointment. “I got an email from Tania telling me that she wasn’t paying me to go to the doctor, that clearly I wasn’t using good judgment, and I was no longer allowed to go to the doctor during work hours.” (Kok says she no longer has access to the email.)

Singer’s lawyer says Singer never discriminated against pregnant women or any other group, and that events described by others “either did not happen or they happened very differently than described.”

Scientific discussions could also get overheated, lab members say. “It was very difficult to tell her if the data did not support her hypothesis,” says one resear- cher who worked with Singer. Singer’s lawyer stresses that no rules of scientific conduct were violated and that the institute’s scientific advisory board had rated the work of Singer’s department as “excellent.”

One problem surely is that I have clearly underestimated the challenges associated with our ReSource study.

Tania Singer, Max Planck Institute for Human Cognitive and Brain Sciences

Contemporaneous notes from the researchers who took part in the 2017 mee- ting with the scientific advisory board — held after years of informal discussions and talks with an ombudsman that had led nowhere — include numerous other complaints, including “emotional abuse, threats, devaluation of work, and personal abilities.”

“Working with Tania is becoming increasingly difficult,” the lab members wrote after the meeting. “We represent the entire department. We would like some change but are unsure of how to approach the issue due to fear of retaliation.”

“One problem surely is that I have clearly underestimated the challenges associ- ated with our ReSource study,” Sin- ger wrote in the email she sent lab members afterward. She noted that “the conflict between the project’s need for long-term continuity and loyalty on the one hand and the researchers’ own divergent needs to move on with their own careers and lives.”

Six meetings with a mediator in the first half of 2017 did little to improve the situation, several people who attended the sessions say. Afterward, Hansson launched his investigation, but in December 2017, scientists at the institute were informed that MPG President Martin Stratmann had taken the matter into his own hands. On 20 December, Singer wrote to the group that she would be on a sabbatical for all of 2018, with former MPG Director Wolfgang Prinz taking over some of her duties.

The separation plan presented 2 weeks ago, which would take effect in January 2019, has two goals, according to official minutes from the 25 July meeting, obtained by Science: “1. Unencumbered continuation of everyone’s work. 2. An opportunity for Tania Singer to have an unencumbered new start.” Singer “has learned the lesson that groups that are too big carry the risk of losing contact with co-workers,” her lawyer writes. “A good work environment and dealing with each other respectfully are important to her.”

Several researchers say they are disappointed in MPG. “I had hoped that they take problems at their institutes seriously and act not only on the behalf of their directors but equally their employees. However, every decision was always dragged out, communication was nontransparent and top-down, and then finally a solution was presented to the employees that is really mostly a solution for Tania,” one says.

Several other scandals have recently rocked the prestigious MPG, which has an €1.8 billion annual budget and runs 84 independent institutes. Nikos Logothetis, a researcher at the Max Planck Institute for Biological Cybernetics in Tübingen, Germany,was indicted in February after accusations from animal welfare activists; the U.S. Society for Neuroscience and the Federation of European Neuroscience Societies sharply criticized MPG last week for not defending him and his colleagues adequately. Also this year, allegations of bullying and sexual harassment at the Max Planck Institute for Astrophysics in Garching, Germany, emerged. Guinevere Kauffmann, the director accused of bullying, received coaching and daily monitoring and now leads a drastically reduced group. In an interview with German newspaper Frankfurter Allgemeine Zeitung,Stratmann said the incident had shown that the society’s procedures for dealing with complaints did not work well. “I have to concede that, and for this reason we will improve it.”

Many say the years spent in Singer’s lab have left them disillusioned about science. “If the Max Planck Society has as its objective to create scientists, then this Ph.D. experience is not the way to do it,” says one.

Posted in: People & EventsS cientific Community


Kai Kupferschmidt

Kai is a contributing correspondent for Science magazine based in Berlin, Germany. He is writing a book about the color blue, to be published this


One Reply to “”Tiedebarometri”: Suomalaiset luottavat roistovaltiopuoskari- ja hölynpölytieteeseen…”

  1. [q=402301] Pseudotieteiden vetovoiman hupenemista selittävät koulutustason nousu ja vastaajasukupolvien vaihtuminen. [b]Kvasitieto[/b] ei vetoa nykynuoriin. Huuhaan hiipuminen tukee myös tulkintaa tiedettä kohtaan tunnetun luottamuksen yleisestä vahvistumisesta. (Tämä barometri on kvasitietoa ja kvasitietiedettä…)

    [b]Tiede suosituin penkkiurheilu[/b]

    Suomalaisten sanotaan olevan urheiluhullua kansaa, mutta tiedebarometri kertoo toista: tiedepenkkiurheilu on paljon suositumpaa.

    Kun vastaajilta kysytään, kuinka aktiivisesti he seuraavat eri aihepiirejä koskevia uutisia, ohjelmia ja kirjoituksia, tiede pärjää urheilua paremmin. Selvä enemmistö, 70%, kertoo seuraavansa aktiivisesti tiedettä, tutkimusta ja teknologiaa. Tieteen edelle yltävät vain ympäristö ja luonto sekä yhteiskunnalliset asiat. Siinä missä halu seurata urheilua on heikentynyt, tiede on pitänyt pintansa koko barometrin mittaushistorian ajan. Tiedeintoilijoiden osuus on jopa hieman kasvanut kolmen vuoden takaisesta.

    Mielenkiintoa saattaa osittain selittää se, että tiedettä pidetään yleisesti tärkeänä. Siksi sitä kuuluu myös seurata. Toisaalta tiede kattaa lukuisia elämän alueita. Urheiluhullu voi olla kiinnostunut tieteen dopingtietämyksestä, ja yhteiskunnallisesti orientoitunut saattaa tuntea vetoa politiikan tutkimukseen.

    Joka tapauksessa tiedekiinnostuksemme taso on kansainvälisestikin huippuluokkaa. Tulos mukailee muissa Euroopan maissa tehtyjä mittauksia. Huolipuhe siitä, että kansa on alkanut hyljeksiä tieteen tietoa, voidaan unohtaa. Äänekkäät kuppikunnat ja somekuplat paisuvat, mutta niiden merkitys on loppujen lopuksi pieni.

    Tiede vetoaa jonkin verran enemmän miehiin kuin naisiin. Ikä ei vaikuta paljonkaan, joskin nuoret ja 25 – 36-vuotiaat seuraavat tiedettä vanhempia ikäpolvia ahkerammin.

    Kiinnostuneimpia ovat akateemisesti koulutetut. Heistä useampi kuin neljä viidestä ilmoittaa seuraavansa tiedettä aktiivisesti.

    [b]Tiedejuttuja toivotaan lisää[/b]

    Television ja radion merkitys tieteellisen tiedon lähteenä oli vielä kolme vuotta sitten ylivertainen. Niistä tiedettä seuraa edelleen yhdeksän vastaajaa kymmenestä, mutta asemaa horjuttavat internet ja sosiaalinen media. Ne ovat jo kiilanneet sanomalehtien ohitse kakkostilalle.

    Kaikki ei kuitenkaan ole välttämättä sitä miltä näyttää. Osa internetin ja sosiaalisen median tiedetiedosta on todennäköisesti perinteisen median, kuten sanomalehtien ja television, omissa verkkokanavissaan jakelemaa aineistoa. Myös Tiede-lehden kaltaisilla aikakausmedioilla on vankka lukijakunta tiedeyleisön keskuudessa.

    Suomalaiset odottavat median kertovan entistä enemmän tieteestä. Lisää tiedejuttuja toivoo kolme neljästä.

    Seuratuin aihealue ovat uudet tutkimustulokset ja keksinnöt. Toiseksi sijoittuu lääketiede. Se kiinnostaa kahta kolmesta, naisia enemmän kuin miehiä. Tulos on hyvin ymmärrettävä: terveystutkimus ja uusien lääkkeiden ja hoitomuotojen kehitys tulevat lähimmäs omaa elämää. Kolmanneksi sijoittuu ympäristön tilaan liittyvä tutkimus, joka sekin koskettaa meitä jokaista.

    Etäisimmäksi aiheeksi vastaajat arvioivat tieteen rahoituksen ja tiedepolitiikan.

    Tämänvuotisen barometrin suurin nousija on avaruustutkimus. Se vetoaa 45 prosenttiin suomalaisista. Osuus on seurantahistorian suurin.

    Suosion selitystä voi etsiä myönteisestä julkisuudesta. Suomi on osallistunut moniin kansainvälisiin avaruushankkeisiin. Alalla vaikuttaa myös muutama tunnettu media-persoona, kuten tähtitieteilijä [url=https://www.tiede.fi/keskustelu/39799/ketju/onko_tulevaisuus_ja_menneisyys_todellisia]Esko Valtaoja[/url] ja kosmologit [url=https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/04/metafyysinen-monadologinen-fysikalismi-ei-ole-jarjen-aani-fyysikko-kari-enqvist]Kari Enqvist[/url] ja [url=https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2018/09/kaikenteoria-vaarin-asetettu-kysymys]Syksy Räsänen[/url]. ”

    Kaikki nuo ovat tavallaan hölynpölläreitä. [/q]

    Otetaan tämä Syksy Räsänen nyt vähän tikunnokkaan.

    Monet TIETYNLAISEN ”tieteen” yleisöstä luulevat, että hän ”osaisi toistaa fyysiikkokollegoihinsa nojautuen”, että muka ”ihmisellä ei ole vapaata tahtoa” – eli siis ylipäätään MITÄÄN tahtoa. Niin hän onkin itse sanonut, ja antanut vielä linkinkin, ”CERNIIN”…



    Syksy Räsänen

    [b]Kumman totuus[/b]

    klo 2:09 | 30.4.2010

    Kirjoitin edellisessä merkinnässä siitä, miten virheellinen arkikäsityksemme maailmasta on kvanttimekaniikan valossa.Toinen modernin fysiikan peruskivistä, suhteellisuusteoria, on yhtä lailla kummallista.(Peruskivien yhteen muuraamisesta, ks. [url=https://www.tiede.fi/blog/2009/04/07/maljan-jaljilla/]Maljan jäljillä[/url].) Siinä missä kvanttifysiikan omituisuudet liittyvät epädeterminismiin, suhteellisuusteoria osoittaa, miten väärä on yksinkertainen käsityksemme ajasta ja avaruudesta.

    Suhteellisuusteorian mukaan aika ja avaruus eivät ole toisistaan riippumattomia, vaan muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Suppea suhteellisuusteoria, jossa tämä ajatus on täsmällisesti muotoiltu, oli valmis 1905. Yleinen suhteellisuusteoria käsittelee sitä, miten aika-avaruus ja sen sisältämä aine vuorovaikuttavat keskenään, ja se saavutti lopullisen muotonsa vuonna 1915. Suhteellisuusteoria on siis vielä vanhempaa perua kuin kvanttimekaniikka, ja se on yleisesti paremmin tunnettu. Se, että valon nopeutta ei voi ylittää on scifin myötä osa populaarikulttuuria, ja niinkin tekninen asia kuin massaan liittyvän energian määrää kuvaava yhtälö on tuttu lukemattomista huumorikuvista.

    Nimi suhteellisuusteoria tulee siitä, että tietyt asiat ovat erilaisia eri havaitsijoille, eli suhteellisia. Valinta on sikäli onneton, että klassinen mekaniikka on yhtä lailla suhteellista, ja molemmissa teorioissa on myös asioita, jotka ovat samoja kaikille havaitsijoille. Teoriat eroavat vain siinä, mitkä asiat ovat suhteellisia ja mitkä eivät.

    Esimerkiksi molemmissa teorioissa nopeus on suhteellista: lentokoneen nopeus matkustajan suhteen on nolla, taakse jäävän linnun suhteen satoja metrejä sekunnissa. Vastaavasti liike-energia riippuu havaitsijasta. Toisaalta esimerkiksi massa ei ole suhteellinen kummassakaan teoriassa. Suppean suhteellisuusteorian määrittelevänä piirteenä voi pitää sitä, että valon nopeus ei ole suhteellinen, vaan sama kaikille. Tässä mielessä nimi on erityisen harhaanjohtava – yhtä hyvin voisi puhua absoluuttisuusteoriasta.

    Klassisessa mekaniikassa pituusvälit ja aikavälit ovat samoja kaikille: kellon nopeus ei vaikuta sen käyntiin. Suhteellisuusteoriassa esineiden pituus ja tapahtumien kesto kuitenkin ovat suhteellisia, koska liike yhdistää ne toisiinsa ajan ja avaruuden välisen riippuvuuden kautta. Nopeammin liikkuvan havaitsijan kello kulkee hitaammin, ja esineet ovat lyhyempiä. Jos kiitää LHC:n protonien nopeudella maapallon suhteen, niin pallon pintaa tallustavan ihmisen pituus on noin 0.5 millimetriä – pitkät yksilöt yltävät lähes 0.6 millimetriin. Tarkemmin sanottuna esineet liiskaantuvat vain suhteessa menosuuntaan, eli maapallo olisi 13000 kilometriä leveä ja neljä kilometriä paksu levy. Vastaavasti havaitsijan kellon mukaan kuluu vain sekunti, kun maapallolla vierähtää vuosi.

    Korostettakoon, että ei ole oikein sanoa, että esineet vain näyttävät liiskatuilta tai aika vain näyttää kuluvan hitaammin, sen enempää kuin sanottaisiin, että junan nopeus näyttää isommalta kun seisoo laiturilla sen sijaan, että olisi mukana vaunussa.

    Suhteellisuusteorian kummallisuus ei lopu tähän. Arkijärjen mukaan voi ajatella, että jotkut asiat tapahtuvat samaan aikaan, riippumatta siitä, kuinka kaukana ne ovat toisistaan avaruudessa. Suhteellisuusteoriassa kuitenkin tapahtumien aikajärjestys on suhteellinen, jos kahden tapahtuman aikaväli on niin lyhyt, että valo ei olisi ehtinyt matkata niiden välillä. (Tämä johtaisi kaikenlaisiin paradokseihin, jos informaatiota voisi välittää valoa nopeammin.)

    Asiaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä.Kaksi henkilöä,toinen Helsingissä ja toinen Melbournessa, laittavat kellonsa samaan aikaan, ja sopivat että helsinkiläinen lähettää sähköpostiviestin kello 14:00:00 ja melbournelainen 14:00:02, kaksi sekunnin sadasosaa myöhemmin. Jos liikkuu tarpeeksi suurella nopeudella suhteessa Maahan, niin voi nähdä sähköpostin lähtevän ensin Melbournesta ja sitten Helsingistä.

    Epäilyjen varalta sanottakoon että suhteellisuusteoria, kuten kvanttimekaniikka, on varmennettu kokeellisesti erittäin tarkasti. Kyse ei ole tieteellisestä spekulaatiosta, vaan tunnetuista tosiseikoista. Yllä kuvatut ilmiöt ovat suppeaa suhteellisuusteoriaa; yleinen suhteellisuusteoria, jossa aika-avaruus muuttuu ja kehittyy, sisältää vielä oudompaa käytöstä.

    Aivojemme intuitiivinen kuva ajasta, avaruudesta ja aineesta on perusteiltaan täysin virheellinen, vaikka kuvaakin arkisia ilmöitä tarkasti. On kiehtovaa, että samanlainen tilanne tulee vastaan tarkasteltaessa aivojemme käsitystä monimutkaisimmasta tunnetusta fysikaalisesta systeemistä, ihmisaivoista itsestään. Meillä on intuitiivinen malli siitä, miten ajattelemme ja teemme päätöksiä: esimerkiksi koemme että meillä on [url=https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/02/tahto-vaan-vai-absoluuttisen-vapaa-tahto][b]vapaa tahto[/b][/url]. [b]Tutkimus[/b] on kuitenkin [b]osoittanut tämän kuvan olevan harhainen[/b] siinä missä luulomme aika-avaruudesta. Tästä aiheesta pidin itse valaisevana [b][url=http://cerncourier.com/cws/article/cern/33805]Wolf Singerin[/url][/b] [b]CERNissä[/b] pitämää puhetta.


    Wolf Singer


    Tämä ”kertoo” (SILLE yleisölle, jonka lisäksi on tarkoitus tätä ilosanomaa vielä eteenpäinkin tyhmemmille!) että ”CERNin fyysikko [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Wolf_Singer]Wolf Singer[/url]” [b]on todistanut vastaansanomattomasti kvanttimekiikalla, että tahtoa ei ole[/b]…

    Singerillä on tohtorintutkinto neurofysiologiasta. Hän lienee mittaillut (dalai) lamalaisen mietiskelyn aivovasteita. Mutta fyysikko hän ei ole, ei liioin CERNistä. Hän piti siellä vain yhden esitelmän [b]Max Planck Intituutin[/b] nimissä – ja sielläkin hän oli vierailevana asiantuntijana – mietiskelyn (HUUHAAN siis…) asiantuntijana naapurin mietiskelykeskuksesta.

    Hän on, ainakin oli [url=https://en.wikipedia.org/wiki/Mind_and_Life_Institute]kaupallisen lamalaisen mietiskelykeskuksen[/url] johtaja. Hänen esitelmässään ei ole päätä eikä häntää, ei tolkkua eikä protia. Myös samaa titteliä käyttävä tytär Tania Singer kuuluu joukkoon julmaan.

    Räsänen ei siis erota ”fysiikan” nimissä paskaa jauhavaa ketkua oikeasta fyysikosta. Minä olen hiukan toiselta fysiikan alalta ja ollut jo eläkkeelläkin jonkin aikaa, mutta väitän kyllä edelleen tunnistavani 100%:lla varmuudella henkilön, joka puhuu ihan puhdasta paskaa rakennusstatiikasta, ja noin 95% varmuudella henkilön, vaikka aka- teemikonkin (esimerkiksi Enqvistin tai Valtoajan) joka puhuu paskaa vaikka taivaanmekaniikasta suhteellisuuteoriasta ja kvanttimekniikan perusperiaatteista) pirun moni yrittää), vaikka nuo eivät koulutukseeni liitykään, mutta olen lukenut paljon hyvää mm. neuvostoliittolaista kirjallisuutta niitäkin.