Aiheellisia kysymyksiä Bellingcat-”Peltikissalle”…

Englannissa majaileva (hölynpöly)tomittaja Eliot Higginsin luoma net- tisivusto Belllingcat väittää ratkaisseensa kaikki suuret kansaiväliset rikosmysteerit Malesialaisten Boing-matkuatajakoneiden putoamisis- ta ja katoamisista Syyrian kaasuiskuihin ja Englannin loikkariagenttien myrkytystapauksiin.

Yhteistä kaikille ”Koristekissan” ”saavutuksille” on kolme seikkaa: muka ARMOTON ”moukantuuri”, näennäiset ”perstuntumaselviöt” (muual- ta hyvinpedattu disinformaatio) ”todistusmentelmänä”, paikkoihin ja tilanteisiin ja henkilöihin nähden uskomattoman edistynyt NASA-ta- soinen informaatioteknologia,erityisesti vakoilusellainen – ja huijaus-

… ja ennen kaikkea muuta aina sama ”syyllinen ja suurroisto” – PUTIN!

Koulutukseltaan Higgins, kaikkea muuta kuin minkään jamesbondin näköinen ja oloinen pullukka, on kirjanpitäjä.

Elliot väittää jenkkiläisessä feministilehdessä Huffington Postissa (mm. ”naisen orgasmi ihmiskunnan suurimpana terveysuhkana”) joutuneensa vahingossa näiden kysymysten pariin ”seurattuaan huvikseen läppäriltä Syyrian sisällissodan rakettiliikennettä” ja ”21. elokuuta 2013 havaittu- aan kaksi outoa rakettia, jotka eivät räjähtäneetkään” (mistä hän siis tiesi ne juuri raketeiksi?) putoavan Zamalkan kaupunkiin Damaskosta etelään.

Seuraavana päivänä ”insinööri Muhammed al-Jazaeri (nimi on sama kuin erään Saddamin-vastaista maihinnousua ajaneen päätoimittajan 10 vuotta aikaisemmin, tämän myöhemmän on kuitenkin sittemmin tarkennettu olleen tuolloin vain 17-vuotias) laittoi Youtubeen tietoja kyseisessä paikassa tapahtuneesta kaasuiskusta. Täältä saadaan ihan eri päivämäärä, 3. tammikuuta (2013?). Päivämäärät on ainakin jossa- kin asetettu jälkikäteen. Ilmeismiin samainen Muhammed al-Jazaeri siitemmin ”haavoittui al-Assadin kaasuiskussa Ghoutassa” (jollaista ei ollut!) marraskussa 21017:
” Cases of suffocations were found as Assad’s regime targeted eastern Ghouta with  poisongas.  Media  workers Muhammed al-Jazaeri, Diaa al-Shami, Abdulmunim Issa and Mazen al-Shami were injured by the attack on 16 November 2017. Lieneekö suorastaan kuollutkin…? Vai olisko tämä ollutkin se vanha päätoimittaja?

Kukahan tuo Jokapaikan-Muhammed al-Jazaeri oikein todella on?

Mistä sellaisia ohjelmia saa,  joilla läppärikauppias (?) seurasi reaaliai- kaisesti Syyrian rakenttiliikennettä? Oliko ohjelmassa jokin tekoäly, joka osoittaa raketit, ja keiden tutkista? Voisinko minä ladata sellaisen jostakin?

We should be asking for answers about the Skripals and Bellingcat – and not just from Russia

Bellingcat has grown rather a lot beyond its shoestring origins. It has money – where from? It has been hiring staff. It has transatlantic connections. It has never, so far as I am aware, reached any conclusion that is inconvenient to the UK or US authorities

It is now more than seven months since assassins from Russia’s mili- tary intelligence service tried to kill a former double agent and his daughter with a nerve agent in Salisbury. Or did they? The only incont- rovertible fact in that assertion is the location, Salisbury. Pretty much everything else remains speculative.

The Skripal case has troubled me since the first news broke in March. It is not the improbability of what was reported to have happened – im- probable things are the stuff of news. It is rather the mixture of utter certainty, unsubstantiated claims and glaring information gaps that is so disconcerting, from the immediate rush by UK officials to blame the Russian state, to the way the main figures in this drama have simply vanished, and now to the contradictions that have gained blithe, and almost universal, acceptance.

When the Metropolitan Police showed the passports of two Russians they believed to be the assassins, they strongly hinted that the names on the documents were false. The invitation to establish their real names was taken up by investigative organisation Bellingcat, which has now – amid a blizzard of documentation, seductive reference to “open source” techniques, and not a little help from Russian whistleblowers – come up with what it says are their real identities.

One of them is Colonel Anatoly Chepiga; the other is a medically quali- fied agent called Alexander Mishkin, and both have received state honours from President Putin.

What’s so suspect about this, you may ask. Well, let’s start with Belling- cat, which has presented itself in the past as a microcosm of well-mea- ning and very British amateurishness, based in a Leicestershire bed- room, producing results that put the professional sleuths to shame. In fact, Bellingcat has grown rather a lot beyond its shoestring origins. It has money – where from? It has been hiring staff. It has transatlantic connections. It has never, so far as I am aware, reached any conclusion – whether on the downing of the Malaysian plane over eastern Ukraine, or chemical weapons use in Syria, or now, with the Skripals – that is in any way inconvenient to the UK or US authorities.

That need not cast doubt on its findings. But should the authenticity of the documents it cites not be subject, at very least, to the same scrutiny as might be applied to other evidence? And when, as this week, UK offi- cials say they do not “dispute” Bellingcat’s identification of Chepiga and Mishkin, does this not prompt a few questions about whether, say, our “agencies” reached the same conclusions long ago, but kept quiet, or why most of the UK’s media apparently find Bellingcat a more trust- worthy source than the UK intelligence services (possible answer:Iraq)? Might not the group’s good name be being used to get information into the public domain that officials do not want to vouch for? And, if so, would this be to inform, or to mislead?

What else do I find troubling? How about the UK and US focus on Rus- sian military intelligence, still referred to as the GRU? I don’t recall any specific Soviet or Russian agency being so clearly fingered in this way before. Accusations might have been levelled at the KGB – or its Rus- sian successor, the FSB – but this was usually in a generic, not specific, sense. Why the change?

It could be, of course, because the UK knows for certain that it was the GRU that targeted the Skripals. But it could equally be that officials simply assumed this because the GRU was Sergei Skripal’s agency, or because the GRU was already in the dock in the US for alleged involve- ment in hacking. Or it could be because it sounds much scarier than just saying “intelligence”, or even – though I concede this is unlikely – to make clear to Vladimir Putin that we are not blaming him, because the GRU was never “his” agency.

But there is a big contradiction here. On the one hand, the GRU is being presented as a bunch of duffers, whose decorated and highly qualified agents were booked into an east London dive, behaved badly, were de- terred by a bit of snow, abysmally failed in their mission, and now face the wrath of Putin. On the other hand, we are told that the GRU is the crème de la crème of state agencies, that Russia is mighty and malevolent and that we should be very, very afraid. Which is it?

Lastly, let’s consider the connections that the UK public is being encou- raged to make. Between the two Bellingcat identifications of Chepiga and Mishkin, a clutch of western states, including the UK and the US, came out with a coordinated condemnation of specific cases of Rus- sian cyber-espionage. One related to the chemical weapons watchdog, the OPCW, back in April; another to the World Anti-Doping Agency in Switzerland. All this was presented to the UK public at least in the context of the Skripal case.

But there is a broader and more obvious explanation for Russia’s “be- haviour” here – which is that, whether in sport or in matters of chemical weapons, the western allies have closed ranks to exclude Russia from information it is entitled to as a member of these international organi- sations. In such circumstances, wouldn’t you try to find out what was going on? Might you not also wonder why an apparent attack in an Eng- lish city was being treated not as a crime – so a police matter – but as “the first use of a chemical weapon in Europe since the Second World War”, which allowed it to be immediately shut behind the impenetrable wall that supposedly protects UK intelligence and state security?

And the point that troubles me. For all the “revelations” of recent days, we are no further forward in knowing what happened to the Skripals – or to Dawn Sturgess, who remains the only person to have died, or to her partner, Charlie Rowley, who has now, like the Skripals and Detec- tive Constable Nick Bailey, disappeared from the media. The two men caught on CCTV in Salisbury may indeed be GRU agents – though why the GRU would squander its brightest and best on such an apparently incompetently executed operation raises doubts. But no UK court would convict them of even attempted killing on the “evidence” that has so far been produced.

The CCTV footage from Salisbury has huge lacunae – though it is es- tablished that the cameras were working in Salisbury that day – and does not include any of the pair less than 500m from the Skripals’ house, nor any of the Skripals themselves. Why not? We still do not know where they were for most of that Sunday morning, who they might have met, or for what purpose, or precisely when the presumed attack occurred. Those are huge gaps.

Now, it is also true that Russia’s information machine has hardly co- vered itself in glory. Its response to at least some of the UK accusations have been weak or in dubious taste, to put it mildly. The RT interview (which was also broadcast on Russian domestic TV) seemed designed to make the Salisbury “tourists” a laughing stock. And Russia has not been as vocal as might perhaps have been expected in demanding consular access to Yulia Skripal, which might seem to cast doubt on its claims of innocence.

But the flaws in the way Russia has presented its case are not my prime concern. I am in the UK, a British citizen and a UK journalist, and I find the evidence and the explanations so far offered by our own side in what is becoming an all-out information war both deficient and scandalously short on credibility – and so, I suggest, should you. ”


Obama puhui tyhjiä ja tylsiä hölynpölytieteilijöiden pippaloissa

”Ajattalevia tietokoneita” ja noin päin pois….

Riittää sitä lajia….

Barrack Obama gave an empty dull presentation with bullshit pseudoscientists in Helsinki, Finland: ”Thinking computers” etc. … He has rown old and senile – lika Martti Ahtissari, bullshit peace Nobel olleague…

Michelle on pannut hänet tienaamaan kampanjamiljoonia sillä, millä vanhaa muistoa nimekäs henkilö kute ex-pressa niitä saa: haistapaskantieteellä…

Sellaisia ei ole – eikä tule. Koneet ovat fysikaalisia artefakteja, biologista tasoa ja kehitystä ei voida ”sivuuttaa” olemukseltaan yhteiskunnallisen, kielellisen ajattelun ja tajunnan kehityksessä.

Tarkoituksena on maailman sotilaallinen ja taloudellinen uhkailu huijaus”entiteetillä”, jollaista ei todellisuudessa ole – eikä tule.

Barack Obama ja 12 bisnestietäjää – Nämä puhujat Nordic Business Forumissa nähdään

Monet puhujista edustavat bisnesmaailman kermaa, vaikka heitä ei välttämättä tunneta liike-elämän ulkopuolella.

Tuomas Niskakangas HS

Julkaistu: 26.9. 2:00 , Päivitetty: 26.9. 9:35

Jättiluokan bisnestapahtumaksi kasvaneen Nordic Business Forumin (NBF) vetonaulasta ei tänä vuonna ole epäselvyyttä. Se on Yhdysvaltojen entinen presidentti Barack Obama, tapahtuman historian korkea-arvoisin vieras.

Obaman nimellä NBF kasvattaa entisestään mainettaan tapahtumana, joka tuo Suomeen poikkeuksellisen valovoimaisia hahmoja liike-elämästä ja sen liepeiltä. ”

Puhujista puolet (Cain, Cuddy, Heen, Kotler) on silmiinpistävän tyhjänpäiväisiä liippareita. Heidän tarkoituksensa on mm. osoittaa, että siellä ”saapuhua vähän paskaankin” – jos joku sattuisi vetämään vaikka pääesiintyjiä tästä oikeuteen…

Lindsey Vonn on varmaan humannut just ajoissa, että tämä on paska keikka.

Affe on huijari…

HS: ” Andrew McAfee

Huippuyliopisto MIT:n tutkija Andrew McAfee on Tapscottin tavoin keskittynyt siihen, miten teknologia vaikuttaa liiketoimintaan. Yhdysvaltalainen McAfee puhuu Helsingissä siitä, miksi tekoäly tulee muuttamaan liiketoimintaa luultua enemmän.

Molemmat ovat MIT-huijari- ja haistapaskantiede”yliopistosta”.

… ”

Vaarallinen juttu on erityisesti tämä, Erik Brynjofsson on yhtä tunnettu ”ajattelevat koneet”- huijari kuin Affekin. Molemmat ovat MIT-huijari- ja haistapaskantiede”yliopistosta”.

Affe on huijari…

Muut ovat lähinnä nollapulinoitijoita. Zennström on ehkä paras asiantuntija.



“Technology is a gift of God. After the gift of life it is perhaps the greatest of God’s gifts. It is the mother of civilizations, of

arts and of sciences.”

— Freeman Dyson (toimittajanketku…)








Chapter 8 BEYOND GDP

Chapter 9 THE SPREAD




Myös Fields on muninut lörpsäyttäen että USA selviytyisi tietysitä ”epämieluista” Lähi-Idän hallituksista sodassa internetin (infosodan) keinoin…


02/23/2011 10:36 am ET Updated May 25, 2011

Obama’s Vision of National Security, Science, and Children

By Dr.  Douglas Fields

What would President Kennedy have thought, I wondered as I surveyed the surreal scene? Deep inside the White House eight middle school students sat in black leather executive chairs reserved for the President, Vice President, and his top national security advisors; the polished oak boardroom table hitting them at chest level as they munched hot dogs and hamburgers. This room is where the nation’s most critical decisions in times of national crisis had been made by every president from Kennedy to Obama.

There is no doubt that President Kennedy’s vision to promote scientific research in the challenging adventure of the space program had a powerful impact on me becoming a scientist. I noticed too that my scientific colleague from Minnesota and my wife, a biology teacher whose students were participating in the AAAS meeting, knew all the stories behind each exhibit. President Kennedy saw advancing science as the most critical aspect of national security. Now history was unfolding to the wisdom of Kennedy’s vision. It was not missiles bringing down Middle East Tyrants, it was the internet. Developed from the primitive electronic circuits inside the guidance systems of rockets, electronic computers are now in the hands of people around the globe, and guiding them to a better future.

For the first time, though, all the space technology on display that once sparked the superlative “space age” adjective applied to the most advanced technologies looked archaic. These objects had truly become museum pieces. Countries like China, India, Iran, the national security advisor told us, are pouring great effort into science education, and students in many countries now outpace students in the United States in math and science. ”

Sittemmin näyttäisi taphtuneen niin, kuten Hämeessä sanotaan, että ”paskaämpärin sanka on katkennut”. Paskat on saanut jaloilleen Obina. Fields on lopettanut myös feministisen Huffington postin avustamisen neurotiedeblogillaan.


Uusi valtakaunnansovittelija näyttäytyy – entisen työnantajapuolen esimiehensä kainalossa…

Valtakunnansovittelijan kuuluu sovitella sitten, kun menee hakaukseen ja erityisesti jos lakko tai työsulku uhkaa, mutta EI SANELLA ENNAKKOON SOPIMUSEHTOJA KENELLEKÄÄN!
Wittu että mua yrjöttää toi risti tässä yhteydessä varsinkin…
Käyttäjän ElisaCichoracki kuva

Elisa Cichoracki


Yrittäjä yrityksessä Effedu, työmarkkina-asiantuntija, kolmen aikuisen lapsen äiti.

Uusi valtakunnansovittelija ärsyttää ammattijärjestöjä – tahallaanko? Tyhmää!

Onkohan ammattijärjestöiltä mennyt ohi uuden valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan vierailu vanhalla työnantajallaan kun kukaan ei ole avannut sanaista arkkuaan?

Uusi valtakunnansovittelija näyttäytyy uudessa roolissaan ensimmäistä kertaa näkyvästi ja kuten asiaan kuuluu ”täysin puolueettomasti” vanhan esimiehensä kyljessä KT Kuntatyönantajien kotisivulla. Klikkaa tästä niin näet kuvan.

Jollei tietäsi, niin luulisi pariskuntaa vastavihityksi aviopariksi. Jotakin uutta jotakin vanhaa, ihan niin kuin morsiamen vaatetus, kuvaa parhaiten Piekkalaa kuvassa. Vanhaa vierellä seisova Piekkalan entinen pomo, työnantajaleiriin kuuluva Markku Jalonen, uutta valtakunnansovittelijan titteli. Kuvassa pariskunnan onni vaikuttaa täydelliseltä ”käymme yhdessä näin käymme aina rinnakkain…”. Ja yhdessähän on jo pitkään käytykin, tuskin olisi kaikille tuntematon nainen valtakunnansovittelijaksi muuten noussut. Niin ja olihan syynä myös se, että paremmat eivät työntekijäjärjestöille kelvanneet. Jalosen motiivina lie näyttää kunnille, että turvassa ollaan, takaportti hyvässä rasvassa jos sopimusneuvottelut kariutuvat.

Piekkala on pukenut päälleen arvostetun valtakunnansovittelijan viitan. Viitan, jonka kantaja on tunnetusti puolueeton, hillitty ja nauttii yhteiskunnallista arvostusta yli puolue- ja järjestörajojen. Puuttuuko uudelta valtakunnansovittelijalta ymmärrys siitä miten viittaa kannetaan, mikä on valtakunnansovittelijalle soveliasta ja mikä ei? No ei ainakaan hymyilemässä ensimmäisenä työnantajaleirissä ja vielä vanhan työnantajansa rinnalla.

Kysyä sopii, jäikö uudelta valtakunnansovittelijalta tekohymyä kuvaan säätäessään ottamatta huomioon meneillään oleva kireä työmarkkinatilanne? Unohtuiko menneen kevään puheet edeltäjänsä Minna Helteen muka puolueellisesta  sovittelutoiminnasta ennen hyppyä työnantajaleiriin kesken kauden? Ylen ykkösaamun heinäkuisessa radiohaastattelussa asia oli vielä Piekkalalla tuoreessa muistissa. Siinä vieritti syyn työntekijäjärjestöpomojen haukuista Helteen loikalle. Aina on syy sysissä tai sepissä. Niin tuossa ensimmäisessä haastattelussakin vaikka itse aiheutti haukut äkkipikaisilla kommenteillaan. Taitaa vain olla niin, että uudella valtakunnansovittelijalla palikat ovat edelleen sekaisin.

Piekkala unohti, että on koko työelämänsä ollut työnantajan leivissä. Päästä varpaisiin työnantajan edustaja. Olisiko uudessa tehtävässä uskottavuuden nimissä ollut paikallaan tehdä ensiesiintyminen työntekijäleirissä? Tai sitten ihan vain olla hiljaa ja näkymätön kunnes on aika kääriä hihat ja ryhtyä hommiin. Ammattijärjestöjen viimeaikaisesta kiukuttelusta päätellen hihojen käärimisen aika on lähellä. Hyytyykö Piekkalan tekohymy silloin. Veikkaan, että hyytyy.

Ne, jotka tuntevat Piekkalan hyvin huomaavat puntin jo tutisevan vai pitäisikö sanoa helman nypistelyn alkaneen. KT Kuntatyönantajien työmarkkinaseminaarissa viime viikolla, jossa em. kuva on otettu, Piekkala totesi, että ei ole hyvä, että sopimusta pyritään samaan aikaan hinnalla millä hyvänsä. ”Parempi on silloin antaa asioiden vähän hautua. Koska neuvottelijoina on ihmisiä, on hyvä ottaa huomioon tunteet, lepo ja ravinto.  Väsyneenä on vaara, että takerrutaan yksityiskohtiin ja neuvotteluissa jäädään junnaamaan paikallaan.”  Näin siis lausui tuore valtakunnansovittelija. Taitaa olla laatuaan ensimmäinen valtakunnansovittelija, jonka  fokus ei ole riidan ratkaisuvaihtoehtojen löytämisessä, siinä miten umpikujasta päästään pois, vaan levossa ja ruuassa.

Piekkalan tuntevat tietävät syyn tunteiden, levon ja ravinnon esille ottamiseen. Ilman niitä Piekkala itse ei pysty neuvottelemaan. Hänellähän on tunnetusti unisukat jalassa jo kello 21. Vai onko joku nähnyt Piekkalan liikkeellä iltamyöhällä tai peräti yöllä – tuskin! Miten lie tulee selviämään pitkään yöhön jatkuvista neuvotteluista? Tiukkoihin neuvottelutilanteisiinhan ei  tunnetusti sovi himmailu. Ja eikös väsytys ole juuri paras sopimuksen syntyedellytys.

Tunteiden hillinnässäkin on Piekkalalla ollut vaikeuksia heti kun asiat eivät ole menneet hänen mielensä mukaisesti. Ihan on itse kertonut sammuttaneensa valot kesken neuvottelujen ja jättäneensä neuvottelukumppanit pimeään ihmettelemään. Ennen kuin tunteet ovat riistäytyneet? Ravinnostako löytynyt lääke tunnehillintään? Aika näyttää.

Niin ja löytyyhän kuvasta kaulalta risti.  Luottaa ylhäältä tulevaan apuun? Ei kuitenkaan mainittu ritirimpsussa levon ja ruuan ohessa. Eli ei sittenkään tärkeä. Onnenamuletti ja suoja pahalta? Aika näyttää!

Malesialaisen matkustaja koneen Ukrainassa pudottaneen BUK-ohjuksen sarjanumero selvitetty

Ohjus on viety vuonna 1986 Ukrainaan, saman vuonna kun tuon ohjustyypin valmistus lopetettiin. Myöhemmin on valmistettu muita tyyppejä, joissa on mm. erilaiset srapnellit. Nämä ohjukset vanhenivat vuonna 2011, luonnollisesti myös Suomessa.

Serial numbers of missile that downed MH17 show it was produced in 1986, owned by Ukraine – Russia

Serial numbers of missile that downed MH17 show it was produced in 1986, owned by Ukraine - Russia
The serial numbers found on debris of the Buk missile which downed Malaysian Airlines Flight MH17 over eastern Ukraine show it was produced in 1986, the Russian military said. The projectile was owned by Ukraine, they added.

There are two serial numbers found on fragments of the missile, which shot down the passenger airliner in June 2014 according to an international team of investigators led by the Netherlands. The numbers were marked on the engine and the nozzle of the missile.

The Russian military on Monday said they had traced them to a missile which had the producer serial number 8868720.

Speaking to journalists, Gen. Nikolay Parshin showed a document trail of the Buk missile. According to the documents, some of which have been declassified for the presentation, it was produced at a military plant in Dolgoprudny in the Moscow region in 1986.

The missile was shipped from the plant on December 29, 1986 and delivered to military unit 20152 located in what is now Ukraine. It is now called 223rd anti-aircraft defense regiment of the Ukrainian armed forces, the report said. The unit took part in Kiev’s crackdown on rebels in eastern Ukraine in June 2014, the general said.

The evidence disproves the accusations by Ukraine and some other parties, which claim that a missile fired by a launcher, secretly delivered from Russia, was responsible for the downing of MH17, the Ministry of Defense report said. All the materials have been sent to the Dutch investigators, the Russian military added.

The Russian military also challenges video footage used by the UK-based group Bellingcat, which calls itself a citizen journalism organization, to back its allegations about the delivery of the Buk launcher from Russia. The Defense Ministry showed a video clip with some of the footage, highlighting inconsistencies, which it said proved that the footage had been manipulated to place images of the launcher into background which were not in the original.

The Bellingcat investigation was featured in the latest update by Dutch prosecutors involved in the MH17 investigation, prompting them to directly accuse Russia of providing the launcher and the missile. The Russian military said it decided after this to study the purported trail of photo and video evidence showing the path of the launcher in detail. The Russian video showed an example of how an Abrams tank can be shown to be carried by a trailer in the streets of Ukraine in the same way.

Tiedemaa saa tiedepresidentin pienen tauon jälkeen

Erinomaista: akateemikko ja yliopistonrehtori Fernando Haddad teki Saõ Paulon pormestariaikanaan osaltaan kaupungista yhden maailman tiedepääkupungeista.

Lula da Silva itsekään tästä tuskin tykkää kauheasti kyttyräää…

Brasilian ennakkosuosikin tilalle uusi ehdokas Fernando Haddad

Brasilian vaalituomioistuin ei sallinut entisen presidentin Lula da Silvan ehdokkuutta.

Brasilia12.9.2018 klo 01:08päivitetty 12.9.2018 klo 01:13

Uusi Brasilian työväenpuolueen presidenttiehdokas Fernando Haddad.

Uusi Brasilian työväenpuolueen presidenttiehdokas Fernando Haddad.


Brasiliassa presidentin vaalien ennakkosuosikki, 72-vuotaias Luiz Inácio Lula da Silva luopuu ehdokkuudestaan. Lula on nimennyt sijaisehdokkaakseen Sao Paolon kaupungin entisen pormestarin Fernando Haddadin.

55-vuotias Haddad oli myös Lulan varapresidenttiehdokas. Hän on aiemmin toiminut opetusministerinä Lulan ja Dilma Rousseffin hallituksissa.

Haddad on koulutukseltaan asianajaja, jolla on myös taloustieteiden maisterin ja filosofian tohtorin tutkinnot. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.

Haddadin varapresidenttiehdokkaana on 37-vuotias kommunisti Manuela d’Ávila.

Työväenpuolue julisti taistelun alkaneen: ”Haddad on Lula.” Puolue mainosti häntä myös Lulan ministerinä, asianajajana ja ystävänä.

Maan vaalituomioistuin ei salli entisen presidentin Lulan ehdokkuutta korruptio- ja rahanpesutuomioiden vuoksi. Lulalle on määrätty 12 vuoden vankeusrangaistus ja hän on nyt vankilassa.

Oikeus oli määrännyt sijaisehdokkaan asettamiselle määräajan. Se päättyi tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Suomen aikaa.

Brasilian ex-presidentti Luiz Inacio Lula da Silva

Brasilian ex-presidentti Luiz Inacio Lula da SilvaAntonio Lacerda / EPA

Vasemmistolainen Lula on ollut mielipidemittausten mukaan ennakkosuosikki lokakuun presidentinvaaleihin. Haddadin suosio oli viimeisimmässä mittauksessa vain noin yhdeksän prosentin luokkaa.

Haddadin suosion uskotaan nousevan, koska hän on nyt myös julkisesti Lulan suosikki.


Fernando Haddad (born 25 January 1960) is a Brazilian academic and politician who was Mayor of São Paulo, Brazil’s largest city,[1] from 2013 to 2017. He is of Lebanese Orthodox Christian origin.

He studied law, economics and philosophy at the University of São Paulo and was the Minister of Education from 2005 to 2012 in the cabinets of Presidents Luiz Inácio Lula da Silva and Dilma Rousseff. [2]

Haddad is the Workers’ Party candidate for president in the 2018 elections, replacing former president Lula, whose candidacy was barred by the Superior Electoral Court under the Clean Slate law. [3]

Haddad holds a master’s degree in economics and a doctorate in philosophy from the University of São Paulo.[4] He has devoted much of his career to public service: he has been a consultant for the Fundação Instituto de Pesquisas Econômicas — an economics research institute — based at the School of Economics, Business and Accounting of the University of São Paulo,[5] chief of staff to the Finance and Economic Development Secretary of the municipality of São Paulo, [5] and a special advisor to the Ministry of Planning, Budget and Management. [5] He is also a professor in the politics department of the University of São Paulo. [6]

Haddad took over the cabinet position of Minister of Education on 29 July 2005, when his predecessor, Tarso Genro, left the position to become the chairman of the Workers’ Party. [5]

During the 2012 municipal elections, Haddad was a candidate for Mayor of São Paulo. After successfully advancing to the second round, he faced former mayor José Serra[7] (who was the most voted candidate in the first round)[8] and won with 55.57% of the valid votes. [1] ”

” Jan Vapaavuori: ” Mukana oli 40 pormestaria pääosin Yhdysvalloista, mutta myös muualta. Samalle kurssille kanssani osallistuvat mm. Atlantan, Miamin, Seattlen ja Sao Paolon pormestarit.

Koko lystin maksaa New Yorkin ex-pormestari Mike Bloombergin säätiö, joka on ylivoimai- sesti maailman suurin kaupunkien kehitystä edistävä rahoittaja. Kurssi on järjestyksessään toinen. Viime vuonna kutsuttuna oli mm. Tukholman pormestari. ”

Seura oli ainakin osin hyvin kehittävää, sillä esimerkiksi Sao Paulo on maailman ehdottomasti parhaita tiedekapunkeja, noin viiden parhaan joukossa ja ennen Tukholmaa, jossa myös tyritään raskaasti. Sieelä on kaksi jättimäistä yliopitoa, jotka sekä kilpailevat että tekevät myös keskenään yhteistyötä, kuten tässä (josta pormestarikin on taatusti hyvin selvillä ja yhteisessä rintamassa!):…

” Tahtotoiminnot pelaavat astrosyytti-gliasolujen ohjaamilla nopeilla synaptisilla psosesseilla (kuten myös mm. psyykkinen kuvanmuodostus havainnossa) eikä se näy magneettikuvissa jo siitäkään syystä, että astrosyyttien magneettikenttä on tasainen eikä vaihtuva kuten neuroneilla.…

Astrocytes and human cognition[/url]: Modeling information integration and modulation of neuronal activity

Alfredo Pereira Jr a), Fabio Augusto Furlan b);year=2011;volume=…

a) Institute of Biosciences, State University of Sao Paulo (UNESP), Campus Rubia Jr., 18618-000, Botucatu-SP, Brazil

b) School of Medicine, University of Marília (UNIMAR), Marília-SP, Brazil ”

(Tässä on takana Brasilian Valtionyliopisto ja suurin ei-valtiollinen yliopisto, ja sanoma on, että Fieldsin mukaan edetään: