Iltasanomilla on IKIOMA ”kvanttimekaniikkakin”!!!

https://www.is.fi/tiede/art-2000006065508.html

” 3. Stephen Hawking (1942–2018) teki elämäntyönsä mustien aukko- jen tutkimuksessa. Hänen teoriansa mukaan mustaan aukkoon virtaavan aineen sisältämä informaatio katoaa kokonaan, sillä mustat aukot pienenevät vähitellen olemattomiin.

Tämä on paradoksi, sillä

***kvanttimekaniikan lakien mukaan INFORMATIO ei voi koskaan kadota ***.

Uusimman tutkimuksen mukaan ainakin osa aineen informaatiosta kuitenkin säilyy. ”

ONKOHAN NYT TULLUT SEKOTETTUA ENERGIA JA INFORMAATIO?

MINKÄÄNLAISTA ”UNIVERAALISTA INFORMAATION SÄILYMISEN LAKIA EI OLE OLEMASSA SEN ENEmPÄÄ KVANTTIMEKANIIKASSA KUIN MISSÄÄN MUUALLAKAAN!!!

Paitsi, tietysti! – ”kreationismissa”!

https://apowiki.fi/wiki/Informaation_s%C3%A4ilymislaki

” Informaation säilymislaki

Informaation säilymislaki (ISL; engl. Law of Conservation of Information, LCI) on suunnitteluteoreetikko William Dembskin esittämä ja perustelema periaate, jonka olennaisena sisältönä on se, että mutkikkaan täsmäinformaation (MTI; engl. complex specified information, CSI1) synty ei koskaan ole millään tarkoituksettomalla prosessilla järkevästi selitettävissä.

Hesari-tyhmentymä on vaihtanut natsismista kreationismiin!

Mustasta aukosta julkaistaan kuvia ensi kertaa – ihmiskunta kurkistaa avaruuden suurimpaan mysteeriin

” Kansainvälinen yhteishanke paljastaa kuvia tähtitieteen mystisimmästä ilmiöstä kello 16 Suomen aikaa.

Meidän galaksimme eli Linnunradan keskustassa on supermassiivinen musta aukko. Astrofyysikot tietävät sen epäsuorien havaintojen perusteella, mutta nyt tästä mystisestä kohteesta on vihdoin saatu kuva-aineistoa. Keskiviikkona julkistettavat kuvat ovat tähtitieteellinen sensaatio.

Musta aukko sijaitsee Jousimiehen tähtikuviossa 26 000 valovuoden päässä meistä, ja se on nimeltään Sagittarius A*. Sen läpimitta on laskelmien mukaan noin 60 miljoonaa kilometriä. Vertailun vuoksi: Maan etäisyys Auringosta on vajaat 150 miljoonaa kilometriä.

Kansainvälinen yhteishanke on kerännyt aineistoa myös kaukaisessa M87-galaksissa sijaitsevasta mustasta aukosta. Tämä kohde on vielä huomattavasti kookkaampi kuin Linnunradan musta aukko. On mahdollista, että tutkijat ovat saaneet kuvia molemmista kohteista ja julkistavat ne keskiviikkona.

… ”

Tällaista hölynpölyä on kyllä ollut ajoittain.

Yksi tapa väittää tuota on, että muka ”aika voisi kulkea taaksepäin”, uudestaan toisin päin jo tapahtuneiden tapausten läpi…

keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/220348?page=2#220528

” RK
26.11.2006 00:08:48
220528

Prisman ”informaation säilymisen laki”

KRM: … Eilen tuli Prismassa. Hawking yritti
>ohjelman mukaan selittää informaation
>häviämättömyyttä
>multiuniversumimallilla. Osassa
>universumeita musta aukko oli
>olemassa, osassa ei. Kun jotain menee
>mustaan aukkoon, niin jossain
>toisessa universumissa, jossa musta
>aukko ei ole olemassa ei tapahdu
>informaation häviämistä. Kun kaikki
>mustat aukot ovat universumeista
>haihtuneet, jäljelle jää vain
>universumeita, joissa ei ole mustia
>aukkoja ja näin informaatio ei ole hävinnyt.

>Mitä tämä informaation
>häviämättömyys oikein tarkoittaa?

Siitä on pääsivulla oma keskustelunsa…

>Sitäkö, että kun fysiikan
>perusyhtälöissä käännetään ajan
>suunta negatiiviseksi, niin yhtälöjen
>muoto säilyy ennallaan, ja näin
>yhtälöitä voidaan periaatteessa
>ratkaista edestakaisin ja niissä
>olevan tiedon täytyy säilyä.

Juuri sitä sen väitettiin tapahtuvan.

Ja juuri siten rinnakain on päätelty myös mustien aukkojen ja alkuräjähdysteoriat.

>Tuo ei kyllä ole minkään kokemuksen mukaista.

No ei todellakaan.

Se on termodynamiikan toisen pääsäännön vastaista.

Se vaihtaa entropian kasvun lain ”informaation säilymisen lakiin”, joka on kuvitteellinen ”laki”, ja perustuu informaation (joka muuten SAATTAA liityä termodynamiikan pääsääntöön!) yleistämiseen TERMODYNAMIIKAN PERUSTEELLA alueille, jonne oikea termodynamiikka EI ULOTU.

Pitää siiten puhua materian attribuutista ”heijastuksesta”, jonka erikoistapaus informaatio on, ja hypoteettisesta dialektisesta vastapelurista ”muuntelusta”(?), josta ei ole missään kvarkkitasolla mitään takeita, että sillä olisi yhtäläisyyksiä termodynamiikan kanssa. Termodynamiikan ilmiöt ”nousevat esiin” aineesta vasta molekyylitasolla ja niille taas voikyllä rakentua kaikkiniin biologinen kuin tekninenkin informaatio.

Eli täysin turhaa yhdistää talojen sortumista ja muistinmenetyksiämme hurjimmissakaan teorioissa mustien aukkojen ominaisuuksiin.

>Hyvinkin pienessä laatikossa sen
>odottaminen, että ilmamolekyylit
>palaavat alkuperäisiin paikkoihin ja
>asentoihin mittaustarkkuuden
>puitteissa, vie ajan, joka on
>suunnattomasti paljon suurempi kuin
>nykyinen tunnettu maailmankaikkeuden
>ikä. Lisäksi se tapahtuu sattumalta,
>eikä näin ollen ole laskettavissa.
>Sen sijaan molekyylien
>nopeusjakautuma hyvin nopeasti alkaa
>seurata suurella tarkkuudella
>Maxwellin nopeusjakautumaa, jossa
>informaatiota on vain yksi luku, lämpötila.

>En tosiaan tunne asia. Ihmettelen
>vain, että jos lähdetään jostain,
>jota ei tunneta riittävän tarkasti,
>ja päädytään laskulla mihin tahansa,
>niin miksi tätä nimitetään
>informaation säilymiseksi.

Sitä voit kysyä niiltä muilta ohjelmassa esiintyneiltä jepeiltä kuin Hawkingilta.

Minusta nimittäin Hawking tarkoitti ”vain” luonnonlakien ja -”vakioden” sälymistä vakiona mustissa aukoissakin, mistä ei suinkaan seuraa ”informaation säilymisen laki”, VAAN SIITÄ SEURAA MASSAENEGIAN SÄILYMISEN LAKI.

Mikään suhteellisuusteoria ei edellytä, että aika todella kulkisi taaksepäin. Itse asiassa nolla toisessa päässä ja valon nopeus toisessa päässä ovat ilmeisimmin INFORMATIIVISEN SIGNAALIN absoluuttiset nopeusrajat.

PRISMAn ”informaation sälymisen laki” niemomaan edellytti, että aika todella voisi kulkea myös taaksepäin, ja silloin entropian kasvun laki vaihtuisi ”entropian pienenemisen laiksi”…

MISTÄ PRISMA oikein AINA keksii noin HELVETIN HUONOJA ja yksipuolisia Ohjelmia!

Onko sille YLEn luvallekin tehtävä sama kuin Hesarin ja Aamulehden tilauksille? ”

Tästä on nyt taas näemmä tosissaan ruvettu jauhaan…

https://tekniikanmaailma.fi/fyysikoiden-uusi-teoria-avaruuden-madonreikien-lapi-voi-matkustaa-mutta-niiden-avulla-ei-voi-oikaista/

|16.4.2019 16:36

Fyysikoiden uusi teoria: Avaruuden madonreikien läpi voi matkustaa, mutta niiden avulla ei voi oikaista


Madonreiät ovat avaruuden kaareutumisen mahdollistamia oikopolkuja. Fyysikot ovat esittäneet, että madonreiän yhdessä päässä on musta (josta mikään ei pakene) ja toisessa valkoinen aukko (johon mikään ei pääse).

Tieteisfiktiossa madonreikiä käytetään usein liikkumiseen kaukana toisistaan sijaitsevien paikkojen välillä. Käytännössä se ei tuoreen tutkimuksen mukaan kannata.

Harvardin yliopiston tutkijoiden mukaan madonreikien välityksellä matkustaminen on nimittäin hitaampaa kuin suora siirtyminen tähtien tai galaksien välillä.

Tämä johtuu tutkimuksen pääkirjoittaja Daniel Jafferisin mukaan siitä, että suora yhteys mustien aukkojen välillä on lyhyempi kuin varsinaisen madonreiän muodostama silta.

Jafferis yhdessä kollegojensa Ping Gaon ja Aron Wallin kanssa tuli tähän päätelmään tarkasteltuaan kvanttilomittuneiden mustien aukkojen toimintaa. Fyysikot Albert Einstein ja Nathan Rose esittivät jo 1935, että madonreiät syntyvät tällaisten lomittuneiden mustien aukkojen välille. Madonrei’istä käytetäänkin usein myös nimitystä Einsteinin–Rosen silta.

”Työmme todellinen hedelmä on kuitenkin mustan aukon informaatioparadoksin ja painovoiman sekä kvanttimekaniikan yhdistämisessä”, Jafferis kertoo.

Hänen mukaansa tutkimus on edistysaskel kohti kvanttigravitaation täydellistämistä.

Kari Enqvistin touhu ei kelpaa tieteellisen ajattelun ja toiminnan ”yleiseksi malliksi”

Kielellinen kusetus EI KUULU ”tieteelliseen menetelmään”, teorian-muodostuksen periaateisiin! Ihan päin vastoin:tehtävä on kammata kaäsitteellinen ja kielellinen KUSETUS POIS!

https://yle.fi/uutiset/3-10727419

Kari Enqvistin kolumni: Tutkijat äkkiä julkisuuteen opettamaan kuinka ajatellaan ja ollaan kriittisiä

Tutkijat ovat ajattelun ammattilaisia. Siksi heidän on näyttävä rohke-ammin julkisuudessa kertomassa mitä kriittinen ajattelu on, kirjoittaa Kari Enqvist.

julkinen keskustelu

Usein vaaditaan, että poliitikkojen tulisi perustaa päätöksensä tutki- joiden tuottamiin faktoihin. Mutta faktoja enemmän yhteiskuntaelämä kaipaisi kriittistä, erittelevää ajattelua. Ja juuri tutkija on analyyttisen, kriittisen ajattelun ammattilainen.

Tutkija ei ole vain kapean erityisalan asiantuntija. Hänen ydinosaamis- taan on kyky kiihkottomaan pohdintaan. Hän on erikoistunut jäsentämään asiat oikeisiin suhteisiinsa.

Siksi tutkijoiden pitäisi näkyä enemmän julkisuudessa. Tutkijoita tarvitaan näyttämään esimerkkiä, miten ajatellaan. Eikä vain poliitikoille vaan kaikille kansalaisille.

Tärkeää kun ei ole luetella faktoja vaan miten faktoihin päädytään. Itse asiassa ei edes ole olemassa puhtaita faktoja, sillä faktat saavat merkityksensä asiayhteydestään. Tämä pätee erityisesti ihmisiä ja yhteiskuntia tutkivissa tieteissä mutta myös luonnontieteissä.

Päinvastoin kuin usein kuvitellaan, faktat eivät ole saaria. Silloinkin kun ne näyttävät erillisiltä, niitä yhdistää tiedon ja kokemuksen mannerjalusta.

Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä

Siksi esimerkiksi ne ilmastonmuutoksen intohimoisesti kiistävät insi- nöörit, jotka viivoittimella mittailevat Kemijärven lämpötilakäyriä, katsovat metsän sijasta puita. Puut eli faktat huojuvat tuulessa, mutta niiden muodostama kokonaisuus pysyy.

Aukkoja näkyy journalistienkin ymmärryksessä silloin, kun he erehtyvät tiedon välittäjistä tiedon tuomareiksi.

Likinäköisyys pätee myös poliitikkoihin. He kutsuvat tutkijan paikalle kuin lankkipojan, kiillottamaan kuraiset mielipiteensä. Kun työ on tehty, pojan pitää kadota silmistä. Sillä kun tämä on poissa silmistä, poissa mielestä on myös maton alle lakaistu loka.

Syytä on tutkijoissakin. He kaihtavat turhaa julkisuutta. Tästä seuraa vakava imagohaitta. Kun he astuvat näyttämölle lausumaan kommenttejaan, heidät mielletään etäisiksi ja ylimielisiksi. Koska he eivät näy arkipäivässä, heitä pidetään arkipäivästä vieraantuneina.

Kun tutkijat sitten kertovat asioiden olevan monimutkaisia, heitä syytetään talibaneiksi ja punavihreiksi propagandatorviksi.

Tutkija puhuisi mieluusti vain omasta erikoisalastaan. Hän haluaisi kamppailla huuhaata vastaan pidättyvästi ja sivistyssanoin. Mutta fakta on, että valeinformaatiota ei selätetä faktoilla.

Tästä erinomaisen todistuksen tarjoaa Benedict Cumberbatchin täh- dittämä brexit-draama, joka sai televisioensi-iltansa tänä vuonna. Siinä Sherlock Holmesinakin tunnettu brittinäyttelijä esittää kansan- äänestykseen valmistautuvaa brexit-leirin kampanjapäällikköä. Tämä juonii häikäilemättömästi ja kylvää julkisuuteen valeuutisia mm. Turkin tulevasta EU-jäsenyydestä.

On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoamiseen

Elokuvassa brexitin vastustajien aika menee kannattajien levittämien tulipalojen sammuttamiseen. Oma viesti jää pimentoon. Seuraus – lapsellinen ja järjetön tragikomedia – on nyt kaikkien nähtävillä.

On siis syytä muistaa, että mikään aika ei riitä kaiken huuhaan kumoa- miseen. Siksi tutkijoilta vaaditaan muutakin kuin passiivista reagointia. Heidän pitää olla kentällä jo ennen kuin tulipalot syttyvät. Tutkijan tulee ottaa aloite omiin käsiinsä.

Pyromaaninkin innostus viilenee, jos katujen kulmissa seisoskelee palomiehiä.

En tarkoita, että tutkijoiden pitäisi partioida julkisuuden sivukujia jon-kinlaisina akateemisina Odinin sotureina.Riittää,että he ovat läsnä ihmis- ten arkipäivässä tavallisina tolkun ihmisinä. Pubivisoissa ja tanssimassa tähtien kanssa, brändäämässä tiedettä yhteiskunnan luonnolliseksi osaksi.

Silloin he muistuttavat pelkällä olemassaolollaan, että on olemassa kriit- tistä ja pohtivaa ajattelua. Että sellaisen olemassaolo on sekä ihmiskunnalle että Suomen hallitukselle hyvästä.

Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jo- kainen tunneherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija?

Suomi ilman tiedettä ja tutkijoita olisi maa, jossa vain kovimmin huutava saisi äänensä kuuluville. Se, jonka sanoma olisi härskein ja mainosarvo suurin.

Ja jos murrosikäinen muusikonalku, miljonäärikiekkoilija ja jokainen tun- neherkkä näyttelijä saavat vapaasti kommentoida kaikkea, miksei sitten tutkija? Hän on sentään lukenut muutakin kuin nuotteja tai kiekkokaukalon mainostekstejä.

Siksi kehotan tutkijoita: vyöttäkää kupeenne, ottakaa sauvanne ja läh- tekää julkisuuteen. Menkää ja tehkää poliitikot ja kaikki kansa opetuslap- siksenne. Kastakaa heitä järkiperäisen ajattelun nimeen ja opettakaa heille kriittisyyttä.

Ja katso, silloin vaalit ovat aina tiedevaalit.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokir- jailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

Olen kinaillut Enqvistin kanssa tieteellisen maailmankuvan perusteis- ta jo 90-luvulta, jolloin Enqvistkin oli pojustamassa hölynpölykäännettä Suomen titeessä kiistämällä ns. aidon emergenssi eli luonnolakien kehityksen olemassaolo ja väittäen, että ”kaikkin on pelkkää fysiikkaa”. Asiasta käytiin Enqvistin kirjan ”Olemisen porteilla” keskustelu Tieteellisten seurojen valtuuskunnan Tieteessä tapahtuu -lehdessä

Tieteessä tapahtuu -lehdessä käytiin alkuvuodesta 1999 laajaa keskustelua kirjan Olemisen porteilla keskeisistä teemoista, emergenssistä ja reduktionismista.

https://journal.fi/tt/article/view/66443/26871#eme

Emergenssi merkitsee, että luonnonlait evoluoituvat
(Risto Koivula)
Tieteessä tapahtuu -lehdessä on käyty keskustelua emergenssin käsit- teestä. On väitelty siitä, onko emergenssi episteeminen (tiedollinen, heikko e.) vaiko ontologinen (objektiivinen, vahva e.) käsite. Emergenssi on usein samaistettu efektiivisen teorian käsitteen kanssa, joka merkitsee karkeistettua kuvausta jostakin yleensä fysikaalisesta ilmiöjoukosta itse ilmiöiden säilyessä muuttumattomina.
.
Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 3/99 Kari Enqvist kiteyttää vastustajiensa vahvan emergenssin kannattajien perusväittämäksi Matti Kamppista lainaten seuraavan:
.
”Korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta uusia ominaisuuksia, joita alemmilta tasoilta ei löydy.”
.
Tämä lause on Enqvistin mukaan ”manifestisti” epätosi…
.
Tunnustaudun vahvan emergenssin kannattajaksi, mutta en tunnista tästä lauseesta maailmankatsomukseni ydintä.
.
Ensinnäkin lause pelaa tarkasti ottaen kahdella eri tasolla, pragmaatti- sella ja ontologisella: Kuvaukset koskevat aktuaalisesti havaittavissa, kokeellisen tutkimuksen ja teknologisen käytäntömme piirissä olevia ilmiöitä. Ilmaus ”ei löydy” puolestaan lienee synonyymi suurin piirtein ilmaukselle ”ei ole olemassa millään tasolla, siitä riippumatta, saammeko seuraavien tuhannen vuoden aikanakaan objektiivisia mittaustuloksia kyseisen tason ilmiöistä”. Jos lause oikaistaan muotoon ”Korkeamman tason kuvaukset poimivat todellisuudesta ilmiöitä, joita alemmilta tasoilta ei löydetä, niin ristiriita poistuu, mutta lausepa lakkaakin samalla olemasta manifestisti epätosi, vaikka sitten ”ei löydetä” olisi futuuri.
.
Jos taas puhutaan ontologisella tasolla siitä, mitä objektiivisesti voisi tai ei voi olla todellisuudessa nykyisistä tiedostusmahdollisuuksistamme riippumatta, ei kuvauksien ominaisuuksilla voida paljoakaan todistaa. Mehän emme tiedä, millaisten analogioiden avulla, millaista logiikkaa ja millaista integraalin määritelmää käyttäen ne kuvaukset tapahtuvat sitten, kun nämä nykyisten havainto- ja kuvausmenetelmiemme ulkopuolella olevat ilmiöt ovat lopulta tulleet teknologisten ja siten myös kokeellisten käytäntöjemme piiriin, tai pikemminkin viimemainitut nousseet niiden kuvaamisen vaatimalle tasolle.
.
Tarkastellaan vaikkapa hiiliatomia, joka sijaitsee esimerkiksi selluloosa-molekyylissä. Tämä sijainti, atomin suhteet molekyylin muihin osiin, ”heijastuu” varmasti jollakin tavalla tämän atomin elektronien todennäköisyyksissä tietyssä aika-avaruuden alueessa. Vasta jos meillä olisi myös näistä ohimenevistä, tilannekohtaisistakin objektiivisista todennäköisyyksistä tyhjentävät tiedot, atomitasolta integroimalla todella syntyisi sellumolekyylin eikä vain hiili- ym. atomien läjän, tai tärkkelysmolekyylin malli.
Hiili-, vety- ja happiatomit ovat kuitenkin aivan samoja kuin sanokaam- me neljä miljardia vuotta sitten, jolloin maapallon alkuainekoostumus ja auringosta saama säteilyannos jo olivat suurin piirtein nykyisenlaisia. Miksi sitten silloin neljä miljardia vuotta sitten maapallolla ei ollut eikä voinutkaan olla selluloosamolekyylejä eikä ilmeisesti myöskään sellaisia joidenkin hiiliatomien ohimeneviä, mutta objektiivisia ja lainalaisia piirteitä, jotka nyt seuraavat nimenomaan siitä, että atomit ovat selluloosamolekyylin osina? Tarkasti ottaen nämä ominaisuudet periaatteessa taisivat olla jo silloinkin epäolennaisina mahdollisuuksina (jotka eivät toteudu) olemassa, mutta ne eivät olleet silloin lainalaisia, tietyssä kokonaisuudessa yleisiä (aina ilmeneviä), olennaisia (sen kokonaisuuden kehitykselle) ja välttämättömiä.
.
Sellumolekyylin osana atomilla on ikäänkuin enemmän lainalaisia omi- naisuuksia kuin vapaana avaruudessa, eivätkä kaikki nämä lait ole fysikaalisia, vaikkakaan niitä ei ole olemassa ilman fysikaalisen tason olemassaoloa. Ne eivät ole myöskään mitään ”Herran henkeä”, vaan objektiivisia, tajunnastamme ja teorioistamme riippumattomia ilmiöitä.
.
Olemukseltaan ne ovat vuorovaikuttavien objektien kuvautumista toistensa muodollisissa ominaisuuksissa, heijastusta, informaatiota sen kirjaimellisessa merkityksessä, ”sisäänmuovautumista”. Se on objektiivista: esimerkiksi biologisen liikemuodon olemassaolo mahdollistaa luultavasti tuhansia kertoja suuremman kemiallisten yhdisteiden määrän olemassaolon Maan olosuhteissa kuin mitä ilman solua ja biologisia lakeja olisi mahdollista. Objektiivisina informatiiviset prosessit ovat periaatteessa empiirisesti testattavissa, kuten fysikaalisetkin.
.
Vaikuttaa siltä kuin emergenssissä ei lopulta pohjimmiltaan olisi sitten- kään kysymys kuvauksista, vaan siitä, että luonnonlait evoluoituvat, kehittyvät: ”alempi” taso toimii ikäänkuin kasvualustana ”ylemmän” tason ilmiöille omaten näihin marginaalisia vaikutuksia, jotka voivat olla suuriakin, mutta jotka eivät ilmennä niiden kehityslakeja lisääntyvän informaatiopitoisuuden, heijastusmuotojen monimutkaistumisen suuntaan. Vaikka integroiminen ”syvemmältä” kuvaustasolta ”pinnallisemmalle” vähentää kuvauksen informaatiota, niin kehityksessä uudenlaisten lainalaisten kokonaisuuksien kuten solun ilmaantuminen lisää suunnattomasti itse luonnossa objektiivisesti esiintyviä informaatioprosesseja. Enqvistin terminologiassa tämä informaatio kuuluu ilmeisesti kategorian reunaehdot piiriin.
.

Reunaehdoilla olisi siis sitä terminologiaa käytettäessä oletettava olev- an itsenäinen kehitysmahdollisuus. Kuvauksien informaatiotarve bitteinä on sitten hieman eri asia, se on tämän saman asian eräs yhteiskunnallisesti välittynyt muoto. Ilmiöt ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa niin osista kokonaisuuteen kuin päinvastoinkin, kokonaisuudesta osiin.

Kyse ei ole vain siitä, mitä kaikkea lainalaisesti on olemassa, vaan myös siitä, mikä taso on mihinkin ominaisuuksiin nähden määräävä. Tässä molekyyliesimerkissä se on ilmeisimmin solutaso, jossakin yhteiskuntatieteellisessä esimerkissä puolestaan esimerkiksi kielipohjaisen kulttuurin taso.

Jos ei ole emergentti materialismi vailla filosofisia ongelmakysymyksiä, ei sitä ole taatusti reduktionismikaan.
.
Reduktionismin perusmuoto ei ymmärtääkseni ole fysikalismi, vaan biologismi. Vaikka kaikki biologinen edelleen muka redusoituisikin fysikaaliseen, emme koskaan voisi sellaista reduktiota tiedoissamme suorittaa, jos johdonmukaisia reduktionisteja olisimme, koska logiikkamme ja matematiikkamme ja sitä tietä fysiikkammekin viime kädessä olisivat muka ainakin joiltain osin perinnöllisten psyykkisten mallien prosessointia, ja sitä etäämpänä todellisuudesta, mitä kauempana ruokapöydän ym. välittömän kokemuksen maailmasta älyllinen aktiivisuutemme liikkuu. Sen opin mukaan kvanttikosmologiakin olisi, edelleen jos loogisia oltaisiin, humpuukia… Vai voitaisiinko reduktiossa ikäänkuin oikaista biologisen tason ohi?
.
Erittäin mielenkiintoista olisikin kuulla, miten Enqvist tämän reduktio- nismin perusristiriidan ratkaisee. Ja mitä hänen maailmankatsomuksensa mukaan perimmiltään ovat logiikka ja matematiikka, mistä johtuu niiden operaatioiden ennustuskyky fysikaalisten ilmiöiden maailmassa?
.
Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja tutkija Lappenrannan
teknillisen korkeakoulun Konetekniikan osastolla. ”

Antti Rinne: ”Suomea ei oteta NATOon.”

Rinne puhuu todellista asiaakin eikä vain älytöntä höttöjargoonia ja löysää ”arvokeskustelua” – vaan keskustelua faktoista:

https://www.uusisuomi.fi/…/276758-antti-rinteen-nato…

Antti Rinteen Nato-lausunto nousi esiin: ”Hän taisi käytännössä irtisanoa Juha Sipilän kirjauksen”

Katja Incoronato

Luotu: 6.4.2019 09:55

Faktakulma

Hallitusohjelman linjaus Natosta:

– Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa ja harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa sekä ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.

– Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Suomi arvioi mahdollista Nato-jäsenyyttä omien kansallisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten intressiensä pohjalta.

– Suomi toimii Euroopan unionin ja Naton yhteistyön kehittämiseksi ja ottaa huomioon Naton merkityksen eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskeisenä foorumina.

Historioitsija, entinen diplomaatti ja presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminut Alpo Rusi nostaa Puheenvuoron blogissaan esiin sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen Nato-lausunnon.

Rinne arvioi tiistaina MTV:n Asian ytimessä -ohjelmassa, ettei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Suomi kelpaisi Naton jäseneksi.

”Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme”, Rinne sanoi.

Alpo Rusin mukaan lausunto tarkoittaa muutosta hallitusohjelman Nato-kirjaukseen, jos Rinne nousee vaalien jälkeen pääministeriksi.

”Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan ”Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä”. Mikäli seuraavan pääministerin nimi on Antti Rinne, hän taisi käytännössä irtisanoa Sipilän kirjauksen. Ei hän ole yksin tässä pohdinnassa. Mahdollisuus on olemassa, mikäli vaikkapa Turkki tai Puola löytäisivät omista syistään ongelmia Suomen jäsenyyden hyväksymiselle. Tämä tarkoittaisi, että asiasta olisi mahdollisesti sovittu Donald Trumpin ja Vladimir Putinin välillä Helsingissä Presidentinlinnassa heinäkuun 16. päivä 2018. Pelkkä epäilyskin on ongelma. Silti huippukokouksen isännyys oli Suomelle eduksi”, Rusi kommentoi.

Hän ehdottaa, että Suomen turvallisuuspolitiikka voisi olla parlamentaarisen komitean tehtävä.

”Tällainen komitea loi nykyisen turvallisuuspolitiikan perusteet 1971, kun maanpuolustus nostettiin ulkopolitiikan rinnalle toiseksi pilariksi, mikä perusratkaisu on pitänyt – kutsutaan sitä millä nimellä hyvänsä. Komiteassa voitaisiin tehdä lopulta arviota myös siitä, mitä Nato-jäsenyys tarkoittaisi, kun Suomi suuntaa 2020-luvulle.”

Rusi linjaa myös, että Suomen ja Ruotsin on tehtävä läheistä yhteistyötä siten, että ne etenevät turvallisuuspolitiikassa käsi kädessä.

”Ne ovat vuoden 2014 jälkeen sekä geopoliittisesti että laajemmin turvallisuuspoliittisesti samassa veneessä. Ruotsi on johdonmukaisesti torjunut sotilaallisen liittosopimuksen naapurinsa Suomen kanssa, mutta rakentanut yhtä johdonmukaisesti yhteistyötä niin Suomen kuin Naton ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa. Suomen ja Ruotsin onkin löydettävä turvallisuuspoliittinen linja, joka lisää niiden omaa turvallisuutta ja Itämeren alueen vakautta. Mieluummin yhdessä kuin erikseen.”

Ruotsin Nato-kannalle pyyhkeet Suomen eduskunnasta: ”Umpiperä”

Suomen ja Ruotsin tilanteen nosti viikolla esiin myös Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtaja, Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen pääsihteeri Anna Wieslander. Hän kehottaa blogissaan Natoa miettimään, voitaisiinko artikla 5. turvatakuut jatkossa ulottaa koskemaan myös Suomen ja Ruotsin kaltaisia läheisiä kumppanimaita.

Naton päämajassa vuosina  2015-2018 työskennellyt Catharina Candolin pitää ehdotusta kummallisena.

”Ehdotus on hyvin erikoinen. Miksi Nato antaisi Suomelle ja Ruotsille sitovat turvatakuut ilman, että Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat Naton yhteisiin periaatteisiin ja kustannuksiin? Tämä johtaisi tilanteeseen, missä myös muut kumppanimaat rupeaisivat esittämään vastaavanlaisia vaatimuksia. Osalla kumppanimailla on jopa jäsenyysprosessi kesken, eli nämä ovat ilmaisseet poliittisen tahtotilan saavuttaa Nato-jäsenyys ja ovat myös käymässä Membership Action Plan (MAP)-prosessia läpi. Nato olisi poliittisesti hankalassa tilanteessa perustellessaan, minkä takia joillekin kumppanimaille tarjotaan jäsenetuja, vaikka näillä ei ole mitä ilmeisimmin edes tarkoitus liittyä Natoon, kun taas jäsenyyttä hakevalle ei tarjota vastaavanlaisia etuja”, hän analysoi Puheenvuoron blogissaan.

”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea”

Wieslander spekuloi myös sillä,  että Suomi ja Ruotsi saisivat kriisin tullen tukea Natolta. Tämän tuen varaan ei Candolinin mukaan voi laskea ilman turvatakuita.

”Tuki ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että Nato tai sen jäsenmaat lähettäisivät Suomelle ja Ruotsille joukkoja tai kalustoa. Lisäksi on muistettava, että Naton päätöksenteko toimii konsensusperiaatteella. Riittää, että yksi Naton jäsenvaltio on tuen antamista vastaan, jolloin tuki jää Naton toimesta antamatta”, hän huomauttaa.

Candolin nostaa esimerkiksi Ukrainan, joka on käynyt korkean tason keskusteluita sekä tehnyt yhteistyötä Naton kanssa 90-luvun alusta. Ukraina on Candolinin mukaan muun muassa osallistunut Naton rauhanturvaamisoperaatioihin ja Nato on vastaavasti tukenut Ukrainaa esimerkiksi sen puolustus- ja turvallisuussektorin uudistuksessa.

”Venäjän konfliktin osalta Nato on ilmaissut tuomitsevan kannan Venäjän toimia vastaan ja tiivistänyt yhteistyönsä monella osa-alueella tavoitteena parantaa Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Nato ei kuitenkaan ole tarjonnut sotilaallista apua Ukrainalle”, hän toteaa.

Myös historioitsija, valtiontieteen tohtori Jukka Tarkka on kiinnittänyt huomiota Wieslanderin ulostuloon.

”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea. Sitä on ennen tarjottu eri tahoilta, ja aina torjuttu. Se on sitten ihan eri asia, jos Suomi pyytää joltakin saman mieliseltä tukea omalle itsenäisele kansalliselle puolustukselleen. Jos Suomi ilmoittaisi valmiutensa  liittyä Naton, ja Nato ryhtyisi valmistelemaan Suomen kutsumista jäseneksi, tämän kuvion asiasisältö olisi juuri tuo: Suomi saisi pyynnöstään tukea kansalliselle puolustukselleen”, hän kommentoi Facebookissa. ”

Kokoomuksen digiohjelman arvostelua: tiedettä ei pidä ”korvata digillä”!

Olen aloittanut aiheesta keskustelun täällä, mutta se ei ole tuulta purjeisiin.

https://www.tiede.fi/keskustelu/80431/kokoomuksen-digiohjelman-arvostelua-tiedetta-ei-saa-korvata-digilla?changed=1553953045

Eikä ”digistä” ole juuri mitään todellista hyötyä ilman paikkansapitävää tiedettä.

Kokoomuksen digi- ja ”tiede”linja on ollut katastrofi ainakin viimeiset 20 vuotta. Muut puoleet Vasemmistoliittoa ovat myötäilleet ja säes- täneet Kokoomusta ja ”tapelleet” nippeliasioista kuin määrärahojen tarkoista summista ja sijoitteluista ja hallintomalleista. Edes viroista en ole havainnut niiden pahemmin tapelleen – sellainen on mielltty ”vanha(naikaise)ksi politiikaksi”.

https://www.verkkouutiset.fi/kokoomukselta-digipoliittinen-ohjelma/

Puolue nimittäisi digipoliittisen vastuuministerin.

Kokoomus on julkaissut 13 toimenpiteen ohjelman digitalisaation edistämiseksi Suomessa.

Puolueen ohjelmassa linjataan, että digipolitiikka tulisi tunnistaa omaksi politiikan sektorikseen ja digitalisaatiota tulee edistää. ”

RK: Idea digipolitiikasta omana sektorinaan – esimerkiksi talouspolitii- kan, teollisuuspolitiikan ja tiedepolitiikan ja vaikka puolustuspolitiikan rinnalla – on hyvä.  Sehän ei ole selvästi pelkästään mitään noista.

K: ” Puolue haluaa myös korottaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaa- tiotoiminnan (TKI) osuutta bruttokansantuotteesta 4 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Nykyisellään osuus on noin 2,7 prosenttia.

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Sanni Grahn-Laasonen pitää tärke- änä, että Suomi tarttuu digitalisaatiossa muutoksen mahdollisuuksiin. ”

RK: Tässä tullaan Kokoomuksen tarkastelutavan ydinvirheeseen: TIEDEPOLITIIKKA EI SAA OLLA ”DIGIPOLITIIKKAA, vaan näiden pitää nimenomaan olla ERI ASIOITA!

Kokoomuksen ehdokkaat ovat vaalikentillä puhuneet nimenomaan TIEDEMINISTERISTÄ ainakin yliopitojen paneeleissa Tampereella.

” – Kokoomus haluaa, että uuden teknologian käyttöönotossa ja kehit-tämisessä Suomi ja suomalaiset ovat maailman parhaita. Suomen on yhteiskuntana suhtauduttava uusiin menetelmiin uteliaisuudella ja innolla, Grahn-Laasonen linjaa. ”

RK: SUOMI EI OLE ”KÄRJESSÄ YHTÄÄN MISSÄÄN”!

On absurdi ajatus, että joku muu kuin jonkin teknologian kehittäjä tie- teelliseltä pohjalta olisi VAIN sen SOVELTAMISESSA ”kärjessä” – tietämättä mm. esimerkiksi että mitä kaikkea tietojaan se originaalikehittäjä panttaa…

Kaikki sellainen lörötys on joidenkuiden suomalaisten tilaamaa KUP- LAA! Se perustuu myös suoranaille tieteellisille kusetuksillekin.

K: ” Kokoomus nimittäisi tulevaisuudessa myös vastuuministerin, joka johtaa toiminnan muutosta, tiedon ohjausta, digitalisaation mahdolli- suuksien hyödyntämistä ja tilannekuvaan perustuvan ohjauksen ja päätöksenteon käyttöönottoa. ”

RK: DIGIMINISTERIÄ ILMAN TIEDEMINISTERIÄ Ei PIDÄ NIMITTÄÄ. Parasta olisi nimittää pelkkä tiedeminiteri – jonka pitäisi olla tohtori (todellisilla eikä HUHAA-ansioilla!) ja miellään professorikin.

K. : ” https://www.kokoomus.fi/digiohjelma/

Matkalippu tulevaisuuteen: Kokoomuksen digipoliittinen ohjelma


Julkaistu: 30.03.2019 Kannat

Hyväksytty puoluehallituksen kokouksessa 20.3.2019

Matkalippu tulevaisuuteen

Kokoomuksen digipoliittinen ohjelma

”Kokoomus haluaa, että uuden teknologian käyttöönotossa ja kehittä- misessä Suomi ja suomalaiset ovat maailman parhaita.  Suomen on yh-teiskuntana suhtauduttava uusiin menetelmiin uteliaisuudella ja innolla.”

– Kokoomuksen periaateohjelma 2018

Johdanto

Viimeisten 100 vuoden aikana Suomi on noussut monissa kansainväli- sissä vertailuissa maailman kärkeen. Jotta pysymmekin kärjessä, mei- dän tulee valjastaa teknologinen kehitys koko maan eduksi ja uskaltaa hyödyntää teknologian uudet mahdollisuudet. Muuttuva maailma vaa- tii avointa ja uteliasta suhtautumista tulevaisuuteen. Tarve johtajuuden, yhteiskunnallisen näkemyksen ja politiikan uudistumiselle on suuri.

Meneillään olevan murroksen ytimessä on data ja sen liikkuvuus älyk- käiden sovellusten välillä, ihmisten, yritysten ja yhteisöjen parhaaksi. Vain tarttumalla muutoksen mahdollisuuksiin Suomi pystyy tulevai- suudessakin pysymään globaalissa kilpailussa mukana ja tarjoamaan kansalaisilleen toimivan hyvinvointiyhteiskunnan palveluineen.

Digitalisaatio eli siirtymä analogisesta teollisuusyhteiskunnasta digitaa- liseen tietoyhteiskuntaan on lähtemättömästi täällä. Muutos on kiihty- vää, mikä tarjoaa suuria mahdollisuuksia mutta myös haastaa päätök- sentekoa ja nykyisiä toimintamalleja voimakkaasti. Yhteiskuntaan ja elämäntapoihin kohdistuva uudistuspaine aiheuttaa ymmärrettävästi myös pelkoja ja epävarmuutta. Tulevaisuuden voittajia ovat kuitenkin ne maat ja ihmiset, jotka pystyvät tarttumaan mahdollisuuksien kirjoon parhaiten. Digitaaliset ratkaisut ovat jatkossa yhä laajenevampi osa jo- kapäiväistä elämäämme. Rajanveto digitaalisen ja analogisen maailman välillä ei ole enää yksinkertainen tai edes tarkoituksenmukainen.

Digitaalista informaatiota kertyy valtavia määriä päivittäin sekä julki- seen hallintoon että yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Tietoa kerä- tään edelleen useita kertoja eri tietojärjestelmiin valtion, kuntien ja muiden julkisen sektorin toimijoiden työnä. Tarvitsemme digitaalisen informaation kokonaiskuvan. Ilman sitä luomme paljon turhaa ja pääl- lekkäistä tehotonta toimintaa ja teemme digitaalisista palveluista sirpaleisia. Teknologian kehitys ja myös digitalisaatiota käsittelevän politiikan ydin onkin asetettava suhteessa siihen, mitä nämä tarkoit- tavat ihmiselle: jokapäiväiseen arkeemme ja sen sujuvoittamiseen. Parhaiten julkisen hallinnon tehokkuutta lisätään johtamalla sitä tiedolla.

Kokoomus esittää tässä ohjelmassa näkemyksensä niistä teemoista ja toimenpiteistä,joita toteuttamalla Suomi ja suomalaiset pääsevät kiinni niihin mahdollisuuksiin, joita digitaalisuus ja sen hyödyntäminen voivat tarjota.


Kokoomuslaisen digipolitiikan 13 keskeisintä avausta

Tietopolitiikka ja digitalisaatio

1. Tunnistetaan digipolitiikka politiikan sektoriksi, jonka avulla Suomi viritetään yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä kansakunnista vuo- teen 2030 mennessä. Tiedon hyödyntäminen uusilla tavoilla palvelee ihmisten hyvinvointia ja yritysten menestystä. Tulevaisuudessa se on jopa niiden välttämätön edellytys. ”

RK: PELKÄLLÄ DIGILLÄ ei viritetä yhtään mitään – tai korkeintaan jokin sietämätön kyttäys- ja seurantasysteemi.

K. ” 2. Uudistetaan johtamisen toimintamalleja ja -kulttuuria mahdollis- tamaan ilmiöperustaista ja ihmiskeskeistä toimintaa. Nimetään vastuu- ministeri, joka johtaa toiminnan muutosta, tiedon ohjausta, digitali- saation mahdollisuuksien hyödyntämistä ja tilannekuvaan perustuvan ohjauksen ja päätöksenteon käyttöönottoa. ”

RK: ” DIGIMINISTERIÄ EI TIEDEMINISTERIÄ, joka olisi selvitysvelvolli- nen kaikista hallituksen ratkaisujen tieteellisistä perusteina – ja siitä, millä perusteilla hallitus kulloinkin mitäkin oppia TIETEENÄ PITÄÄ!

Tuollaiseen tarvittaisiin tiedeministerin lisäksi kokonainen virasto, jollai- nen saataisiin Suomen ”Akatemiasta” saattamalla tuon salakähmäi- sen hölynpölytieteen rahoitusjärjestön toiminta aidosti tieteelliselle kaikin puolin julkiselle ja tieteellisesti perustellulle pohjalle – vastuualuee- naan Suomen valtion käyttämän ja sen esimerkiksi yrityksille tarjoaman tieteen asianmukaisuus ja paikkansapitävyys, ja perustutkimuksen toimintaedellytykset.

K: ” 3. Vaikutetaan Euroopan Unionissa, jotta eurooppalainen digipoli- tiikka sekä tietotalouteen, alustatalouteen ja tekoälyyn nojaava liike- toiminta käynnistävät ja saavat vauhtiin digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan.  ”

RK: Suomi on saanut joidenkin muidekin hölmömpien takapajuisimpien EU-maiden tiedepolitiikka sotkettua sellaisilla pönttöjärjestelyillä kuin ”Euroopan tutkimusneuvosto ERC”, jotka on pantu Suomen suden mallin pystyyn – ennen kuin ”tulokset siitä ovat kunnolla kaatuneet niskaan. Myös ECR:n rahoittanat tutkimukset ovat paskaa.

K: ” Digitaalisten sisämarkkinoiden tulee perustua avoimeen markkina-talouteen, ihmisten itsemääräämisoikeuteen, mahdollistavaan säänte- lyyn, läpinäkyvyyteen, reiluun tietojen käyttöön, avaamiseen ja yhteistyöhön.  ”

RK: Mitä on ”mahdollistava säänetely”? Kuka sääntelee? Mitä se mahollistaa ja keille?

K. ” Varaudutaan tiedon vääristelyn ja tietorikollisuuden uhkiin. ”

Suomen meedia ja EU ovat TEHNEET noita eivätkä torjuneet.

K: ” Tieto- ja datatalous

4. Luodaan Eurooppaan yksilön itsemääräämisoikeuteen perustuvat data- ja tietomarkkinat kilpailemaan esimerkiksi Yhdysvaltojen yritys- lähtöisiä ja Kiinan valtiolähtöisiä markkinoita vastaan. ”

RK: Eli Kokoomus tekee siis digiohjelmaa EU:lle eikä (vain) Suomelle? ”Kokoomus” on tehnyt sitä jo. Ja tulokset ovat huonot. Mutta ”Kokoo- mus” on tehnyt sitä esimerkiksi ”tutkimusohjelman” nimellä. Sanaa TIEDE Kokoomus ei haluaa ääneen lausua. Se tietää itsekin, että kysyse ei olesiitä…

K.: ” 5. Varmistetaan, että myös julkisesti hallinnoitu data liikkuu ihmis- ten parhaaksi mahdollisimman monipuolisesti. Luodaan ihmisille edelly- tykset hyödyntää itseään koskevaa tietoa omilla päätöksillään myös julkisen järjestelmän ulkopuolella. Uudistetaan julkisuuslaki digiaikaan vaatimalla tiedon koneluettavuutta ja avataan sen pohjalta tieto avoimena datana kattavasti koko hallinnosta. Yrityksiä kannustetaan verkostomaiseen alustatalous- ja lohkoketjumaiseen toimintatapaan ja rakentamaan maailmanlaajuisia yhteismarkkinoita.

Yhteistyö ja avoimuus

6. Velvoitetaan kaikki valtionhallinnon digitaaliset kehittämishankkeet raportoimaan valtion hankesalkussa ja avataan se julkiseksi palveluksi, jotta tiedon puutteista johtuvien päällekkäisten kehittämishankkeit- ten määrää pystytään vähentämään. Nojataan julkisessa kehityksessä mahdollisuuksien mukaan avoimeen tietoon ja lähdekoodiin sekä kiihdytetään digitalisoinnin periaatteiden soveltamista kaikkialla julkisessa hallinnossa.

7. Varmistetaan valtion ratkaisuilla, että toimintaympäristö mahdollis-taa korkean teknologian sovellusten synnyn ja kehittämisen Suomes- sa. Julkisissa hankinnoissa lisätään innovaatiokriteerien käyttöä ja vah- vistetaan innovatiivisten ja ketterien hankintojen käyttöä. Sisällytetään myös kiertotalouskriteerit osaksi hankintoja. Nostetaan kansalliset TKI-panostukset vähintään 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. ”

RK: ” Tämä tarkoittaa, että pitäisi olla oikea toimiva tiedesysteemi!

K.: ” 8. Luodaan Suomeen lainsäädäntökehys, joka mahdollistaa digi- taaliseen palvelumarkkinaan liittyvät kokeilut tietoturvallisesti, yksilön oikeusturvaa suojaten ja eettisesti kestävällä tavalla.

Etiikka

9. Luodaan aloitteellisesti sääntelyä digipolitiikan alan etiikkaa ja mo- raalia koskevissa kysymyksissä ja viedään aktiivisesti oman työmme tuloksia Euroopan tasolle. Tehdään eettisesti kestävästä tekoälystä uutta kilpailukykyä Suomelle. ”

Mitään todellista. aitoa, ”kovaa” tekoälyä ei ole olemassakaan – eikä tule.

Sellaisesta puhuminenkin on EPÄEETTISTÄ.

Jos digi on suhteellisenitenäinen tekniikasta, taloudesta ja tieteestä, sillä on myös suhteellisen itsenäinen etiikka kelvollisen toiminnan kriteerit.

K.: ” Osaaminen

10. Tarjotaan jo perusopetuksesta alkaen oppijoille perusymmärrystä tavoista luoda uusia tietopohjaisia innovaatioita esimerkiksi sovellus- kehittämiseen, robotiikkaan sekä tekoälyyn.Varmistetaan perusosaa- minen digitaalisessa ympäristössä toimimiseen, kuten itseään koskevan tiedon turvalliseen hyödyntämiseen. ”

RK: ”Tekoläystä” ei pidä lässyttää. Se on maailmalla ruma sana.

K. ” 11. Tuodaan osaamisen päivittämiseen ja uudelleenohjaamiseen selkeät ja helposti saavutettavat toimintamallit,jotka varmistavat koko kansakunnan digiosaamisen työurien läpi. Varmistetaan erityisesti nyt työelämässä olevien ja työllistettävien digi- ja tietotaidot. Kehitetään helppokäyttöisiä palveluita ja työkaluja tiiviissä yhteistyössä kansalaisten kanssa.

12. Varmistetaan huippuosaamisen saatavuus kaikilla sektoreilla osaa- misen kehittämisen, koulutuksen ja työperäisen maahanmuuton avulla, jotta osaajien määrä ja osaamisen laatu eivät muodostuisi kehityksen pullonkaulaksi. ”

RK: KUKAAN OIKEA HUIPPUASIANTUNTIJA EI TULE TÄNNE!

K. ” 13. Vahvistetaan virkamiesten jatkuvaa oppimista ja korkeaan osaamiseen liittyviä asiantuntijan urapolkuja. Ymmärretään, että erot tehtävien vaativuudessa ja henkilöiden osaamisessa voivat olla suuria ja tunnistetaan, että myös julkisen sektorin tulee pystyä houkuttelemaan kansainvälisen tason parhaita osaajia ohjaamaan kymmenien tai satojen miljoonien eurojen kehittämishankkeita. ”

RK: Kumpikaan sektori Suomessa ei sellaisiaulkomaista pysty houkuttelemaan.


K: ” Digitalisaatio, yritykset ja markkinat

Digitalisaatio vaikuttaa kaikkialla ja muuttaa ihmisten käyttäytymistä, yritysten liiketoimintaa sekä markkinoiden dynamiikkaa. Data, tieto ja osaaminen ovat digitalisoituvan yhteiskunnan pääomia. Tieto ja teknologia valjastetaan palvelemaan ihmistä ja auttamaan suurten ongelmien ratkaisemisessa.

Digiteknologiassa huomioidaan digitaalisen tiedon laatu, kokoaminen ja varastointi, digitaalisen tiedon liikkuvuus tietoverkkojen avulla, digitaali- sen informaation prosessointi supertietokoneiden laskentatehon avulla, ja tietojenkäsittelyn ohjelmointi sekä automatisointi.

EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden luomisen tarkoituksena on ollut var- mistaa Euroopan säilyminen maailman kärjessä digitaalisessa taloudes- sa, mikä edelleen edistäisi eurooppalaisten yritysten globaalia kilpailu- kykyä. Tosiasia kuitenkin on, että digitaalisten sisämarkkinoiden toi- meenpano ei ole edennyt niin vauhdikkaasti kuin on toivottu. Jotta digi- taalisista sisämarkkinoista voidaan käytännössä puhua, toimenpiteitä tulee käynnistää kaikissa Euroopan maissa, myös vähemmän kehittyneissä.

Suomi on ollut jo pitkään yksi Euroopan kärkimaista digitalisaatiossa, mutta maiden välisessä digitaalisessa yhteistoiminnassa on valtavasti tekemätöntä työtä. Esimerkiksi identiteetin hallinnassa ja tiedon liikkuvuudessa ollaan vielä aivan alkumatkalla. Suomen tulee varmistaa tavoitteiden toteutuminen omassa päätöksenteossaan ja Euroopan Unionin tasolla yhteistyössä toisten EU-maiden kanssa.

Kannustetaan julkista hallintoa, kansalaisia, yrityksiä ja kolmannen sektorin toimijoita reagoimaan digitalisaation mahdollisuuksiin.

Houkutellaan tietointensiivisiä yrityksiä Suomeen ja kannustetaan suomalaisia yrityksiä rohkeasti kansainvälistymään.

Ajetaan aktiivisesti EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden rakentamiseen tähtääviä uudistuksia

Luodaan yksi rekisteri, jonne kuvataan tarkasti olemassa olevat julkisen hallinnon hallinnoimat tietovarannot ja rajapintakuvaukset sekä sisältö metatietotasolla koneluettavassa muodossa.

Edistetään langattomien verkkoyhteyksien kattavuutta ja seuraavan langattoman verkkoteknologian kehitystyötä.

Varmistetaan,että julkisen hallinnon palveluksessa on riittävästi toimin- nan uudistamisen ja ICT:n yhdistäviä osaajia,hanke- ja projektihallinnan sekä ohjelmoinnin ammattilaisia.Tavoitellaan yhä laajempaa yhteistyö- tä yritysten kanssa sekä ohjelmisto-osaamisen jatkuvaa kehittymistä.

Lisätään vahvasti julkisen sektorin toimijoiden tietoa ja ymmärrystä toiminnan uudistamisen ja tietoteknisten ratkaisujen tarjoamista mahdollisuuksista.

Uuden teknologian etiikka on kehityksen avainasemassa

Uusi teknologia liikkuu alueilla, joita on opittu pitämään vain ihmiselle ominaisina tai joiden ei ajateltu olevan edes mahdollisia. Uusi teknolo- gia ei lisää vain fyysistä suorituskykyämme,vaan ennen kaikkea täyden- tää kognitiivista kapasiteettiamme. Älykkäät koneet ja ohjelmistot ovat digitaaliselle tietotaloudelle yleiskäyttöistä teknologiaa, samaan tapaan kuin höyry ja sähkö aikanaan teolliselle taloudelle. Vaikutukset ulottuvat kaikille toimialoille ja elämänalueille, minkä vuoksi eettisiä suuntalinjoja tulee voida perinteisestä teknologisesta kehityksestä poiketen ratkaista myös ennakoivasti. ”

Mikä on, ettei perinteinen teollisuus olisipohtinut ettiisiä annakkoon – tai ainakin olisi pitänyt… Kaikkeahan ei tiedetä ennekkoon, eikä tiedetä kyllä digissäkään.

K:  ”Tekoälyä ja erityisesti koneoppimista käytetään tärkeiden päätös- ten tekemiseen monilla eri aloilla, minkä vuoksi algoritmien puolueetto- muuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämä tarkoittaa esimer- kiksi sitä, että työhakemuksien tai pankkilainojen päätöksenteossa voi piillä suodatintyökalujen taipumus syrjintään, joka kohdistuu etniseen alkuperään, sukupuoleen tai muihin tekijöihin. Syy tähän algoritmiseen puolueellisuuteen on inhimillinen puolueellisuus tai piilevä ennakkoasenne itse datassa, jolla tekoäly on opetettu.

Varmistetaan, että eettinen arviointi tehdään jo teknisen kehittämisen alkuvaiheessa ja tarvittaessa jatkuvana prosessina läpi koko kehitystyön.

Käydään laajaa tutkimusta ja yhteiskunnallista keskustelua löytääk- semme yhteisesti hyväksytyt linjaukset, jotta datatalous voidaan rakentaa yhteiskunnan yhteiselle arvopohjalle ja eettisille periaatteille.

Ihminen kehityksen lähtökohdaksi

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää kääntää katse kohti kansalaisia ja palveluiden käyttäjiä – ihmisen on oltava kehityksen lähtökohta. Sa- malla myös parannetaan edellytyksiä parempien palveluiden luomiselle ja tiedon toissijaiselle hyödyntämiselle ihmisen parhaaksi. Kun pystym- me yhdistämään ihmisen itsensä määrittämällä luvalla hänestä kerätyt tiedot laajempiin tietomassoihin voimme tekoälyä hyödyntäen mah- dollistaa palvelut jopa jokaiselle ihmiselle yksilöllisesti ja ilmiölähtöisesti. Laajemminkin hyödyntämällä kokonaisvaltaista monista lähteistä rakentuvaa tietoa voimme siirtyä kohti yksilölähtöistä tietoperustaista päätöksentekoa, jossa yksilöllä on entistä paremmat edellytykset huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan ennakoivasti.

Jokainen meistä synnyttää digitaalista jalanjälkeä, joka kasvaa nope- asti. Nykyään on vaikeaa hahmottaa kokonaiskuvaa siitä, mitä tietoa organisaatioilla meistä on ja mihin näitä tietoja hyödynnetään. Tästä tiedosta suuri osa on henkilötietoa,jolla on suuri arvo yritysten liiketoi- minnassa, tieteellisessä tutkimuksessa ja julkisen hallinnon toiminnassa. Hyödyntämällä luovutettuja tietoja suostumuksen kautta voi syntyä uutta liiketoimintaa ja palveluja. Henkilötietojen avulla voidaan muun muassa kohdistaa palveluja sekä tuotteita entistä tehokkaammin kan- salaisten tarpeisiin. Henkilötietojen käytön ja niihin liittyvän arvonluon- nin kasvaessa on aloitettu keskustelu siitä, että ihmisen tulisi voida hallinnoida ja hyödyntää häntä itseään koskevia tietoja yhä paremmin, sillä nykyisellään henkilötietoja hallinnoivat eri tahot, kuten viranomaiset ja yritykset. ”

RK: Mitä Kokoomus tarkoittaa termillä ”arvonluonti”? Se on hölynpölymaakarien käyttämä termi, johon liittyy rasitteita.

Mille tuotteelle sitä arvoa luodaan, kenen toimesta ja miten?

K.: ” Omadata (MyData) on termi, joka viittaa ilmiöön ja ajattelutavan muutokseen, jossa henkilötietojen hallintaa sekä käsittelyä pyritään kehittämään ihmiskeskeisempään suuntaan. Termillä myös viitataan henkilötietoihin resurssina, jota kansalaiset voivat aktiivisina toimijoina hyödyntää ja täten lisätä mahdollisuuksia vaikuttaa heitä itseään koskevien tietojen käyttöön.

Esimerkkinä voi ajatella henkilöä, joka asuu elämänsä eri vaiheissa eri kunnissa ja käyttää sekä julkisia että yksityisiä terveydenhuollon palve- luita. Hoidon sujuvuuden kannalta on tärkeää, että tieto liikkuu sujuvasti näiden välillä niin, että tiedon toimittaminen eri palveluntarjoajien välillä ei jää asiakkaan vastuulle. Digiminän avulla voi tulevaisuudessa päät- tää, miten omat potilastiedot liikkuvat näiden eri toimijoiden välillä. ”

RK: Tässä myydään nyt jotakin uutta jutskaa…

K.: ” Edistetään kokonaisvaltaista, tietoturvallista ja eettisesti kestävää tiedon avaamista ja laajempaa tiedonhallintaa sekä luodaan ratkaisuja, kuten yhteisiä standardeja, joilla varmistetaan tiedon saatavuus, liikkuvuus, tietoturvallinen käyttöoikeuksien hallinta sekä eri sovellusten yhteensopivuus ja toimivuus.

Vahvistetaan kansalaisen oikeutta ja mahdollisuuksia omien tietojen hallintaan ja hyödyntämiseen sekä selvennetään lainsäädännön antamia mahdollisuuksia toteuttaa omien tietojen hallintaa tietoturvallisesti.

Luodaan kansalaisille heidän itsensä hallittavissa oleva digiminä, jonka avulla kansalainen hallitsee omaa identiteettiään sekä luvittaa itseään koskevaa tietoa eri palveluiden käyttöön. ”

Osaaminen siltana tulevaisuuteen

Työnjako ja yhteistyö ihmisten ja koneiden välillä muuttuu vääjäämät- tä ja nopeasti. Koneet ja ohjelmistot muuttuvat asteittain passiivisista työkaluista aktiivisiksi työkumppaneiksemme ja helpottavat myös ihmisten välisen yhteistyön koordinointia ja syventämistä. Teknologia mahdollistaa kokonaan uusia tuotteita ja palveluita, mikä puolestaan synnyttää uutta työtä ja samalla osaamistarpeita. Se tarkoittaa niin korkeaa osaamista koodauksen ja data-analyysin puitteissa kuin kansalaisten digiosaamista ja -perustaitoja.

Tekoälyn merkitys yhteiskunnassamme tulee kasvamaan merkittävästi. Tekoäly tulee kuitenkin vielä pitkään olemaan ihmisen tukiäly, joka mahdollistaa tuottavuusloikan myös julkisessa hallinnossa. ”

RK: Yhteikunnallinen yhteityökumppani on aina jokin inhillinen taho… ”Tekoäly” tulee iukuisesti olemaan oikean älyn ”tukiäly”, josta sanan ”äly” käyttäminen on lähinnä älytöntä jankutusta.

K. : ” Yhteiskunnan, teknologian ja työn murros on myös korostanut jat- kuvan oppimisen tarvetta. Muuttuvien ja kehittyvien työmarkkinoiden sekä ammattikuvien uudistumisen keskellä yksilöiden oman osaamisen elinikäinen kehittäminen korostuu. Yhä tärkeämmäksi nousee yksilön ymmärrys omasta osaamisestaan, kyky hankkia uutta osaamista sekä täydentää sitä puuttuvilta osin.

Osaamisen päivittäminen on entistäkin tärkeämpää työmarkkinoilla, kun työntekijöiltä odotetaan jatkuvasti uuden oppimista osaamistar- peiden muuttuessa nopeasti. Tämä koskettaa niin yksilöitä kuin yrityk- siä ja organisaatioita.Digitalisaatiolla on täten tärkeä rooli jatkuvan op- pimisen kannalta etenkin alustojen suhteen. Koulutustarjontaa voitaisiin muokata eräänlaiseksi jatkuvan oppimisen alustaksi, jossa tutkintoja ly- hyemmät ja ketterämmät muut koulutukset tukevat ja toimivat yhdes- sä tutkintoon johtavien koulutusten kanssa. Tämä malli mahdollistaisi oppijalle erilaisten sisältöjen hakemisen osaamiseensa entistä yksilölli- semmin sekä joustavammin maantieteellisten ja oppilaitosrajojen ylittäen. Malli myös tukisi korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä ja mahdollistaisi nykyistä yhtenäisemmät työurat.

Teknologian nopea kehitys tuo mukanaan kansalaisten taitojen kehittä- misen ja päivittämisen tarpeen digitaitojen suhteen arkielämän muuttu- essa yhä moniulotteisemmaksi. Käynnissä olevassa murrosvaiheessa monen digitaalisen palvelun käyttäminen vaatii tietotekniikan perus- osaamista ja usein myös uuden oppimista. On siis erittäin tärkeää, että yhteiskuntana varmistamme sen, että kaikilla kansalaisilla on mahdolli- suus oppia riittävät taidot pysyäkseen kiinni digitalisoituvassa yhteis- kunnassa.Arki tuo tullessaan tilanteita,joissa meidän on opittava ja hyö- dynnettyä digitaitoja. Emme myöskään saa unohtaa niitä kansalaisia, joilla on erinäisiä haasteita käyttää digitaalisia yhteiskunnan tarjoamia palveluja.

Jotta osaaminen vastaisi kysyntää, tulee julkista koulutustarjontaa ke- hittää vastaamaan paremmin työelämän vaatimuksia ja tarpeita sekä huolehtia, että yksityinen koulutustarjonta kytketään vahvistamaan jatkuvaa oppimista.

Osaamisen turvaamiseksi on jatkettava laajamittaista jatkuvan oppimi- sen reformia, joka tarkoittaa koko koulutusjärjestelmän tarjonnan ja ky- synnän rahoituksen sekä järjestämisen yksinkertaistamista ja kehittämistä.

Jatketaan tietopolitiikan linjausten selkeyttämistä ja rakennetaan osa-alueittain toteutettava toimenpideohjelma tarvittavan tiedon avoimuuden, saatavuuden ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi.

Tarjotaan tukea digitaalisten peruspalvelujen käyttöön kaikille niitä tarvitseville ja huolehditaan siitä, että digitaaliset peruspalvelut ovat saavutettavissa esimerkiksi ikäihmisille

Korkea osaaminen ja avoin tiede

Digitalisaatio perustuu pitkäjänteiseen tieteen tekemiseen sekä sille pohjautuvaan teknologian turvalliseen kehittämiseen ja kestävään so-veltamiseen.Suomen kaltaisen maan talouden pitkän aikavälin kasvun ja hyvinvoinnin lähde on korkeassa osaamisessa ja sen hyödyntämises- sä. Tieteen,tutkimuksen ja innovaatioiden syntyminen vaatii myös da- tan ja tiedon hyödyntämisen edellytysten rakentamista. Suuret, kansal- liset rajat ylittävät haasteet, kuten ilmastonmuutokseen liittyvät ongel- mat, on mahdollista ratkaista vain tutkimuksen poikkitieteellisellä ja avoimella yhteistyöllä.

Datan liikkuminen ja uudelleenkäyttö eri tieteenalojen ja sektoreiden vä- lillä (tutkimus-julkinen-yksityinen) luo uudenlaisia mahdollisuuksia niin lii-ketoiminnalle kuin tutkimuksellekin. Avoin tiede laajentaa mahdollisuuk- sia osallistua tieteelliseen tutkimukseen. Avoin pääsy dataan edistää myös kansalaisten osallistumista tutkimusprosesseihin ja parantaa tut- kimuksen avoimuutta sekä poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja demokratiaa.

Luodaan tutkimuksen panostuksiin kannustavat olosuhteet, tehdään teknologianeutraalia sääntelyä sekä varmistetaan, että innovatiivisim- mat yritykset saavat tarvittaessa tukea kasvuun ja kansainvälistymiseen.

Luodaan Suomelle selkeä kansallisen TKI-strategia, jossa linjataan sel- keästi visio ja painopistealueet, ja joka sisältää toimeenpano- ja arviointisuunnitelman.

Edistetään tutkimuksen tuottamien ja tarvitsemien julkaisujen, datan, menetelmien, osaamisen ja tukipalveluiden laajamittaista saatavuutta.

Tarjotaan konkreettista tukea EU-rahoitushakuihin osallistuville toimijoille mm. hankkeiden valmisteluun ja vastinrahoitukseen. ”

RK.: EU ja EN rahoittavat pelkkää paskaa. Eräs tamperelainen ”tutkija” sai kerran 1.4 miljoonaa euroa ”vauvojen rotumurhapeilineuroonin” ”tutkimukseen”…

K. : ” Digitalisaatio ja demokraattinen hallinto

Suomalainen yhteiskunta elää hetkeä, jossa monet ongelmat ovat mo-nimutkaisia ja hallinnon organisaatioita läpileikkaavia eivätkä ratkea pelkällä organisaatiolähtöisellä johtamisella tai organisaatioiden sisäi- sillä muutoksilla. Julkinen valta on yrittänyt edistää digitalisaatiota pit- kälti vanhoista teollisen yhteiskunnan tarpeisiin rakentuneista poliitti- sista asemista ja hallinnollisista lohkoista. Siiloutuminen, osaoptimointi ja päällekkäinen tekeminen aiheuttavat tehottomuutta ja hukkaavat arvokkaita voimavaroja.

Digitalisaation haasteiden ratkominen ja mahdollisuuksiin tarttuminen vaativat nykyistä läheisempää kumppanuutta ja uudenlaista yhteis- työtä julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin välillä. Tämän takia myös julkisen vallan ja hallinnon on uudistuttava, mikä omalta osaltaan edellyttää päättäjiltä määrätietoista ja näkemyksellistä poliittista johtajuutta.

Otetaan ilmiö- ja asiakaslähtöisen johtamisen rakentaminen seuraavan hallituskauden yhdeksi keskeiseksi teemaksi ja luodaan ilmiölähtöisen politiikan johtamisjärjestelmä. Mahdollistetaan uudella johtamisjärjestelmällä ihmiskeskeinen yhteiskunta.

Laaditaan strateginen näkemys, miten politiikalla ohjataan digitalisoitu- misen tavoitteita, tuotetaan asiakaskeskeisiä palveluja ja tuotteita sekä luodaan edellytyksiä osaamiselle, yrittäjyydelle ja luovuudelle myös tulevaisuudessa.

Luodaan olosuhteet, joissa pystytään toteuttamaan läheisempää kumppanuutta ja uudenlaista työnjakoa julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin välillä.

Uudistetaan Suomen johtamisjärjestelmä ilmiöperustaiseksi ja ihmis- keskeiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa osoitetaan selkeästi yhden mi- nisterin vastuulle digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen ja tilannekuvaan perustuvan ohjauksen ja päätöksenteon käyttöönotto koko valtion tasolla.

Teknologiateollisuus ry tyhmistää jäseniään ja heidän asiakkaitaan arvosta, digitalisaatiosta ja varallisuudesta

Asiantuntijana Teknologiateollisuus ry:n kasvun ja osaamisen johtaja Laura Juvonen. Kuva Jarkko Mikkonen.

Onnistunut digitalisaatio jonkin tuotteen valmistamisessa EI LISÄÄ VAAN VÄHEN-TÄÄ TUOTTEEN ARVOA JA SITEN HINTAA – ja myös kaikkien jo valmiiden samojen ja korvaavien tuotteiden – edetessään…

Teknologioilla sellaisenaan ei ole itseisarvoa, mutta PALAUTUMATTO- MALLA TIETEELLÄ ON: se on myös ainoa yhteiskunnan alue, joka aidosti kumuloituu. Innovaatiot eivät perustu PELKÄSTÄÄN tieteelle – mutta yhä enenevässä määrin kuitenkin.

 

Teknologiateollisuus ry tyhmistää jäseniään ja heidän asiakkaitaan …

https://newspool.fi/asiantuntijat/digitalisaatiolla-kestavaa-arvonluontia/
Asiantuntijat: Laura Juvonen:

Digitalisaatiolla kestävää arvonluontia

MAAILMA ei enää koskaan tule muuttumaan yhtä hitaasti kuin se tänä päivänä muuttuu. Teknologioiden nopea kehitys, globaalien voimasuh- teiden uudenlainen rakentuminen ja maapallon kantokyvyn vastaan tulevat rajat muuttavat väistämättä koko yhteiskuntaamme. Muutok- sen keskellä on tärkeää kysyä millaista maailmaa olemme rakentamassa.  [Toki…, T.]

TULEVAISUUDESSA innovaatioita tarvitaan tuomaan ratkaisuja ihmis- kunnan suuriin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan, kau- pungistumiseen, puhtaan veden ja ilman saatavuuteen sekä materiaa- lien mahdollisimman tehokkaaseen kiertoon. Uusilla teknologioilla ei ole itseisarvoa, vaan meidän tulisi panostaa erityisesti teknologioiden soveltamiseen ja sellaisten kysymysten ratkaisemiseen, joilla on eniten merkitystä yhteiskunnan kannalta.

KESTÄVÄ arvonluonti on tulevaisuudessa myös menestyksekkään liiketoiminnan edellytys. Esimerkiksi maailman suurimman varainhoita- jan BlackRockin perustaja Larry Fink on avoimessa kirjeessään sano-nut, että pelkkä talouskasvu ei enää riitä, vaan yrityksillä tulee olla pitkän ajan strategia kestävään yhteiskunnalliseen arvonluontiin. Tarvitsemme myös uusia, monipuolisempia tapoja arvioida ja mitata arvonluontia, eli tutkia millaiset kehitettävän ratkaisun kokonaisvaikutukset ovat ihmisille, ympäristölle ja yhteiskunnalle.

[Tässä arvolla tarkoitetaan rikkautta, pääomaa, lisäarvoa, joka on eri asia kuin tuotteen arvo.  Tätä ei voida kuitenkaan tarkastella oikein tarkastelematta tuotteen arvon käsittettä oikein. Käsitteiden sekoittaminen on kusetusta. T.]

MITÄ DIGITALISAATION mahdollistama kestävä arvonluonti tarkoit- taa käytännös-sä? Hyvä esimerkki on kiertotalous. Suomi loi kiertota- louden tiekartan ensimmäisenä maana maailmassa. Viime vuonna yli 50 valmistavan teollisuuden yritystä kehitti Sitran ja Teknologiateollisuu- den yhteisessä kiertotalousohjelmassa digitalisaatioon ja asiakasar- voon perustuvia uusia liiketoimintamalleja. Jos yritys myy esimerkiksi valoa palveluna – sen sijaan, että se pyrkisi myymään mahdollisimman monta valaisinta – syntyy yritykselle selvät kannusteet valmistaa mah- dollisimman kestäviä, vähän energiaa kuluttavia ja helposti huollettavia laitteita. Jotta voimme taas alkaa myydä asiakasarvoon perustuvia palveluita, tarvitsemme tämän mahdollistavia digitaalisia ratkaisuja.

[lienee käyttöarvo, taas käsitteitä sotketaan: se on taloudellisen arvon edellytys, mutta ei se itse. T.]

MERKITTÄVÄSTI arvoa luovat ratkaisut eivät synny yksin, ja parhaat oivallukset kannattaa jakaa. Kiertotalousohjelmassa syntyneet opit ovat kaikkien hyödynnettä-vissä avoimessa työkirjassa. Toinen esimerkki on syksyllä toimintansa käynnistänyt tekoälykiihdyttämö, jonka opit kootaan avoimeen tekoälyn soveltamisen käsikirjaan.

KUINKA sinä luot digitalisaatiolla arvoa –ihmisille, ympäristölle ja yhteiskunnalle? ”

MInä ainakin VÄHENNÄN SITÄ (ja siis hintoja ja lisään hyvinvointia) tekemällä paikkansa pitävää tiedettä, torjumalla vääriä teorioita ja näennäisiä ”faktoja”!

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsingin-yliopisto-poisti-nakosalta-vuonna-2003-lakkauttamansa-agora-keskustelupalstan

” Risto Koivula, DI
Tampere

Marxilainen taloustiede ei ole teknologianvastaista (1998)

Yliopisto-lehden numerossa 6/98 professori Vesa Kanniainen kommen- toi marxilaiseksi katsomansa Ari Ojapellon teknologiakriittisiä näke- myksiä tavalla, joka antaa aiheen eräisiin kommentteihin. Allekirjoitta- neella ei näissä talousasioissa ole Kanniaisen keskustelijoilta edellyttä- mää taloustieteellistä tutkijakoulutusta, ainoastaan pitkä sivuaine rakentamistaloudesta.

Kanniainen toteaa:

– Länsimainen elintaso on tänään kokonaan toinen kuin mitä se oli esi- merkiksi vielä viime vuosisadalla. Jos tulisi nimetä yksi tekijä, mikä tähän kaikkein merkittävimmin on kontribuoinut, se olisi ilman epäilyksiä tek- nologinen kehitys… Eräät ajattelijat ovat nostaneet varoittavan sor- mensa. Heille koulutus, tutkimus, tietokoneet ja tietoyhteiskunta ovat kirosanoja.Niiden seurauksena läntiset kansantaloudet ovat kulkemas- sa kohti tuhoaan… Tietokoneet, automaatio, robotit ja telekommuni- kaatio korvaavat ihmistyön… Tämä tulevaisuuden tulkinta sisältää ajatukset voittojen kasautumisesta ja väestön kurjistumisesta. Siksi sitä ei liene väärin luonnehtia uusmarxilaiseksi.

Kritisoiduista Ojapellon näkemyksistä siteerattakoon seuraavia:

– Vaikka koulutuksen ja teknologian avulla aikaansaadulla tuottavuu- den nousulla saataisiin markkinaosuustaistossa tilapäistä kilpailukykyä, niin ennen pitkää se hävittää sekä kotimarkkinoiden että vientimarkki- noiden ostovoiman… Jos automaatiolla aikaansaatu tuotto menee yhä harvempiin taskuihin ja markkinoilta katoaa ostovoima, niin pääoman omistuksessa olevilta arvopapereilta kuin kiinteistöistä katoaa myös arvo.”

Kanniainen kiteyttää:

– Innovaatioiden talousteorian valossa innovaatiot luovat arvonlisää, Ojapellon mukaan ne sitä syövät.

Saanen tulkita, että esimerkiksi kotitietokoneiden ja matkapuhelinten, joiden eteen on aivan viime aikoina tehty paljon innovaatioita ja joihin on lisätty uusia käyttöomi-naisuuksia, hintojen olisi Kanniaisen innovaa- tiotalousteorian mukaan pitänyt nousta, ja Ojapellon kysyntäpohjaisen teorian mukaan pysyä suurin piirtein ennallaan, kuten reaalitulotkin.

Perusongelma näyttäisi olevan kuitenkin kysymys yhteiskunnallisen edistyksen ole-muksesta, Kanniaisen mukaan sitä ovat tietokoneet, robotit ja telekommunikaatio, jotka ”luovat arvoa” ja joita mukamas vastustavat ”marxilaiset” koneidensärkijät. Ojapellon mukaan nämä vehkeet ovat itsessään taantumusta, joka tekee suuresta määrästä ihmisiä ”turhaa” väkeä.

Mikä sitten on mainitun marxilaisen poliittisen taloustieteen todellinen näkemys yhteiskunnallisesta edistyksestä? Perusoppikirjoissa siteera- taan yleensä Leninin kirjoi-tusta ”Sosialidemokraattien agraariohjelma Venäjän vuosien 1905 – 1907 vallankumouksessa”, jossa Lenin mää- rittelee ”tuotantovoimien” kehitysasteen yhteiskunnan edistykselli- syyden kriteeriksi. Tuotantovoimia ovat ammattitaitoinen työvoima, tuotantovälineet (teknologia siis) ja näiden molempien keskeisenä komponenttina paikkansapitävä objektiivinen tieteellinen tieto.

” Sellainen hyvinvoinnin tilapäinen tai paikallinen nousu, joka on saavu- tettu kepulikonstein esimerkiksi luonnonvaroja ryöstöviljelemällä, tilapäisillä suhdanteilla surffailemalla ym., tai joka on tapahtunut eriarvoistuvan kehityksen yhdessä kohtiossa, johtamatta tieteellisen tiedon ja teknologian tason todelliseen nousuun, aiheuttaen tulevai- suudessa enemmänkin uhkia kuin mahdollisuuksia hyvinvoinnille, ei ole yhteiskunnallista edistystä.

Yllättävää kyllä sekä Kanniaisen että Ojapellon näkemysten mukaan, hieman eri syistä tosin, esimerkiksi Lenin näyttäisikin olleen pesunkestävä porvari, merkityksessä ”ei-marxilainen”!

(Muistaakseni samassa kirjoituksessa Lenin todellakin kaiken varalta hahmotteli marxismin pohjalta myös tsarisminvastaisen kapitalismin mahdollista ”mallia”, väliaikaista, kuten kaikki yhteiskunnalliset mallit, jonka erikoisuutena oli, että maa ja luonnonvarat olisivat olleet yhteis- kunnan omaisuutta, jota valtio olisi tarjouskilpailun pohjalta vuokrannut muun muassa palkattua työvoimaa käyttäville viljelyurakoitsijoille… <:-C )

Toiseksi on kysymys taloudellisen arvon olemuksesta.

Mahtaisiko meillä esimerkiksi olla jokin sellainen ”arvontunnistusgeeni”, joka kertoisi vaikkapa, että puhtaan hengitysilman taloudellinen arvo sen kiistämättömästä käyttöarvosta huolimatta ainakin vielä on nolla (ellemme ole avaruusaluksella tai sukelluksissa), ja timantinpalasen, jota ”tyhmempi” ei ilman apuvälineitä edes erota lasinpalasta, arvo voi olla miljoonia markkoja (anteeksi: euroja)?

Ainakaan minulla sellaista geeniä ei ole; minua ei yhtään hirvitä ostaa ali- hintaan, jos joku vain myy, ja joskus tulee hölmöyttään maksettua myös selvää ylihintaa…

Marxilaisen talousteorian perusväittämä on, että kaikki taloudellinen arvo on työstä peräisin, ja markkinoilla vertautuvien tuotteiden ainoa yhteinen ominaisuus (arvon ”lisäksi”!) on, että ne ovat laajasti ymmärrettynä työn tuotteita. Tuotteen taloudellisen arvon käsitteellä tarkoitetaan tässä sellaista ideaalista hintaa, jota tuotteen hinta pyrkii lähestymään markkinoilla ”vapaan kilpailun” olosuhteissa.

Perushypoteesin mukaan tuotteiden hintojen suhde pyrkii ”ideaalisilla” markkinoilla kohti näiden tuotteiden aikaansaamiseksi kaikenkaikkiaan keskimäärin, ja ”keski-määräisissä olosuhteissa”, välttämättömien työ- määrien suhdetta. Työ voidaan liittää tuotteeseen joko elävän tai ”va- rastoidun” työn, kuten tuotantovälineiden, koulutuksen jne. muodossa. Arvoa kohti ”pyrkii” vaihtoarvo, jolla loppukäyttäjä saa tuotteen.

Innovaatio otetaan pääsääntöisesti käyttöön, jos näin syrjäytettävä elävän ja varastoidun työn määrä on käyttöön otettavaa suurempi.

Tuotteen käyttöarvo on sen taloudellisen arvon edellytys, kun ensim- mäinen menee, menee myös toinen, mutta se ei määrällisesti determi- noi jälkimmäistä, sillä markkinoilla käyttöarvoja mitataan taloudellisilla arvoilla, työllä, ainakin Marxin teorian mukaan.

Valmiiden tuotteiden arvo ei muodostu toteutuneiden, vaan vaihto- hetken odotusarvon mukaisten työtuntien mukaan vastaavantasoiselle tuotteelle.

Innovaatiot, jotka vähentävät tuotteen valmistamiseksi keskimäärin välttämätöntä ko-konaistyötuntimäärää, alentavat kaikkien valmiiden vastaavien tuotteiden arvoa, ja it-se uudenkin tuotteen arvoa, joskin tätä toisaalta lisää hintaan siirtyvä tuotekehitystyö.

Juuri näin pitääkin tapahtua, eikä muutoin innovaatioihin satsaamisessa esimerkiksi yhteiskunnan taholta mitään itua olisikaan,sillä nimenomaan jonkin hyödykkeen arvon ja sitä tietä hinnan lasku (ilman laadun laskua) on hyvinvointia lisäävä tekijä, eikä suinkaan näiden nousu, jonka käsityksen saa Kanniaisen innovaatiositaatista.

Jos vastaavasti jokin ”disinnovaatio”, vaikkapa päätön direktiivi esimer- kiksi tuplaisi rakennuskustannukset,niin samalla hurjasti ja ansiottomas- ti nousisivat myös vanhojen rakennusten näin määritellyt arvot ja hin- nat, ja hyvinvointi sen kun heikkenisi, niin mieleistä kuin tämä tilanne joil- lekin tietysti olisikin. (Jokin disinnovaatio saattaa tietysti siirtää pienet kustannukset tältä päivältä suuriksi kustannuksiksi tulevaisuudessa. Sellainen voidaan estää ainoastaan ja vain objektiivisen tieteellisen tie- don avulla, jolla voidaan ennustaa toimenpiteiden tulevia vaikutuksia.)

Malli ei ole kovin arka markkinoiden ”ideaalisuudelle”, hintojen kehityk- sen suunta on sama myös monopolistisen kilpailun olosuhteissa, mutta mekanismit ja vuorovaikutukset muiden (korvaavien) tuotteiden, ra- hanarvon jne. kanssa ovat monimutkaisempia. Ongelmallisempi kohta ovat ”keskimääräiset olosuhteet”. Usein, esimerkiksi maanviljelyksessä, ne tarkoittavat huonoimpia olosuhteita, joissa markkinoille suuntautu- va tuotanto vielä on kannattavaa. Hyvissä luonnonoloissa toimivat saavat lisävoittoa ns. maankoron muodossa, jonka odotusarvosta hyödyntämättömien luonnonvarojen ”arvo” muodostuu.

Kapitalismille, toisin kuin esimerkiksi feodalismille, on ominaista, että myös työ muuttuu ”markkinoita varten tuotetuksi” hyödykkeeksi, jonka hinta määräytyy tulevan yhteiskunnan vaatimusten mukaisen työkyvyn tuottamisen ja uusintamisen vaatimien tuotteiden ja palve- lusten sisältämän työn näkökulmasta. Työnantaja siis ostaa työn sen ainakin suurin piirtein ”oikeasta” arvosta, ja myy työn tuloksen, jonka arvonlisä pääsääntöisesti on paljonkin suurempi kuin sen osalle tulleiden työtuntien ”tuotantokustannukset”. Erotus on se paljon puhuttu lisäar- vo,taloudellisin termein jalostusarvo miinus työvoimakustannukset, josta muodostuvat pääomatulot.

Tämä on juuri sellainen ideaalimalli, jollaisia professori Kanniainenkin on kertonut mm. tässä Yliopisto-lehdessä kaikkien taloustieteellisten mallien olevan. Se on joillekin tuotteille suorastaan triviaali, joillekin sen ei ole ehkä tarkoituskaan pitää paikkaansa, varsinkin jos niputetaan tuote-, pääoma- ja valuuttamarkkinat, joista arvoteoria sellaisenaan koskee vain ensin mainittuja, muiden ollessa arvon uudelleenjakoa.

Mitä tulee Suomen taloustilanteeseen vuosikymmenen taitteessa, jolloin työ väheni, kun idänkauppa ja varsinkin sieltä saatavat maksut jo olivat lähteneet romahtamaan, pörssikurssit ja kiinteistöjen hinnat yhä sen kun nousivat, ja pankit myivät valtion ”takauksella” valuuttalainaa tahoille, jotka sitä vapailta markkinoilta eivät olisi missään tapauksessa saaneet, niin jokainen marxilaista talousteoriaa tunteva, oli hän sitten porvari tai kommunisti, tiesi tarkkailla tilannetta tietyltä kannalta, ja molempien ideologioiden tunnustajia oli myös varoittamassa mitä ilmeisimmästä kuplasta.

Ojapellon maalaamat kauhukuvat koskevat tilannetta,jossa suuri osa kansalaisista ei saa työvoiman uusintamiseksi välttämätöntä osuutta, työnsä taloudellista arvoa vastaavaa hintaa, työn luomasta arvosta työpalkkana, tulonsiirtoina, yhteiskunnallisina palveluksina jne. Toisen maailmansodan ja 90-luvun alun välisenä aikana sellainen tilanne ei liene ollut aivan tavallinen sen paremmin Länsi-Euroopassa, Yhdysvalloissa kuin esimerkiksi entisessä Neuvostoliitossakaan, kaikissa näissä tiedon, työvoi-man ja teknologian taso kohosi, vieläpä nopeasti, mainittuna aikana. (Eroja vallitsi palkan ja palvelusten suhteissa.)

Kanniainen lienee Euroopan ainoa taloustieteen professori, jolla ei ole harmainta haisuakaan marxilaisen talousteorian todellisesta sisällöstä. Tämä puute on kyllä professorismiehelle melko helposti korjattavissa. Ehkä Kanniainen tarkoittaa ´arvolla´ jotakin muuta kuin hinnanmuodos- tuksen, kansantulotilastojen jne. pohjalla olevaa arvoa, mutta mitä, siihen pystyy vastaamaan yksin talousprofessori itse.

Sitäkin paremmin professori on EMU-asiantuntijana aivan varmasti pe- rehtynyt siihen,millaiseen arvo- ja talousteoriaan nojautuen tämä raken- teilla oleva EU:n Keskuspankki aikoo ruveta päättämään kannaltamme tärkeimmistä asioista, pahimmassa tapauksessa vailla sen paremmin poliittista,markkina- kuin tieteellistäkään kontrollia.Mitä korkeammalta tasolta nuotit on annettu, ja mitä vähemmän ne ovat ”vain” omia näke- myksiä tai tuloksia, sen parempi,tällä kertaa. Ei ole kysymys nyt siitä, ovatko ne teoriat oikeita vai vääriä, me tavalliset kansalaiset haluamme ensisijaisesti tässä vaiheessa kuulla vaikkapa Teiltä, herra professori, nimenomaan, mitä ne teoriat ovat.

Älkää viitatko paksuihin käsittämättömiin vieraskielisiin teoksiin, sellaista tekevät vain ns. laiskat professorit, vaan tiivistäkää, popularisoikaa, kiteyttäkää!

Professori Kanniainen, näyttäkää asiantuntijuutenne!

[HM: Kanniainen ei selviytynyt tästä ”tehtävästä” kunnialla… Kantansa hän kyllä toi julki.

Professori Kanniainen on asettunut sittemmin euron vastustajaksi ja Suomen euroeron kannattajaksi. Mitä perustavinta laatua olevia taloustieteen perusteita koskevia väärinkäsityksiään ei ole korjannut.] ”.

***

PS: KOLMISONTA ON OLLUT OLEMASSA AINAKIN NIIN KAUAN KUIN KAPITALISMIKIN AINAKIN 1500-LUVUN FIRENZESTÄ ALKAEN – JA USEIN ENNENKIN SE ON OLLUT YHTEYDESSÄ JUURI HAISTAPASKANTIETEESEEN:

Siellä oli muitakin ”kumman” nykyaikaisia piirteitä kuten ”finassivalta” (de Medicit, jotka johtivat myös ”Kansanpuoluetta”) ja nykyaikainen progressiivinen verotus.Myöhemmin se progressio oli usein toisin päin, mm. Englannissa ja autonomian ajan Suomessa. Kolmikanta myös yhdistyi sanoisinko ”outoon” ”tieteeseen” – jolla oli myös vastaansano- mattomalle todelliselle tieteelliselle näytölle nojaava vastavoima: Galileo Galilei:

https://www.tiede.fi/comment/197843#comment-197843

” Impetusteoria oli antiikin suurten fyysikoiden Aristarkhoksen ja Arkhi- medeen erehdys, johon sitten renessanssin Italian kolmisontapomot (Kruunu, Kirkko, Ammattikuntamestarit) tarttuivat kuin siat limppuun ja jälkimmäiset erityisesti ”laskeskelivat” ja ”sopivat” kuinka paljon ketkäkin ”siirtävät impetusta yhteiskunnassa mihinkäkin, eli kuin ”kakku pitäisi jakaa”… (Tätä se Tampereen rohvessyöri mm. olikin tutkinut.)

Jostakin tuollaisesta on kysymys myös ”totalitarismi”- / ”vaskistille-perää-jutsku”- Hannah Arendtin ”Yleisessä (=seko)työteoriassa”…

Meikäläisen tiedot ideologisiat taisteluasemista Galilein ajan Italiassa perustuvat mainitsemani tamperelaisprofessorin tutkimuksiin, eikä niihin mitenkään ”absoluuttisena totuutena” luottaa. Kysymys ei ollut ainakaan pelkästään siitä, että vastakkain olisivat olleet aristoteelinen maailmankuva ja Galilein tiede, vaan kuvio on monimutkaisiempi. Niklas Kuurilainen oli julkaissut aurinkokeskisen maailmankuvansa, ja kirkko oli julistanut sen kerettiläiseksi, erityisesti siksi, että sen mukaa Maapallo pyörii, jota kantaa kirkko aivan erityisesti kammosi, koska se oli kirkon ”vaarallisimpina” pitämien pakanaoiden kanta.

Mutta Kopernikuksen maailmankuva ja tarkka astronomia eivät ku- monneet impetusteoriaa, SILLÄ MYÖS SEN FORMULOIJA ARISTAR- KHOS SAMOSLAINEN OLI HÄNKIN KANNATTANUT AURINKOKES- KISTÄ MAAILMANKUVAA:se puoli oppia oli vain tehokkaasi hävitetty ja pimitetty, kenekäs muun kuin kirkon toimesta. Sitä oli mitä ilmeisimmin kannattanut myös Arkimedes, ja vain hänen kirjoitustensa kautta se tunnetaankin. Ja se oli säilynyt paikalliten lahkojen ”harhaoppina” Arkimedeen kotiseudullakin Sisilian kreikkalaisten keskuudessa.
.
Kopernikuksen malli saattoi aivan ensi alkuun jopa vähän ”vahvistaakin” impetusteoriaa,koska se herätti siitä väittelyä,onko ”pääimpetuslähde” Maa vai Aurinko, ja antaa sille valheellista ”edustyksellistä” ja ”puoluee- tonta” hohdetta erityisesti siiten, Kopernikuksen malli oli ”kriminalisoi- tu”, kirkko ”hirttäytyi” kysymykseen ”Maan pyörimättömyydestä”, vaikka sen palloluonne oli ollut pitkään selvillä, ”perstuntumatkin” alkoivat kääntyä pyörimisen hyväksi varsinkin hyvin asiosta perillä olevilla tahoilla kuten merimiehillä.

Se, mitä Galilei lopulta nimenomaisesti ja yksin kumosi, oli impetusteoria.

Ja se ei sopinut poliittisesti kenenkään pirtaan, ei kirkon eikä ammattikuntien yhtään sen enempää… ”

 

ROTUMURHAPIERUPEILINEUROONIPUOSKARIREHTORI ja -KANGSLERI KARI RAIVIO PÄIVITTELEE ”KUN KANSA JA PÄÄTTÄJÄT EIVÄT USKO EIVÄTKÄ KÄYTÄ ”TIEDETTÄ”!!!!

Hävyltä on taas katkaistu häntä.

Raivio oli peränatinalistilääketieteen professori.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006044520.html

Herätys, päättäjät!

Päättäjät eivät osaa eivätkä halua hyödyntää tutkittua tietoa, väittää Helsingin yliopiston entinen kansleri Kari Raivio. Tiedepolitiikan radikaali kertoo nyt, miten hän uudistaisi järjestelmän – ja mylläisi myös yliopistot.

 

Kari Raivio ravistelee tiedepolitiikkaa uudessa kirjassaan Näytön paikka – tutkimustiedon käyttö ja väärinkäyttö. (KUVA: Outi Pyhäranta / HS)

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIndex/167889?page=1#167920

” Risto.Koivula
08.03.2005 02:12:00
167920

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

RK kirjoitti 08.03.2005 (167889)…

>Tätä pitää seurata, mitä tuleman
>pitää:

>http://boojum.hut.fi/seminars.php3

RK kirjoitti 08.03.2005 (167889)…

>Tätä pitää seurata, mitä tuleman
>pitää:

http://boojum.hut.fi/seminars.php3

Vastaväittäjä on ainakin täysin ”pelisolumiehiä”, omat lähdeviitteet lähinnä Rizzolattia.

http://psyche.cs.monash.edu.au/v5/psyche-5-21-gallese.html

Eli minä vain kysyn, miten tuo ”väitös” varsinaisesti on TARKASTETTU!?

Helsingin yliopiston kansleri, lääketieteen tohtori Raivio, teidättekö mahdollisesti Te?

Ei tuo samanmielisten ketkujen yhteensuitsuttaminen mitään _tarkastamista_ ole!

SEN ”tarkatuksen” tulos kyllä tiedetään kokeilemattakin!!

http://web.unife.it/proge…/neurolab/lavorinostripdf/2226.pdf

http://web.unife.it/progetti/neurolab/curr_fadiga.html

Että oikein vastuussa Europan komission perustamasta ”Toiminnan ymmärtämisen aivomekanismien yksikön” toiminasta:

Luciano Fadiga was principal investigator in CNR projects on reaching-grasping, he is actually responsible of a Unit founded by the European Commission for the study of the brain mechanisms at the basis of action understanding, he is co-investigator in Human Frontier Science Program and McDonnel-Pew founded projects. ”

EIKÄ TAVUAKAAN YHDESSÄKÄÄN JULKAISUSSA SEN PAREMMIN TOIMINNANKUIN SEN YMMÄRTÄMISENKÄÄN _OIKEISTA_ AIVOMEKANISMEISTA, eli ehdollistumisjärjestelmästä!!!

(Onneksi Helsingin yliopistossa onmyös todellinen Toiminnan teoria huippuyksikkö:

http://www.nakokulma.net/keskustelu/index.php… )

http://www.interdisciplines.org/mirror

http://www.cambridge.org/aus/catalogue/catalogue.asp…

http://brain.oupjournals.org/cgi/content/full/124/3/571

http://www.bbc.co.uk/science/humanbody/tv/humaninstinct/programme4.shtml

” None of us would hesitate to help someone who has had a bad fall. And it’s this same instinctive reaction which often leads to feats of great heroism. We all feel empathy when we see someone else in trouble, and at the University of Ferrara Luciano Fadiga may have found the reason why. Mirror neurones in our brains may help us mimic the actions and emotions of others. ”

Juuri tämä herra on siis sen idean isä että ”peilisolut tietävät kaiken toisten toiminnasta”…

..mikä on ko. ”teorian” ehkä pöyristyttävin yksittäinen typeryys…

http://ofer.sci.ccny.cuny.edu/baldissera_2001.pdf

On harvainaisen sisäänlämpiävää jengiä, samat pierut joka jutussa: Fogassi, Gallese, Fadiga, Rizzolatti

Yksittäisiä henkilöitä kahdesta ”muusta huijatusta”, eli Japanista ja Suomesta:

http://biomag2000.hut.fi/papers/0331.pdf

(Euro?)Robotiikan konferenssin järjetelykomiteassakin sitä heilutaan, ja mikä ettei, jos ihminenkin kerran on selsinen ”robo”…

Ei ihme, että USA johtaa robotiikassa.

http://arti.vub.ac.be/~tony/

HEH: ” The talk by Luciano Fadiga on mirror neurons was very enlighte- ning: finally a first hand account on what mirror neurons are and what they aren’t. What surprised me was that there exist neurons which also fire according to the affordances of objects; to which extent the object is graspable could be read from the firing of a single motor neuron! ”

Että ”yhedessä ainoassa neuronissa”!!!

Kaikki mikä on geenissä todella on poetentiaalisena myös yhden ainoan solun geeneissä…

Miksiköhän niitä sitten niin perkeleesti kuitenkin siellä aivoissa ollenkaan tarvitaankaan, kärpänen esimerkiksilentää ohjauksen puolsta todellakin vainmuutamalla gangliosolulla!

Ettei vain sittenkin olisiniin, että järjestelmät ovat juurta jaksain ja perusteelisesti aivan erilaiset…

http://www.paed.uni-muenchen.de/…/weite…/KW25/Castiello_2003

Nimet muistiin:

http://adam.cmbl.washington.edu/people.html

Täällä ”yhteenveto”:

http://assets.cambridge.org/052180/6852/sample/0521806852WS.pdf

Tällä kasvatetaan ”Homo europeticusta”, ja kaikki on Keenissä ”valmiina”…

ja täällä sitten ”psykiatriaa”:

http://www.oup.co.uk/isbn/0-19-852576-1

Ja miten kieli, ajattelu, äly, KAIKKI ”selittyy” ”peilisoluilla”:

http://www.benjamins.com/cgi-bin/t_bookview.cgi…

”Mielen lukeminen”:

http://groups.msn.com/PsychicAdventuresOnline/mirrorneurons.msnw

Onpa porukka suorastaan saanut yhden jutun aivan omanpiirinsä ulkopuoliseenkin lehteen, New Scientistiin:

http://www-inst.eecs.berkeley.edu/…/readings/ns/article.html

Valitettavasti myös yleensä terävä kalifornian san Diegon yliopisto on sotkeutunut farssiin:

Vilayanur Ramachandran of the University of California at San Diego goes further. He believes that mirror neurons will answer important questions about human evolution, language and culture-and may take us to the heart of what it means to be human. ”

Ja ”peilisoluihin” ”tiivistyy” se kuuluisa ”ihmisluonto”….

Ja vaarallista uuskieltä, joka tekee muille mahdottomaksi ymmärtää ”peilisoluteoreetikkojen” tekstiä: ”theory of mind” -termi EI TODELLA- KAAN tavalliselle kansalaiselle tarkoita ”kykyä lukea muiden ajatuksia”, vaan ihan muuta…

” Mind-reading, or theory of mind, is an ability that all healthy humans possess. We are particularly good at representing the specific mental states of others. These can be basic, such as seeing someone crying and understanding that they are sad, or realising that when someone is yelling and gesticulating wildly at you they may be angry and might even mean to harm you. But we intuitively understand more complex mental states too. When a mother loses a baby, other parents get lumps in their throats. When you hear that a colleague has been cheating on their spouse, you share the hurt and shame. ”

(EHDOLLISTUMISTEORIAN VALOSSA MUUTEN ”MIELENLUKEMISES- SA” EI OLE MITÄÄN ”ONGELMAA”: EHDOLLISTUNUT ÄRSYKE, REAK- TION ”MERKKI”, NOSTAA MIELEEN EHDOLLISTUNEEN REAKTION MALLIN, REPRESENTAATION, JA SITEN VARSINKIN ELÄIMILLÄ AI- HEUTTAA MYÖS ITSE REAKTION, MUTTA KOSKA EHDOLLISTUMISIL- MIÖT OVAT AINA KAHDENSUUNTAISIA, NIIN (ULKOISESTIKIN AIHEU- TETTU) REAKTIO TUO MYÖS MIELEEN SEN SIGNAALIN (ESIMER- KIKSI ÄKKIÄ KURKUSTA JONKIN ESINEEN ESINEEN LAUKAISEMANA AIHEUTUNUT OKSENNUTUS SANAN ”YRJÖ!” JA MIELIKUVAN PRO- SESSISTA, JA REAKTION YRJÖTÄ ESIMERKIKSI JONNEKIN MUUALLE KUIN JONKUN VARPAILLE…

ELI KOKONAISUUDESSAAN KAIKENLAINEN LÄPINÄ MUKA MYSTI- SESTÄ ”AJATUSTENLUKUKYVYSTÄ” ON TYHJÄÄ TÄRÄHTÄNEIDEN LÄSSYTYSTÄ, JA KERTOO, ETTÄ HE EIVÄT OLE IKINÄ KUULLEET EIVÄTKÄ YMMÄRTÄNEET MITÄÄN EHDOLLISTUMISJÄRJESTELMÄS- TÄ, TAJUNNAN TODELLISESTA BIOLOGISESTA PERUSTASTA!!!!

”Mielenlukemisen peilisoluteorian” ísä on Arizonan yliopiston filosofian professori Alvin Goldman. Nimi kannattaa painaa mieleen ja huuharirekisteriin.

New Scientistin jutussa viitatannkin ”kahteen teoriaan”: ”teoriateori- aan” (sosiobiologistien nimitys), jonka mukaan ”toimintamalien muo- dostuminen matkii fysikalista teorian muodostusta koke(muks)ellista tietä” (”-muks-” koskee siis vain ”tavallista” psyykkistä mallintamista), ja Goldmannin simulaatio(eli geenipeilisolu-)teoriaan. Tuo ”fysikaalisen teorianmuodostuksen matkiminen on muuten harvinaisen taitavasti yleensä hyvin tyhmänkankeilta ja samalla peruspöyhkeiltä ”evoluutio- psykologeilta” oivallettu, noiden välillä ei todellakaan varsinaista peri- aattellista eroa ole, ne ovat lainalaisuuksiltaan yhteneväisen tiedostusprosessin ERI TASOJA!

Eli ”teoriateoria” on se oikea teoria, ehdollistumisperustainen teoria!

Ja Gondmannin/”peilisolu”-teoria ON SE VÄÄRÄ!

Ja SIIHEN ne uerotiederahat kaadetaan, komission välittlömssä valvon- nassa, sillä meidät ”eurot” on tarkoitus TYHMISTÄÄ, kuten ne asian poliittiset kuviot tuolta linkeistä ilmenevät!

Tämä kok farsii on toisaalta MAHTAVA NÄYTTÖ ITALIALAISTEN KY- VYSTÄ KUPATA EU:N RAHAT, joka tunnetaan monelta muultakin elämänalueelta!

” Luciano Fadiga, now at the University of Ferrara in Italy, was the first to find some evidence that humans may have a system analogous to that found in monkey brains, when he measured the excitability of particular muscles in the hand. ”

ja tämä on sitten se kohta joka tosiasiassa TODISTAA VYGOTSKIN TEORIAN ihmisen toiminnaohjauksen(kin) ja havaintojen KIELIPERUSTAISUUDESTA:

” An even more recent study by Marco Iacoboni at the Los Angeles School of Medicine confirmed that Broca’s area was active while volunteers either watched images of someone drumming their fingers, and when they also tried to imitate the movement they saw (Science, vol 286, p 2526).

Finding the words

The finding that Broca’s area was activated was doubly intriguing. For one thing, F5 in monkeys is considered an analogue for Broca’s area in humans. But even more suggestive was the fact that, while F5 is associated mainly with hand movement, Broca’s area is traditionally thought of as a speech-production area. This raised questions about what a mirroring system might have to do with language-and language with mind-reading. ”

Minä nyt lopetan tältä erää tähän, vaikka asiaa olisi enemmänkin.

Vanha totuus huomataan, että kun ”on just tultu huomaamaan”, että jokin ”uusi asia selittääkin kaiken” (kuin vaikkpa ”jumala”), niin sinnä samassa on tultu huomaamaan, että se itse asiassa EI SELITÄKÄÄN YHTÄÄN MITÄÄN (eikä sellaista ole olemassakaan)! ”

 

RK
08.03.2005 02:12:09
167929

Euroopan unioini maksaa tarkastajalle oikean psyykenteorian väärentämisestä!

MPH kirjoitti 08.03.2005 (167905)…

>RK kirjoitti 08.03.2005 (167889)…

>>Tätä pitää seurata, mitä tuleman pitää:

>>http://boojum.hut.fi/seminars.php3

>Enpä paljon tiedä noista peilisoluista, mutta jos tutkija on
>niitä havaitsevinaan tutkimuksen aiheeseen asti, ei kai asiaa voi
>katsoa sen mukaan ”mitä tuleman pitää”? Ehkäpä paras
>arvioimasen lähtököhta on, että tutkija on paneutunut työhönsä. Se
>mitä tuleman pitää, se tulee.

Tutkija on paneutunut ihan muhun kuin tietelisen totuuden etsintään tästä asiasta.

Hän on pnaneutunut valitsevan teorian pimittämiseen ja väärentämiseen, rahasta.

Havainnot ”peilisoluista” eivät ole päteviä, koska ”havainto” perustuu valitsevan teorian ”unohtamiselle”, jonka valitsevan teorian oletusten mukaisia nuo mittaukset täysin ovat, ILMAN MINKÄÄNLAISIA ”PEILISOLUJA”!

Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

RK

vemputti
08.03.2005 02:12:11
167931

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005 (167920)…

>Eli minä vain kysyn, miten tuo
>”väitös” varsinaisesti on
>TARKASTETTU!?

Nykyisinhän suurin osa väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja, ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan. Teepä nopea haku medlinesta, niin näet, että tämän väitöskirjan tekijä on julkaissut artikkelit kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä. Näytti olevan vielä oikein hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä siellä. Muille tämä on väitöksen laadun tae, mutta sinä tietenkin epäilet salaliittoa 😉 Ajatteles, ne on evoluutiopsykologit ja kaiken maailman peilisolututkijat soluttautuneet jo kautta maailman.

Sinua varmaan kiinnostaa, että väitöskirjassa käsitellään muunmuuassa työkalujen käyttöä (”Activation of the human primary motor cortex during observation of tool use”). Nyt taitaa kyllä Vygotski joutaa jo historian romukoppaan 🙂

Muutenkin peilisoluista löytyy aika paljon tutkimuksia kun nopeasti viitetietokannoista hakee. Vaikka kyseessä on aika uusi tutkimusalue, niin medlinestakin löytyi 240 osumaa. Sieltä löytyi lisää peilisolusalaliiton osallisia: amerikkalaisia, saksalaisia, englantilaisia jne. Noin ne salaliitot leviävät nopeasti mantereiden välillä erityisesti tiedemaailmassa.

Et ole muuten edelleenkään kommentoinut aikaisemmissa keskusteluissa sinulle esitettyjä artikkeleita ja tutkimuksia. Taidat olla täällä vain saarnaamassa omituisia teorioitasi etkä harrastamassa tieteellistä keskustelua…

… Voisit muuten jättää tällaisen kielenkäytön pois, tämä varmaan kohta moderoidaan pois täältä kun tällä tavalla sekoilet.

Tutkijoiden.pomo
08.03.2005 02:12:22
167942

RK:n älämölötystä

RK,
Millä ihmeen, opeilla, tiedolla tai kokemuksella yleensäkään voit puhua yhtään mitään tieteen tekemisestä yliopistoissa tai muuallakaan.

Katsottuani muutamia sinun älämölö-kirjoituksiasi mielestäni olet viitannut kaikenmaailman järjettömyyksiin ja kommunistis-revanssihenkisiin sivustoihin. Mielestäni yleensäkään mistään et tunnu tietävän mitään, ainoastaan pintapuolista populaarivaahtoamista tuot esille.
Joko olet puhtaasti häirikkö trolli tai sitten olet fundamentalisoitunut aatteesi akitaattori. Mielestäni kummassakin tapauksessa moderaattorit voisivat vetää sinut alas omiesi pariin. Mielestäni kaltaistesi rääväsuuprovokaattoreiden kulta-aika oli tuossa 1900-luvun alkupuoliskolla, ei todellakaan nyt.

 

peepeepavlov
09.03.2005 02:12:58
167978

Re: Euroopan unioini maksaa tarkastajalle oikeanpsyykenteorian väärentämisestä!

RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>Tutkija on paneutunut ihanmuhun kuin
>tieteellisen totuuden etsintään tästäasiasta.

>Hän on pnaneutunut valitsevan teorian pimittämiseen ja
>väärentämiseen, rahasta.

>Havainnot ”peilisoluista” eivät ole päteviä, koska
>”havainto” perustuu valitsevan teorian
>”unohtamiselle”, jonka valitsevan teorian oletusten mukaisia
>nuo mittaukset täysin ovat, ILMAN MINKÄÄNLAISIA
>”PEILISOLUJA”!

>Eurohaistapaskantiede vittuun
>yliopistosta.

>RK

Samaan paikkaan toivon sinut ja älyttömät HUUTAMISESI.

Et näytä ymmärtävän tästä asiasta MITÄÄN etkä näköjään edes OPI. Olet kai PIRUN KATEELLINEN siitä että JOTKUT tekevät asiallista tutkimusta ja saavat suunaukomisen sijaan TULOKSIA. Tiede ei etene vallittsevaa teoriaa ja standardimalleja kunnioittamalla. PISTE.

 

H5
09.03.2005 02:12:59
167979

Kuinka lukea RK:ta

RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>Eurohaistapaskantiede vittuun
>yliopistosta.

Psykologi kutsuisi ylläolevaa reaktiota taantumiseksi.

Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n puolelta olisi varmaankin maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa kaikki muut väärässä.

RK:lla on muutama sokea piste joiden yli hän ei näytä pääsevän eikä siten pysty ymmärtämään käytyä keskustelua. Yksi on on kvanttifysiikassa. RK ei pysty ymmärtämään tiettyjä kf:n kysymyksenasetteluja koska hän ei pysty/kieltäytyy hyväksymään / ymmärtämään usean alkeishiukkasen kvanttitiloja. RK lupasi palata asiaan luettuaan asiaankuluvat artikkelit, ei ole kuulunut kiireiden taikia.

Toinen on tämä ehdollistuminen. RK olettaa naivisti että ehdol-listumismekanismi ei tarvitse hienosäätöä. Siinä ei siis ole para-metrejä joiden säätö (lokaalisti eri aivoalueilla) olisi edellytys tiettyjen asioiden oppimiselle. RK:n käsityksen mukaan aivokuori on homogeeninen kasa neuroneita (tämä oletus ei muuten ole täysin väärin) Aivokuoren topologinen rakenne ei ilmeisesti saa myöskään vaikuttaa mitenkään. Myöskään kaikki erilaiset radat aivokuorelta, limbisestä järjestelmästä ym. eivät voi vaikuttaaa aivojen toimintaan koska nehän saattaisivat neuronit eriarvoiseen asemaan. Aivokemian vaikutus muuten homogeenisiin neuroneihin ei ole myöskään mahdollista, koska se voisi aktivoida geenejä eri alueilla TÄYSIN HOMOGEENISTA aivokuorta ja johtaa tilanteeseen jossa neuronien reagointi ärsykkeisiin muuttuisi ja saattaisi muuttaa ehdollistumisjärjestelmän parametrejä paikallisella tasolla.

Summa summaarum. On olemassa vain yksi ehdollistuminen, ei ole muita ehdollistumisia. Koiran ja ihmisen ehdollistumismekanismi ja sen parametrit ovat identtiset. Myöskään yksilönkehityksen eri vaiheissa ei tapahdu muutoksia ehdollistumisjärjestelmän toiminnassa.

Ehdollistumista saa tutkia vain holistisena kokonaisuutena jänniin yksityiskohtiin kuten peilineuroneihin asti ei saa mennä (muuten kuin selittämällä ne triviaalisti yksinkertaistetun ehdollistumisjärjestelmän aikaansaannoksiksi).

Menikö oikein RK?

 

MM
09.03.2005 02:13:29
168009

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

vemputti kirjoitti 08.03.2005 (167931)…

>Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005 (167920)…

>>Eli minä vain kysyn, miten tuo
>>”väitös” varsinaisesti on
>>TARKASTETTU!?

>Nykyisinhän suurin osa väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja,
>ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan. Teepä nopea haku medlinesta,
>niin näet, että tämän väitöskirjan tekijä on julkaissut artikkelit
>kansainvälisissä vertaisarvioiduissa lehdissä. Näytti olevan vielä
>oikein hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä siellä.

Lisaksi vaitoskirjan tarkastavat (ennen julkaisuluvan saantia) kaksi alan asiantuntijaa. Ketka he tassa tyossa ovat olleet selvinnee kirjan alkulehdilta.

 

Lassi.Hippeläinen
09.03.2005 02:13:56
168036

Re: Kuinka lukea RK:ta

H5 kirjoitti 09.03.2005 (167979)…

>RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>>Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

>Psykologi kutsuisi ylläolevaa reaktiota taantumiseksi.

>Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n puolelta olisi varmaankin
>maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa kaikki muut väärässä.

>RK:lla on muutama sokea piste …

Ei taida olla kyse niin yksinkertaisesta asiasta. Enemmänkin koko elänämasenteesta.

http://www.sciscoop.com/story/2005/3/3/41324/14791

RK ei ole ainoa tämän palstan kirjoittaja, joka tuosta artikkelista tuli mieleen.

— Lassi

 

RK
11.03.2005 02:17:20
168240

Re: RK:n älämölötystä

Tutkijoiden.pomo kirjoitti 08.03.2005 (167942)…

>RK, Millä ihmeen, opeilla, tiedolla tai kokemuksella yleensäkään voit
>puhua yhtään mitään tieteen tekemisestä yliopistoissa tai >muuallakaan.

Olen tehnyt tiedettä, itse asiassa melko menestyksellisesti tieteliseltä kannalta katsottuna, noin 25 vuotta.

Silloin, kun välillä olen ollut muissa tehtävissä, olen tehnyt ja seurannut sitä vapaa-ajallani.

>Katsottuani muutamia sinun älämölö-kirjoituksiasi mielestäni olet
>viitannut kaikenmaailman järjettömyyksiin

???? saiko linkin johonkin ”järjettömyteen”?

>ja kommunistis-
>revanssihenkisiin sivustoihin.

Miten niin ”revanssihenkisiin”? MISTÄ sinä nyt olet ottamassa (tai sinulta on etettu) ”revanssia”?

Kommunistisiin sivustoihin, esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin teoksiin viittaan kyllä mielelläni, vaikkamuitakin vaihtoehtoja olisi, koska niitä kokemukseni mukaan uskotaan paremmin kuinjoitakin vähemmäntunnetuja henkilöitä.

Sinänsä esimerkiksiluonnon- ja teknisissä tieteissä ei olenkaan ole kysymys ”kapitalismista ja kommunismista”, niistä voi olla kysymys lähinnä jos taloutiede ja valtio-oppi (ja joskus myös historia) jotka eivät ole minun allani, ovat kuviossa mukana.

Sitä ”kommunismia ja kapitalismia” sekoittavat joka p…leen luonnontieteliseen tai psykologiseenkin asiaan tavallisesti ihan muut kuin minä, ja yleensä höyrähtäneessä muododssa.

>Mielestäni yleensäkään mistään et tunnu tietävän mitään,
>ainoastaan pintapuolista populaarivaahtoamista
>tuot esille. Joko olet puhtaasti häirikkö trolli tai sitten olet
>fundamentalisoitunut aatteesi akitaattori.

Minun aatteeni on objektiivinen tiede ja minä olen sen ”akitaattori”.

>Mielestäni kummassakin tapauksessa moderaattorit voisivat
>vetää sinut alas omiesi pariin.

Modet tietävät, ettei minun pistamiseni listalta auta varsinaiseen ongelmaan. Minä siirryn vain muille listoille, ja nostan sitten niiden tieteellistä tasoa.

>Mielestäni kaltaistesi rääväsuuprovokaattoreiden kulta-aika
>oli tuossa 1900-luvun alkupuoliskolla, ei todellakaan nyt.

Saattaa olla, että siloin oli melko hyvä aikan ainakin josakin, tieteellisen edistyksen kannalta.

Yhtä masiivista edistystä ei ole enen nähty, eikä oikein jälkeenkään.

Mutta toivottavasti kohta taas paistaa, lähinnä kuitenkin muualla kuin EU:ssa…

RK

peepeepavlov kirjoitti 09.03.2005 (167978)…

>>RK Samaan paikkaan toivon sinut ja älyttömät
>HUUTAMISESI. Et näytä ymmärtävän tästä asiasta MITÄÄN
>etkä näköjään edes OPI. Olet kai PIRUN KATEELLINEN siitä
>että JOTKUT tekevät asiallista tutkimusta ja saavat
>suunaukomisen sijaan TULOKSIA. Tiede ei etene vallittsevaa
>teoriaa ja standardimalleja kunnioittamalla. PISTE.

Ei se etene myöskään vallitseva ja ainakin toistaiseksi mitenkään kriisiytymätöntä teoria PERUSTETTOMASTI (ja seinälle nostetuna sekavasti ”ryssäntieteestä” sössöttäen) (muka) TUNKIOLLE HEITTÄMÄLLÄ!

Minulla ei ole mitään kadehtimisen aihetta KENENKÄÄN tulosten suuntaan tieteessä. Minä olen omiin tähänastisiinkin tuloksiini ENEMMÄN KUIN TYYTYVÄINEN, vaikka tietysti pyrinkin koko ajan myös uusiin.

RK

H.Vuori
11.03.2005 02:17:28
168248

Re: RK:n älämölötystä

RK kirjoitti 11.03.2005 (168240)…

>Kommunistisiin sivustoihin, esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin
>teoksiin viittaan kyllä mielelläni, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi,
>koska niitä kokemukseni mukaan uskotaan paremmin kuinjoitakin
>vähemmän tunnetuja henkilöitä.

Merkillinen ajatus. Ainakin historialliselta kannalta Stalin oli systemaat- tinen valehtelija, joka syötti puhdasta potaskaa ja propagandaa niin sisä- kuin ulkopoliittistenkin tarkoitusperiensä edistämiseksi. Voisinko saada jonkin linkin tutkijapiireihin tai tutkimuksiin, joissa Stalinia pidetään luotettavana lähteenä?

P.P
11.03.2005 02:17:32
168252

Re: RK:n älämölötystä

H.Vuori kirjoitti 11.03.2005 (168248)…

>RK kirjoitti 11.03.2005 (168240)…

>>Kommunistisiin sivustoihin,
>>esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin
>>teoksiin viittaan kyllä mielelläni,
>>vaikkamuitakin vaihtoehtoja olisi,
>>koska niitä kokemukseni mukaan
>>uskotaan paremmin kuinjoitakin
>>vähemmäntunnetuja henkilöitä.

>Merkillinen ajatus. Ainakin historialliselta kannalta Stalin oli
>systemaattinen valehtelija, joka syötti puhdasta potaskaa ja
>propagandaa niin sisä- kuin ulkopoliittistenkin tarkoitusperiensä
>edistämiseksi. Voisinko saada jonkin linkin tutkijapiireihin tai
>tutkimuksiin, joissa Stalinia pidetään luotettavana lähteenä?

Olen lukenut Stalinista melkoisesti tekstiä ja olen saanut käsityksen, että hän vihasi intellektuelleja sen verran, että murhautti niitä astro- nomisen määrän rahvaan ohella. Mistähän em. voisi kertoa? Tieteen rakastamisesta? Missään vaiheessa, ainakaan minulle, ei ole tullut käsitystä, että Stalin olisi saanut MITÄÄN tieteellistä aikaan – paljon muuta kylläkin.

Sinänsä uskomatonta, että joku pitää Stalinin kirjoituksia tieteellisesti lukemisen arvoisina… tai no meneehän ne siinä kuin vaikkapa Maon ja Ceausescun stooritkin, joita kansa luki ”hulluna”.

 

RK
11.03.2005 02:17:36
168256

Re: Kuinka lukea RK:ta

H5 kirjoitti 09.03.2005 (167979)…

>RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>>Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

>Psykologi kutsuisi ylläolevaa reaktiota taantumiseksi.

>Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n puolelta olisi varmaankin
>maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa kaikki muut väärässä.

Ei suinkaan. mutta ”peilisolu”-europuoskarit OVAT väärässä.

>RK:lla on muutama sokea piste joiden yli hän ei näytä
>pääsevän eikä siten pysty ymmärtämään käytyä keskustelua.
>Yksi on on kvanttifysiikassa. RK ei pysty ymmärtämään
>tiettyjä kf:n kysymyksenasetteluja koska hän ei pysty /
>kieltäytyy hyväksymään / ymmärtämään usean
>alkeishiukkasen kvanttitiloja. RK lupasi palata asiaan luettuaan
>asiaankuluvat artikkelit, ei ole
>kuulunut kiireiden taikia.

Minä ymmärrän käytyä keskustelua, mutta minä en dialektisena materialistin hyväksy energetismin näkökantaa, että ”kaikki on energiaa/aaltoliikettä”, senkään vertaa kuin hyväksyn mekanistisen/vulgaarinmaterialimin kannan ”kaikki on ainetta”.

Aaltoliike-energetismi edellyttää, että olisi olemassa ”eetteri”, joka varsinaisesti aaltoilee, ja se taas on vielä mahdottomampi ajatus erityisen suhtellisuusteorian valossa kuin että olisi olemssa ”absoluuttinen avaruus”, ”aineeton tosiolevainen”, joka olimekanistisen hiukkasfysikalismin, esimerkiksi valon ”puhtaan hiukkasteorian” perätön apukäsite.

Energia, jota se aaltoliikeluonne sinänsä epäilemättä ilmentää, on ”liikkeen mitta” (ja [hidas] massa on sitten ”aineen mitta”), ja ”materia ja liike” ovat dielektismaterialistisen hypoteesin mukaan ”dialektinen vastakohtapari”, joita ei voida muodolisloogisin toisensa kategorisesti pois sulkevin käsittein erottaa toisistaan (että ”tuo on nyt ainoastaan ja vain tuota ja tuo taas tuota”), vaan ne myös aina edellyttävä aina toisiaan, toista ei ole ilman toista. (yhteys voi sinänsä olla vielä tuotakin paljon monimutakisempi, mutta EI yksinkertaisempi…)

>Toinen on tämä ehdollistuminen. RK
>olettaa naivisti että
>ehdollistumismekanismi ei tarvitse
>hienosäätöä.

Minä väitän A) että EHDOLISTUMISMEKANISMI ON OLEMASSA (minkä ”evoluutiopsykologit” ja ”peilsoluteoreetikot” kieltävät), ja B) että juuri se on ihmisen TAJUNNALLISTEN psyykisten prosessien BIOLOGINEN PERUSTA.

”Hienosäädöt” jätän varsinaisten asiantuntijoiden huoleksi.

>Siinä ei siis ole
>parametrejä joiden säätö (lokaalisti
>eri aivoalueilla) olisi edellytys
>tiettyjen asioiden oppimiselle.

Jos puhutaan aivokuoresta, niin sanoisin, että noin on asia. Periatteessa millä osalla tahansa voitaisiin oppia mitä tahansa (varsinkin jos kiinnitetäisiin vähän ylimääräisiä ”kaapeleita” eri osien välille).

Mutta tuoei ole kauhean olennainen kysymys.

Olennainen kysymys on, onko asiasisällöltään ei-genotyyppi- nen ja ei-fenotyyppinen ”yleislaite” olemassa vai ei. (Korostan edellä sanaa ”asiasisällöltään”, ”laite” ainvokuori, sinänsä on ominaisuuksiltaan geno- ja fenotyyppinen, niihin ominaisuuksiin ei vain kuulu ”valmiiksiohjelmoitu tieto”, joka käsittenäkin on jo tietelisen ´tiedon´ ksäitteen vastainen.)

>RK:n käsityksen mukaan aivokuori on
>homogeeninen kasa neuroneita (tämä
>oletus ei muuten ole täysin väärin)
>Aivokuoren topologinen rakenne ei
>ilmeisesti saa myöskään vaikuttaa
>mitenkään.

Se topologia ei sisällä sekään informatiota aivojen prosessoimista ”asiasisällöistä”. Se kyllä vaikuttaa siihen, mihin mitäkin oletusarvoisesti asettuu.

>Myöskään kaikki erilaiset
>radat aivokuorelta, limbisestä
>järjestelmästä ym. eivät voi
>vaikuttaaa aivojen toimintaan koska
>nehän saattaisivat neuronit
>eriarvoiseen asemaan.

Ne voivat asettaa alun perin homogeeniset neuronit ”eriarvoiseen asemaan”, mutta vasta siinä itse ehdollistumisprosessissa. ja aijheuttaa sitä kautta niihinneuroneihin fenotyyppisiä hankittuja erojakin. tuo ei ole mahdotonta, mutta se ei myöskään ole ehdollistumista. Aivoalueiden leimautumista johonkin tarkoitukseen se voi olla.

>Aivokemian
>vaikutus muuten homogeenisiin
>neuroneihin ei ole myöskään
>mahdollista, koska se voisi aktivoida
>geenejä eri alueilla TÄYSIN
>HOMOGEENISTA aivokuorta ja johtaa
>tilanteeseen jossa neuronien
>reagointi ärsykkeisiin muuttuisi ja
>saattaisi muuttaa
>ehdollistumisjärjestelmän parametrejä
>paikallisella tasolla.

Aivokemia vaikuttaa neuroneihin, mutta jos se aktivoi joitakin ”käyttäytymisgeenejä”, ne ovat sitten EHDOTTOMIEN eivätkä ehdollisten refleksien rakenuspalikoita (esimerkiksi yksilönkehityksessä). Eli eivät aiheuta ehdollistumista vaanmuita imiöitä. paitsi että ne laukeavat ehdottomat refeksit sitten kyllä kuvautuvat myös ehdolistumisjärjestelmään, ja vaikuttavat MYÖS (ja jopa ensisijaisesti sieltä).

>Summa summaarum. On olemassa vain
>yksi ehdollistuminen, ei ole muita
>ehdollistumisia.

On olemassa ”yksi ehdollistuminen”, kyllä. Voisi sanoa, että per laji.

>Koiran ja ihmisen
>ehdollistumismekanismi ja sen
>parametrit ovat identtiset.

Mekanismi on perusperiaateiltaan, laieltaan, samanlainen, parametrit ovat erilaisia.

>Myöskään
>yksilönkehityksen eri vaiheissa ei
>tapahdu muutoksia
>ehdollistumisjärjestelmän toiminnassa.

Ei mitään kauhea radikaalejamuutoksia, niinkauan kuin se järjestelmä voidaan katsoa ”terveeksi”.

>Ehdollistumista saa tutkia vain
>holistisena kokonaisuutena jänniin
>yksityiskohtiin kuten
>peilineuroneihin asti ei saa mennä
>(muuten kuin selittämällä ne
>triviaalisti yksinkertaistetun
>ehdollistumisjärjestelmän
>aikaansaannoksiksi).

>Menikö oikein RK?

Periatteessa aikan hyvin sinne päin.

Ei pitäisi ollenkaan puhua ”peilineuroneista”, ne eivät ole millään tavalla periaatteellisessa erikoisasemassa muihin aivokuorenneuroneihin nähden, eikä ehdolistumisessa välttämättä ole kyse nimenomaan solutason vaan kudostason, ja myös solujen välisten ilmiöiden tason ilmiöistä.

RK
11.03.2005 02:17:37
168257

Re: Kuinka lukea RK:ta

Lassi.Hippeläinen kirjoitti 09.03.2005 (168036)…

>H5 kirjoitti 09.03.2005 (167979)…

>>RK kirjoitti 08.03.2005 (167929)…

>>>Eurohaistapaskantiede vittuun yliopistosta.

>>Psykologi kutsuisi ylläolevaa
>>reaktiota taantumiseksi.

>>Hmm. Itse asiassa oikea termi RK:n
>>puolelta olisi varmaankin
>>maailmahastapaskatiede. RK:oikeassa
>>kaikki muut väärässä.

>>RK:lla on muutama sokea piste …

>Ei taida olla kyse niin
>yksinkertaisesta asiasta. Enemmänkin
>koko elänämasenteesta.
>http://www.sciscoop.com/story/2005/3/3/41324/14791

>RK ei ole ainoa tämän palstan
>kirjoittaja, joka tuosta artikkelista
>tuli mieleen.

>– Lassi

Että niinkuin ”peilisolut vinksallaan”, vai?

Heh-heh…

Tunnut tietävän,miksise ”peilisolujan” käsite ”varsinaisesti” on hihasta ravistettu…

Europuoskari”tiede” vittuun yliopistoista, ja muustakin terveydenhollosta.

Muuten menee hyvin äkkiä kaikilta muiltakin se alan ihmisltä ja organisaatioilta (loppukin) luotettavuus…

RK

 

RK
11.03.2005 02:17:40
168260

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

vemputti kirjoitti 08.03.2005 (167931)…

>Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005 (167920)…

>>Eli minä vain kysyn, miten tuo
>>”väitös” varsinaisesti on
>>TARKASTETTU!?

>Nykyisinhän suurin osa
>väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja,
>ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan.
>Teepä nopea haku medlinesta, niin
>näet, että tämän väitöskirjan tekijä
>on julkaissut artikkelit
>kansainvälisissä vertaisarvioiduissa
>lehdissä. Näytti olevan vielä oikein
>hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä
>siellä. Muille tämä on väitöksen
>laadun tae, mutta sinä tietenkin
>epäilet salaliittoa 😉 Ajatteles, ne
>on evoluutiopsykologit ja kaiken
>maailman peilisolututkijat
>soluttautuneet jo kautta maailman.

Minä hyökkäsin tuossa ennenkaikea vastaväittäjää vastaan, joka on pesunkestävä puoskariteitelijä julakisujensa perustella. Ja ”ihmiskuvagangsteri”, joka käyttää perusteettomasti ”tieteellisen ihmiskuvan” ominaisuudessa muuta kuin vallitsevaa teoriaa, ja fuskaa täten siinä, mitä pitäisi erikseen todistaa ja mitä ei (tarvitse aina toistaa, kun voidaan katsoa muualla todistetuksi).

Vallitseva kulloisenkin normaalitieteen ihmiskuva on sen normaalitieteen METODOLOGIAN osa, ja jos sille vain 2heitetään pussi päälle”, rikotaan tietenalan metodologiaa, eikä kyseessä ole oikea ja asianmukainen tiede, vaan jokin muu kotkotus.

>Sinua varmaan kiinnostaa, että
>väitöskirjassa käsitellään
>muunmuuassa työkalujen käyttöä
>(”Activation of the human
>primary motor cortex during
>observation of tool use”). Nyt
>taitaa kyllä Vygotski joutaa jo
>historian romukoppaan 🙂

Miten niin?

Ei hän joudu ”romukoppaan” MILLÄÄN KEINOLLA sen paremmin kuin edeltäjänsä Darwin ja Pavlovkaan, biotieteiden puolelta: joitakin uusia ilmiöitä saattaa ilmetä, mutta vanhat eivät ”lakkaa olemasta”.

Vain uskonnolliset käsitteet, kuten ”(epämateriaalinen) sielu” ”lakkavat kokonaan olemasta, EIVÄT tieteelliset.

Työkalut sitten ovat erityisesti A. N. Leontjevin, ”neuvsotopsykologian” ”paavin” alaa.

>Muutenkin peilisoluista löytyy aika
>paljon tutkimuksia kun nopeasti
>viitetietokannoista hakee.

Juuniin löytyy, janiistä on tälläkin palstalla niistä tutkimuksista paljon keskusteltu. Sanoisin, että akikki keskeiset on läpikäyty.

Pane hakuun otsikkoon ”peilisolu”, ja katso, mitä kaikkea löytyy. Löytyy myös kovaakin krtiiikkiä.

>Vaikka kyseessä on aika uusi tutkimusalue,
>niin medlinestakin löytyi 240 osumaa.
>Sieltä löytyi lisää peilisolusalaliiton osallisia:
>amerikkalaisia, saksalaisia, englantilaisia jne. Noin ne
>salaliitot leviävät nopeasti mantereiden välillä erityisesti
>tiedemaailmassa.

Eivätkä vaikuta loppujen lopuksi yhtään mitään siihen, miten se tiede oikein varsinaisesti etenee.

Loisia esiintyy kaikissa järjestelmissä,ja niitä vastaan PUOLUSTAUDUTTAESSA järjestelmät vahvistuvat (jos eivät katoa).

>Et ole muuten edelleenkään kommentoinut aikaisemmissa
>keskusteluissa sinulle esitettyjä artikkeleita ja tutkimuksia. Taidat
>olla täällä vain saarnaamassa omituisia teorioitasi etkä
>harrastamassa tieteellistä keskustelua…

Pane nyt se ”peilisolu” otsikkoon hakuun, äläkä valehtele.

RK

 

RK
11.03.2005 02:17:44
168264

Re: RK:n älämölötystä

H.Vuori kirjoitti 11.03.2005 (168248)…

>RK kirjoitti 11.03.2005 (168240)…

>>Kommunistisiin sivustoihin,
>>esimerkiksi Leninin ja jopa Stalinin
>>teoksiin viittaan kyllä mielelläni,
>>vaikkamuitakin vaihtoehtoja olisi,
>>koska niitä kokemukseni mukaan
>>uskotaan paremmin kuinjoitakin
>>vähemmäntunnetuja henkilöitä.

>Merkillinen ajatus. Ainakin
>historialliselta kannalta Stalin oli
>systemaattinen valehtelija, joka
>syötti puhdasta potaskaa ja
>propagandaa niin sisä- kuin
>ulkopoliittistenkin tarkoitusperiensä
>edistämiseksi. Voisinko saada jonkin
>linkin tutkijapiireihin tai
>tutkimuksiin, joissa Stalinia
>pidetään luotettavana lähteenä?

Jos tarkoitat, että häntä käytettäisiin auktoriteettina tieteessä, niin se olisi dialektisen materialismin periaatteiden vastaista, koska hän käytti ideologista kirjoitustapaa silloikin kun todistetua tieteellistä faktaa olisi ollut perstaskussa.

Kuten esimerkiksi siinä tunnetussa ideologian määrittelevässä kirjoituk- sessaan ”Problems of Marxism in Linguistics”, joka osaanut väärän suo-menkielisen suoraan tieteseen viittaavan käännösnimen ”Kielitieteen ky-symyksiä”. (Kääntäjä lienee hiukan ”nuolaissut” ”korottamalla tieteeksi”, vaikka onkin tosiasiassa tehnyt karmaisevan tieteenfilosofisen mu- nauksen tarkoin harkittuun esitykseen…) Ja toki sitä tietellisenäkin auktoriteettina käytännössä oli takoitus käyttää… Jokainen fakta oli kuitenkin tietelisessä tutkimuksessa perusteltava jotakin muuta kautta, viime kädessä empirian, kuin ideologiseen auktoriteettiin vetoamalla. Tuosta asiasta Vygotski kävi ison sodan, josta syystä häntä jotkut yhä luulevat muka ”toisinajattelijaksi”, vaikka hn oli tuon periaatteen selkeä muotoilija marxilaisessa traditiossa, mm. pääteoksensa Kieli ja ajattelu (Obshtshestvennyi myslj, Mind in Society) esipuhessa (löytyy ehkä netistäkin). Minä olen nämä asiat sinullekin moneen kertaan selittänyt, mutta sinne päähän ei vain millään tunnu jäävän mitään, kun on kyse joistakin tietyistä asioista, jotka ovat toisin kuin olet niiden tähän asti luullut olevan, ilmeisesti ”höpsistien” kirjoitusten perusteella.

RK

RK
11.03.2005 02:17:48
168268

Re: Euroopan unioini maksaa tarkastajalle oikeanpsyykenteorian väärentämisestä!

RK kirjoitti 11.03.2005 (168242)…

Sorry että sekaannun teidän väliseenne mutta…

>Ei se etene myöskään vallitseva ja
>ainakin toistiseksimitenkään
>kriisiytymätön teoria PERUSTETTOMASTI
>(ja seinälle nostetuna sekvasti
>”ryssäntieteestä”
>sössöttäen) (muka) TUNKIOLLE
>HEITTÄMÄLLÄ!

Antaisitko sinä puolestasi linkkiä siihen suuntaan, jossa jotain asiaa olisi tällä palstalla kritisoitu ja tunkiolle heitelty pelkillä ”ryssäntiede” -argumenteilla.

Ainakin minulle on (lähes) samantekevää, mistä ilmansuunnasta totuus tulee, jos sellaiseen, siis totuuteen, joskus sattuisin törmäämään.

>Minulla ei ole mitään kadehtimisen
>aihetta KENENKÄÄN tulosten suuntaan
>tieteessä. minä olenommin
>tähänastisiinkin tuloksiini ENEMMÄN
>KUIN TYYTYVÄINEN, vaikka tietysti
>pyrinkin ko0ko ajan myös uusiin.

Minua kiinnostaisi muuten päästä lukemaan julkaisusi nimeltään ’Marxilaisuus ei riko koneita’ jonka olet nettitietojen mukaan laatinut Lappeenrannan Teknisessä Yliopistossa. Mistä sen saisi?

 

RK
11.03.2005 02:17:51
168271

Re: RK:n älämölötystä

>Missään vaiheessa, ainakaan minulle, ei ole tullut
>käsitystä, että Stalin olisi saanut
>MITÄÄN tieteellistä aikaan – paljon
>muuta kylläkin.

Ei hän toki mikään tutkija ollutkaan, eikä väittänyt olevansa, mutta osasi kyllä yhteiskuntatietessä mielestäni taitavasti erottaa höpölöpön kehityskelpoisesta tieteestä.

>Sinänsä uskomatonta, että joku pitää
>Stalinin kirjoituksia tieteellisesti
>lukemisen arvoisina…

Kokemukseni mukaan ei noista kuitenkaan varsinaista haittaakaan ole.

Riippuu ehkä siitä, mitä nimenomaisia teoksia lukee.

Stalinin jos kenen uskottavuus makasi sataprosenttisesti sen varassa, että häntä pidettiin ”tieteellisenä”, ja se uskottavuus oliyllättävän hyvä odottamattomissa paikissa, kuten joidenkin johtavien ydinfyysikoiden keskuudessa, jotka henkensä kaupalla välittivät hänelle hänen tarvitsemiaan tietoja, ja joiden joukossa esimerkiksi Saksan ja Suomen johdon arvovalta oli nolla pilkku nolla nolla (tai pitäisikö sanoa suorastaan miinus ääretön).

RK

RK
11.03.2005 02:17:51
168271

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

MM kirjoitti 09.03.2005 (168009)…

>vemputti kirjoitti 08.03.2005
>(167931)…

>>Risto.Koivula kirjoitti 08.03.2005
>>(167920)… >
>>Eli minä vain kysyn, miten tuo >
>>”väitös” varsinaisesti on >
>>TARKASTETTU!?

>>Nykyisinhän suurin osa
>>väitöskirjoista on nippuväitöskirjoja,
>>ja niinpä näyttäisi tämäkin olevan.
>>Teepä nopea haku medlinesta, niin
>>näet, että tämän väitöskirjan tekijä
>>on julkaissut artikkelit
>>kansainvälisissä vertaisarvioiduissa
>>lehdissä. Näytti olevan vielä oikein
>>hyvälaatuisia neurotieteen lehtiä
>>siellä.

>Lisaksi vaitoskirjan tarkastavat
>(ennen julkaisuluvan saantia) kaksi
>alan asiantuntijaa. Ketka he tassa
>tyossa ovat olleet selvinnee kirjan
>alkulehdilta.

Varmaan Riitta Hari ja Mikko Sams.

Ihan niin kuin olisi ”tarkastettu” väitös aiheesta ”Enkelin tanssin lainalai- suuksia neulankärjellä” tai ”Oliko Aatamilla napa” sadan vuoden takaisessa teologisessa tiedekunnassa…

Mutta minä korostan hyökänneeni ennen kaikkea ”vastaväittäjän” per- soonaa vastaan, hänen ”tuotantonsa” on haistapaskantietellistä laatua, koskien tosin apinoita eikä ihmisiä, joten ´puoskari´-sanaa pitää (siellä) vältellä.

RK

Harmaa.Eminenssi
11.03.2005 02:17:52
168272

Re: ”Peilisolu”väitös taas tulossa?

RK kirjoitti 11.03.2005 (168271)…

>Ihan niin kuin olisi
>”tarkastettu” väitös
>aiheesta

”Enkelin tanssin
>lainalaisuuksia neulankärjellä”

Vau, tuohan oli melkein runollista…alat kehittyä.

Minäkin olen joskus kokeillut pöytälaatikkoon ja tännekin:

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=163764

 

Harmaa.Eminenssi
11.03.2005 02:17:53
168273

Re: Kuinka lukea RK:ta

1) En oikein usko että kukaan järkevä ihmistieteilijä kieltää ehdollistumisen

2) En ole varma siitä, onko ns. peilisoluteoria sinänsä ehdollistumisteo- rian vastainen, vaiko pikemminkin sitä filosofi Pavlovia ja Vygotskia ei-filosofisemmin eli fysiologisemmin mallintamaan pyrkivä ”uusi” tieteenala.

3) En ole varma ettetkö sinä hyvä RK tahallasi yrittäisi pitää tätä keino- tekoista kaksijakoa yllä eli se kuka keksi asian periaatteessa ensin on se jonka nimeä ptää kantaaa koko ajan siinä sivussa mikana, varsinkin kun se oli… jne..
… ”

Juttu on uskomatonta sontaa.

Jos jollakulla on Hesarin tunnukset, niin kopsaiskaa näkyviin.

Hän vaatii kaiken tutkimuksen keskittämistä Helsingin ”yliopoiston” haistapaskan- ja muille ”tieteiteilijöille” (sellaisille kuin hän itse) ja muille.
Erityisesti hän hyökkää entistä opetusminiteriä, sairaanhoito-oppilaitoksen rehtori Maija Raskia (SDP) vastaan – joka oli tietysti yrittänyt vetää kampoihin puoskarImafialle

Opetusministeri 15.4.1999 – 16.4.2003 Maija Rask, SDP, ammattikor-keakoulusysteemin kehittäjä, vaihdettiin 2003 patayhmaaä ja umpi-asiantutemattomaan Holonperkeleen (ja Kari Raivion) ohjukseen Tuula Haataiseen-Huuhaiseen.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rask-ei-peraanny-reaalikokeessa/491332/

Yksi yksityiskohta pistää silmään:

” Kun Kari Raivio valittiin Helsingin yloiston rehtoriksi 1996, …

… Entinen vastasyntyneiden ja lääketeieteellisen tiedekunnan dekaani oli yllättäen pompannut ennakkosuosikkien ohi Helsingin yliopiton rehtoriksi.

… ”

JA KENEN TOIMESTA ”POMPANNUT”? Kuka häet nimitti? Tasavallan presidentti, Martti ”MOKA” Sahtivaari!

https://www.tiede.fi/comment/1042055#comment-1042055

Arkkis

 

Arkkis

 

Arkkis

 

Jos HP-”tiede”-Marja nyt valitaan, niin hän johtaa kahta Suomen suurinta yliopistoa, ja sen lisäksi EU:n (hölynpöly)tiedeneuvostoa (joka on Suomen akatemian tapaan väärin organisoitu ”perustutkimuksen” RAHOITUSJÄRJESTÖ periaatteella

”RAHALLA ”SOPIVIA” ”TULOKSIA”, MUILTA TURPA KIINNI!

Neuvostosta käsin hän määräisi kaikesta Suomeen tulevasta EU:n rahoituksesta.

Sitä tulisi pelkälle haistapaskallle, sillä NOIN VANHAT ÄMMÄT EIVÄT OPI UUSIA TEMPPUJA kuten tiedetään…

Kai hänet nyt sitten vielä valitaan Turun, Tampereen, Oulun, Joesuun ja Lappeenrannakin yliopistojen johtoon…

Linnaan se pitäisi panna Helsingin yliopiston tiederikoksista kuten ”peilisoluväitöskirjoista” hänen toimiessaan ”tutkimuksesta” vastaavana vararehtorina!

Ja voidaan joskus vielä laittaakin.

Ajat muuttuu.

TV2:n ”Mansikkapaikka” -ohjelmassa Mikko Kuustonen haastatteli Sota-Mara Ahtisaarta, joka päästeli mielenkiintoisia myös tiedettä ja ylipistoja koskien.Hän kertoi itsensä sekä tieteen ”VASTAKOHDAKSI” ja ”VAIHTOEHDOKSI” nostetun kaupallisen ”innovaatioajattelun” (jonka aivopierun ”isä” hän ei suinkaan ole, minä tunnen ne ”isätkin”, valitettavasti, melko hyvin… toinen on jo Herrassa mennyt edes, mutta toinen varmaan elää…) yksi päällepäsmäri Aatto Prihti (yritti järjestää mm. pojallensa erityisen meheviä tukia…) ja Helsigin yliopioston silloisen ”peilisoluaikaisen” rektorin ja sittemmin kangslerin, perinatinaalilääketieteen professotin Kari Raivion muodostaneen urheilullisen kaveripiirin (joka ei varmaan keskutellut treenien lomassa pelkästään muskeleista ja lisäravinteista…)

Mahtaakohan olla niin, että tässä se yliopistokatastrofin varsinainen ”aivoriihi” olikin, ja tanttarallaaämmiä kuten NURINKÄÄNETYSTI hirohitolaista Halosta, Makarowia ja Haria käytettiin julkisivuna, jonka tarkoitus oli mm. leimata hölmöyksien vastustus ”naisten syrjinnäksi”, ja kerätä naisia muutenkin touhuun, jotta sitten oikein konkreettinen arvostelu voidaan leimata vaikka ”seksuaaliseksi häirinnäksi”! (Trikkiä on käytetty asiaan yhtään mitenkään liityymättömilläkin aloilla, joten miksipä ei sitten puoskaripsykiatriassa!)

Asiasta varoitettiin rehtori Raiviota kurkku putkella, julkisesti ja yksityisesti, ja joskus härskissäkin äänilajissa.

Lienee ollut maailman ainoa professoritason perinatinalisti JONKA TIEDOT NEUROFYSIOLOGISTA OLIVAT TÄYDELLISTI PERSEESTÄ, alle valistuneen neuvostoliittolaisen maallikkotason viisitoista vuotta aikaisemmin!!!

Ei ole sitten todellakaan ihme, jos tapahtuu turhia aivovaurioita synnytyksissä!

http://nakokulma.net/arkisto/index.php? … #msg168366

Henki oli jopa vähän sellinenkin, että tavallinen kansalainen ei oikein uskalla enää pannakaan ainakaan ilman välineitä, kun on kaikenlaisia peränatinalisteja, jos ongelmia sattuu…

Mitenkähän se on nykyään Raiviolla itsellään tuo mielenterveyspuoli…

(Että meinaan onko niinkun parantunut…. Hulluikisihan mm. tuolla puoskaroinnilla MEITÄ MUITA oli tarkoitus leimata…)

EU on omaksunut NATO.n vanhan roolin tiedepolitiikassa, joten NATO ilmeisesti puuhailee nykyään jotakin muuta, tai ei ehkä kohta puuhaile enää ainakaan yhtenä kappaleena yhtään mitään, mikä olisikin kaikkein parasta:

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/lissabonin-sopimus-nurin-tai-ei-ehka-sittenkaan-t31164-440.html

” PS: EU muuten vaatii ainakin noiden suomalaisten organisoimien (hölynpölytieteen) rahotusorganisaatioiden kautta vähintään 60%:n yksityistä, käytännössä suurfirmoilta tulevaa rahoituksosuutta kaikelle rahoittamalleen ”perustutkimukselle” (jollaiseksi he nimittävät vähän kaikkea tutkimusta ja selvitystä), kun taas USA:n todellisessa maailmankärjessä olevat tieteenharjoittajat pitävät kunnia-asianaan TALOUDELLISTEN SIDONNAISUUKSIEN PUUTTUMISTA huipputieteeseen.

Tässä esimerkkis tajunnan biokemiallis-fysikaalisen perustan osalta neurofysiologiassa (joka ei todellakaan ole ”spesiaalisti Keenistä ajattelevat/reagoivat” ”peilisolut”:

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/miten-aivot-voivat-synnyttaa-tietoisuuden-t13269-1464.html

” Conflict of Interest Statement

The authors declare that the research was conducted in the absence of any commercial or financial relationships that could be construed as a potential conflict of interest. ” ”

http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=RaivioHS DIGILEHTI – maksullinen palvelu
12 OSUMAA

Tiedeyhteisön velvollisuus on varmistaa, että luotettavaa tietoa on saatavilla

Kun potilas kääntyy vaivoineen lääkärin eikä poppamiehen puoleen, hän odottaa saavansa hoitoa, joka perustuu tutkittuun tietoon. Maailmalla syntyy joka vuosi tuhansia lääketieteellisiä julkaisuja, jotka voivat olla arvokkaita, tyhjänpäiväisiä, harhaanjohtavia tai jopa virheellisiä.

23.6.2010 Mielipide ”

Tämän mielipiteen ”takana” ovat ”Suomen tiedekatemia”-nimisen KANSALAISJÄRJESTÖN edellinen puheenjohtaja Kari Raivio, joka raivoisasti yritti pimitellä tieteellistä pavlovilaista ihmiskuvaa Helsinkin yliopiston kangslerina, ja julistipa sen yhden alaisensa suulla ylipiston vuosijuhlien kunniaksi ”kumotuksin”…, sekä tuon kansalaisjärjestön nykyinen puheenjohtaja syöpätutkija Sirpa Jalkanen.

psykologia-aivot-ja-aistit-f12/helsingin-yo-julisti-v-2002-ehdollistumisen-patemattomaksi-t45261.html?hilit=julisti

MYös ”yhdysvaltainen tiedeakatemia” on vastaavanlainen bluffijärjestö verrattuna oikeisiin kuten Venäjän, Kiinan ja Ruotsin Tiedeakatemioihin. (Sellaisia ei kauheasti ASIANMUKAISESTI ORGANISOITUINA ole, eräät oikeatkin kuten Serbian (/ex.-Jugoslavian) ovat lisäksi joutuneet eurohaistapaskattajien potaksi… On vähän ikävää omaa ammaillistieteellistä kokemusta… ”

NL:n akateemikko, fysiikan nobelisti 2000, Venäjän kansanedustaja (kom) Žores Alfjorov in memoriam

Žores Alfjorov (15.3. 1930 – 1.3.2019) oli kvanttiyysikko, jonka tukimustulokset ja keksinnöt ovat löytäneetsovellutuksia niin tietoliikennetekniikasta kuin rakennutekniikastakin -ja siltä väliltä.

Hänet tunnetaan todellisena ja päättäväisenä tieteen ideologisena ja poliitisena puolustajana niin esimerkiksi uskontoa kuin valemarkkinamekanimiakin vastaan, jotka tuhoavat tieteen.

Hän valmistui Leningradin Säkhköteknisestä instituutista 1952 ja ryhtyi toimimaan NL:n Tiedeakatemian Fysioteknisen instituutin palveluksessa, jossa vaikutti koko työikänsä. Vuonna 1972 hän sai NL:n akateemikon arvon kirjeenvaihtajajäsenenä ja vuonna 1979 täysjäsenenä. Hän oli vuodesta 1989 vuoten 2017 Tiedeakatemian varapuheenjohtaja ja sen Leningradin osaston puheenjohtaja.

Vuonna 1965 hän liittyi NL:n kommunistiseen puolueeseen, josta kuitenkin Gorban aikana vieraantui ja toimisettemmin Kotimme on Venäjä -porvaripuolueessa, josta valittiin 1995 myös kansanedustajaksi duumaan, mutta vuoden 1999 vaaleissa hän palasi Kommunistien riveihin ja valittiin puolueen toiseksi suurimmalla äänimäärällä Duumaan.

Hän vastusti presidentti Putinin akatemiauudistusta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%BDores_Alfjorov

  1. Žores Ivanovitš Alfjorov (ven. Жорес Иванович Алфёров, 15. maaliskuuta 19301. maaliskuuta 2019[1]) oli venäläinen fyysikko, joka sai vuonna 2000 Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Herbert Kroemerin ja Jack Kilbyn kanssa työstään puolijohdekomponenttien, erityisesti nopeiden transistorien, laserdiodien ja integroitujen mikropiirien kehittelystä. Näihin komponentteihin voidaan sanoa perustuvan nykyisen informaatioteknologian.

    Alfjorov on Oulun yliopiston kunniatohtori. Hän on vieraillut Oulun yliopistossa useita kertoja 1980-luvulta alkaen. [2]

    Poliittinen toiminta

    Alfjorov valittiin 1995 Venäjän duumaan Jeltsiniä tukeneen Kotimme on Venäjä -puolueen ehdokkaana. Vuodesta 1999 lähtien hän on ollut duumassa kommunistien ehdokkaana. Hänet valittiin uudelleen 2003 ja 2007. Vuonna 2007 hän oli kommunistien listan kakkosehdokkaana vain puoluejohtaja Gennadi Zjuganovin jälkeen ja ennen Nikolai Haritonovia. Valtioduuman vanhimpana jäsenenä hän oli väliaikainen puhemies viidennen duuman kokoontuessa.

    Alfjorov oli mukana kesällä 2007 mukana kymmenen Venäjän tiedeakatemian jäsenen allekirjoittamassa avoimessa kirjeessä presidentti Vladimir Putinille, jossa he arvostelivat häntä kirkon ”soluttautumisesta” valtion elimiin, koulutukseen ja tieteeseen.[3]

    Lähteet

  2. Умер Жорес Алферов (venäjäksi)
  3. ee.oulu.fi
  4. Open letter to the President of the Russian Federation Vladimir V. Putin from the Members of the Russian Academy of Sciences scepsis.ru. , alun perin Kentavr, No. 3, pp. 1-2

 

Akateemikko Alfjorovista löytyy hakusana jo vuoden 1979 Sovjetskaja entsiklopedijasta, joka on uutena jenkkikäännöksenä netissä:

Alferov, Zhores Ivanovich

Born Mar. 15, 1930, in Vitebsk. Soviet physicist. Corresponding member of the Academy of Sciences of the USSR (1972). Member of the CPSU since 1965.

Upon graduating from the Leningrad Electrical Engineering Institute in 1952, Alferov joined the staff of the Physicotechnical Institute of the Academy of Sciences of the USSR, where he still holds a position. He was named a professor at the Leningrad Electrical Engineering Institute in 1972.

Alferov’s principal works have dealt with the study of hetero-junctions in semiconductors and with the development of hetero-junction devices. He discovered the phenomenon of superinjection in heterostructures and advanced a theory for the use of heterostructures in semiconductor electronics.

Alferov received the Lenin Prize in 1972 and has been awarded two orders and various medals.

 

https://ria.ru/20190302/1551496774.html?utm_source=yxnews&utm_medium=desktop&fbclid=IwAR1GQVLq60IuX2E0wxitiN3R2cRRGHSpB_w0fBy0q1eZqQWYeBCResQixMU

МОСКВА, 2 мар — РИА Новости.

Нобелевский лауреат, академик Жорес Алферов скончался в Санкт-Петербурге, сообщила РИА Новости его супруга Тамара.

Ему было 88 лет.

Причиной смерти Алферова стала острая сердечно-легочная недостаточность, рассказали РИА Новости в Санкт-Петербургском национальном исследовательском академическом университете РАН. Дата и место прощания с ученым пока не определены, сейчас семья решает этот вопрос, добавил собеседник агентства.

В конце ноября Алферов попал в больницу после того, как ему стало плохо на заседании РАН. Первоначально сообщалось об инсульте, однако затем в Академии наук пояснили, что это был гипертонический криз.

Жорес Алферов родился 15 марта 1930 года в Витебске. Окончил факультет электронной техники Ленинградского электротехнического института, с 1953 года работал в Физико-техническом институте имени Иоффе.

Занимался разработкой полупроводниковых гетероструктур и созданием быстрых опто- и микроэлектронных компонентов. За это в 2000 году его удостоили Нобелевской премии по физике (вместе с американцами Джеком Килби и Гербертом Кремером).

В 1991-2017 годах Алферов был вице-президентом РАН.
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/venajan-kommunistien-arvostelua-putinia-kohtaan/
***

Puun uudet ominaisuudet voivat mullistaa puurakentamisen Suomessa – nanopinnoitteiden avulla syntyy palamatonta puuta ja kevyttä betonia

Hiilinanopartikkelin rakenne muistuttaa munkkirinkilää. Pietarin polyteknillinen yliopisto

https://yle.fi/uutiset/3-10689278

Puun uudet ominaisuudet voivat mullistaa puurakentamisen Suomessa – nanopinnoitteiden avulla syntyy palamatonta puuta ja kevyttä betonia

Palamatonta puuta voidaan käyttää esimerkiksi rakennusten pintamateriaalina. Se toisi merkittävän parannuksen paloturvallisuuteen.

Yliopistotutkijat kehittävät puuta, jota on käytännössä mahdoton saada syttymään. Tavoitteena on käsitellä puuta niin, että sille saataisiin rakennusmateriaalien vaativin paloluokitus A tai B. Sellaisia ovat tällä hetkellä muun muassa vuorivilla tai lasi.

Palamattomalle puulle on paljon käyttökohteita. Sitä voitaisiin käyttää nykyistä enemmän vaikkapa julkisten tilojen pintamateriaalina.

– Voimme parantaa palonkestoa, ja tälle ominaisuudelle on puukerrosrakentamisessa kova tarve, sanoo professori Timo Kärki Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta.

Palamaton puu osa isompaa tutkimusta, jota tekevät yhdessä Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto ja Pietarin polyteknillinen yliopisto. Tutkijat kehittävät nanorakenteiden avulla tutuista rakennusmateriaaleista aiempaa kestävämpiä ja kevyempiä tuotteita.

– Perustana on nanohiili, josta valmistettua pintakäsittelyainetta sivellään esimerkiksi puuhun, sanoo professori Timo Kärki.

Nanopinnoite pohjautuu venäläisen fyysikon Zores Alfjorovin ja tutkijoiden löytämästä nanorakenteesta, joka muistuttaa munkkirinkilää. Yleensä nanorakenteet ovat pitkulaisia ja putkimaisia – tai jalkapallon muotoisia.

Erikoinen rinkilämäinen rakenne tuo ainutlaatuisia lisäominaisuuksia esimerkiksi betoniin.

Nanohiilen poikkeuksellinen rakenne tuo lujuuden

Nanohiilen valmistusprosessi on patentoitu, mutta Pietarin ja Lappeenrannnan–Lahden teknilliset yliopistot kehittävät sille kaupallista käyttöä ja markkinoita EU-alueella.

– Teemme tuotehyväksyntään liittyviä mittauksia puupuoleen liittyvissä hankkeissa. Vastaavia on venäläinen kumppani tehnyt betonin osalta, sanoo professori Timo Kärki.

Nanorakenteen löytäjä fyysikko Zores Alfjorov tunnettiin elinaikanaan paremmin työstään nykyisen informaatioteknologian kehittäjänä. Siitä hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2000.

Alfjorov ehti käydä luennoimassa työstään Lappeenrannassa järjestetyssä EU-Venäjä-innovaatiofoorumissa vuonna 2012. Alfjorov menehtyi (siirryt toiseen palveluun) 88-vuotiaana Pietarissa maaliskuussa 2019.

Edelleen veneetit: gintaras, dzintars, amber,bernstein – muinaisen rahan (?) etymologiaa

Pistän myös tänne siksi, jos aukisi paremmin eräissä muissa maissa kuin mun varsinainen blogini.

Sana lienee ollut kantaindoeuroopaksi *gʷʰen-t-ar-o verbin *gʷʰen- = puristaa (”kui-vaksi”), ajaa (ulos, takaa), tislata (viinaa), polttaa (tervaa), lyödä, tappaa, sen passivin partisiipin preteritistä *gʷʰen-to adjektiivin päätteellä -ar-= kaltainen:”tislatun, tervaksi poltetun kaltainen”.

Tuosta sanasta tulee suunnatomasti kaikenlaista muutakin sanastoa niin IE- kuin SU-kielissäkin.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

” … East Baltic Balanovo and Finno-Uralic Volosovo peoples apparently mixed well without much conflict, as they did with steppe peoples with whom they they had contact via trade with the Caucacus metalworkers. Chuvaš ”jandar” and Hungarian ”gyentar”- amber, ”gyenta” – resin = pihka, reflect an archaic adjectival ”-tar” neuter suffixed East Baltic ”gentaras”< ”*gentar”- amber< ”*genta” – resin,gum [< nasal PIE *gʷet, (HM: väärin: ei mene näin päin, vaan *gʷen-*gē- (g´en-,*gei-, *gai-)] – resin (re: Skt jatu – resin, aśvatara- mule). East Baltic Balanovo metallurgy would provide significant impetus to Seyma-Turbino metallurgy.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta

*gʷʰen-  to press; to strike, slay, kill (etc.)

Skr. हन्ति (hanti), Av. (jainti), Pers. /zahr; ajanam/, Lith. ginti, Ltv. dzīt, Old Prussian guntwei, OCS gŭnati, Russ. жать; гнать (žat’; gnat’), Polish gnać, Alb. gjanj, Arm. գան (gan), ջնեմ (ǰnem), ջնջեմ (ǰnǰem), Ir. gonim/gonadh, Gk. θείνω (theinō); φόνος (phonos), Hitt. kwen, Lyd. qn-, Eng. gūþ/—; bana/bane, Gm. gundfano/—, Goth. banja; pano/Bahn ON gunnr; bani

https://new-etymology.livejournal.com/25176.html?fbclid=IwAR0eXHE2WvkHz1ZMbmwsbS7zIoixpY4G8R78mZnR20m5En5Lyas7_pH8MqE

http://mediaknowledge.ru/606e5077289fd06.html

March 3rd, 2019, 06:36 pm

Kalju Patustaja

ЯНТАРЬ, GINTARAS, DZINTARS, AMBER, GLAESUM, SUCCINUM, ΗΛΕΚΤΡΟ, BERNSTEIN, YANARTAŞ

82324_600.jpg

На побережье нынешней Калининградской области в районе поселка Янтар-ный (Palweniken (1398), Palmenicken (1491), до последнего переименования – Palmnicken) сосредоточено 95 процентов мировых запасов янтаря: http://www.allfun.md/article/39318

Янтарь здесь естественно вымывается морем,”съедающим” береговую линию.

Ценившийся наравне с золотом, янтарь приносил несметные богатства тем, кто контролировал его торговлю.

О добыче янтаря на прусском побережье, как можем проследить через сравнение слов и названий, известно, как минимум, со времён шумеров.

В ассирийской повести о Гильгамеше говорится про [abala; абала] – янтарный берегянтарь называется [ABARUMMA; АБАРУММА]; откуда, вероятно, да- лее [anbar;анбар] (араб.),ambra [амбра] (ит.), amber [эмбэ(р)] (англ.) – янтарь.

Как уже рассматривалось в статье ”ЯБЛОЧНЫЕ” ГОРОДА ”КЕЛЬТОВ” и ДО- ”КЕЛЬТСКАЯ” ТОПОНИМИЯ И ГИДРОНИМИЯ ЕВРОПЫ,

https://new-etymology.livejournal.com/21921.html :

Aba, Abala, Abalus, Abalum [Аба, Абала,Абалус,Абалум] (согл. Пифея (Питеаса), греческого купца, путешественника, географа, 4 век до н.э.) – открытый залив за песчаной косой на Балтийском побережье, впоследствии ставший известным как область проживания Aestii и Pruzzi, Пруссов.

abala [абала] (ливон., арх. эст.), avola [авола] (фин.) – открытое место, открытое пространство, место на заливе, в устье; öböl [öбöл] (венг.) – залив; -la суффикс обозначение места, местности в приб.-фин. языках (а также в тюрк., картвел., монг., тунгус., дравид. языках).

Корневые:

[aba, ab; аба, аб] (шумер.) – море, озеро;

[HM: Suomen ”aava” tulee vasarakirveskielen sanasta *akwa, joka tulee kantaindoeuroopan sanasta *h₂ékʷeh₂

*h₂ekʷeh₂ = water Lat., Ven. aqua, Welsh aig, Russ. Ока (Oka), Goth. aha, Gm. aha / Ache, Eng. éa; īg/island, Hitt. akwanzi, Luw. ahw-, Palaic aku-, ON á, Goth. aƕa ”

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/10/juha-kuisma-ja-hameen-paikannimet-peruslinja-oikea-lempo-luuraa-yksityiskohdissa ]
ava(ma), ava(da), avan [ава(маж), ава(да), аван] (эст.), avata [авата] (фин., водск., карел.), avada [авада] (ижор.),avaitta [авайтта] (чуд.),avaita [авайта] (вепс.), ovātõ [оваты] (ливон.) – открывать; avoin [авойн] (фин.), ava [ава] (эст.) – открытый; ovi, р.п. oven, в.п. ovea [ови, овен, овеа] (фин.), āwi [аави] (манс.) – дверь, вход; aba-, ava- [аба-, ава-] – основа в прибалтийских топонимах с кругловатыми формами ландшафта или водяной местности.

Ср. open [оупн] (англ.), öffnen [ёффен] (нем.), öppna [ёппна] (шв.), ouvrir [ууври] (фр.), aprire [априре] (ит.), abrir [абрир] (исп.) – открывать; open [оупн] (англ.), offen [оффен] (нем.), öpna, öpet [öпна, öпет] (шв.), ouvert [уувер] (фр.), aperto [аперто] (ит.) – открытый.

82611_900.jpg

Карта из исследований Эдрага Сакса (Edgar V. Saks) ESTO-EUROPA: A Treatise on the Finno-Ugric Primary Civilization in Europe, 1966.
https://www.digar.ee/viewer/en/nlib-digar:352121/307333/page/1
https://www.digar.ee/viewer/et/nlib-digar:352123/307335/page/1

Про топоним ABALA также находим в исследованиях Андреса Пяябо в работе RHEA AT BOTH NORTH AND SOUTH ENDS OF THE ANCIENT VENETIC AMBER TRADE, http://paabo.ca/papers/rhea3.pdf :


81469_original.jpg

Андрес Пяябо выше также рассматривает этимологию греческого названия янтаря ΗΛΕΚΤΡΟ, сопоставляя c:

helme, helmes [хельме, хельмес] (эст.), eļm, ēļmaz [эльм, ээльмаз] (ливон.), elmi [эльми] (водск.), helmi [хелми] (фин., ижор., карел.), hölmü [хёльмю] (чуд.) – ЖЕМЧУЖИНА, ЯНТАРЬ, КАПЛЯ;

heljad [хельяд] (эст.) – «ТАНЦУЮЩИЕ ОГНИ» (например, ИСКРЫ СОЛНЦА НА ВОЛНАХ), где -d – окончание мн.ч. в эстонском;

Heliades, Гелиады – дочери Гелиоса, Hλιος, Helios – гр. бога Солнца (по легенде, ГЕЛИАДЫ РОНЯЛИ СЛЁЗЫ В ВОДУ, И ОНИ ПРЕВРАЩАЛИСЬ В ЯНТАРЬ);

HELLEKEDE RIDA [ХЕЛЛЕКЕДЕ РИДА] (эст.) – ОЖЕРЕЛЬЕ ИЗ ЖЕМЧУЖИН, ЯНТАРНЫХ БУСИН (от трения которого получаются сильные электрические разряды);

[elektron, elektridas; электрон, элекридас] (гр.), electrum [электрум] (лат.) – янтарь – якобы ”неизвестного происхождения”:

https://www.etymonline.com/word/electric

Андрес добавляет: ”Интересно предположить, что современное слово «электричество» (англ. electricity [электрисити], ит. electricitá [электричитá]), в конечном счете, родилось в древней торговле в Греции янтарём с балтийских берегов”.

83142_600.jpg

В этом же семантическом поле:

helotta [хелотта] (фин.) – светить (о солнце); helle [хелле] (фин.) – жара, зной; heledus [хеледуз] (эст.) – светлость, яркость; helenda(ma) [хеленда(ма)] (эст.) – светлеть; helendus [хелендуз] (эст.) – свечение, сверкание, блеск;

hele, heleda [хеле, хеледа] (эст.), õ’ldzi [ылдзи] (ливон.), eliä [элиа] (водск.), heleä [хелеа] (фин.), helliiä [хеллиия] (ижор.), heľei [(х)элей] (карел.), heleäd [хелеад] (чуд.), heled [хелед] (вепс.) – 1) светлый, светлая, яркий, яркая; 2) живой, звучный, звонкий, звучная, звонкая;

hell, р.п. hella [(х)элл, (х)элла] (эст.),ellä [элля] (водск.),hellä [хэлля] (фин., ижор.), hellü [хеллю] (карел.) – ласковый,ласковая,нежный, нежная, любовная, ласкова- я, чуткая, чувствительная, уязвимая, ранимая (напр., в эст. hell tunne – нежное чувство; hell pilk нежный – ласковый взгляд,умильный взор; hellad sõnad – ласко- вые слова; laul tegi hinge hellaks – песня растрогала, умилила душу; puhus mahe ja hell lõunatuul – дул нежный и ласковый южный ветер);

helakka [хелакка] (фин.) – яркий, сверкающий, ярко-красный;

Ср. Эллада, Hellada; Eλληνες, еллины, эллины;

Ср. helg [хельй] (шв.), holy [хоули] (англ.) – свелый, светлая; священный (Индо-германисты, однако, связали с whole [хоул] (англ.) – целый;

Ср. имена Ольга, Хельга; Елена, Helena, Ἑλένη [элени], Λενιώ [ленио], Лена, Олена, Олёна, Алёна, Еления, Илена, Илления.

—–

Следующие имена для янтаря – славянск. ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ, лит. GINTARAS, лтш. DZINTARS, лат. SUCCINUM, венетск. SOCCI, лат. GLAESUM, GLESUM – имеют в своих названиях привязку к словам, обозначающим ”слёзы”, ”живицу”, ”древесный сок”, ”смолу”.

82166_600.jpg

Янтарь, как и лит. гинтарас, лтш. дзинтарс – слова многосложные, и второй корень:

tõrv, р.п. tõrva [тырв, тырва] (эст., водск.), tȭra [тыра] (ливон.), terva [терва] (фин.,ижор.),tervu [терву] (карел.), ťerv(e͔) [търв(е)] (вепс.,чуд.), darva [дарва] (лтш.), derva [дерва] (лит.), Teer [тейер] (нем.), tjära [тяра, чьэра] (шв.), tjære [тярэ] (норв., дат.), teoru, teru [теору, теру] (арх.англ.), tar [тар] (исл., англ., фр., лат., азер.) – смола, живица, древесный сок;

tear [тиа(р)] (англ.), tår [тор] (шв.), tåra [тора] (норв.), tár [тар] (исл.) – слеза; tåras [торас] (шв.) – слезиться;

[diri; дири] (шумер.) – наполняться; разбухать; ронять слёзы.

Ср. соломенный бычок – смоляной бочок – Тараска.

См. более полное семантическое поле в статье Бескрайние крона и корни ДРЕВА, ДЕРЕВА: https://new-etymology.livejournal.com/11659.html

Примечательно, что Игорь Калиниченко усматривает этот же очевидный корень TAR в названиях ЯНТАРЬ, GINTARAS, DZINTARS: https://trueview.livejournal.com/199518.html .

Аналогично:

glaesum [глезум] (лат.) – янтарь <-> glass [гласс] (англ.), glas [глас] (нем., шв.) – стекло; glace [гляс] (фр.) – лёд; Ср. глаз; Ср. слеза (с лишь измененным преформантом, с- вместо г-) – См. более полное семантическое поле здесь: https://new-etymology.livejournal.com/23230.html .

succinum [суццинум] (лат.), [socci; соцци] (венет.), [saccal; саккал] (египет.) – янтарь <-> сок, сiк, сочиться; suci, sucus [сучи, сукус] (лат.), succo [сукко] (ит.) – сок, влага; [saka; сака] (араб.) – поить водой; и т.д. – См. более полное семантическое поле здесь: http://newlit.ru/forum/index.php?topic=6117.0 .

—–

Однако что есть начальное ЯН-, ЕН- в ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ ?

Для этого опять необходимо обратиться к финно-угорским языкам, являвшимся основными языками до-кельтской Европы:

jää, jääd [яаа, яаад] (эст.), jej [йей] (ливон.), jää [яаа] (водск., фин., ижор.), jiä [йиа] (карел.), jä [яа] (вепс.), ďiä [дьйиа] (чуд.), jiekŋa [йиэкнга] (саам.), jεŋk [йенгк] (манс.), ij [ий] (мари), je̮ [йе] (удм.), ji [йи] (коми), jég [ийег] (венг.) – лёд.

jäine, jääne [яйнэ, йээну] (эст.) – ледяной, оледенелый, обледеневший; jää(ma) [йээ(ма), яаа(ма)] (эст.) – оставаться, остаться; jäänu [яаану; йээну] (эст.) – оставшийся.

JÄÄNELUMI [ЯЯНЕ ЛУМИ] – льдистый снег, JÄÄNEMAA [ЯЯНЕ МА] – обледеневшая, застывшая земля, JÄÄNE TÕRV [ЯЯНЕ ТЫРВ] – ЗАЛЕДЕНЕВШАЯ СМОЛА.

82751_300.jpg

У сегодняшних эстонцев для янтаря используется слово MEREVAIK [МЕРЕ ВАЙК] – досл., ”МОРСКАЯ СМОЛА”, но сохранились корневые слова JÄÄNE и TÕRV ( = англ. TAR, TEAR), из которых, скорее всего, и сложилось слово ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ.

N.B. По Тациту, пикты (исконное племя на севере сегодняшней Великобрита-нии) говорили на языке, понятном народу Aestii, Аэстии (жившему на террито-рии будущей Пруссии, и обслуживавшему вместе с венедами торговый Янтар-ный путь). А рунические письмена венедов исследователь А.Пяябо очень спокойно расшифровывает с помощью эстонского и финского словарей, Cм. исследования Andres Pääbo PALEO-VENETI. The Venetic Language: An Ancient Language From a New Perspecive: http://paabo.ca/papers/pdfcontents.html

—–

Макс Фасмер и другие индо-германисты сравнений с финно-угорскими языка-ми не производят, равно как не замечают и того, что ЯНТАРЬ – двух-корневое слово, и -ТАРЬ означает ”слёзу”, ”живицу”, ”древесный сок”, ”смолу”.

По Фасмеру, русское ЯНТАРЬ, ЕНТАРЬ ”позаимствовано” у литовцев и латышей – от ГИНТАРАС и ДЗИНТАРС:

http://vasmer.info/яя/янтарь/

Переход ГИН-, ДЗИН- в ЯН- Н.М.Шанский и Т.А.Боброва (2004) поясняют тем, что в литовском, наряду с ГИНТАРАС использовалось диалектное слово ЙЕН-ТАРАС, сравнивают далее с литовским глаголом gìnti [гинти] – «защищать», и приводят дополнительный аргумент, что янтарь и считался оберегом. Также приводят сравнение греч. ēlektron «янтарь» с гр. alexō «защищаю»:

http://vasmer.info/яя/янтарь/

HM: Jantars tulee muinaiskuurin sanasta DZJENTARS [dzjäntars], jossa dz- putoaa alusta pois lainattaessa johon toiseen, vaikka SU-kieleen.

” Каковая причинно-следственная цепочка между названием янтаря – gintãras [гинтарас] (лит.) – и литовским глаголом gìnti, оставлю для рассмотрения носи-телям литовского языка. Касательно связи ήλεκτρο [электро] (гр.) и гр. alexō «защищаю» – стоило бы ещё доказать фонетическую связь, она вовсе не очевидна.

HM: On kaksi eri verbia ginti:

https://www.letonika.lv/groups/default.aspx?cid=923536&r=10631062&lid=923536&g=2&q=ginti&h=2816

giñti  a (gẽna, gìnė) dzīt = puristaa (”kuivaksi”), ajaa (ulos, takaa), tislata (viinaa), polttaa (tervaa)

banga gena bangą – vilnis vilni dzen = aalto ajaa aaltoa
du bėga, du gena – divi skrien, divi dzenas pakaļ = kaksi pakenee, kaksi ajaa takaa (?)

gìnti  b (gìna, gýnė) = puolustaa, pitää puol/iaan/ensa, vartioida, varjella

1. aizstāvēt; = kestää, aizsargāt = puolustaa, kieltää tekemästä, varjella (usk.)
ginti šalį nuo priešų – aizstāvēt zemi no (pret) ienaidniekiem = puolustaa maata
kongresas taikai ginti – miera aizsardzības kongress = rauhankongessi
ginti savo pažiūras – aizstāvēt savus uzskatus = puolustaa mielipiteitään
ginti disertaciją – aizstāvēt disertāciju = puolustaa väitöskirjaa
ginti kaltinamąjį – aizstāvēt apsūdzēto = puolustaa syytettyä
ginti vartus – aizsargāt vārtus = vartioida porttia
2. /aiz/liegt  = kieltää
ginti vesti – liegt precēties = kiltää (läpi)ajo

gink Dieve! – nedod Dievs! pasarg Dievs! = Herra varjele!

Etymologiat löytyvät täältä.

Осмелюсь только выдвинуть гипотезу, что литовское слово ГИНТАРАС может иметь следующий финно-угорский начальный корень:

KINNITA(MA) [КИННИТА(МА)] (эст.) – ”скрепить, закрепить, зафиксировать”; KINNITU(MA) [КИННИТУ(МА)](эст.) – ”скрепиться, закрепиться, зафиксиро-ваться”; KINNI(S) [КИННИ(С)] (эст.) – ”неподвижный, недвижимый, закреплён-ный, зафиксированный” (напр., KINNIS JÄÄ [КИННИС ЯАА] – ”КРЕПКИЙ ЛЁД”, KINNIS TÕRV [КИННИС ТЫРВ] (эст.) – ”ЗАКРЕПШАЯ СМОЛА”).

Ср. КЫНТЫ(НЫ) – заморозить; КЫНМЫНЫ (удм.) – мёрзнуть; КЫНМЕН (удм.) – замерзший; КЫНМОН (удм.) – замерзание (напр., ШУРКЫНМОН – ноябрь, досл., ”замерзание рек”).

—–

С ЯНТАРЬ, вероятно, также связаны:

GYANTA [ГЬЯНТА] (венг.) – смола;
ЯНДАР (марийск.) – светлый, чистый, прозрачный;
оз. ИНТАРЬ – в Судогодском уезде на Владимирщине.

—–

В латышском ДЗИНТАРС начальной основой ДЗИН- могли послужить слова с семантикой ”день”, ”свет, солнце””слёзы солнца”?:

diena [дьена] (лит., лтш.) – день, дневное время, солнце; dzień [дзень] (пол.), день (рус., укр.), deň [день] (словацк.), ден (болг., маке-донск.), den [ден] (чеш.), дзень (блр.), дан (серб.),dan [дан] (хорв., словен.) – день; täna [тэна] (эст.), tänään [тэнээн] (фин.), туннэ (удм.) – сегодня; таң (каз., тат.), dan [дан] (азер.), tan [тан] (тур.) – рассвет; утренняя заря;dawn [дон] (англ.) – рассвет; दिन [din; дин] (хинди), [dina, дина] (санскр.) – день; 天 [tiān, тьян] (кит.) – день, небо, небеса, Бог; 太阳 [Tàiyáng; тайян] (кит.), 太陽 [Taiyō, таййоо] (яп.), 태양 [taeyang, таеян] (корейск.) – солнце; 天堂 [Tiāntáng, тьянтань] (кит.), 天 [Ten, тэнь], 天国 [Tengoku, теньгоку] (яп.) – рай, небеса;
[Tina; Тина] (этрусск.) – дух небесный; и т.д.

—–

Похоже назван янтарь в немецком: BERNSTEIN [БЕРНШТАЙН] – ”горюч-камень” (он же бурштин в укр.), от burn [бёрн] (англ.), brennen [бреннен] (нем.) – жечь, гореть.

Соответственно, нельзя исключать и контаминацию в названии ЯНТАРЬ тюркского: YANARTAŞ [ЯНАР ТАШ] (тур.) – жгучий, горючий камень (yanmak – гореть, жечь; taş – камень); название горы Янарташ (гр. Химера), рядом с пос. Чирали и развалинами античного города Олимпос – с выходом на поверхность постоянно горящих природных газов.

83205_300.jpg

Veneetin ja itämerensuomen hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä.

Veneetit olivat Rooman toiseksi tärkein kansa sen muodostuessa suur- vallaksi II puunilaissodan aikana n. v. 200 e.a.a. (Hannibal vs. Fabius Cunctator). He ratkaisivat tuon sodan ensin olemalla liittymättä sen mm. kelttiläisten naapuriensa tapaan Karthagon armeijan ylipäällikön Hannibalin johtamiin vihollisiin, ja sitten liittoutumalla Rooman kanssa ”tasavertaisesti” ilman alistetun äänetön kumppani -”liittolaisen” vaihetta. Vaikka veneetit asuivat varsin lokoisia paikkoja viljelyn, karjanhoidon ja kalastuksen kannalta, heidän ratsuarmeijansa oli teräkunnossa, koska he olivat jatkuvasti harrastaneet vaarallista hevoskaravaanikauppaa pitkin Eurooppaa.

Tuossa vaiheessa Rooman kansalaisuudesta tehtiin tavoiteltu ”hyödy- ke”, ja samalla linjalla jatkettiin roomalaisten kunnioittamien kreikkalaisten suuntaan. Roomalaiset eivät pitäneet veneettejä keltteinä, mutta he olivat huolissaan näiden kelttiläistymisestä. Sellaisen katsottiin pitkälle jo tapahtuneen – paitsi kielen osalta. Oliko kieli säilynyt omillaan – vai vaihtunut pitkälle latinaan, sitä tarina ei kerro.

Veneetit olivat sotavaunukansojen jälkeläisiä kuten latinalaiset ja keltit- kin. Kreikkalaista ja germaaneista ei niin ole varmaa. He olivat asutta- neet Aigeian meren pohjoisrantaa viimeitään edellisestä vuosituhannenaihteesta, ja käyneet siitä alkaen pronssi- ja meripihkakauppaa aikaisempien asuinsijojensa suuntaan Baltiaan ja Tanskaan. Heidän kielessään on paljon sanoja kantaindoeuroopasta, jotka ovat muuntuneet samalla tavalla kuin latinassakin. Mutta on paljon myös muuta sanastoa.

Jos edes jotkut heistä, vaikka vanhojen sotavaunujumalien (Reitia-juma- latar, mahdollisesti sotavaunukansan tammajumalatar Ratainitsha (eli ”Rattaiska”) papit, olisi puhunut suomalsiperäistä kieltä, se tarkoittaisi, että myös sotavaunukansaan oli osallistunut kielellisesti uralilaisiakin heimoja omana itsenään eikä vain Volgan vasarakirveskansan (Fatjanovon kulttuuri) kielessä ja geeneissä ”lisämausteena”. Tätä kandanvirolainen Angres Pääbo tulee väittäneeksi. Sotavaunukansa siis ei puhunut kantaindoeurooppaa, sellainen oli hajonnut jo ainakin tuhat vuotta aikaisemmin.

Veneettien tärkeitä vanhoja kaupunkeja olivat Tergeste (”Torille asti”, Trieste), (At)Este , Opiterge (”Ruokatori”, Oderzo), ja mahdollisesti etruskeilta vallattu Padua (Po-joen etruskinkielinen nimi, Padova, josta Rooman aikana tuli pääkaupunki). Venetsian kaupunki perustettiin vasta 400-luvulla balttilaiseen tapaan suoalueiden keskelle linnakkeeksi ja turvapaiksi hunneja vastaan. Latinalaistuneita asukkaita nimitettiin ilmeisimmin edelleen veneeteiksi.

Andres Pääbon tulokset eivät osoita varmuudella, että veneetti olisi kos- kaan ollut SU-kieli, sillä vastaavanlaisia yhtäläisyysluetteloja on joidenkin balttikieltenkin kuten kuurin  kanssa. Mutta niiden kanssa on myös ratkaisevia eroja kuten nominien suvut ja verbien aspektit, liettuan tooni ja liikkuva paino jne. Pääbo väittää, että sellaisa ei ole ollut veneetin kanssa. Mutta verbisysteemiä, joka ratkaisee, ei huippuhyvin tunnetakaan.

Aukštaičių Ratainyčia

http://www.paabo.ca/papers/veneticgrammar+dots.pdf

PART TWO: GRAMMARA DESCRIPTION OF VENETICGRAMMAR

Expanding the Discussion from “THE VENETIC LANGUAGE

An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” (rev 6/2015)

Andres P ä ä b o (Ontario, Canada)

The following paper is from the chapter on Venetic Grammar documen- ted in “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” in order to present a summary of the Venetic Grammar as discovered in the study – with some improvements and expansions from the original, wherever some further observations could be made. As explained in the above document, this grammar is basically achieved directly from the Venetic inscriptions. The methodology required first the discovery of word stems with the same meaning across all the inscriptions in the study which then produced grammarless sentences of the kind ‘Man –duck– elder’. Along he way, I keep an eye on the grammatical endings and manage to determine meanings as I go, but the final results for grammatical ending functions is only reached when arriving at the end. The methodology of deciphering involved a great deal of attention to the context as determined by archeology, in which the sentences must appear so that whatever meaning is assigned has to resonate with the context; and also context within the sentence. Thus the methodology did not project any known language onto the Venetic. However, once it was clear Venetic was Finnic, I began to take notice of parallels in Estonian and Finnish and-discovered some major grammatical endings were close to the same. In languages, grammar changes most slowly, and that is why more distant languages will still be similar in grammatical features. And that is also why for any suggestion that Venetic was genetically connected to Estonian or Finnish, we MUST find similarity in grammar. The similarities were also noted since if Venetic was Finnic, Estonian and Finnish grammar can now be used for further insights. The following is intended for the average educated reader who has used common grammar descriptions. My work contains little linguistic jargon and this paper should be easy to read.

1. INTRODUCTION

1.1 The Most Comprehensive Description of Venetic

So Far Created Grammar cannot be directly discovered. It is necessary to include its discovery in the generalpursuitofword stems, and mea- ningful sentences that agree with the archeological context. It isonly during the discovery of sentences and maintaining a constancy in word stems, that it is possible to look for the grammatical endings thatfunctionin the same way in all the sentences.

32

It is only inthe final stagethat the gaps in terms of grammatical markets get filled inand we havean organized description. That is the reason I did not create this description of grammar until thevery end.

See “THEVENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Per- spective: FINAL” for the word stems and translations of the existing sen-tences on the archeological objects. They say that the only way to prove that you have discovered a real language is if you have identified sufficient word stems (lexicon) and grammar that you can form new sentences thathave not existed before. I have achieved this, as will be clear in some examples in this paper. However, there will be some critics who say that it is possible to invent a language and that I have invented all this. After all it is well known that some fantasy movies have hired linguists to create new languages for the movie (example ‘Klingon’). I agree that it would be easy to invent a language using some of the structures of existing languages. But it would be impossible to invent a language so that if applied to real ancient texts, it consistently produced translations that were suitable for the context in which the sentences appeared, unless this invented language was the real language of the ancient texts. In the recent traditions of interpreting the Venetic inscriptions via Indo-European Latin or (more recently) Slovenian, the methodology has been to project the known language onto the unknown. Linguists participating do nothing other than try to vaguely ‘hear’ the known language in the unknown and then do some rationalizing to give it legitimacy. Not only is there a projecting of Indo-European word stems onto the Venetic inscriptions, but also desperate attempts to project Indo-European grammar onto the inscriptions.

In the Latin approach, there was nothing that actually could be inferred from the inscriptions themselves other than the “dative” suggested by a number of inscriptions associated with giving an offering to a deity. Otherwise there was mostly a projecting of Indo-European features onto the Venetic sentences (see Lejeune).

Recent Slovenian attempts to interpret Venetic did not even attempt to identify word stems and grammatical elements to build a lexicon and grammar, but obscured the problem by pretending the Venetic sentences were all very poetic and complex and generally similar to Slovenian. The following extensive rationalization of grammar from the inscriptions themselves, is completely new.

You will not find any rationalization even to a tenth the degree in any previous investigations. Our inventory of words from the Venetic inscriptions is not presented here, but we will make use of the min the illustrationsand explain the words we use. The purpose of this paper is to discuss Venetic grammar and to show how Venetic grammar resonates with common Estonianand Finnish grammar. Anyone who claims Venetic is genetically related to a particular language family must be able to do this. Linguists have established that as languages from the same origins diverge from each other, grammar changes most slowly. Common grammar is in constant use. It is transferred generation to generation with little or no change. For that reason, when linguistics tries to find genetic connection between two languages whose common parent existed very long ago, many thousands of years ago, too distant for conventional comparative linguistic is applied to words, then a comparison of grammar is very revealing. For example, it is difficult to determine a genetic connection between Estonian and Basque purely from comparing words, but when one looks at the grammatical structures, the Estonian grammar and Basque grammar look very similar.

33

1.2 Proposed Theory of How Venetic could be a Finnic Language

Finding in our investigation documented in “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” that the Venetic in the Adriatic Venetic inscriptions was a Finnic language, will inevitably raise questions as to how this can be the case. The following is a brief account of my theory. Archeological finds in the last century has found that there were strong trade ties between the Jutland Peninsula and the north Italic region. In addition archeology has traced, from dropped amber, an amber route that began at the Elbe River and eventually came down the Adige River tothe center of the Venetic colonies at Este (ancient Ateste). Another amber trade route came south from the southeast Baltic amber source, went via the Vistula and Oder to the vicinity of Vienna and then south to the Adriatic Sea.It stands to reason that if there was a Finnic language at the sourced of amber, then if the northern traders with a monopoly on Baltic amber established trade routes and markets towards the Mediterranean, than they would have established these with their own people, hence would have established their northern Finnic language.

Archeology confirms, as I already mentioned, that there was an amber trade route from the Baltic to the Adriatic Sea. Ancient historical texts also confirm that the Adriatic Veneti were known for dealing in amber. This then is the connection between Venetic and the Finnic north. What was the character of the Finnic language in the north? All evidence suggests that the Finnic language was derived from the first hunter-gatherer peoples across northern Europe, who, because the north was flooded by the melt water of the Ice Age glaciers as they retreated to the mountains of Norway, were highly developed in living in a watery landscape and using dug out canoes. Archeology identifies this culture as the “maglelmose” culture. When later in history, the highlands of central Europe became settled with farming peoples, there was a growing demand for trade to connect the settled peoples to one another through trade. The obvious source for traders in a world with not other long distance transportation routes than river, were the aboriginals who were already travelling long distance in their annual rounds of hunting and fishing. The original Finnic peoples of northern Europe became quite varied. In the remote north, they remained primitive well into historic times, but those who became involved as professional traders with southern Europe became quite advanced. My theory is that it is the advanced groups who took on the role of professional long distance traders for the sedentary civilizations, that produced the peoples ancient historical texts have called “Veneti”.

(The word, as VENEDE, is a genitive plural of VENE, meaning ‘boat’)

1.3 Limitations of Linguistics in Basic Interpretation of Unknown Language

Scholars often have a false idea that the deciphering of an unknown language, is a task for linguistics. This is not true. Linguistics is the study of language, and that means it can only study known languages, since if a language is unknown it is nothing but meaningless sounds. Thus it is necessary to at least partially decipher the language before linguistic methodologies can be applied. In the tradition of deciphering the Venetic inscriptions, linguists have been too quick in trying to apply linguistics–making observations and pronouncements before the language hasbeen revealed. Since all languages have various patterns, it is possible for linguistics to identify 34patterns and then completely misinterpret those patterns. Agood example is a complex theory to explain the location of the dots in the Venetic writing, whereas in my study I found the dots were simply markers for palatalization and similar features that were probably not relevant linguistically (since when written in the Roman alphabet, the dots disappeared, and instead there were the normal Roman dots to separate words.) In addition, when Indo-European was forced on the inscriptions, what I found to be a case ending, was interpreted by linguists as female gender markers. The result was that linguists worked with rather arbitrary determinations, without the reever being any solid results in the basic interpreting of the sentences.

Most people assume that since we are dealing with language, then the matter of deciphering language is a linguistic one. But the fact is that if you give a linguist a recording of an unknown language, he or she will just hear meaningless noise. The most he or she can do is to identify the repeated patterns. But what do those patterns mean.You can only determine the meanings of those patterns by observing it in actual use. In order to determine the meaning of a word like “Phikbith” he or she has to watch the word in action and infer its meanings, like any child does. Or use gestural language with a questioning look – for example point to a tree and say “Phikbith” with a questioning look and recieved a nod. While it is true that the linguist can-propose that the unknown language is related to a known one and try to project the known one  into the unknown, this is a speculative approach that can be wrong and great success is needed to prove it is true. The number of Venetic inscriptions is too limited for this approach to work. The tendency has been to make an assumption and then not let it go even if there is no real success. It is not difficult when the data is limited to use imagination to justify not letting the hypothesis go.For example even though the Venetic language has non-Indo-European Etruscan to the south and Ligurian to the east, nobody actually tested non-Indo-European. The tradition of analysis became obsessed with ancient Latin for no other reason than that most analysts knew Latin and could participate. We must understand how limited linguistics is if the language is unknown and if there is no‘informant’ to give translations in a known language. We must also recognize that simple proposing the unknown language is related to a known language is nothing more than a hypothesis to be tested, and that being the case, if there is not significant success, the option of the hypothesis being wrong must be recognized and the analysts must let it go. On the other hand, when the language is deciphered from direct analysis of it in actual use, then all results will tend towards the truth because they are based on direct observation. Fo rexample, if you point to a tree, and the speaker says Pthigluk, then the probability is high that Pthigluk means ‘tree’. As you saw in my document of my methodology, even though Venetic is no longer spoken and that one cannot ask a speaker, the fact is that the Venetic language appears in short sentences on archeological objects that strongly suggest the nature of the sentences written on them. By cross-references across the body of objects, we can make very good guesses as to meanings of words, and then refine the meanings.

See “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL” for a detailed description of the ideal methodology I used, and which eventually revealed the Venetic language was Finnic.

1.4 Basic Characteristics of Finnic Languages

Because in the end, we found that the Venetic language looked Finnic, I organized my description of Venetic in a form that makes reference to Finnic languages. Since most readers will know very little about Finnic language (the best known are Finnish and Estonian), here is a basic summary of characteristics of Finnic languages.

35

If Venetic is Finnic we will expect similar characteristics in Venetic and I will identify them. We will also structure our description of the Venetic grammar with similar grammatical terminology as is used with Finnish and Estonian today. The moment I claim that Venetic looks Finnic, I am obliqued to find that its grammar is similar to the grammar of Finnish and Estonian. Linguists say that basic grammar changes very slowly in languages, and therefore if Venetic is Finnic, we MUST find Venetic to have basic similarity. If we fail to find the similarities that will then prove we are wrong, and that similarities in words are probably from borrowings. For example, in my deciphering of the inscriptions I found evidence of some words that seemed of Germanic origins, but since the grammatical structure was Finnic in nature, those Germanic words would have been borrowed. There would also be other borrowings too. It is only the grammar that reveals genetic descent. The following is an introduction to characteristics of Finnic languages which we will identify in Venetic.

MANY CASE ENDINGS/SUFFIXES, ADDED AGGLUTINATIVELY.

Venetic as a Finnic language would be agglutinative. That means case endings (or suffixes), can be added to case endings to express complex thoughts. This is actually a degeneration of the most primitive forms of language which have a relatively small number of stems, and an abundance of suffixes, affixes and prefixes. Linguists call a language that is extremely of this nature ‘polysynthetic’ . The Inuit language is a good example. There are indications in some Inuit words and grammar that it has the same ancestor as Finnic languages. Finnic languages are best understood if they are seen as having such a ‘polysynthetic’ foundation, and then being influenced towards the form of language seen in Indo-European. (It is important to note that the modern descriptions of Finnic languages like Estonian and Finnish are some what contrived in that they modeled themselves after grammatical description models similar to what had already been done in other European languages. The reality is that Estonian or Finnish case endings are merely selections of the most common endings from a large array of possible suffixes. Thus even though in the following pages we are oriented to specific formalized case endings in Estonian and Finnish, there remains also suffixes that could have been case endings if the linguist who developed the popular grammatical descriptions had chosen to. The difference between ‘derivational suffixes’ and ‘case endings’ is merely in the latter being commonly applied in the opinion of the linguists who described the grammar.

PREPOSITIONS, PRE-MODIFIERS, CASE ENDINGS & SUFFIX MODIFIERS

It seems as if in the evolution of language, the ‘polysynthetic’ form de-generated in the direction of our familiar modern European languages, where there are less and less case endings, and more and more inde- pendent modifiers located in front. Finnic languages are not as ‘primitive’ as Inuit, and have developed through millennia of being influenced from the languages of the farmers and civilizations – some premodifiers, adjectives, prepositions and otherfeatures placed in front. Venetic, like modern Finnic, present some instances of prepositions and pre-modifiers, like va.n.t.– and bo– but in general there are very few modifiers in front. It appears that instead of adjectives, Venetic liked to create compound words, where the first part – a pure stem without case endings – was somewhat adjectival.

36

NO GENDER. NO GENDER MARKERS ON NOUNS

There is no gender in Finnic languages. There is no ‘la’ or ‘le’ in front, nor any gender marker at the end. English too lacks gender in nouns, so that will not be a problem for English readers here. But there is only one pronoun in Finnic for ‘he, she, it’. In Venetic we do not mistakenedly consider some repeated ending to be a gender marker, but we always look for a case ending or suffix.

NO ARTICLES. USE PARTITIVE INSTEAD OF INDEFINITE ARTICLE

In English and many European Indo-European languages, there are definite and indefinite articles. For example French has un or une as the indefinite article and le or la as the definite article. Finnic does not have it. Instead the indefinite sense as in ‘a’ or ‘some’ is expressed via the Partitive. The Partitive is a case form that views something as being part of something larger. For example “a” house among many houses. or “some” houses among many houses.

PLURAL MARKED BY T, D or FOR PLURAL STEMS I, J

Plural in Estonian and Finnish is marked by T,D or I, J added to the stem according to phonetics requirements. Finnish only uses the Tin the No- minative and Accusative, and then uses I, or J to form the plural stem. Estonian uses T for plural stem, and then uses I or J if necessary where phonetics calls for it. Venetic appears to have both plural markers too, but perhaps more like Estonian. As we will see, there is more reason to attribute Estonian conventions than Finnish conventions to Venetic. (There is reason to believe that Estonian and Venetic / Suebic have the same ancestral language – see later.)

CONSONANT AND VOWEL HARMONY, GRADATION

Venetic shows evidence of consonant gradation and vowel and conso- nant harmony. For example if a suffix/ending is added to a stem with high vowels or soft consonants, the sound of the suffix may be altered to suit – with a lower vowel going higher, or a soft consonant going harder. For example ekupetaris has hard consonants P,T,  hence the K in eku instead of G as in.e.g.e.s.t.s. We can find similar situations with vowels, unforunately the Venetic inscriptions are phonetic and capture dialectic variations, and the number of examples is very small.

COMPOUND WORDS – FIRST PART IS STEM, SECOND PART TAKES ENDINGS

A compound word occurs when a word stem is added to the front of an- other word stem. Thecase endings then are added to the combined word. We can detect them in Venetic when we see a naked word stem in front of another word stem but the latter taking the case endings.

WORD DEVELOPMENT

Generally all words develop in the following way, but this is less noticable in the major languages today. Words began with very short stems with broad, fluid, meanings.

37

As humans  evolved, they needed to name things more specifically, and did so by combining them withadditional elements – suffixes, infixes and prefixes. As the new word came into commonuse, the new word would become a stem in itself, taking its own grammatical endings. Because of abbreviation and other changes in the stem, the fact that the stem arose from a simpler stem, becomes obscured. For example in Estonian we might create the word puu-la-ne ‘tree-place-pertaining to’ as a poetic word for an animal who lives in trees. If this word were to come into common use, such as describing a squirrel, we might have puulane = ’squirrel’ which then over time might degenerate topulan. Puulane > pulanthen is a stem for endings, such as pulanest ‘from the squirrel’. This is invented for illustration, but a real example might be how the word vee might have developed into the word for ‘boat’ as follows: vee (‘water’) > vee-ne (‘pertaining to water’) > vee-ne-s (‘object pertaining to water’) > reducing to vene (‘boat’). (In our analysis of Venetic, we looked into the internal construction of words for additional insights into meaning.)

1.5 If Venetic is Finnic, it must be looked at in a different way Finnic languages are NON-Indo-European language, and therefore most readers of this will be entering foreign territory.

Most scholars know absolutely nothing about Finnic languages, and that is and has been an obstacle to proper investigation of the Venetic inscriptions. When Veneticis regarded as Latin-like, or generally Indo-European, then a million scholars can try to relate toit. But when Venetic is viewed as NON-Indo-European, the number of scholars both educated and interested in the subject drops to merely handfuls. That is the reason why it will be far easier for some scholars to reject this work outright, so as not to have to enter the foreign world of Finnic languages. Basically Finnic languages are strong in case endings, and case endings can be added to case endings. This is a very old manner of constructing sentences. The only more primitive language forms can be seen in either ancient Sumerian, or today’s Inuit of arctic North America – where ideas are formed by combining small syllabic elements. In the course of the evolution of languages case endings became incorporated into word stems, and the freedom to play with case endings decreased. Also modifiers became separate words placed at the front.There has been a steady conversion of human kind’s language from short syllabic words freely combined, to today’s large number of independent words. It can be compared to making soup from raw vegetables compared to buying ready-made soup in a can.

Modern words are the consequence of the ‘canning and cooking of basic elements’. In Estonian and Finnish it is possible to see the consituent elements in words. For example the word Eestlane, ‘Estonian’ or in Finnish Eestiläinen, is regarded as a word, but already adds two elements onto the stem Eesti. We have –la meaning ‘place of’ (Eesitla = ‘Estonian place’) and then –aneor –ainen meaning ‘pertaining to, of the character of’ These are not recognized as case endings because they are not freely added in actual usage, but poetic authors could do so. For example I already pointed out that using puu ‘tree’, one can say puulane and could use it to mean ‘animal of the tree’ such as a squirrel or monkey or even a human who lives in a treehouse. Today a large number of endings are not regarded as adding case endings but as ‘derivational suffixes’ I think part of the problem was that past Finnic linguists did not want to stray too far from the grammar descriptions of Indo-European languages. Thus, using the above examples, Eestlane or puulane are wordsin themselves and to this wecan add more case endings. We can thus have Eestlastele from Eestlane–t–ele ‘to the Estonians’.

38

But from a more polysynthetic view, we have Eesti–la–ne–t–ele. A great deal of the Estonian and Finnish words already contain many of the abovementioned ‘derivational suffixes’ which to a great extent can be case endings too if an author wants to play with them. It shows the progression – that as structures with case endings become used so often they seem like words in themselves, the constituent case endings become frozen into them. It is howall the words in all languages evolved. All that has happened is that some languages progressed slowly on this path, which other progressed slowly. From a Finnic perspective, some Venetic words produce revealing results when broken down into their elements. For example the goddess is addressed with $a.i.na te.i. re.i.tiia.i. 2 I interpreted $ a as the basic stem meaning ‘lord, god’ -.i.- is a pluralizer, and –nais a case ending meaning ‘in the form, nature, of’ The resulting meaning is to describe the goddess having ‘the character of gods’. It resonates a bit with Etruscan eisna ‘divine’ and with Estonian issa-‘lord’ and we can form a parallelissa -i-na The intent was to address the goddess in the praiseful way so that the whole $a.i.na te.i. re.i.tiia.i. means ‘joining with You, Rhea, of the nature of the gods’ (‘of the nature of the gods’ can be stated simply with ‘divine’.) Words that were difficult to decipher from context, became easy when broken apart into Finnic-type elements, but often resulted in abstract ideas whose precise meaning needed some imagining of what went on in the actual context. For example V.i.rema.i.stna.i. (v.i.rema = v.i.-re-ma-and then v.i.rema-.i.-.s.t-na-.i.) which is very abstract but because it was used in place of $a.i.nait has to be praisful, and so I decided it meant something like ‘uniting with Rhea in the nature of arising from the land of life energy’. Similar sentences in the same context plus the context of the sentence, helped move towards the more precise meaning. Note that ancient language was always spoken in context, so that the context would help in making the meaning clearer. Thus in this section of describing the results of my determinations of case endings, you have to think in a different way than when thinking of Indo-European languages.

1.6 Some Notes on reading Venetic Writing

(For More Detail SeePart A)Venetic writingwas peculiar in that dots were added between characters, whereas Etruscan and Latin used dots only to mark word boundaries. Analysts puzzled over these dots for a long time, and finally there was a complex theory. Butto me, the dot use had to be very simple. If it had not been simple, then scribes would have followed the Etruscan convention of marking word boundaries. I hit on the idea that the dots were like phonetic markers added when speech is transcribed phonetically – marks for pauses, length, etc. – except that I found the dot was an all-purpose mark. If the writer sensed that his mouth was palatalizing or something similar, he threw in a dot on both sides of the alphabet character. Most often it was a plain palatalization, but it could also signify “S” being “SH” by writing the character for .s. Or “R” could become trilled with .r. The convention is to write the Venetic text in small case Roman, introducing the dots in thecorrect places. 2 The $ represents in my approach a long S as in ‘hiss’. The small case Roman letters represent the Venetic characters. The dots are as found in the original sentences, and in my results mostly are phonetic in intent andmostly represent palatalizations. For details about the Venetic writing see the appropriate section in THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL

2. VENETIC CASE ENDINGS2.1CASE ENDINGS IN GENERAL

2.1.1. Static vs Dynamic Interpretations of Some Case Endings

When one first looks at Venetic the first thing one notices are endings of the form-a.i.or-o.i.or-e.i. Sometimes there is a double II in front, as in-iia.i. A good example isre.i.tiia.i. The context of the sentence, even when it was viewed from a Latin perspective from imagining dona.s.to was like Latin donato, is that it was like a Dative – an offering was being given ‘to’ the Goddess. This remains true when viewed in our new Finnic perspective – something is brought ‘to’ Rhea. But is it a Dative? I was fully prepared to grant that ending, (vowel) .i.a Dative label, but the more I studied it wherever it occurred it seemed to most of the time have a meaning analogous to how in modern religious sermons, the priest might say ‘to join God’ or ‘to unite with the holy’ and so on. I eventually found this idea of uniting with has to be correct because in the prayers written to the goddess Rhea at sanctuaries, written in conjunction with burnt offerings, one is not giving the offering to Rhea, but rather releasing the spirit which then joins or unites with Rhea up in the clouds. But what was this case ending if it was not Dative? What case ending would mean ‘uniting with’? But then I saw the ending from time to time in a context where it seemed to be like a regular Partitive. If a regular Partitive has a meaning ‘a thing’ or ‘some things’ and can be described as something ‘being part of’ a larger whole, then if it were viewed in a dynamic way, would that not mean ‘becoming part of, to unite with’? If this is the case, then we would have to discover Venetic having a static vs dynamic interpretation in other case endings.

But let us assume the Partitive has two forms – the normal static form and a dynamic form (‘becoming part of, uniting with, joining’) Over- looking similar endings for the Terminative -na.i. or used for the infinitive use of (vowel) .i., we can find the example .lemeto.i..u.r.kleiio.i. – [funerary urn-MLV-82, LLV-Es81] ‘Warm-feelings. To join the oracle’s eternity’ In this describing of Venetic grammar we will not explain the entire laborious process of establishing the word stems. That information is extensively discussed in the main documen t- “THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL”. Here the first word, a plural of lemecan only be a static Partitive – ‘Some warm-feelings’, while the second expresses a dynamic Partitive conveying the sense of ‘towards’ in the sense of ‘joining’ (‘becoming part of’) an infinite destination, the infinite future with which the oracle deals with. One may wonder if the double I (-ii-) is an infix that makes it dynamic. (See later discussion of the –ii-)

41

If it is possible for a language to allow a case ending to be interpreted in both a dynamic and a static way, what more can we say about it? What I mean by dynamic vs static meanings of a caseform? An example of dynamic vs static can be seen in how English uses ‘in’. One can say “He went in the house” and it would be clear the meaning is he went ‘into’ the house. And then I do un that Venetic appears to have both dynamic and static ways of interpreting ‘in’ as well. The Venetic Inessive (‘in’) is marked by .s. – often the meaning, as a result of context, ‘into’ not ‘in’ as Inessive requires. The only difference between the concept ‘in’ and the concept ‘into’ is whether there is movement. Thus one case can be used for both static and dynamic intepretations. The correct interpretation is determined from the context. Modern Finnic languages have developed explicit static vs dynamic interpretations – perhaps from the development of literature which promoted more precision. For example modern Finnic will have an explicit ‘in’ case in the Inessive and and explicit ‘into’ case in the Illative. But perhaps originally it was not that way. One indication of it is the fact that, for example, the Estonian and Finnish Inessive (‘in’) case endings are similar (Finn. -ssa versus Est. –s) and yetthe Estonian and Finnish Illative (‘into’) case endings are different . This suggests that theIllative case is a more recent development and they do not have a common parent. The common parent would have had an Inessive case that could have a dynamic meaning if the contextrequired it. Then I think the use of the language – probably about a thousand years ago-putpressure on being more explicit and that lead to Finnish and Estonian developing an Illatie eachin their own separate way. Finnish has an Illative case (‘into’) that looks like it was developed out of the Genitive (‘of’) for example Finnishtalo-Genitive talon, Illative taloon. Meanwhile Estonian has an Illative that looks like it was an enhancement fromthe originalInessive in that –s becomes –sse. Estonian (using talu) the Inessive (‘in’) talus, Illative (‘into’) talusse. In summary, it appears that the ancestral language of Estonian and Finnish only had the Inessive, and that the Illative developed when Estonian and Finnish had branched away fromeach other, and perhaps onlyless thanthe last two millenia. Inshort, the Illatives being very different, are not related, while Inessives are similar, hence are related and must have beenin the common ancestral language. If Venetic only has the Inessive for both usages, then Veneticprecedes any development of an explicit Illative.The development of the Illative described, indicate that they developed from a lengthening ofa static case. Thislengtheingis a natural development when we wish to indicate movement. Forexample, Estonian Illative-ssecan easily arisefrom the speaker of an original–ssimplylengthening it to emphasize movement, as in talus > talusse. What is peculiar is that the Finnish Illative was developed by adding length to the Genitive! It is possible when you consider thatyou can start with a Genitive (talon ‘of the house´) and exaggerate it to get the concept of ‘becoming of’ (taloon ‘becoming of the house’ = ‘into the house’) Thus, technically the Estonian Illative and Finnish Illative have different underlining meanings! This shows that if originally Finnic had static case endings that would assume dynamicmeanings (from movement) from context, the dynamic forms could be spontaneously implied bythe speaker simply lengthening it. We take any static case and add into the meaning ‘becoming’ as for example ‘into’ = ‘becoming in’. Thusif we accept that Venetic cases could be interpreted in both static and dynamicways, we have to allow all the static case endings the possibility of having dynamic meanings.

42

Returning to the Venetic Partitive. Depending on the context, the listener would interpret the Partitive ending either in a static way ‘part of a’ or a dynamic way ‘become part of a ’ideally interpreted in English as ‘unite with, join with’ That is the reason, I interpret re.i.tiia.i. with ‘join with Rhea’ instead of simply ‘to Rhea’. I believe the intended meaning was that the item brought to the sanctuary and sent skyward as a burnt offering was intended to join Rhea, become part of Rhea – the Partitive case assuming a dynamic meaning here that had a more complex implication to it – that of the offering travelling into the sky and joining, uniting with, becoming part of Rhea. As I said above, the idea is reflected in modern religious ideas of ‘uniting with God’. We have above now identified two Venetic case endings that can be interpreted either statically or dynamically. (v means ‘vowel’) – v.s. can mean either ‘in’ or ‘becoming in’ = ’into’ -v.i. can mean either ‘a (part of)’ or ‘becoming part of’ = ‘join, unite with’ and an added –ii-may emphasize the latter. I notice that often the seeming dynamic interpretation of the Partitive in Venetic is preceeded with the double ii as in the example re.i.tiia.i. This insertion of the long ii sound may be an explicit development, analogous in the psychological effect of lengthening, to how Finnish achieves the Illative meaning by lengthening the last vowel (example taloon). It can therefore be interpreted with its psychological quality. The possibility exists that the double ii can serve as an explicit way of making the following ending dynamic. That is to say perhaps – iia.i. instead of just – a.i emphasizes the fact there is movement. We will consider the –ii-infix further later. The following sections describe case endings, in the order of presence in the Venetic. The case endings names are inspired by Estonian case endingnames. We will reveal examples in theVenetic inscriptions and note them. However, case endings are really frequently used suffixes, and Venetic may have some additional suffixes which could be considered additional case endings for Venetic. A summary of our investigation of case endings and comparisons with Estonian and Finnish case endings will follow this section in the table at the end of section 22.

1.2. Introduction to Est. / Finn. Case Endings and the Presence of these Case Endings in Venetic. Since wewill structure our description of Venetic case endings in the standard descriptionsused for Estonian and Finnihs, and since we will make comparisons between Venetic and Estonian and Finnish case endings, we should first summarize the common case endings in Estonian and Finnish. The list is oriented to Estonian and the modern order in listing them. This is by way of summary of the ones we have looked at, showing which ones do and do not have resonances with Venetic. See also the chart given in Table 2. The following is an introductory overview of the possible case endings based on Estonian and Finnish. This will be followed by more detailed study of each, and how it is represented inVenetic.  Nominative – identified by a finalizing element that has to be softened when made into astem. Even if the last letter may be hardened over the stem, there is no formal suffix or caseending. Genitive ‘of’ (Estonian) [stem], (Finnish) -n identified by a softened ending able to take case endings Venetic seems to have gone the direction of Estonian – ie Genitive given by stem

43

Partitive ‘part of’(Estonian)-t (Finnish) – a Venetic appears to have evolved to convert the –tin the parental language of Estonian and Venetic/Suebic into–j(.i.) Inessive ‘in’ (Est.) -s (Finn.) –ssa Appears in Veneti as-.s. but Venetic uses it in both astatic way to describe something and a dynamic way with meaning of Illative ‘into’ Illative ‘into’ (Est.) –sse (Finn) –vvn NOT in Venetic, meaning the explicit Illative maybe a development since Venetic times, as I described above. Venetic allows –.s. to assume this dynamic meaning according to context needs. Elative ‘out of’ (Est.) –st, (Finn) –sta strong in Finnic languages including Venetic but appearing mainly as a nominalizer and therefore must be very old Adessive ‘at (location)’ (Est.) -l (Finn.) -lla Due to similarities between Est. and Finn. versions is another very old ending, hence expected within Venetic (and is as -l) Allative ‘to (location)’ (Est. and Finn.) -lle. Because it is found in both Est. and Finn. also very old, and we found it in Venetic as –le.i.. Ablative ‘from (location) (Est.) –lt (Finn.) –lta. Probably also in Veneticat least embedded in words like vo.l.tiio Translative ‘transform into’ (Est.) -ks (Finn.) -ksi Not identified yet in Venetic, but if it exists in both Estonian and Finnish one might expect it does exist in Venetic too. One watches for evidence. Essive ‘as’ (same in all three languages) -na This is one of the endings that must be very- old to appear in all three. Terminative ‘up to, until’ (Est.) -ni (not acknowledged in Finnish grammar)This seems itmay exist in Venetic as Essive plus dynamic Partitive -na.i.–ne.i. Abessive ‘without’ (Est.) -ta Not noticed in the Venetic, but could be there somewhere. Comitative ‘with, along with’ (Est)-gaVenetic definitely presentedk’orkein themeaning ‘and,also’ as in Estonian ka,-ga. Unclear if it occurs as a suffix in Venetic. The following go through the above in more detail:

2.1.3. Nominative CaseIn Estonian the nominative has a hard ending as it lacks case ending or suffix. If there is acase ending, there is astemwitha softened ending since more will be added to it. Common inEstonian is the softening of a consonant too. For example Nom. kond, and stem becomes konna – Since we find in Venetic -gonta as well as-gonta.i. etc this character may not exist in Venetic. I expected in Venetic too the Nominative may show a harder or more final terminal sound than when it becomes a stem for endings. It may depend on the nature of the stem. Butin the Venetic inscriptions I simply looked for the stem without endings and that would then be the nominative. It may seem strange, but the appearance of theNominative in the Venetic inscriptions is veryrare – almost always there was some kind of ending – because most of the sentences have thefollowing as the subject (The nominative occurs only as the subject)

44

dona.s.to ‘the brought-thing’ dona.s.to however contains endings, as the primitive stem isdo- See discussion in section 1.2 Some other Nominatives (underlined)… ( Spaces added to show word boundaries)

5. K) .a.tta- ‘the end’ [urn-MLV-99, LLV Es2]

7. A) ada.ndona.s.tore.i.tiia.iv.i.etiana.o.tnia- [MLV-32 LLV-Es51]

Above we see the ending –ia Such an ending is indicative of the Nominative. It resembles the –ia ending used in Latin, but did not come from Latin since Venetic is older than Latin.

7. B) v.i.o.u.go.n.talemeto.r.na[.e.]b[.]|  – “The collection of conveyances, as ingratiation producers, remains” [MLV-38bis, LLV-ES-58]

Above we see v.i.o.u.go.n.ta which is unusual since this word usually occurs with an endingand hence is not nominative – and ending like v.i.o.u.go.n.ta.i

In general, once you determine the word stem from scanning all words for the common firstportion, you can assume when that word stem occurs without any such ending, it is Nominative.Later we will see something similar when studying verbs. When a verb appears not to have anyendings, then we regard it as thecommonimperative. (See later section onverbs) For verbs wedetermine the verb stem by removingthe endings (The present indicative, past participle, infinite, imperative…)

2.1.4. Partitive Case -v.i. ‘part of; becoming part of’ This is the case ending that earlier analysis from Latin or Indo-European was thought to be “Dative” because by coincidence the mistakened idea thatdona.s.towas related to Latin donato, the prayers to the goddess seemed to speak of an offering being given to the goddess. (In realitynothing was being given directly to the goddess, but something was being burnt andits spirit wasbeing sent up to join with the goddess in the clouds, and that needed a different kind of caseending than simply giving.) Practically any static case ending could become a dynamic one which can be interpretedbroadly with ‘to’. A good example a Genetive ending meaning ‘of, possessing’’ in a dynamic sentence with movement can become ‘becoming possessed by’ as in ‘coming to be of, coming to possess’ which in a general way can be interpreted as ‘to’ in the sense that when something is given ‘to’ someone, it is becoming possessed by them. Similarly giving something ‘to’ someone can also mean ‘becoming part of’ (from Partitive) or ‘becoming inside’ (from Inessive, turning into an Illative meaning) or ‘coming to the location of’ (from Adessive, becoming Allative inmeaning).

As I said in 2.1.1, I believe that in actual real world use, the dynamic interpretation was dictated by context. But with the arrival of literature much context was lost and it wasnecessary to be more explicit in terms ofwhether a meaning was static or dynamic. And sometimes a meaning could shift.

45

I believe that Finnish Illative ‘into’ developed from its Genetive – that the dynamic Genetive meaning ‘becoming of, becoming possessed by’ came to be used in the sense of ‘becoming inside’. Similarly a dynamic Partitive ‘becoming part of, uniting with’ could shift its meaning towards the Dative idea of giving something ‘to’ someone. The main reason for my regardingthis case endingas a Partitive rather than another case thatwill also reduce to a Dative-like ‘to’, is that in some contextsin the inscriptionsit appears in aregular Partitive fashion much like in Estonian or Finnish. That means that the dynamic meaningof the ‘to’-concept actually means ‘becoming part of’, or ‘uniting with’, etc.

Comparing with Estonian Partitive.

Here is more evidence that this case ending in Veneticof the form -v.i. was intrinsically Partitive: we can demonstrate that the Venetic Partitive can beachieved if an Estonianlike Partitive (which may have existed a couple millenia ago in thecommon language) was spoken in an intensely palatalized manner. I explain it as follows: The Partitive in general can be viewed as a plural treated in a singular way (one item beingpart of many), and so the plural markers come into play. The plural markersin Finnic are –T-, –D-, and –I-, –J-; hence the replacement of T, D with J, I is already intrinsic to Finnic languages. When speakersof the ancestor to Venetic–Suebic–began to palatalize a great deal, they found the -J ending more comfortable than –T. Estonian marks the Partitive with a –T-, –D– and therefore it isn’t surprising that you can get a Venetic Partitive by replacing the –T-, –D-ending with –J-, as in talut > taluj (= “talu.i.”). While it ispossible in this way to arrive at the Venetic Partitive ending from the Estonian one, one cannot do so from the Finnish Partitive. This suggests that both the Estonian and Venetic / Suebic languages had a common parent. Perhaps the Estonian Partitive came first. Then, with strong palatalization, the Venetic / Suebic Partitive, converted the –T-, –D-, to –J (.i.) This and observations of the Inessive as well, give us a family tree of Finnic language descent which agrees with both archeological knowledge and common sense. I have shown it on the nextpage in a tree diagram. In it I show how we can arrive at the Estonian Partitive and modern Finnish Partitive from an ancient one, and then arrive at the Suebic/Venetic Partitive from highly palatalized speaking ofthe Estonian-like Finnic that was presumably the first language usedamong the sea-traders across the northern seas.Follow the Partitive in the chart. We begin with –TA which then loses the T in the descendants going towards Finnish, and loses the A in the descendants going towards Aestic and Suebic (as I call the two ancient dialects of the east and west Baltic Sea). The common Baltic-Finnic language then on the west side interracts with “Corded-ware” Indo-European speaking farmers, and becomes a little degenerated and spoken with a tight mouth that results in intensified palatalization, rising vowels, and that the –T Partitive is softened to a frontal H or Jsound, which is what the Venetic Partitive ending -v.i. means.

46
Fig. 2.1.3.
This chart also describes how the Estonian and Finnish Illatives must be developments inhistoric times, as Venetic shows no presence of an ex- plicit Illative (‘into’) but uses the Inessive (‘in’) in a dynamic context to ex- press the Illative idea. I show above how the Estonian Illative developed out of emphasis on the Inessive, while Finnish derived it from emphasis on the vowelin the Genetive. See later discussions of the Inessive case in Venetic. Thus the Venetic Partitive could be interpreted in a static or dynamic wayas follows: Static interpretation (‘part of’): This is the normal use of the Partitive-where something is part of something larger. It is indefinite andis equivalent tousing the indefinite article “a” in English. The static Partitive appears a number of times in the body of Venetic sentences, such asrako.i.inpupone.i.e.gorako.i.e.kupetaris but because so many of the inscriptions aresending offerings to Rhea or a deceased person to eternity, the following dynamic interpretationtends to dominate. Maybe this is just an illusion created from the fact that most of theinscriptions involve conveying something to the goddess. Dynamic interpretation (‘becoming part of, joining with’): Perhaps dynamic interpretationwas less in everyday use of Venetic, but very few inscriptions show everyday sentences. If wegave the Partitive a dynamic meaning, it would be ‘becoming part of many’. The best concept is ‘to join with ’or‘ unite with’. For example giving an offering to the Goddess in re.i.tiia.i does notmean giving in a give-recieve way, but rather for that offering is to unite with her, become partof her. It resonates with modern Church expressions of ‘uniting with God’.

Further Discussion: From an Estonian point of view, one can understand how there can be a dynamic interpretation because of the alternative Partitive and Illative in Estonian 3, where, using the stem talu, both the alternative Illative (a dynamic case meaning ‘into’) and alternative Partitive have the same form tal’lu based on lengthening. This suggests that the language from which this alternative form came must have had a dynamic Partitive interpretation like we see in Venetic, and its usage was so much like a newly created Illative that it was linked to the Illative.In thatcase the so-called Estonian alternative Illative is not an Illative at all, but a dynamic interpretation of the Partitive. Sometimes the only indication of the alternative Partitive in Estonian is emphasis or length. But this only underscores the fact that explicit dynamic case endings can easily shift their meaning.One of the sentences discussed in THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL was.. (a).e..i.k.go.l.tano.s.dotolo.u.dera.i.kane.i- [container-MLV-242, LLV-Ca4] Here we see dera.i.kane.i ‘a whole container’ in the static Partitive interpretation. In Estonian the normal Partitive is to use –T-, –D– instead of the J (.i.) as in Est. tervet kannut but it is also common to say in Estonian terv’e kann’u adding length. Considering that Estonian was converged from various east Baltic dialects, in my opinion this alternative Partitive form in Estonian comes from ancient Suebic (the parent of Venetic) from the significant immigration from the west Baltic to the east during the first centuries AD when there were major refugee movements caused by the Gothic military campaigns up into the Jutland Peninsula and southern Sweden. The Suebic grammatical forms needed to converge with the indigenous Aestic grammatical forms, and so an original tervej kannuj (for example) evolved among these speakers into terv’e kann’u instead of reverting to the indigenous tervet kannut (which would sound unusual to people used to tervej kannuj)The following sentence below shows the general form used in regards to an offering being made to Rhea. It shows the most frequent context in which the dynamic interpretation is desired. (b)mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s. iiuva.n.t.s .a.riiun.s.$a.i.nate.i.re.i.tiia.i. – [bronze sheet MLV-10LLV-Es25]Our brought-item ((ie offering), skyward-going, in the infinite direction, into the airy-realm[?], to (= unite with) you of the Gods, to (= unite with) Rhea When you think about it, the idea of uniting with or joining with a deity, or eternity, is more involving than merely moving to that location or giving something to it – which is the reason in religion today, it is more satisfying to ‘unite with God’ . In the case of the Venetic context it is the spirit, rising to the clouds via the smoke of burning, that unites with the deity. 3 Estonian has preserved alternative Illatives and Partitives that look similar or the same. Lengthening the next to last syllable as in talu > tal’luis a grammatical form that can be used either as a Partitive (normally talut) and as an Illative (normally talusse). Since this phenomenon does not exist in Finnish, it may have come from the south and west Baltic dialect spoken by the “Suebi” of Roman times, carried to the east Baltic by refugees from the Gothic military expansions of the early centuries AD. Suebic in turn can be linked via the amber trade to Venetic.

48

2.1.5. “Iiative” Infix -ii-‘extremely (fast or far or large)’ As we saw in the example above (b) one of the Partitive endings, the one inside re.i.tiia.i. is preceeded by –ii– It is possible to regard the –ii– as a separate infix giving motion, or the entire thing iia.i. as an explicit expression of the dynamic Partitive. It could represent a way by which the speaker emphasized the dynamism. However, the double-ii-appears elsewhere too and theexample shows it twice as well. Note the double “I” under the underlined parts:
mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s.iiuva.n.t.s .a.riiun.s.$a.i.nate.i.re.i.tiia.i.
While there may have developed some degree of an explicit dynamic Partitive in -iiv.i. the appearance of the double i iin non-Partitive situations, made me decide that this was a more widely applicable infix that added a sense of extremeness and or motion. See our discussions about the infinite as well in the lexicon (ie the meaning of .i.io.s.). In the above .a.riiun.s. the stem is probably .a.riu- and three elements are added: -ii-, -nand,-.s. We note that the –ii- occurs also in a similar way vo.l.tiio which describes movement to the heavens overhead, where we see no other ending. Here it seems that the -ii-is intended to exaggerate the size of the realm above. As funny as it may seem, it could have the same psychological basis as when an Estonian says ‘hiiiiigla suur’ emphasizing the I’s in the word meaning ‘gigaaaaaaantic’. Humans do this extension naturally, and it is certainly possible that such inclinations could be formalized in a language (ie systematically used, rather than purely on whim)
Note that in our determination that the dots were phonetic markers, we determined that Venetic writing was highly phonetic – which means this kind of doubling of the “I” could simply reflect the actual speech, even if the sound in reality had no grammatical significance.

2.1.6. Inessive Case -v.s. ‘in; into’ (In dynamic meaning equivalent to Illative) Static interpretation (‘in’): In today’s Finnic, the Inessive and Illative cases are considered different, but as we decribed in 2.1.1 above, it seems originally, in the parent language of Finnish, Estonian, ancient Suebic (from which the inscriptions Venetic came) there was only the Inessive, interpreted in both a static and dynamic way. And then in recent millenia, it became necessary to explicitly distinguish between the two. But Venetic, remaining an ancient language does not show this distinguishing, and for Venetic we determine whether it is the static ‘in’ or dynamic ‘into’ from the context. Was the action simply happening, or was the action being doneto wards something else? Was something merely‘being’, or‘acting on something’?An object that simply was, and did nothing onto anything else, would take thestaticmeaning. I already  mentioned how in modern English, we can useinand the context could suggest it means ‘into’. For example “He went in the water” is technically incorrect, but from the context the listener knows the intent is “He went into the water”. This shows how easily the correct idea is understood from context, and why in early language it wasn’t necessary to have two different case endings. Also, in early language, all speaking was done in the context of things going on around the speakers and listerners. If language became separated from being used in real contexts – such as when it was used in storytelling or song even before written literature – it became more important to explicitly indicate the required meaning. There was another usage forthe staticform – as a namer. Many Estonian names of objectsend in –s seeming to be a nominalizer.

49

For example we could begin with vee ‘water’ form veene ‘in the nature of water’ and then add the –sto get veenes ‘an object associated with water’. This could very well be the origin ofvene‘boat’ (same smaller boat which acquired the name rus as well in Scandianvia) Venetic too appears to have such naming purposes for the static Inessive. Because here, the –s creates a new word, the whole word is now a stem, a nominative form. For example, the word .i.io.s. (see full sentence below) appears to be a word for ‘infinity’ formed from adding the -.s. and therefore we do not interpret it as‘in the eternal’ but simply ‘eternity’ If an additional Genitive is added, we arrive at a place name. Modern maps of Estonia andFinland show a historic practice of creating place names by adding either -se which is like the Inessive and Genitive, or –ste which is like Elative plus Genitive, as for example from silla- ‘bridge’, giving town names Sillase or Sillaste. I like to view these respectively as a name based on the sense ‘in the bridge’ versus‘ arising from the bridge’. In other words, the choice depended on what suited the situation. We could take the veenes example above, and adding a Genitive sense with veenese, it becomes a name of a place ‘(place) associated with the boat ’This can be found in some Venetic place names too. In Venetic, the Adige River was called on Roman references Atesis and the market was called Ateste. Our lexicon indicated that AT-meant ‘terminus’ and therefore we can interpret Atesis as ‘(The river) in the terminus (of the trade route)’, and Ateste as ‘(The market that )arises at the terminus’. Another Venetic town was Tergeste, at today’s Triest. This information comes from Roman texts, so we do not know exactly how it was said in Venetic. How did the Roman form change the ending? Dynamic Interpretation (‘into’ = Illative) But if that object was either entering or leaving that state, it would take the dynamic meaning. We discussed the absence of an explicit Illative in Venetic in 2.1.1 This interpretation is common in the inscriptions, once again perhaps because the abundant cemetary and sanctuary inscriptions speak of the deceased or smoke travelling intothe sky. Note that the difference between ‘to’ in an Inessive situation, in the sense of physical movement ‘into’, whereas ‘to’ in a Partitive situation has a sense of uniting with, which is quite abstract. Thus while English has the all-purpose ‘to’, in Venetic, that ‘to’ has different meanings depending on the case ending. It makes the English translation a little challenging. The Inessive case is underlinedin the following. Note I interpret it both with ‘in’ and ‘into’ as required: mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s.iiuva.n.t.s.a.riiun.s.$a.i.nate.i.re.i.tiia.i Our brought-item ((ie offering), skyward-going, in the infinite direction, into the airy-realm[?], to (=unite with) you of the Gods, to (=unite with) RheaThe following is a good example showing the Inessive in a prominent role, and in this case it is borderline whether the interpretation should be ‘in’ or ‘into’ (hence I translate with in(to)):
.o..s.t..s.katus.ia.i.io.s.dona.s.to.a.tra.e..s.te.r.mon.io.s.de.i.vo.s [MLV-125,LLV-Vi2; image afterLLV]
50
expanded: .o..s.t..s. katus.ia.i.io.s.dona.s.to.a.tra.e..s.te.r.mon.io.s.de.i.vo.s. ‘Hoping (alt. Out of being) the offering, would be disappeared, in(to) the eternity end, in(to)the sky-heaven terminus ’There seem to be two parallel word pairs (Finnic requires the same case ending on connected words) .i.io.s. .a.tra.e..s.andte.r.mon.io.s.de.i.vo.s. The two versions seem to be Venetic inthe first pair and loanwords from Indo-European in the second.This example shows how theinterpretation as ‘in’ or ‘into’ is not particularly crutial.

2.1.7. Elative Case -v.s.t ‘arising from; out of’ I include this next because we have already above discussed how –ste can be used to name some- thing. It is actually not so common in the body of inscriptions. Static Interpretation (‘arising from’) This is similar to the Inessive, in that the static form seems to have most often served the role of naming. Today Estonian and Finnish tend to view the Elative case in a dynamic way – something is physically coming out of after being in something. Thus as the table of case endings (Table 2 at the end of these case ending discussions) shows, it is the static form that is less known and less used today, which logically comes from the idea of something being derived from or arising from something else. This static form is the one that names things. As mentioned under the Inessive, where the static form also names things, a town with a bridge silla – could acquire a name two ways – with the static Inessive as a description Sillase, and with the static Elative with Sillaste. Just as we referred to A tesisf or our example with the Inessive, there was also the town, Ateste at the end of the amber route. In this case the meaning is ‘derived from, arising from, the terminus (of the trade route)’. Another major Venetic city was Tergeste, which suggests‘arising from the market (terg) ’Interestingly the market at the top of the amber route, in historic times called Truso was probably in Roman times called Turuse (or Turgese or Tergese) in that case using the static Inessive manner of naming.) Of course, as mentioned under the Inessive, it was not just used for place names, but to derive a name for something related to something else. I gave the example earlier of vee > veene > veenes which could refer to a boat and eventually reduce to vene. We could also have veenest but it would name something arising from water (like maybe a fishing net?) The difference between naming with –s(e) and naming with –st(e) is whether the item named is integrated with the stem item, or arising out of the stem item and separate from it. In the Venetic sentences, there are nouns that were originally developed from this static Elative ending. For example .e.g.e.s.t- is one. .e.g.e.s.t- could be interpreted as ‘something arising from the continuing’ = ‘forever’. The common dona.s.to could be interpreted as ‘something arising from bringing (do- or Est. / Finn too/tuo)’ Another is la.g.s.to which Iinterpreted as ‘gift’ but internally means ‘something arising from kindness’. (The reader should review my interpretations of the –ST words in the lexicon from this perspective – the stem word plus the concept of ‘arising from’.) Dynamic Interpretation (‘out of’)This is the common modern usage in Estonian and Finnish and this is the meaning we will find in their grammar describing case endings. The dynamic interpretation of the Elative in the body of Venetic inscriptions depends on our determining there is movement involved. The static meaning ‘arising from’ is abstract and there is no movementm but the dynamic meaning ‘(moving) out of’ involves movement.

51

Perhaps the .o.s.t..s. in the recent example sentence in the last section is one, as movement occurs in that sentence. In general the Elative is less common in the known inscriptions because the concept of something travelling ‘out of’ or even ‘arsising from’ something else was not particularly applicable to offerings towards the heavens or the Goddess when in things are going ‘into’ not ‘out of’. Most often, whenever the -.s.t appears in Venetic, it appears to be the static kind where there is no movement, and it produces a new noun stem from the more basic stem.
2.1.8. Genitive Case –n OR [naked stem] ‘of, possessed by ’Static Inter-pretation (‘of’) vs Dynamic Interpretation (‘coming into possession of’) Estonian today lacks the –n Genitive which is standard in Finnish. Esto- nian simply uses the  naked stem. For that reason (considering also the tree chart of Fig 2.1.3) we must investigate the inscriptions to determine if Venetic had an –n Genitive, a naked stem, or both. What I found in the Venetic sentences was that the idea of possession seems often to be expressed by what seems to be the compound word form. In a compound word, the first part is the stem and takes no endings, while the second part takes the endings. But given that in modern Estonian the Genitive is purely the naked stem, these first parts of compound words are indistinguishable from Genitives. For example Venetic kluta-viko-.s. is a compound word, the first part interpreted from context as ‘clutch’ (of flowers) and the second as ‘the bringing’. But the first element, kluta, could very well be seen to be in the Genitive. It may be exactly such overuse of compounding, that developed the use of the naked stem as Genitive in Estonian, with the consequential abandoning of the –n at the end, while it endured in Finnish which derives from the earlier ancestor language. Nonetheless, the –n does appear a number of times in a way that makes it seem to be joining concepts. For example in iiuvant v.i.ve.s.tiniio.i.– [MLV-138, LLV-Pa8] we see the –n appearing in a way that makes it seem Genitive (v.i.ve.s.tiniio.i. seems like ‘the conveyance’s infinity’). The same occurs in pilpote.i. k up. rikon.io.i.- [MLV-139, LLV-Pa9;] in which rikon.io.i. seems like ‘nation’s infinity’. We also see the –n appearingin the example mego dona.s.to vo.l.tiiomno.s. iiuva.n.t.s.a.riiun.s.$a.i.nate.i. re.i.tiia.i. Other examples include  kara.n.mnio.iandvoltiio.n.mnio.i. To summarize it seems more common to find in Venetic the bare stem in a situation that looked like a compound word. It is possible that while the n-Genitive was still in usein the inscriptions; however, the use of the bare stem in a fashion almost like a Genitive was also inuse. The disappeance of the n-Genitive in Estonian may have occuredin this way, that is to say, from the latter becoming more and more common. My conclusion is that Venetic had the –n Genetive, but lazy speakers dropped it. (Linguistic change often arises from lazy speech whereendings are dropped.)

2.1.9. Essive -na ‘as, in the form of’; ‘becoming as. ’This ending is almost as common in the body of inscriptions as the Partitive and Inessive. We will assume for the sake of argument that this case ending too had both a static interpretation and a dynamic one, depending on context. I propose this was the case for all the Venetic case endings; but some case endings were more-dramatic in the difference between the static interpretation versus dynamic-for example case endings about location interpretation versus dynamic – for example case endings about location.

52

Here were are speaking of form, appearance and the differentiation between static and dynamic meanings is not significant in this case as it is a more abstract concept, and abstract concepts are quite static by nature compared to concepts involving actual physical movement or lack of movement.

Static Essive: In the static interpretation this ending has the meaning ‘as, in the form of, inthe guise of’ For example it appears in $a.i.nate.i.where$a.i.nais seen as ‘in the form ofthegods’ It appears more commonly in the inscriptions with an additional Partitive attached, giving -na.i This added Partitive usually results in a very dynamic meaning, which appears to be like Estonian Terminative ‘till….’

Dynamic Essive: I do not know if there is a clear example of this in our body of inscriptions, except for the situation in which an additional.i.is attached as mentioned above – as in -na.i. The dynamicinterpretation would mean ‘assuming the form of’ It would need to have a verb behind it, such as ‘he changed into….’ It is purely a question of whether there is a motion towards. In any event, I believe the speaker or listener understood what was intended from the context.
2.1.10. Terminative -na.i.-ne.i. ‘up to, until, as far as ’This ending appears often. It looks like a Partitive ending added to an Essive ending and ori- ginally my interpretations tried to combine the Essive meaning with Partitive and got confusing complex results like ‘in the form of joining with’ and then one day I hit on the simpler idea of the Terminative – ‘up to, until, as far as’ –which exists in Estonian but not Finnish. Already we have evidence that Estonian and Venetic / Suebic were related through a common parental language, and so something found in Estonian could be represented in Venetic, evenifnot represented in Finnish. (We have already seen for example, that we cannot transform a Finnish Partitive to Venetic, while we can transform an Estonian Partitive to Venetic by changing the – T, D ending to – J (.i.)) Without much rational justificationI applied the Terminative meaning everywhere it occurred and it fit better than my complicated combining of Essive and Partitive concepts.This case ending might also have static and dynamic interpretations. If so, I would say that – the static interpretation is as in pupone.i. – something (the duck rako) is physically given to, inthe examplepupone.i.e.gorako.i.e.kupetarisTo(‘til)the elder remain a duck, Bon Voyage. This static intepretation seems very much like a Dative. Meanwhile the dynamic interpretation would be to physically travel until somewhere which is how Estonian uses the Terminative. The Estonian Terminative can be seen in Ta läks taluni ‘he went as far as the farm’ In Venetic, for example in a funerary urn inscription v.i.ugia.i.mu.s.kia.l.na.i.‘to convey mydear (?)untildown below’the word a.l.na.i. appears to be in a context with physical movement. (Hmm. Perhaps the static form is –ne.i. and the dynamic form is na.i.?? There remains a questionas to the signifance of using e instead of a. )

2.1.11. Adessive -l ‘at (location of)’ & Allative -le.i. ‘towards (location of)’ The Adessive in the meaning ‘at (location of)’ represents the static interpretation. In this case it seems Veneticdoeshave anexplicitdynamic form which parallels what is in relation to Estonian and Finnish called the Allative ‘towards (location of)’.

53

One may ask, why does Venetic have the explicit Allative, when it did not have the explicit Illative? To understand what Venetic is expected to have and what not, we can look at what iscommon in Estonian and Finnish. If a case ending exists inbothEstonian and Finnish in asimilar way then it is very old, and must exist in Venetic. Ourtreechart of Fig2.1.3 showed the descent of Inessive, Partitive and Illative. If we were to add Adessive and Allative, we wouldshow both existing at the common ancestor of all three languages – Estonian, Venetic / Suebic, and Finnish. These two separate forms could have developed in an early stage of Finnic perhapsbecause in the lives of early hunters of northern Europe, it was important to distinguish withbeing at a location versus going towards a location. Too important to clarify via context. In Estonian Adessive is reperesented by -l, Finnish by –lla which is essentially the same (Est. has lost terminal a’s on case endings). And the Allative, which is equivalent to a dynamic interpretation of the Adessive, is found both in Estonian and Finnish as –le and –lle respectively. Unfortunately in the body of inscriptions available to study, the Venetic Adessive and Allative occur only a couple of times, so we do not have many examples. The most significantsentence is the following. It is written on one of the Padova round stones left at the bottom oftombs, and on which most of them are telling the deceased spirit to fly up out of the tomb. The first underlined ending I think is the Allative and the second is Adessive.(a)tivale.i.be.l.lene.i.- [round stones-LLVPa 26] ‘towardswing, on(at) top of, to fly! (Est. tiivale peal lendama!)(=tiiva peale lendama!)I propose that the ending –le.i.ontivale.i. is an Allative (‘to location of’) while the -.l.onbe.l. is the Adessive (‘at’). Note that the stem of tivale.i. is tiva, and its meaning is confirmed by the handle-with-hook that has kalo-tiba on it (=Est. ‘kallu tiib’ ‘wing for pouring’ ) The latter is in the Lagole dialect. Here is another example with tiva in the inscription and here it appears with the Adessiveending (-l) to which is added aniio.i. which seems to mean ‘to infinity’) (b) vhug-iio.i.tival-iio.i.a.n.tet-iio.i.eku.e.kupetari.s.e.go- [figure 8 design with text-image of Pa26] ‘Carry infinitely, upon wingto infinity, the givings to infinity, so-be-it happy journey, let it remain ’We can interpret tivaliio.i.astiva + l + iio.i.

2.1.12. Ablative -.l.t ‘out of (location of)’ The Ablative also exists in both Estonian and Finnish in a similar way and therefore must exist in Venetic from its origins in the northern Suebic. The Ablative (-.l.t) to Adessive (-l) and Allative (-le.i.), is similar to the Elative (-.s.t) in relationto the Inessive / Illative (-.s.). The difference is that one deals with physical location, while the other (-.s.t) deals with interiors. Static Interpretation of the Ablative (‘derived from location of”) Similarly to the Elative (.s.t) the Ablative (-.l.t) probably was mostly used to create nouns, to name things, but inthis case related to a location – on top of it, not inside it.An example in Venetic is the word vo.l.tiio Could it have originated with AVA ‘openspace’?AVALT would then mean‘derived from the location of the open space’ This seems to accord with the apparent meaning ofvo.l.tiioas‘sky, heavens’.

54

But like –.s.tindona.s.to, it is not a free case ending, but now incorpora- ted in the word. Dynamic Interpretation of the Ablative (‘from the location of’) This is the common usagein modern Estonian and Finnish – to physically move away from a location. Ta läks talult eemale ‘he went away from the farm’ Do any of the inscriptions indicate movement from one location to another? We can presume Venetic/Suebic had it, but we have not yet identified common use in the dynamic meaning in the body of inscriptions, as opposed to the form being- integated into a word stem, discussed above.But then the body of usable Venetic sentences is very small and examples of less commoncase endings will be few if any.It is obvious that if the number of sentences we can study islimited, we will tend to see the most commonly used case endings.

2.1.13. Other Possible Case Endings, Suffixes Suggested from Estonian Derivational SuffixesThe above listing of Venetic case endings has com- pared Venetic case endings to Estonian / Finnish as summarized in 2.1.2. This comparison is absolutely necessary becauselinguisics has found that grammar changes very slowly and that if Venetic is really Finnic, thenwhat we found in the interpreting of Venetic from first principle, MUST show significant similarities to modern Finnic languages that were at the top of the amber routes to the AdriaticVeneti. Even though Estonian and Finnish is over 2000 years in the future or Venetic, the similarities must be demonstrable. But this idea of grammar having longevity is really part ofthe basic idea that commonly used language tends to endure. The common everyday languagetends to endure because it is in constant use. That means not only is basic grammar preserved from generation to generation, but also everyday words. Linguists have always known that some words – words relating to family relationships, for example – have great longevity. I have pointed out how the Venetic word .e.go and stem.e. is practically identical to Estonian jäägu and stem jää- and how this is understandable considering that even today the jää-stem is used all day. On the other hand, the Venetic word rako for ‘duck’ has no survival in Estonian or Finnish ‘duck’ is part and anka respectively. But how often is the word ‘duck’ used. Unless you keep a flock of ducks, only a few times a year. When a concept is rarely mentioned, alternative words can be used, at the whim of the speakers.. For example ‘duck’ could be expressed by a word meaning ‘water-bird’ or ‘wide-bill’. (Venetic rakosounds like it came from the quacking sound, and Finnis hanka, sounds like it actually originated with geese that go “honk!” The origin of the Estonian part is a mystery) So unless one word is used often the word lacks stability. But the same applies to grammar. The most common grammar – the grammar taught to babies – has greatest longevity. Thus we will find similarities to the most common grammatical features, andless so in rarely used grammatical features. The point is that longevity is proportional to usage, and therefore if someone compares a modern language with an ancient genetically related one, the correctness is more probable if thecomparison is with very common words or grammar, and it helps if you learned the modernlanguage as a child, as then you will have an intuition about the core language. Such wisdom isnot available for those analysts who simply look up words in a dictionary, because in adictionary a very rarely used word can be beside a commonly used one. There is no filter. Although in this description of Venetic grammar follows the modern model for describing Estonian and Finnish, there can be other ways of constructing the descriptive model. As I have

55already mentioned, in reality in Finnic,the concept of case endings is artitificial–selecting themost common of a large spectrum of endings. The original primitive language might have beenvery much like modern Inuit of arctic North America. Linguists have not handled Inuktitut according to common ways of describing grammar, and they called it ‘polysynthetic’ (a system where the speaker simply combines short stems with many suffixes, infixes, and prefixes). The modern manner of describing Estonian and Finnish, is really a selection by linguists developing a description, ofthe most common, most universally used, suffixes. But there aremore. What they chose was to a large degree influenced by how grammar had been described inthe most common Indo-European languages. This means that there are other suffixes that couldhave been included with the stated “case endings”. But these further suffixes are in modernEstonian and Finnish,generally not identified in the grammar but rather incorporated into thecommon word stems in which they appear and so the suffix portions are not identified. There are many such suffixes that are common enough that a creative speaker could combinethem and in effect revivesome amount ofthe original polysynthetic approach of speaking. Many words with the suffixes built into them, are so common and so old, that speakers ofEstonian or Finnish no longer think of how they were derived. For example the word kond, ‘community’ is one an Estonian would not even think about in terms of its internal components. But when you think of it, it is in fact a combination of KO plus the suffix –ND, and the intrinsic meaning is ‘together’ + ‘something defined from’. Thus what we have is not only recognizable suffixes including “case endings”, but suffixes that have frozen onto the stem and assumed aquite particular meaning. In Venetic there some we have mentioned where the endings are incorporated into a new word stem (.e.ge.s.t, vo.l.tiio, etc, etc ) With Venetic too, there is a constant issue as to whether an apparent case ending is stuck onto a stem, or whether a new word has been established, which of course can add case endings itself. I believe that in the evolution of language, the polysynthetic constructions that were constantly used, became solidified from constant use. And then with people using it often, fromlaziness, it becomes contracted. Once contracted, the original construction is no longer apparent. Starting with mere tens of basic syllabic elements, evertually we end up with thousands of new stems that cannot be taken apart. The longer the language has followed this experience, the more new word stems arise, and thegrammatical elements become fewer and fewer. If we wish to use modern Estonian or Finnish to detect further case endings in Venetic, wecan reverse the evolution of Estonian or Finnish by noting still-detectable suffixes within words,and then see if Venetic has repeated use of one of them. So what kinds of suffixes are still apparent in modern Estonian or Finnish that are stillidentifiable as suffixes and not disappeared into new words stems?Today these suffixes are called ‘Derivational Suffixes’. Poets are free to create new words with them, but they are not recognized as case endings as they are not in regular use. But as we go back in time, it is likelysome of them were more commonly applied and if linguists had described Estonian or Finnish a few thousand years ago, they would have claimed more case ending. (The Finno-Ugriclanguage of Hungarian is an example of a language in an older state, and so linguists haveclaimed many more case endings.). There are about 50 suffixes enumerated in A Grammatical Survey of the Estonian LanguagebyJohannes Aavik, most readily found within Estonian-English Dictionary complied by Paul F. Saagpakk, 1982.It was and is important for us to be aware of these suffixes when looking at Venetic, to find resonances, since the ‘case endings’ definitions arbitrarily selected by linguists, may have excluded important suffixes that appear in Venetic.

56

For example, the ending –nd seems to be common enough in Venetic that maybe we ought to put it into the case endings list. However, what we have done here, is to use the well-established descriptions of Estonian andFinnish as our template. Those who are familiar with Estonian or Finnish can then process theVenetic grammarmore easily.Stillit is possible that since Venetic is over 2000 years old, it maycontain more of the free-combinations of suffixes, infixes, and prefixes. That is the reason in our analysisof the Venetic inscriptions documented inTHE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL*, we were keen to look inside word structure to help determine meanings. For examplev.i.ougonta seems like ‘carry’ + ‘community, grouping’, and we have to determine what it really meant from the context in which it was used. But if there wasnokondin Estonian, we could still breakgonta down further with ‘grouping’ from KO ‘together’ and ND ‘entity connected to’.

For our purposes in deciphering Venetic, there was nothing to be gained by looking at morethan a few Estonian derivationalsuffixes in the listgiven by Aavik – those that we found worthyof consideration in our analysis ofthe Venetic. They also allow us to look at the internal makeupof a word, to determine in a general or abstract sense how the word originated, to assist innarrowing down its meaning. The following is a limited list of the Estonian derivational suffixes that I considered inanalyzing the Venetic. Some were very significant. -ma (= Venetic –ma?)Estonian 1st infinitive, is believed to have originated in Estonian as a verbal noun in the Illative. Something of this nature seems to be found in Veneticsuch as inv.i.rema. I believe it meant something like ‘in the state of v.i.re’-m (=Veneti  –m?) where this appears inEstonian words it appears to have a reflective sense. It is psychological. It is a nominalizer too that may also produce the idea of ‘state of’ as in –maabove. Possibly it appears in the donom of Lagole inscriptionswhich obviously from how itis used means ‘something brought’, and a synonym for dona.s.to-ja suffix of agency, equivalent to English ending –eras inbuyer. I did not find anything solid in Venetic in this regard, perhaps because Venetic is likely to write it -.i.i and how wouldone distinguish it from all the other uses of “I” within Venetic! I believe that Venetic turned in another direction to express the idea of agency –o.r. see next. Estonian has it in the derivational suffic –ur so it is not entirely foreign. The way languages from the same origins evolve is that there may be two words or endings that mean the same, and one branch popularizes one and the other branch popularizes the other. Thus we can conclude that -ja maight have been found in Venetic, but that –o.r. was preferred. Nonetheless, the ending –ur is still recognized within Estonian. -ur (= Venetic -o.r.) indicating a person or thing which has a permanent activity orprofession, equivalent to English –or as in surveyor. Would appear in Venetic as –or. I foundthis onevery useful as it perfectly explained a word likelemetornaassociated with a stylus left as an offering ‘as a producer of warm-feelings’ – ie the object continues to be an expression fromthe giver after it is left behind. An example: v.i.o.u.go.n.ta lemeto.r.na .e.b.- [stylus-MLV-38 bis, LLV-ES-58] ‘The collection-of-bringings, as ingratiation-producers, remains ’Note how lemeto.r.na is composed of plural plus two suffixes leme-t-o.r.-na

57

Another simple example is a fibula (used top in togas together) with the word augar on the back. This was appropriate if aug- was ‘hole’ (as in Est. auk) thus giving the Venetic word for a fibula as literally ‘hole-producer’ (= ‘pin’) This word survive elsewhere too as we can evenfind it surviving in English auger.
-nd (=Venetic -nd,- nt) attached to nouns, verbs, and participles to form derived nouns with meanings related to the stems of words. In my view the best interpretation for this is ‘entity made from’ or ‘entity, something, defined from’ and similar. The use of –ND, NT is apparentin Venetic and seems widely used in ancient pre-Indo-European substratum of Europe (as the Atlant is example suggests 4) For example it appears in va.n.t.s. in the sentence mego va.n.t.s.e.ge.s.t.s dona.s.tore.i.tia.i ‘Our bringing , in the direction of the everlasting, to Rhea But asmentioned above, this ending was now incorporated into the word. But let us take va.n.t.s. appart. Then we get (A)VA (‘open up’) NT (‘entity of’) S ( ‘in, into’) giving us ‘entity in the direction of the opening’ But this is very abstract, and obviously its final meaning developed from usage. As I say above with gonta, the suffixes, from contant use, disappear into the the brand newmeaning.
-kond (konna-)(=Venetic –go.n.ta) ‘a group of things or persons related to a certainplace or area’. This is an important component in the Venetic inscriptions. It appears in Venetic often as v.i.ougo.n.ta, but also elsewhere too.
-us (Venetic–o.s.(?)k.o.s.(?))a suffixthat may have ancient Roman influence behind it.This probably would not appear until Roman times. It may be represented inside the – ko.s. in Lagole inscriptions which already have Latin elements mixed in. Estonian certainly acquired it asa result of theRoman influences.
-ik (Venetic-?)is a suffix that hasPartitive properties in that the K sound suggestsbreaking off something from a whole.I did not identify an example in the inscriptions other than the fact that the conjunction ke employs the psychology of breaking off. Possibly it occurs and Ifailed to see it.
-la– (Venetic –LA) place or residence. I saw it in one place, the ending on ‘Crete’ in the Roman period urn inscription – CRETEILA-M-ENNIO-GRAICI-F- [urn-MLV-120-02,LLV-Es II] -la would have served the same function as the Roman use of -iaat the ends of place names, as in “Venetia” Perhaps it is rare in Venetic because Venetic had replaced it with –ia. As I said, Aavik presents about 50 ‘derivational suffixes’ in Estonian, bound into words and not used as frequently as the formally set aside ‘case endings’. Since Venetic is 2000 years old and closer to the common ancestor of Estonian and Venetic, it is more likely that Estonian has LOST some forms that Venetic had . For example, we noted earlier how an original wider use ofendings on (A)VA had Venetic creating va.n.t which has vanished if it was in the common ancestor, and somehow Estonian has only preserved va-stu. We can also propose that Estonian lost the use of bo- in a wider fashion and it only survives today as poo-l ’half, to the side of’ (in effect POO in the Adessive case). In Venetic we find bo-, along with va.n.t- used as a preposition, but Venetic also appears to use -bo- as an ending (example in SSELBOI, SSELBOI) and I have included it in Table 24 ATA- ‘end’ –LA ‘place, location’ -ND ‘entity, thing’ -S (namer element)- ‘Entity (ie sea) at the end-place

Onko historiasta löydetty uusi suomalais-ugrilainen kieli?

Kyseessä olisivat muinaiset veneetit.  Näin väittää kanadanvirolainen Anders Pääbo, joka on tutkinut ennen ajanlaskun alkua Adrianmeren rannalla ja myös Baltian rannikolla asuneiden tuon nimisten kansojen perintönä jääneitä roomalaisia tekstejä ja paikannimistöä ja lainosanoja molemmilla alueilla.

Italian kansat rautakaudella. Huom! Latinalaisten aika vaatimaton siivu faliskien ja umbri(alaist)en välissä.Lisäksi Rooma ei tuolloin kuulunut hei- dän ydinalueeseensa, vaan se oli (ensimmäinen?) heidän perustamansa colonia pohjoisesta etelään johtavien (hevos)karavaanikauppateiden ja rannikolta sisämaahan Tiber-jokea johtavien merikauppareittien risteyksessä. Rooma kappasi kuitenkin muiden heimojen avulla vallan emämaaltaan ja tasavaltalaisen Rooman valtion valtuomuoto luotiin luotiin näiden heimojen hallitnokompromissin tuloksena. Latium tarkoittaa tasaista, latteaa maata erotukseksi vuoristosta. Pääkaupunki oli ensin samaa tarkoittava Lavinium.
Kaikki harmaan sävyillä merkityt kansat ovat latinalaisten läheisiä kielisukulaisia. Saappaanvarren alueet muodostavat heimoliiton. Rooman, hyvän asiakkaan (?) pussiin pelasivat aina myös sicelit ja veneetit. Kun joku ulkopuolinen yritti niitä Roomaa vastaan usuttaa, kuten esimerkiksi Hannibal molempia, seurauksena oli juonittelijalle katstrofaalinen operaatio.

Latinalaiset tunsivat tarut Troijan sodasta ja väittivät kuninkaansa Aeneiaan osallistuneen siihen (Troijan puolella, ei siis Kreikan). Nimi Rooma tulee kantaindoeruroopan ”(ylä)virtaa” (ja erityisesti paikka jossa ylävirran kosket muuttuvat rauhalliseski joeksi) tarkoittavasta sanasta  ”*s-rem-”, josta tulee mm. – yllätys – suomen Rauma, liettuan sraumė̃ , latvian  straume  = hidas virta, srūti (srū̃va, srùvo), vanh.  *s-remti > *srauti (srauna, srovė).

Etruskin kielessä on tosin sana ruma = pieni, vähäpätöinen, mutta Roo- ma ei ollut tuota ennen edes ruma tai vähäpätöinen, vaan se oli syntynyt vain tuon ajan uusien teknologioiden pohjalta. Liivissä on muuten myös viroon jälkimmäisessä merkityksessä lainattu sana ”rumali”, joka tarkoittaa roomalaista ja kauheata ahmattia suursyömäriä, jollaisia roomalsiet taatusti bileissä olivat silloin, kun muutkin kuten vieraat saattoivat päästä heitä näkemään. Heidän, sanotaan katurahvaan (populus) ja orjien täysin arkipäiväinen hengissä pysymisruokansa jossakin sisämaan kaupungissa kuten Roomassa oli nimittäin niin huonoa ja pahaa ja vaarallistakin, että sitä syötiin mahdollisimman vähän ja harvoin: ”keskitysleriruokaa” kuten pilaantunutta kalaa ja bileistä yli jäänyttä lihanroiketta, ruohoa, juuria, jauhonkyrsää, joiden maku häivytettiin hapansilakan (hapanmakrillin) liemellä, joka on siedätettävä aine, joka sitten, kun siihen on bakteerikanta tottunut, pitää aisoissa vaihtelevammat pöpöt. Tällaisia ruukkuja täynnä ollut laivanhylkykin on köydetty. Liha ei pysy kuumassa ilmanalassa suolattunakaan kunnossa: muutenhan mereen kuolleet elukat eivät mätänisi…

Etymology of the ethnonym Veneti

The ethnonym would then be etymologically related to words as Latin venus, -eris ’love, passion, grace’ and in later forms ’beloved, friendly’; Sanskrit vanas- ’lust, zest’, vani- ’wish, desire’; Old Irish fine (< Proto-Celtic *wenjā) ’kinship, kinfolk, alliance, tribe, family’; Old Norse vinr, Old Saxon, Old High German wini, Old Frisian, Old English wine ’friend’,  [3] Norwegian venn ’friend’. The name ”Wends” was a historical designation for Slavs living near Germanic settlement areas. Also, the word wend meant water in the Baltic Old Prussian language suggests that the Wends were those who lived by the water or waters. [4] In the Estonian and Finnish names for Russia — Venemaa and Venäjä — possibly originate from the name of the Veneti. [5][6]

According to the 20th century linguist Julius Pokorný, the ethnonym Venetī (singular *Venetos) is derived from the Proto-Indo-European root *wenh₁-, ’to strive; to wish for, to love’. As shown by the comparative material, the Germanic languages may have had two terms of different origin: Old High German Winida ’Wende’ points to Pre-Germanic *wenh₁étos, while Lat.-Germ. Venedi (as attested in Tacitus) and Old English Winedas ’Wends’ call for Pre-Germanic *wénh₁etos.

Venus on latinaa ja tarkoittaa veneettinaista. Se sai jumallattaren hah- mon kreikkalaisten Afroditelta, kun roomaliset sotilaat ja muut kyllästyi- vät kotilieden jumalattareen Vestaan, joka symboloi erilaisen tavaran keräämistä kotiin (ja istui aarteensa päällä). Vestan ruuista jo olikin puhetta. Sen sijaan Venus näytti ainakin taiteessa aina käristävän hiekkarannalla jotakin peuranpyllyä tai keittelevän jotain mereneläviä ja sekoittelevan viiniä  vähissä vaatteissa.

Bretagnen venetit: Veneti (Gaul)

Bretagnen etelärannalla asustanut purjehtijaheimo venetit, joita rooma- laiset pitivät keltteinä (vaikka eivät erottaneet esimerkiksi germaaneja ja kelttejäkään, erottelu perustui enempi paikkaan kuin kulttuuriin) liittoutui Gallian sodassa 76 e.a.a. Julius Caesarin kanssa, mutta Caesar petti heidät.


Map of the Gallic people of modern Britanny :

Venetit keskellä sinivihreällä.

Näiden venettien spesiaaliala oli pronssin valmistuksessa tarvittavan tinan kauppa, jota he toivat Britannian Cornwallin kaivoksista. Miten tämä tina lähti satamasta eteenpäin ja minne? Näistä tunnetaan merenkulkupuoli, koska Caesar on sitä kuvannut, mutta heidän kolikossaan laukkaavat hevoset.

Nimi Anglia on muuten preussia ja tarkoittaa ”Hiilimaata”, lt. anglis , lv. uogle = hiili.

The Veneti were a seafaring Celtic people who lived in the Brittany peninsula (France), which in Roman times formed part of an area called Armorica. They gave their name to the modern city of Vannes.

Other ancient Celtic peoples historically attested in Armorica include the Redones, Curiosolitae, Osismii, Esubii and Namnetes.

The Veneti inhabited southern Armorica, along the Morbihan bay. They built their strongholds on coastal eminences, which were islands when the tide was in, and peninsulas when the tide was out. Their most notable city, and probably their capital, was Darioritum (now known as Gwened in Breton or Vannes in French), mentioned in Ptolemy’s Geography.

The Veneti built their ships of oak with large transoms fixed by iron nails of a thumb’s thickness. They navigated and powered their ships through the use of leather sails. This made their ships strong, sturdy and structurally sound, capable of withstanding the harsh conditions of the Atlantic.

Judging by Caesar’s Bello Gallico the Veneti evidently had close relations with Bronze Age Britain; he describes how the Veneti sail to Britain. [1] They controlled the tin trade from mining in Cornwall and Devon. [2] Caesar mentioned that they summoned military assistance from that island during the war of 56 BC. [3]

Julius Caesar’s victories in the Gallic Wars, completed by 51 BC, extended Rome’s territory to the English Channel and the Rhine. Caesar became the first Roman general to cross both when he built a bridge across the Rhine and conducted the first invasion of Britain.

Caesar reports in the Bellum Gallicum that in 57 BC, the Gauls on the Atlantic coast, including the Veneti, were forced to submit to Caesar’s authority as governor. They were obliged to sign treaties and yield hostages as a token of good faith. However, in 56 BC, the Veneti captured some of Julius Caesar’s officers while they were foraging within their regions, intent on using them as bargaining chips to secure the release of the hostages Caesar had forced them to give him. Angered by what he considered a breach of law, Caesar prepared for war.

Sllavilaset (?) vendit

Ensimmäinen teoria, joka yhdisti nuo väestöryhmät, oli germaaninen teoria slaavilaista vendeistä, jota nimitystä käytettiin germaanien toimesta kansainvaellusten ajan jälkeen 600-luvulla läntiseenkin Eurooppaan levittäytyneitä länsislaaveista, joiden heimojen omia nimiä olivat olivat mm. obotriitit ja wiltzit. Teoriaa kannatetaan vieläkin.

Slaavilaisten wendien asuttamat alueet 1100-luvulla.

Eräillä keltiiläisillä kielillä vendien nimi oli finn tai fine,millä ei tarvitse olla Suomen vieraskielisen nimen kanssa yhteyttä – mutta täysin mahdotontakaan sellainen ei ole.

Vendit (Baltia)

Vendit olivat heimo nykyisen Latvian Cēsisin alueella. Tutkijoiden pa- rissa ei ole täyttä varmuutta siitä, olivatko vendit slaaveja vai suomalais-ugrilaisia. Vendi-nimitystä on käytetty monista slaavilaisista kansoista, mutta monet tutkijat uskovat heidän puhuneen suomalaissukuista kieltä. Ensimmäinen maininta heistä on Henrikin Liivinmaan kronikassa, jonka mukaan he olivat alun perin asuttaneet Ventajoen aluetta Kuurinmaalla, mutta kuurit olivat karkottaneet heidät nykyisen Riian alueelle ja edelleen Cēsisin alueelle, jossa asui heidän lisäkseen latgalleja. Vendit käännytettiin kristinuskoon rauhanomaisesti vuonna 1206 ja sen jälkeen he taistelivat Kalparitariston puolella Baltian pakanakansoja sekä venäläisiä vastaan.

Liivinmaan riimikronikassa vendeihin liitetään mahdollisesti Latvian lipun syntytarina. Kronikan mukaan vendien alueelta Cēsisistä tulleet sotajoukot toivat tullessaan valko-punaraitaisen sotalipun.

Ventavan alue Venta-joen suulla katsotaan vendien/veneettien vanhaksi alueeksi. Venta-nimeä pidetään kelttiläisenä, se tarkoittaa ”keskusta ja pääkaupunkia” (mm. Winchester) ja liettuassa siitä johdettu vieta tarkoittaa ylipäätään paikkaa.

A. Krūkas glezna ”CēsisLatvijas karoga šūpulis 1279. g.”, kurā mākslinieks mēģinājis rekonstruēt latgaļu 13. gadsimta karogu.
Latvian vendien lippu, eli nykyinen Latvian lippu 1200-luvulla Cēsis issa (maalattu tuolloisen kronikan mukaan). Lippu on vahvasti Rooman veneettien mallin mukainen, ja on sitten useilla paikkakunnilla palautettu esimerkiksi kaupunkilipuksi. Rooman veneeteillä on valkoisen raidan sijasta valkoinen risti (mikä saattaa johtua kristinuskosta),jota on edelleen ehkä tyylitelty:

Triesten,               Oderzen,       Padovan,        Vicenzan,

https://www.tiede.fi/comment/2604624#comment-2604624

Puolan kielen etymologi Aleksandr Brükner (1856 -1939) esitti, että Rooman ja Baltian veneetit ovat samaa alkuperää, jonka hän arveli olevan lähellä kantaidoeurooppaa.

Aleksandr Brükner

” Though Jordanes is the only author to explicitly associate the Veneti with what appear to have been Slavs and Antes, the Tabula Peutingeriana, originating from the 3rd–4th century AD, separately mentions the Venedi on the northern bank of the Danube somewhat upstream of its mouth, and the Venadi Sarmatae along the Baltic coast. [17] ”

Sarmaatit saivat nimensä ”lisko(nnäköiset) ihmiset” käyttämistään kaviohaarniskoista. Myös heidän kielisukulaisensa alaanit käyttivät sellaisia käydessään hevoskaravaanikauppaa Persian ja pohjoisten alueiden välillä. Venadi Sarmatae tarkoittaa ”liskonnäköisiä (sarmaatinnäköisiä) veneettejä”: se tarkoittaa todennäköisesti sitä, että myös veneetit käyttivät ainakin joissakin vaiheissa sellaisia. Kaviohaarniskalla on sellainen ominaisuus, että se torjuu metalliskärkisiä nuolia ja keihätä, ja jopa miekanpistoa sitä paremmin, mitä terävämpiä nämä ovat. Sittemmin viikinkimiekkojen kärjet tetiinkin paksuiksi ja pyöreiksi: ei katkennut ja lumpsahti haarniskan suojen tai kavioiden välistä.

” Henry of Livonia in his Latin chronicle of c. 1200 described a tribe of the Vindi (German Winden, English Wends) that lived in Courland and Livonia in what is now Latvia. The tribe’s name is preserved in the river Windau (Latvian Venta), with the town of Windau (Latvian Ventspils) at its mouth, and in Wenden, the old name of the town of Cēsis in Livonia. The fact that 12th century Germans from Saxony referred to these people as ’Winden’ suggests that they were Slavs. [18] (See Vends). ”
Puolalainen slavisti Aleksandr Brückner  esitti, että Venta on kantaindoeurooppaa ja latinaa lähellä olevaa veneetin kieltä, joka kuului kelttiläis-romaaniseen kieliperheeseen. (Tosin eräät venäläiset lähteet arvelevat väiden Roomankin veneettien olleen länsislaaveja.)

http://etimologija.baltnexus.lt/?w=Venta

https://www.tiede.fi/comment/1445254#comment-1445254

Max Vasmer (1886 – 1962)

Venäjä etymologit Max Vasmer ja tämän teosten toimittaja venäjäksi akateemikko Oleg Trubatšëv myötäilevät Brükneriä:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2019/02/mista-turku-tulee-ja-minne-menee

tiistai, 5. helmikuu 2019

Mistä Turku tulee (ja minne menee…)?

Välittömästi nimi tullee balttilaisesta kuurin kielestä, joka on sulautunut (uudestaan?) latviaan. Mutta mistä se sinne on tullut, vai onko siellä kehittynyt aina kantaindoeu-roopasta asti? Samalla tutkitaan vieläkin arvoituksellisempien turkki- ja Turkki-sanojen taustaa.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-balttilaisten-kielten-kehtysyhteyksita-balttilaisen-lahteen-mukaan

turgus = tori, kauppankänti, markkinat, balttilais-iranilaista kantaa.

Venäjä tuo asiaan uutta pointtia:

https://vasmer.lexicography.online/%D1%82/%D1%82%D0%BE%D1%80%D0%B3

торг = tori, kauppa, tingintä, huutokauppa

род. п. -а, торго́вый = kaupallinen, kauppa-, торгова́ть = käydä kauppaa,

укр. торг, род. п. -у, др.-русск. търгъ, ст.-слав. тръгъ ἀγορά [agora] (Супр.), тръгóвьнъ, тръговиште, болг. търг, сербохорв. тр̑г «площадь = aukio, рынок = markkina; товар = tavara», словен. tȓg «рынок», чеш., слвц. trh, польск. targ, в.-луж. torhośćo Праслав. *tъrgъ (основа на -u; см. Мейе, ét. 239),

родственно лит. tur̃gus «рынок», лтш. tìrgus — то же,

венет. Τεργέστε [Tergeste] «Триест = Trieste» (Страбон 314), Opitergium, местн. н.на территории Венеции (буквально «хлебный рынок = leipätori» или «товарный рынок»), иллир. tergitio «negotiator», абл. tregë «рынок»; см. Г. Майер, IF I, 323 и сл.; Кречмер, «Glotta», 22, 102; 30, 140 и сл.; М. — Э. 4, 194 и сл.; Эндзелин, СБЭ 198; Лагеркранц, IF 25, 370; Краэ, IF 58, 220.

Из вост.-слав. заимств. др.-сканд. torg «рынок», шв. torg, датск. torv, фин. turku; см. Ельквист 1205; Томсен, SА 4, 404; Миккола, Berühr. 170 и сл.; ÄВ 80.  s. air. torc

Brüknerin tulokset hautautuivat erilaisten pseudoteorioiden humuun, joissa usen haettiin ”hienoja” kieli- ja muita sukulaisia esimerkiksi antiikin tai Raamatun kielten ja kansojen joukosta – tai eräät toiset mahdollisimman kaukaa niistä. Brüknerin asennoituminen on kuitenkin päinvastainen: hän kyseenalaistaa ”omilleen” rakkaan oletusarvon, jonka ainoana kilpailijana on kai ollut, että Rooman veneetit olisivat olleet latinalaisia ja että muunimien yhtäläisyys on sattumaa ja ”yleistä indoeurooppaa”.

 

 

UUSI TEORIA ESITTÄÄ TODISTEITA VENEETTIEN KIELEN LÄHEISISTÄ SUHTEISTA SUOMALAIS-UGRILAISEEN KIELIKUNTAAN

Tässä yhteydessä on kuitenkin sanottava, että kirjallinen historiallinen aineisto on tieteyllä tavalla rajoittunutta: se koostuu paikannimien ja lainojen lisäksi sakraalisista, pappien jumalille kirjottamista tekstinpätkistä. Voidaan mm. kysyä PUHUIVATKO PAPIT TEMPPELITOIMISSAAN JA KANSA SAMAA KIELTÄ – vai puhuivatko papit liiviä ja kansa esimerkiksi kelttiä?

Anders Pääbo (mahdollisesta sukulaisuudesta neandertalin ihmisen genomin selvittäjän Svante Pääbon kanssa ei tietoa) yhdistää myös asiaan aiheettomasti pohjois-Euroopan varhaisimman Maglemosen kulttuurin. Se edustajat eivät puhuneet uralilaista kieltä, vaan sellainen on tullut idästä samoihin aikoihin, kun Maglemosen kulttuuri on lakannut. Maglemoset tunsivat piikiviterät (sellaisella voi ajaa partansakin) ja liikkuivat yhdestä puusta koverretuilla ruuhilla. Veneetit kävivät meripihka-,pronssi- ja muiden arvotarvikkeiden kauppaansa kaviohaarnikoiduin hevoskaravaanein kuin alaanit idempänä.

http://www.paabo.ca/papers/veneticgrammar+dots.pdf

The Language of the Ancient Veneti

A DESCRIPTION OF VENETIC PRONUNCIATION AND GRAMMAR

Two papers from chapters in

“THE VENETIC LANGUAGE

An Ancient Language from a New Perspective: FINAL”

(rev 6/2015)

Andres P ä ä b o (Ontario, Canada) www.paabo.ca

The following papercovers two subjects how Venetic was written and how it was pro-nounced, and Venetic grammar and comparison with Estonian and Finnish. Both are from the full document.

“THE VENETIC LANGUAGE

An AncientLanguage from a New Perspective: FINAL”

The pronunciation draws fromexisting academic decisions about how the Venetic writing sounded, but I add my own discovery that the dots are phonetic markers, mostly signaling palatalization. The grammar description isthe result of my lengthy analysis of the Venetic inscriptions described in the above document which approached the Venetic inscriptions directly instead the traditional approach of making assumptions and forcing the assumptions into the inscriptions. The proper methodology should not involve any existing language, but conclusions should be reached from the inscriptions themselves, from their context in the ar- cheological information and within sentences themselves. Originally one gets simple results like‘Man –duck– elder’, but one keepsan eye on the grammatical endings and looks for consistent meanings. Thus the methodology did not project any known language onto the Ve-netic. However,once it was clear Venetic was Finnic, I began to take notice of parallels in Es- tonian and Finnish and discovered some major grammatical endings were close to the same. In languages, grammar changes most slowly, andthat is why more distant languages will still be similar in grammatical features. And that is also why for any suggestion that Venetic was genetically connected toEstonian or Finnish, we MUST find similarity in grammar.

2PART ONE: PRONUNCIATIONHOW VENETIC SOUNDED

A New Interpretation of the Dots in Ancient VeneticInscriptions, and Resulting Phonetics

Andres P ä ä b o (Apsley, Ontario, Canada)

ABSTRACTIn northern Italy we find several hundred short examples of writing by an an-cient people the Romans called Veneti and Greeks Eneti. Written mostly in several centuries after 500BC, these inscriptions borrow the Etruscan alphabet,but use it to write continuously, and with dots inser- ted into the text in a frequent manner that does not represent word boun-daries like dots didin Etruscan and Latin. Traditional studies of the inscriptions have regarded the dots as somekind of syllabic punctuation, and the explanation of how they work is not believable because human nature requires that this dot punctuation be as easy or easier to handle than the word boundary marking of Etruscan, of which the Venetic must have been aware. This paper offers apractical alternative – that these dots are actually phonetic markers mainly marking palatalization but also other phonetic behaviour all of which involves a rai-sing of the tongue. This concept is a very good one because the use of dots has to be simple enough for anyone to use. In this case, the scribe simply inserted them wherever there was some kind of tongue-action of any kind.These dots were enough for the reader familiar with Venetic to be able to read it properly.

Interestingly the Venetic writing allows us to actually reconstruct how the language sounded. Comparing words in today’s highly palatalized Livonian with mildly palatalized Estonian, gives us some insight into how the dots modified sounds. The author also proposes the theory that the Venetic, lying at the bottom of amber trade from the Jutland Peninsula was identical to the ancient Suebic language at the source of the amber, and that the palatalizationand stød of modern Danish ultimately comes from it.

______________________

1 INTRODUCTION

1.1 Phonetics determined from Latin and Etruscan

In northern Italy we find several hundred short examples of writing by an ancient people the Romans called Veneti and Greeks Eneti. Written mostly in several centuries after 500BC, these inscriptions borrow the Etruscan alphabet, but use it to write continuously, and with dots inserted into the text in a frequent manner that does not represent word boundaries like dots did in Etruscan and Latin.

Figure 1.1 shows a very good example of Venetic writing. In small case Roman text below itwe see the text transformed to a form we can read, using Roman alphabet phonetics.

[reference atLLVEs64]

(MLV and LLV references indicate their locations in the cataloguing books – see endnotes)

megodona.s.toka.n.t|e.s.vo.t.te.i.iio.s.a.ku|t.s.$a.i.nate.i.re.i.t|iia.i.

Venetic text is read in the direction the characters are pointing, in this case right to left. When it gets to the end of the line it goes to the next, starting at the rightagain. In other inscriptions theletters may simply turn and come back – one follows the direction the letters (such as the E) arepointing. The convention of writing down Venetic text in Roman al-phabet is to write them in Roman alphabet small case, in themodern left-to-right, adding the dotsin their proper places. New lines, changes in di-rection, continuation on the other side are shown with a ver-tical line. In reality these new lines or changes in direction mean nothing. It is done purely from the scribe running out of space. Mostly they are irrelevant to reading the script. Often they do not even respect word boundaries – as if the scribe did not even have a concept of word boundaries butwrote what he heard – which sometimes resulted in variations in spel-ling and dot-handling. Notein the above example the dots appear almost like short I’sand that may be how the practice gotstarted – trying to write pala-talizations with short I’s The Ancient Veneti borrowed the Etruscan alphabet for their writing and then modified it – mostly from introducting dots. From the relationship between Etruscan and Roman Latin in thesame area, and other factors, the sounds of the Etruscan alphabet are quite reliably understood,and we can assume that when Veneti adopted the Etruscan alphabet they also adopted its sounds.But in my new view of the matter, they then modified those sounds by adding dots before andafter some letters as needed. We cannot argue too much against how Venetologists in the past have decided on the sounds of the Ve-netic alphabet. I only found a couple of issues. Therefore other than offering my summary of the most common Venetic letters in figure 1.1, we need not discuss the phonetics ofthe Venetic alphabet further.

Figure 1.2

THE BASIC VENETIC PHONETIC ALPHABET WITH ROMAN EQUIVALENTS

(with small modifications from current thinking)

NOTES ABOUT SMALL ISSUES (discussed later)

1 – The X-like character is most common, but in the round stones of Padua, the T is represented by a circle with a dot inside.

2 – The L-character we think sometimes has a form that can be confused with one of the P-characters. Watch for two possibilities insome inscriptions.

3 – Traditional Venetic interpetations have assumed that the I with the dots on both sides is an “H”. This is correct only if the H has a high tongue, as it is an ‘over-high’ “I”. It actually sounds either like a “J”(=”Y”) or an “H” depending on surrounding phonetics.

4 – I believe that the big M-like character is probably an “ISS” as in English “hiss”, and not really the “SH” (š)that has been assumed. We show it when transcribed into Roman small caps form with $.

The main purpose of this paper is to solve the mystery of the dots found in the AncientVenetic inscriptions.

1.2 The Mystery of theDots in Ancient Venetic Inscriptions

Traditional studies of the inscriptions have regarded the dots as some kind of syllabic punc-tuation, and the explanation of how they work is not believable because human nature requi-res that this dot punctuation beas easy or easier to handle than the word boundary markingof Etruscan, of which the Venetic must have been aware.Originally ancient writing by Etruscans and Veneti were written continuously without any punctuation, but that made it difficult to read. You had to sound out the letters and then try torecognize the words. The Etruscans solved the problem by using dots to show the word boundaries. Romans followed the practice, and then the dots disappeared and there were spaces.However, for some mysterious reason, the Veneti did not try to explicitly show word boundaries. They began putting dots on either side of a letter. Through the years academics attempting to interpret the Venetic inscriptions puzzled over these dots.

According to the accepted explanation, the dots were used to separate the final consonants from preceding phonological units, but was not present between a consonant or aconsonant (obstruent+sonorant) group and a following vowel (monophthong or dipthong), giving a syl-labic form C(C)V(C) which then underwent changes due to weakening and loss of h- (*ho.s.ti.s. > *.o..s.ti.s.) and syncope of i preceding a final fricative (*.o..s.ti.s. > *.o..s.t.s.). As nice as it may be to present to understand the linguistic shifts in a language, we must not forgetthat the number of in-stances of Venetic inscriptions is limited. It is not enough to iden-tify a few ‘proofs’ of a theory, as that can simply be an arrange-ment of a few instances of coincidences that seemto demonstrate a pattern. But let us berealistic. Let us imagine the language being in actual use, and being spoken in many dialects and being interpreted in writing in different ways. Forexample, how do we know that .o..s.t.s. came from .o..s.ti.s. Maybe it did, but maybe .o..s.t.s.wassimply from laziness.

Consider your modern language.How often do you see vowels of consonants dropped by different speakers.For example someone says “DIFFRENT” in-stead of “DIFFERENT”. Venetic suffers from having been written continuously and there being sofew examples (less than 100 complete senten-ces, not fragments) The overly intellectua-lized assumptions of linguistic shifts and patterns come from imagining that Venetic writing was highly standardized and formalized so that every-one spoke it in exactlythe same way or wrote it in exactly the same way.

But is that assumption realistic. We have to allow for the more natural in-terpretation as sug-gested from the use of writing in Greece and elsewhere – that it was not exclusive to some priestly class but something that inspi-red everyone. Even if writing was only available to the educated, even among the educated dialects varied. Thus if we take the more realistic view, that Venetic writing developed, as it did elsewhere, asa popular fad – something that pre-served sentences or made objects speak – then we have toapproach the entire subject of the Venetic inscriptions from the point of view of it being something easy to master. You had your basic sounds – the natural vowels and consonants formed by the mouth in the most natural positions – and then you had to modify it here and therewith intonations, stresses, pauses, and other effects such as palatalization, trills, etc. One way ofidentifying the depar-ture from the most natural human sounds, is by adding punctuation. Imaginea modern lin-guist trying to record a language he does not know. He will write down the soundsin phonetic writing, and add punctuations for stress, length, etc. It seems to me that if thisapproach of capturing the sound of speech is soobvious today, that it would be obvious inancient times.

Identifying word boundaries like we do today, helps us read because all languages have con-sistent patterns for word units. For example, stress may always be on the first syllableon a word. There may be length and pause features too. But in order to read writing that only shows word boundaries, you have to already know the language. Phonetic writing simply reproduces the speech, and the writer does not need to know the language at all. Thus what if the Venetic dots represent phonetic punctuation.Yes,even if the linguists’ ob- servations about many of the dots locations are correct, their explanations are merely a byproduct of the way the language is spoken. Let’s say that Venetic always palatalizedan “S” sound before a “T” as in dona.s.to Then the dots obviously have arelationship to sounds before and / or after. But it is absurd to imagine that the purpose of the dotsare to identify the word boun-daries indirectly. It makes more sense that dots were added aroundan “S” in that en-vironment simply because that was how they spoke it. There is a similar word lag.s.to that shows it again. Certainly we can find some examples in which a pat-tern is repeated. But it is much much more realistic to imagine aword of Venetic speakers whose only aim was to reproduce the sound of sentences they spoke, and they knew nothing about word boundaries, case endings, syllables etc. They were simply aware that the alphabet represented sounds, andthe dots were a phonetic punctuation device. Note that even today, you can ask a child who has only learned the sounds of Roman letters, to write a sentence he has never written before. He will sound it out and it will be readable, evenif it did not follow the conventional spellings that have developed in the modern language.

The phonetic writing explanation for the dots is so natural, that already it is convincing even beforelooking at examples. If the Veneti were long dis-tance traders – as suggested by their being agents of northern amber and having colonies at the ends of Europe – then here is a practical reason for phonetic writing. They could record important phrases of customers with-out knowing anything about thewords and grammar. Phoenicians are known to have created such phrasebooks, and if Veneti were traders in the north and major rivers,someone may have borrowed Etruscan writing, and then added the dots for phonetic punctuation. It is known that the dot punctuation appeared fromabout 300BC, but that is about the time the Veneti reached their zenith with the colony at Brittany, and their role in carrying tin from the British Isles.

1.3 Raw Phonetic Writing vs. Word-Boundary Writing

Ancient peoples generally wrote down sounds in order to reproduce what was spoken as closely as possible. In the beginning – as seen even in early Etruscan – there was nothing elsethan a string of letters representing sounds. But, given the variation in any language of stress, emphasis, length, pause, etc that was not enough. For example how should we read this? Obviously if you know the language, you can read the string out loud and recognize the words: how should we read this? And that was the case with early Etruscan, and some early Venetic too. A continuous sting of let-ters was not enough. One had to read it out loud over and over beforeone realized what it was saying. Thus there was wisdom in adding something to the string of sounds in order to give the readersome guidance.One way was to mark every sound feature–pauses, intonations, etc. Raw phonetic writing.The other way, was to use the trick with which we are familiar today, to show wordboundaries. Identifying word boundaries exploited the fact that in language words are spoken inconsistent ways. For example the lan.-guage mayalways emphasize the first syllable. Thus if youknew the word boundaries, when you read it,you would emphasize the first syllable, and thesentence would be read correctly; but you had to already know the language. Let us look at each approach in more detail.

1.3.1. Raw Phonetic Writing

Phonetic writing, thus began in the raw form that recorded everything, Like the modern elec-tronic recorder does, it doing nothing to simplify the text and the reading of it. The earliest phonetic writing was purely recording what the spoken language sounded like. Phoenician andother trader peoples, recorded common phrases in the language of their customers in a rawphonetic fashion so that when needed they could read it back. They did not have to know anything more about the language. Similarly, a modern linguist who does not know a language will write it down in a raw phonetic fashion too, exactly what he hears, using the modern standard phonetic alphabet.

7

Not knowing where the word boundaries are, they will add marks to indicate length, pauses, emphasis, etc. This is raw phonetic transcription. Other than the few inscriptions done in the Roman alphabet following Roman conventions(like the Canevoi bucket inscription), Venetic writing, has the hallmarks of raw phonetic transcription: It is written continuously and filled with dots that seem to function like themarkings a linguist makes when transcribing speech phonetically. ThusVenetic inscriptions can be viewed as transcription of what is actually spoken, using thedots as an all-purpose marker for pauses, emphasis, length, etc.Because the written Venetic language was not standardized, this dot-device must have been a very simple intuitive tool. I believe the rule was that dots were applied where some kind of tongue-related feature (mainly palatalization) was applied in the speech. Such a simple concept – a dot-marker serving many purposes – was something that could easily be applied and understood by anyone. One may wonder why the Venetic writing was written inthis way,when the option ofmarking word boundaries would have made it easier. I suggest that perhaps Venetic was so highly palatalized that the Veneti wanted to mark those palatalizations even if it was not ne-cessary to do so. But there is another explanation. If the Veneti originated as traders, then it was very important to record the languages of customers. The problem with word boundary writing is that it relies on the reader already knowing how the language was spoken – where the inflections, stresses, lengthenings, palatalizations, etc were applied. For example while Latin wasused throughout the Roman Empire we have no idea from Roman texts how it actu-ally soundedwhen spoken in different places and times in history. Like English today, there could have been many accents/dialects.

Word boundary writing does not capture the sound of the actual speech. Word boundary wri-ting is fine if you already knew the language, but if you neededphrasebooks to use in foriegn markets, you needed to record a whole phrase (such as ‘Would you like to buy this beautiful necklace?’) without needing to know how it broke down into words.In that case, the phrase had to be written down completely phonetically – a continuous string ofsounds, with marks used to indicate pauses, emphasis, etc. Perhaps the dots were such phonetic markers, which became guides to how to speak the whole sentence, without having any idea about what were the words and grammatical ele-ments within it. If writing was used by traders, it did not have to be carved in stone or bronze. Thus, the writings archeology has found on stone, bronze and ceramics in the earth may thus be only thetip of the iceberg. How much more is there that has disappeared because it was written on paperor other soft media? For example Phoenician practices included not just writing on paper, butalso on wax tablets that could be melted and reused.


Remains of Phoenician writing tablets which originally contained wax and was written upon by styluses. Note it has a hinge in the middle, and the user could fold it up and slip it into his pocket. If the Veneti used such wax tablets, a great deal of writing may have been done that has been lost.

Writing on wax, paper and other perishable media would not have survived for archeologists to find. We do not have here a situation such as existed in ancient Sumeria, where all everyday writing by every-one was done onto flattened pieces of clay, resulting in the survival in the earth of many thousands of cuneiform clay tablets of usually mundane content, such as inventories of goods and shopping lists.

1.3.2 Word-Boundary (Rationalized) Phonetic Writing

While we write texts (like this sentence) with blank spaces between words – and Romans and Etruscans used dots – in speech these spaces do not appear as pau-ses. They are there mainly to assist the person who knows the language in reading it, without the need for detailed phonetic punctuation. If we know what the word is, then from our familiarity with the systematic characteristics of the language,we place all the stress, emphasis,etc in the right places automatically. It simplifies the phonetic writing. Furthermore, with word boundary shown, the readers could also view the word as a graphic symbol. The only drawback of writing using word boundaries, is that the reader has to already know the language to reproduce it properly, whereas raw phonetic writing could be read as it sounded by any reader.1

Among the Venetic inscriptions, the Canevoi bucket example given earlier, is a rare instance where Venetic was written in the Roman fashion, with dots serving as word boundaries in the Roman fashion, rather than indicating phonetic features. Note that when the Venetic was written in the Roman fashion, there was no more need for the dots. This helps confirm that the dots were phonetic pronunciation guides when writ-ten continuously, and were no longer necessary for  those who knew the language, once word boundries were defined

1 This makes Venetic writing, using the dots, extremely valuable – it allows us to reproduce the actual sound, once we know more about the use of the dots.

8

2. VENETIC DOT-PUNCTUATION TO IDENTIFY PALATALIZATION?

2.1 Some Evicence Venetic was Extremely PalatalizedThere is some periferal evidence that Venetic was highly palatalized. There exists a basic truth that when a people begin speaking a new language, they will speak it in the manner of their ori-ginal language. We call this an “accent”. In our theory, the Veneti were long distance traders, and the Veneti of Brittany were part of their trade system. With the rise of the Roman Empire, this trade system collapsed and different parts of the system as-similated into their surrounding peoples.At Brittany the Veneti assimilated into Celtic.

If their original Venetic language was palatalized, then their Celtic would also be palatalized. Without having another standard to emulate, this accented manner of speaking Celtic would be passed down from generation to generation. Called the Vannetais dialect of Celtic, it stands out from its neighbouring Celtic dialects from being much more extensive palatalization.

Another example would be at the north end of the strong trade route between the Adriatic and the Jutland Peninsula. Today, at the Jutland Peninsula we find Danish. Danish is a highly palatalized German. Was the original language highly palatalized, and was the palatalization transferred when the people assimilated into the Germanic of their military conquerors.

2.2 Dot-punctuation – Invented to Indicate Palatalization?

Venetic writing borrowed the Etruscan letters, but did not acquire the Etruscan me-thod (later used by Romans too) of marking word boundaries. Instead, Venetic wri-ting simply began to add dots to the original continuous stings of letters. These dots have puzzled analysts of Venetic for centuries. They realized that it was a scheme to make the continous text easier to read than continuous writing without any spaces or markings, and proposed it was a “syllabic punctuation” and that the reader deter-mined the word boundaries from it. On the other hand there are also analysts who – failing to figure it out – like Slovenian analysts, claim that the dots are all decorative and meaningless. From the point of view of the probability bell curve, such a claim, although possible is not probable. In our methodology everything has to be very realistic, natural, and acceptable, and bizarre interpretations – according to the bell curve – have to be so rare they are negligble. The most natural answer, the most probable answer, is that the markings were intended to mark something strongly evident in Venetic, but absent in Etruscan.

I realized it had to be something very simple, not requiring special education for either reading it or writing it. But it could not be mere decoration either. That would be utterly silly as decorations are an aesthetic matter and if it were true then every scribe would put the dots in slightly different locations for the same word, and even employ other decorations too. This did not happen. For example dona.s.to always had the dots around the .s. and the n never had dots for this word but it appeared in other words –the dots were clearly purposeful. But they had to be practical and easy to apply. They had to be at least as easy to apply as the word-boundary dots they saw in their neighbouring Etruscan.

It is obvious how in Etruscan and Roman texts the dots were word boundaries which the scribe could easily insert from either small pauses in actual speech, or an under-standing of where words began and ended. But what simple feature could the dots in Venetic represent? What could there be that any writer or reader could understand almost intuitively without any major formula needing to be applied?

10

And why dots? What would dots represent? Maybe they were not dots initially but small “I”s. A good way of indicating palatalization might be to put small “I”s at front and back of a sound. For example N > iNi I noted that the dots in the inscription reproduced above in Figure 1.1 look like short “I”s.

Looking at the real world of languages, I noted the differences between written Esto-nian and Livonian. Livonian is probably descended from the same east Baltic coast lingua franca of a millenium or two ago, but Livonian has been subjected to influence from the Indo-European Latvian language for the last half millenium or more. I no-ticed that while Livonian had words similar to Estonian,they were more extremely pa- latalized. The extreme palatalization has prompted the written Livonian to develop a host of letters officially described as palatalized. (In Estonian palatalization is not ex-plicitly marked but is still there – although the palatalization is not strong. Was that the simple answer? Was Venetic highly palatalized like Livonian was. This palalati-zation would be caused by considerable contact with Indo-European languages that were spoken with tigher mouths. The action also resulted in vowels sounding higher (which we can roughly express by U>O, O>A, A>E, E>I, I>H or ’ break)

The palatalization in Venetic, I proposed, was indicated by dots on both sides of the normal letter, the most important being the “I” where .i. would sound either like “J” (= ”Y”) or “H” with palatalized tongue. But then I saw the dot to be more widely applied serving as an all-purpose phonetic marker. It could alter any alphabetical sound in which the tongue played a role. It could indicate sounds like “SH” and a trilled R, and indirectly even mark a pause or an emphasis or length. This theory made the dots very important to the project. It meant we cannot simply go by the Roman alphabet equivalents. We also have to know how the dots alter the sound. If the use of dots lasted for centuries and was even used by ordinary people writing graffiti, then it had to be a very simple concept –not some complicated formula.

For an English speaker, our best example of palatalization is the ñ in Spanish, but weak palatalization is not uncommon in all languages. Most sounds made by the human mouth can be found in all languages to some degree, even if the language does not explicitly recognize it. For example, although Estonian, unlike Livonian, does not explicitly define palatalized letters, there is weak palatalization where Livo-nian has strong palalatization. Estonian does not indicate the palatalizations, and any student of Estonian has to learn these.

Another modern example of a language that is weakly palatalized in one and strongly in another is Swedish versus Danish. Swedish has the rounded mouth (like Estonian) while Danish is strongly palatalized (like Livonian).

When Venetic was next written in the Roman alphabet for a while, with word boun-daries shown, all these dots were abandoned.. If the reader knew the word bounda-ries, they could insert the proper pronunciation – the palatalizations, etc – from their knowledge of the language. Once I had made the discovery, and knew most of the dots marked palatalization, I began to take notice of the dots around letters which we do not normally palatalize. I discovered that in all instances there was some kind of significance of the tongue. For example  .r.  was a trilled r.

11

3. CATEGORIZATION OF DOT USE IN VENETIC: RESULTS

3.1 Introduction

The secret of the dots cannot be solved independently of the rest, and the following conclusions were arrived at piece by piece throughout the project of deciphering Ve-netic, as outlined in THE VENETIC LANGUAGE: An Ancient Language from a New Perspective: FINAL. This paper on the Venetic dots is also decribed in its Chapter 4. However they only affect how the Venetic sentences were pronounced and we can describe it independently here, to give the reader an idea of prounciation right off and then not have to deal with them further. As I already said I made a hypothesis that the dots were phonetic markers, and subsequently the hypothesis was proved correct. The most obvious use was to mark palatalization, but it marked more.

The dots, mainly served to indicate the common palatalizations we know well today in languages like Spanish, or more extensively in Livonian and Danish, appeared to have been applied to all circumstances of the tongue and palette being applied. It took me a long time to realize that past analysts have been wrong in claiming the Venetic character that looks like an “M” was a “SH” sound.The “SH” sound obviously has to come from a ‘palatalized’ S. As you will see, I interpret the sound of the cha-racter that looks like an “M” as a long hissing S,possibly with an “I” at the start. Thus, once one grasps that the dots mark any intrusion of the tongue in the souind, questions about the correctness of past interpretations are resolved.

3.2 The “I” with dots on both sides – .i.

The modern custom in showing Venetic writing is to convert the Venetic letters to small case Roman and then to add the dots as well with periods. We begin by consi-dering dots on both sides of the “I” character. According to the bronze sheetsthat re-peat oeka over and over, with each of the Venetic letters attached to the end, the dotted “I”was so common, the Veneti actually recognized it as one of the basic al-phabet letters. As I mentioned, traditional scholars of Venetic inscriptions have de-cided from various evidence, that this new character of the “I” with two short lines on both sides, represented some sound akin to an “H”. A few analysts have proposed a “J” sound. Since some early inscriptions show the dots as short lines, almost like small “I”s there is merit in considering the dots to represent tiny short I’s. (see Figure 1.1) The purpose of that, before and after a sound, in my view is to show palatalization.

These short lines then developed into dots. This truth can be realized when compa-ring the location of some of the palatalized letters in Venetic with locations in other languages. Human speech psychology and physiology is a constant and that means the same phonetic changes can occur in any language independently.

Languages do not change arbitrarily. If we put small faint I’s around an “I” sound we tend to arrive at the “J” which is the same as the sound of “Y” in English usage – short and consonantal. The new character, the Venetic .i., was therefore actually an ‘overhigh’ “I”. Overall increased palatalization in a language can be caused simply by a general shifting, in the manner of speaking, of all vowels “upward” (such as U>A, A>E, E>I, I>Y/J,H)

12

If we explain the .i. in terms of palalizing the “I” we can see that it can result in a “Y/J” sound in one environment and an “H” sound in another environment. Palatali-zing the “I” sound will demonstrate, the resulting sound is a “J”, but following a consonant like “V” it sounds like an “H” too – but an “H” produced at the front of the mouth, not back . Traditional analysis of the Venetic writing has decided (LeJeune) that the v.i. is an “F” sound and v.i. has been rewritten as vh (which occurs else-where in that form). While it may be true that v.i. sound might sound like vh, I disag-ree with the Venetic v.i. always being rewritten vh and assumed to sound like “F”. It was certainly similar, but one must not forget the origins of v.i.r in the palatalization of “VIR” (as I will propose). I think it is wise to leave the .i. alone, write it exactly as written, and not convert in the small case Roman representation into an “H”. Don’t arbitrarily alter what Veneti wrote. If the v.i. sometimes was written with a new cha-racter assumed an “H” and later as Roman “F” well we may be dealing with slight variations in dialect, or the scribe’s habits. In other words the “F” sound could have developed in the dialect from an earlier “VJ” (“VY”) sound – especially when the people began to adopt Latin which had no “VJ”(“VY”) sound.

The simple idea behind putting dots on both sides of letters that everyone could quickly understand was that wherever short I’s on dots were placed on both sides of a letter, the reader simply pushed up the tongue to the “I” positionahead of the sound, and the sound of the letter was altered accordingly, it becoming “J” (“Y”) or “H” according to its environment.

3.3 Dots around the “E” – .e.

The word .e.kupetaris allows us an opportunity to prove the above theory that the dots recorded palatalization. The effect of dots appears to be explicitly demonstrated in IAEEQVPETARS in the following inscription (When we show Roman capitals, it means the original is in the Roman alphabet)
The word appearing as .e.kupetaris in inscriptions in the Venetic alphabet is shown here as IAEEQVPETARS. It is clear that .e.ku sounded like “IAEEQU” as given via Roman alphabet phonetics. Here we see both the palatalization suggested by the “I” and also a lengthening of the vowel. It demonstrates that the all-purpose dot could indirectly mark vowel palatalization but it could mark other modifications in the flow of sound as well such as lengthening or pause. Note in the illustration the IAEEQVPETARS down the right side in smaller letters suggests it is an added tag-line. This has helped us conclude that the word means something like ‘goodbye’ ‘have a good journey’, etc

13.

Figure 3.3

[-GALLE]NI.M.F.OSTIALAE.GALLEN | IAEEQVPETARS
[MLV-134, LLV-Pa6]

See the word IAEQVPETARS down the right side. Note too how it seems added as a tag, one of the reasons for interpreting it as a ‘happy journey’, ‘bon voyage’, etc.

3.4 Dots around Initial Vowels – In General

The above example showed the dots around the intial vowel E proving the palatali-zation.. Similar effects can be expected on the other vowels. We begin with the basic I with dots also discussed earlier. The phonetic representations use Roman pronunciation (J = English Y).
.i. = “J”
.e. = “jE”
.a. = “jA”
.o. = “jO”
.u. = “jU”
Perhaps Venetic put the stress strongly on the first syllable, and this feature may be the result of needing to ‘launch’ the initial vowel strongly. Such a need would pro-duce a consonantal feature at the start –a J/Y or H. This could simply have been a feature arising from the manner of speech, accent, etc, a para-linguistic feature not part of the language itself; but if it was strong, the phonetic writing needed to record it. A good modern example would be that if we found a dialect of English in which all E sounds were pronounced “I”, a writer might want to show it explicitly – especially if writing dialogue – instead of normal writing. For example if there were people who spoke “Hippy Dey ti yeh”, a writer transcribing this might want to write it phonetically as I just did (or in other phonetic writing) instead of writing “Happy Day to you” .

Early phonetic writing was not aware how languages only need certain sounds called “phonemes” in order for the text to represent the language, and therefore early phonetic writing tended towards being literally phonetic, capturing even strong paralinguistic sounds even if they were not part of the language.

Furthermore, if ancient scribes used too few characters for the sounds, a reader who knew the language was still able to read the text. Consider the Livonian language. Linguists have identified many palatalized sounds, and determined that many of them are phonemic; but if Livonian were written without the identified palatalized let-ters, a Livonian would still be able to identify the words. They might however read it more like Estonian where palatalization is weaker and needs not be marked. The reason Livonian has been assigned many additional palatalized letters is largely be-cause of the influence of linguists.In the actual history of written language the written language naturally reduces to a form that is readable, regardless of whether is agrees with linguistic representations. English is a good example – it is filled with letters wherein we cannot tell the sound without looking at the whole word. For example, we can only tell that the word “where” is pronounced with the final e silent, only by recognizing the whole word. Thus the more history there is in a phonetically written language, the more it departs from strict phonetic representation, and the more the reader determines words from experience with the full words: the more the words become their own graphics.

To summarize, early phonetically written language like Venetic, naively tries to record the actual spoken language and captures many features which may not really need to be written down. Conversely there have been many written languages that minimized the alphabet, and the actual sound of the language has been lost. Too much information makes it possible to reproduced the sentences without knowing the language, and too little information requires the reader know the language well enough to identify the intended words even with a lack of information.

In the case of Venetic, therefore, we must recognize that, since the Venetic writing had very little history, for the most part, it is highly phonetic. It is valid to read Venetic phonetically, following the Roman alphabet equivalents, and expect it to quite closely reflect how it was actually spoken. At the height of the Roman Empire it is certain that the way Latin was spoken varied from one region to another while the written language remained unchanged. In other words, the Latin spoken by common folk in Britain would have sounded different from the Latin spoken in Gaul, or Spain. But the Latin would be written the same way. A good example is modern English. Eng-lish is spoken in many different ways, many different dialects – compareaccents in America vs. Britain vs. Australia vs. India etc. All use the same written language. If we were to write English truly phonetically, there would be a hundred or so written forms of English.

If Venetic writing tried to reproduce its language explictly then we can expect dialec-tic variations will appear in the writing. But what is most intriguing is that by adding the dots – serving not just mostly palalization and similar tongue-produced effects but (see later) situations with lengthening (of either sound or silence) –allows us to reproduced Venetic quite accurately.

Even if all the dots were not necessary and word boundary writing could have been used, the Veneti thought that it was important to mark the palatalizations explicitly, maybe thinking that if they didn’t it would be read like Etruscan.

While the dots strictly speaking are not needed for someone who knew the lan-guage, and a Venetic reader could do just as well with dots only marking word boun-daries, if we initially know no Venetic at all, the dots certainly give us a vivid idea of how the Venetic sounded.

Perhaps it sounded like Danish relative to German, or Livonian relative to Estonian. It is a blessing in disguise!! Furthermore as the dialects changed, the scribes who recorded it, captured significant changes in pronunciation. That is why we will see variations on some words, and especially with the application of the dots.

If we regard the Venetic writing as extremely phonetic because of all the dots, we cannot view the variations as erroneous, but that some words were spoken a little differently between two locations and two periods in time. For example if there is an inscription that shows .e.petars instead of .e.kupetari.s. that does not mean the scribe made a mistake. It simply means that, just like in English good-bye can become g’bye, so too a commonly used .e.cupetari.s. could reduce to .e.petars over time.

When Venetic at the beginning of Roman times was written with Roman alphabet letters, the dots vanished, confirming that the original Venetic written language was more a phonetic recording of actual speech than its Roman alphabet form. We also have to bear in mind the fact that Romans explicitly showed word boundaries, which reduced the need for additional phonetic punctuation.

Figure 3.4

9b-B)

9b-B) ENONI . ONTEI . APPIOI . SSELBOI SSELBOI . ANDETIC OBOSECUPETARIS – [container – MLV 236, LLV B-1]

This is one of the few inscriptions (other than Roman writing inscriptions on urns) where Roman letters are used, and the Roman convention of simply using dots to separate words. The dots around letters are missing. This tends to prove that strictly speaking the dot-punctuation was not necessary to read the text. But without the dots, someone who does not know Venetic will read it like reading Latin, and the palatalizations, etc. that reproduce how it was really spoken is lost.

Throughout the investigations of the Venetic writing, investigators have wondered why the word “Veneti” does not appear (other than in one instance Venetkens, which could simply be a borrowing from Latin.) But we must bear in mind both that ancient Latin spoke the V as a “W” and Greeks called them “Eneti” (or “Henetoi”) both of which suggests the word was introduced with a palatalized initial “E”. In my analysis of the Venetic inscriptions I came to the conclusion that in the inscriptions the word is represented in the stem .e..n.no-. For example it appears as .e..n.noniia. The iia ending suggests the Venetic way of saying the Roman “Venetia”

moloto.e..n.noniia

[urn- MLV 91, LLV-Pa90]

Instead of showing any V-character (=W-sound), it shows the E surrounded by dots. The actual Venetic pronunciation of .e..n.noniia may have sounded something like (playing on the phonetics of the Roman alphabet) “WHEI-NO-NII-A”.

This helps us reproduce the sound of other Venetic words that begins with dotted vowels. For example there is one sentence in which the scribe has added plenty of dots – .e..i.k. It must have sounded very unusual, such as WHEIHK, YEIHK, etc.

Note that the above discussion is a good example of determining the meaning of the dots through looking at evidence, starting from our first observation that showed .e.ku sounded like “IAEEQU”. It puzzles me how earlier studies of Venetic writing failed to identify the dots as punctuation that modified normal Etruscan letter sounds, and that it has nothing to do with syllables (which someone proposed.) It is nothing more than added information on pronunciation.The fact that it was added is evidence the Venetic language was pronounced with extreme palatalization – maybe like how Danish or southern Swedish speaks its Germanic language today – and the Venetic scribes were motivated to introduce the dots simply because their language was extremely different from the pure round sounds of neighbouring Etruscan or Latin.

We will look at the effect of the dots on consonants in the next sections. But first, for comparison, let us look at something similar with respect to intial vowel treatments in Estonian versus Livonian, were Estonian has weak palatalization and rounder sounds like in Latin, while Livonian is extremely palatalized like Danish.

3.4.1 Examples of Palatalization on Initial Vowels in Livonian and Estonian

To illustrate the above phenomenon of consonantal features appearing with intial vowels in a language in which there is stress on the initial vowel, we can look to some examples in Livonian, a Finnic language that was located on the coast south of the related language of Estonian. Perhaps you know of other languages to observe. One might for example look at highly palatalized Danish versus standard Swedish, for example. I use these examples that compare Livonian and Estonian, since my own greatest familiarity is with Finnic languages.

Since Livonian is highly palatalized and Estonian considerably less, it is possible to compare Livonian words with Estonian equivalents, and then compare what we witness with the above described circumstances visible in Venetic initial vowels with dots.

While Estonian does have palatalization it is mild and not explicitly noted in the written language. However, in Livonian, as I say, palatalization is strong and signifi-cant. Livonian explicitly shows the palatalization with diacritical marks. However, this applies only to situations commonly viewed as ‘palatalization’. As I indicate here, the Venetic use of dots seems more broadly applied to all situations in which the tongue modified a sound, and even side effects like length or pause.

Let us see what we can discover from Livonian compared to Estonian. Estonian like Finnish, in putting stress on the first syllable, commonly adds some consonantal feature at the start that helps launch the initial vowel. Note it is impossible not to have something consonantal on an initial vowel, in any language – but usually it is so weak it can be ignored in languages that do not put a stress or emphasis on the first syllable. For example in English, stress is applied later in the word. For example English people will mistakenedly pronounce Helsinki with “HelSINKi” instead of the Finnish “HEL-sinki”.

17

In fact this is a good example of a word in which the initial H probably appeared as a result of the emphasis on the first syllable in Finnish. There are other words in Esto-nian and Finnish where an “H” or “J/Y” has been explicitly recognized. But the con-sonantal sound launching an initial consonant is there, and its strength will vary with the dialect. In the following, we see some examples in which the Livonian is shown with an explicit J at the start, where it is not explicitly noted in written Estonian:

Table 3.4.1

initial vowel Estonian Livonian
E ema jemā
A ära jarā
I iga jegā
(J follows the convention of pronouncing it like English “Y”)

What can we derive from this? It suggests that in pronouncing Venetic too,we should place the emphasis on the first syllable, and this will help us understand the reasons for the Venetic employment of the dots in various locations. Having observed similarities with Finnic intial vowels, we will continue to make reference to other coincidences with Finnic languages.

The reader is always welcome to advance examples of other languages with empha-sis on the first syllable. It is possible that a consonantal launch for initial vowels, is quite common for all languages – not just Finnic – that place the emphasis on initial syllables. The observations in the following sections will probably be found in those as well. The reader is welcome to investigate other languages. Our discussion merely observes phonetic parallels with Finnic purely as examples.

3.5 Palatalization of Consonants.

Besides the vowels, the Venetic inscriptions are also liberally sprinkled with dots on both sides of consonants. On sounded consonants, the resulting sounds are our familiar consonant palatalizations such as the Spanish palatalization of the N written as Ñ. In Livonian the palatalization of sounded consonants L and N involve the use of diacritical marks in the form of a cedilla underneath.Livonian palatalizes the D and T and R and shows it in this way as well, with the cedilla underneath. Other written languages that actually show palatalization,may have other markers. If palatalization is weak and not linguistically significant, it will not be shown. For example Estonian has palatalization in places similar to Livonian, but they are weaker, and so not explicitly indicated.

But there is more to the Venetic dots than simply the common palatalizations of consonants we know in modern languages. They appear to have a broader more general application than what is meant by the modern conventional idea of ‘palatalization’.

Dots around the Venetic N and L have easy comparison to modern Spanish or Livo-nian. And dots around Venetic D and T are analogous to those in Livonian. But there are other applications of dots in Venetic. After completing my project, it was very clear that the dots marked all situations in which the forward, upward, tongue modi-fied a letter sound from its normal relaxedtongue state. And that results in the dots marking consonants in other ways than what we might normally consider palatali-zation. We already saw how the dots modified vowels – introducing a J or H sound.

18

That too is not what we normally associate with the term ‘palatalization’. The scheme of dot addition in general makes things very easy. It is also the reason the dots were even used –it was a scheme that any writer could understand: For any tongue action up to to the top of the mouth, add a dot!!! Let us explore additional application on consonants: From all the evidence so far, if the dots in the Venetic writing surround a consonant like an “S” we should discover its sound very simply by adding our faint “J” (=”Y”), where the dot appears, and interpret the result. For example .s. sounding like “JS” can be considered the sound of the ss in English issue. In modern langu-ages this sound is represented in many ways, beginning with the “SH”, which is de-scribed in other languages with “Š” Currently a Venetic character that looks like an M is assumed to be “SH” but this dot scheme suggests the current view about the M is wrong and that the “SH”is the dotted S as in .s. What then should the M be? I will give the argument later, but for now I believe it to be an unpalatalized “(I)SS”as in English hiss. I therefore represent the character in the transcriptions to Roman alphabet with $.

The following table shows some palatalized consonants, and Venetic examples. In addition, I selected some Estonian words that are similar to the Venetic, where Esto-nian has palatalization in the same locations. Livonian will have similar examples. A more comprehensive study might also look for parallels in other palatalized langu-ages, like Danish. The reader is invited to investigate if these locations of palatali-zation are more or less universal, and a function of preceding and following sounds.

Table 3.5

PALATALIZATION OF CONSONANTS COMPARISON

Consonant
NS
T
R = trilled
L
Venetic
.n.
.s.
.t.
.r.
.l.
Venetic example

ka.n.te.s. = alueelle
dona.s.to = hyvin
vo.t.te.i = ottaa
.u.r.kli = tutkia
mo.l.ta = maa, multa

Compare with palatalization in Estonian words like this:

kanti ‘into the region’
hästi ‘well’
võtteid ‘takings’
uuri ‘investigate’
muld ‘soil’

The table shows another consonant that we would not normally consider a palata-lized consonsant. I propose dots around the Venetic R represent a trilled R. The R with dots does not appear often in Venetic, but there is an inscription in which a trilled and non-trilled R appear together – .a.tra.e.s. te.r.mon.io.s. The R in the first word, by out theory, is not trilled and in the second it is trilled. We can find that in lan-guages that have the trilled R, the trilling strength is also dependent on its situation within the word – the letters preceding and following. For example, Estonian uses trilling, and we can find that a word like adra produces the R in a weak position that does not have to be trilled, while on the other hand, tarvis places the R in a stronger position that promotes strong trilling. Estonian will, like Venetic, similarly strongly trill the loanword terminus (is it from Greek?) which is similar to the Venetic te.r.min.io.s.

I believe that for a person who already knew the language, the dots as represen-tations of all tongue-effects was enough for the reader to recognize what sound was intended. The dot was an all-purpose phonetic marker, but mostly marked palatalization and other tonguemodifications of pure sounds.

19

3.6 Dots in Venetic Around Silent Consonants Representing a Stød?

Let us consider now, what happens if we “palatalize” a silent consonant (if dots sur-round a silent consonant). That would be represented in Livonian explicitly with the D or T with the cedilla mark beneath it. But in Venetic we see it also around other si-lent consonants, such as G (.g.). How can silence be palatalized? The true palatali-zing of a silent consonant should result in more silence, and that would be represen-ted by the break in tone called “stød”. Represented by a mark similar to an apost-rophe, stød is found today in the highly palatalized langugages of Danish and Livo-nian.Stød can be viewed as palatalization on a high vowel so that the high vowel dis- appears from being ultra high. For example “I” >“J/Y”. Indeed the Venetic dotted “I” is an overhigh “I” that becomes silent while the tongue positions are the same as with “I”. Normally it appears as the “J/Y” or a frontal “H”. But what if we have “MIN”? Then raising the “I” in this case becomes “MJN” or “M’N”. This is in Danish called “stød”.

In Livonian an example of a word with stød would be jo’g ‘river’ where ’marks the stød. Estonian, without the stød would say it jõgi. Based on our view of the Venetic dots, if we used Venetic writing to write the Livonian it would probably look like jo.g. except that Venetic “j” would be written .i. (palatalized “I”) so it would be .i.o.g. or simply .o.g .

Another example in Livonian would be le’t ‘leaf’. If we wrote it in Venetic writing,by our theory, it would be le.t. In this case the Estonian equivalent without the stød would be leht and the Finnish would be lehti.

Another Livonian example would be tie’da ‘to do’. The Estonian equivalent would add the H
here as well – teha. In Finnish tehdä.

Perhaps one can find similar situations when comparing Danish words and equiva-lent words in related standard Swedish or Norwegian which are not highly palata-lized. It appears that palatalization arises from the general movement of a language upward towards tighter mouth and more involvement of the tongue on the palate.

The addition of the H by Estonian suggests the Livonian stød can be seen as an ‘extreme palatalization’. If a culture in general develops a dialect in which they push all vowels upward (which means pushing vowels forward-upward while relaxing the mouth) then we get a general shift that can roughly be described by U>O O>A A>E E>I But what about the I? What is higher than the I ? Obviously it is the “J/Y”or fron-tal “H”. But then what happens with the “H” or “J/Y”? That is when the stød appears. Already silent, where can it go? The only direction it has would be to create a break, a stop. Thus, to continue the shift we would have I > H (tongue in “J” position) and then H,J > stød. If we start with a word like SOMAN it can evolve as the speaker’s tongue grows. Follow the rise in vowels: SOMAN > SAMEN >SEMIN > SIMHN> SIM’N

Thus in general palatalization and upward shifts of vowels are related to the same shift in speech. It follows that highly palatalized languages also display upward shifts of lower vowels too. For example Livonian presents the suffix for agency as – ji while Estonian and Finnish use – ja.It may explain the name Roman historian Tacitus used for the nations along the southeast Baltic coast in the first century – “Aestii”. If these people were ancient Estonians, and the reason Estonians have always been called Eesti, then maybe if the word was highly palatalized, we could rewrite it (imitating Li-vonian) as ESTJI, which when lowered becomes OSTJA of low palatalized Estonian and Finnish, which means ‘buyer’, ie ‘merchant’, which is how surrounding peoples would have viewed the managers of the market port near the Vistula mouth.

20

It is never a uniform shift because many other factors are at play as well. A speaker cannot change a word so much it becomes unintelligible. Some crutial features, such as grammatical endings, may resist being changed. The changes will mostly manifest in the word stems.

In Venetic, in the available Venetic inscriptions, this shifting of vowels upward de-scribed above, can explain words in which no vowels are shown between conso-nants where one would expect it. In the body of inscriptions we see vda.n. and mno.s. If the above is true of Venetic then we can expect that earlier vda.n. may have been vhda.n. or v.i.dan and before that vida.n. Similarly mno.s. may originated from m.n.os and before that mino.s. In other words the progressions are v.i.dan > v.d.a.n. > vda.n. and mino.s. > m.n.o.s. > mno.s.

We have possible proof of this in the Venetic inscriptions, where a word written se-veral times as vo.l.tiiomno.i. appears in another dialect . vo.l.tiio.m.minna.i. thus re-vealing the original “I” between M and N.(One of the advantages of Venetic writing is that the scribe actually records actual dialect and in this case,a less palatalized one!) The occurrence of two vowels together as in vda.n. or mno.s. was rare in Venetic as these are the only two occurrences in the body of under 100 complete inscriptions available.

3.7 Solitary Dots

Sometimes dots appeared only once, not around a letter. Solitary dots probably are to be interpreted in the following manner: After a silent consonant they could pro-duce a pause. After a vowel they could lengthen the vowel. We have to use common sense and put ourselves into the mind of the scribe. The writing system has no other way of indicating length or pause.

Sometimes scribes treated each palatalized character with a dot on either side, but if there were two palatalized characterized in a row, often the dot between them was shared.In our arbitrary division of the continuous Venetic writing with spaces to show word boundaries, a shared dot can become separated from one of the adjacent cha-racters using it. Bear this in mind when I break up a continuous Venetic inscription with word boundaries to make our analysis simpler.

4. ANCIENT PHONETIC CONNECTIONS? VENETIC AND DANISH

4.1 Venetic at the South End of the Jutland Amber Route Implications on Danish All in all, from the use of the phonetics of regular words (which we assume were pro-nounced like Latin) plus the additional effects indicated by the dots, we can sense how the Venetic actually sounded –strongly palatalized.

As already mentioned, two languages with strong palatalization and stød is Danish and Livonian. Livonian lies south of Estonia and was dominated by Latvian (an Indo-European language that is a cousin of Slavic languages) and therefore we might propose that Livonian palatalization arose from the influence of Latvian. Another possibility is that Livonian was actually strongly influenced by traders from the west Baltic who spoke in a palatalized way who regularly accessed the trade river known in Livonian as Vaina, but today as Daugava.

But let us look at Danish, because Danish is today spoken by descendants of peoples who lay at the north end of the trade route that reached down to northern Italy where the Venetic inscriptions we are studying have been found. Both ancient historical texts and archeology has demonstrated that the Veneti were agents of amber from the north.

There were two northern sources of amber –the southeast Baltic, and the Jutland Peninsula.

Most of the amber to the Venetic regions at the north end of the Adriatic Sea came from the Jutland Peninsula. The amber from the other source, the southeast Baltic, coming down via the Vistula and Oder, went mostly directly to Greece. With the rise of the Romans, there appears to have been a detour of the Vistula trade path west-ward however, coming down the Piave River Valley. But inscriptions from the Piave Valley and eastward are few,and the body of Venetic inscriptions that archeology has uncovered, mainly represents language of the peoples who recieved amber from the Jutland Peninsula route. Most of the inscriptions, thus, have the high palatalized dia-lect, and it is likely it was also found at the Jutland Peninsula source of amber, which we can perhaps identify with the language of independent peoples Roman identified as “Suebi” who we will here say spoke “Suebic

As we have already noted archeology is clear about the intimate connection between the Adriatic Veneti in the region of most of the inscriptions, and the Jutland Peninsula. According to Grahame Clark (World Prehistory, Cambridge Univ Press) based on the archeological data, the early amber route went up the Elbe, then made its way south by using both the Saale and upper Elbe to start. But then, … in the se-cond phase of the central European Bronze Age, a distinctive bronze industry, asso-ciated with tumulus burial, arose among descendants of Corded-ware folk [Indo-Eu-ropeans ancestral to the Celts or Germans] occupying the highlands of south-west Germany… These are identifiable in my view with the true Germans – those Tacitus (see his Germania of 98AD) calls Chatti. They were sedentary farming and pastoral peoples and hence customers for traders.

Thus their growth caused the traders from Jutland to develop in their route an additional westward detour or loop to that area.

Then, after that, another center of industry developed east of the Saale River by people of the same Corded-ware origins (Germanic). The growth of the Germanic culture in central Germany is evident, which in turn promoted traders to create mar-kets for them. The impact of this on the traders is that the trader colonies at the ter-minuses in northern Italy and the Jutland Peninsula developed as well. As Clarke in-dicates: Another distinctive industry developed in Northern Italy adjacent to the south end of the overland route,and at its northern end the Danes …were importing bronze manufactures both from central and also from western Europe This information affirms the connection between activity in northern Italy and Jutland Peninsula. The “Danes”were recieving bronze wares in exchange for their supplying amber to the southern civilizations. The ”Danes” at this time were not Germanic. In general, The amber route formed a veritable hub around which the Early Bronze Age industry of much of Europe revolved.

It is thus clear that the Danes of ancient times spoke another language,one that may even have been analogous to Venetic, and there is a distinct possibility that their tra-der peoples were the initiator of Venetic colonies to serve a newly opened up way around 1000BC of carrying Jutland amber south to Mediterranean civilization. Then when the Jutland tribes were conquered by the German-speaking Goths (Chatti, Gö-ta) since Roman times, some centuries later,they adopted the Germanic language of their conquerors, but spoke it in their original highly palatalized fashion. A new lan- guage is initially always spoken in the accent of the old. If one does not experience an environment of ‘correct’ speakers, one will continue to speak it with the accent, and transfer the accent to subsequent generations. Danish can be seen that way – as an accent originating from Suebic of the Roman era, carried down through the generations. Southern Sweden (Skåne) has a highly palatalized dialect as well, and it indicates that the palatalized Suebic language was found also in southern Sweden.

22

Little is known about the Suebic language other than from what is implied in ancient writings. According to Tacitus’ Germania, it seems the Suebic language covered vast part of the geographical region of Germania, like a trade language. Some have been tempted to see it as some early form of Germanic, but we cannot forget that the re-gion the Romans called “Germania” was purely a geographic region, and could have contained many languages and dialects.

Tacitus wrote in his Germania that the Aestii were like the Suebi, but their language was ‘closer to’ (not ‘different’!!) to that of native Britain, thus tending to point to a pos-sible interpretation that there were Finnic-like trade languages across the northern seas in the Pre-Roman period. The Finnic languages would have been aboriginal in origins, arising ultimately from the dugout-canoe hunter-gatherers the archeologists have identified as the “Maglemose” culture. It is very believable that before the developments and movements of the farming peoples of continental Europe, the unfarmable marshy and cold Scandinavia and south Baltic was the abode of de-scendants of these aboriginal peoples –except that those towards the south in con-tact with farmers found a role to play for the static farming settlements in professio-nal long distance traders. These trader tribes could also adopt some innovations from the farming cultures, and even change genetically from intermarriage.

Figure 4.1

Amber routes to the Adriatic circa early Roman era with tribe names from Tacitus’work“Germania”, surperimposed.Note Tacitus’ “Chatti” and neighbours would be the true Germanic speakers, the “Goths” and had only begun their military conquests in Tacitus’ time, meaning the expansions of Germanic Goths from the interior of Germany occurred only fromabout 0 AD

23

Roman historian Tacitus appeared to have personally approached the south Baltic coast by sea – he also wrote a biography of Agricola, first governor of Roman Britain and could have secured passage on a long distance traders ship. Accordingly in his geography “Germania” Tacitus primarily encountered the boat peoples – the Suebi tribes who interracted with each other via waterways. Once I discovered that if Sue-bic tribe names were assumed to have raised vowels and lowered the vowels, the resulting words were meaningful descriptions via Estonian. For example Suebi as SUO-ABA meant ‘bay, estuary of the marsh’ which might refer to the region at the mouth of the Oder. There was probably a market there. (See elsewhere for the whole analysis of names.)

Thus, after an analysis of Suebic tribe names, it appeared to me that even if the in-terior farmable parts of Germania had Germanic/Indo-European farmers, the unfar-mable coastal areas, lowlands, marshes, still retained descendants of the original “Maglemose” Finnic culture. Thus in conclusion it appeared to me that Suebic was a Finnic language that seemed to have raised vowels and palatalization, and therefore was consistent with the people speaking the same way when in the subsequent ex-pansion of the Göta (Chatti, Goths) they began speaking the Germanic language of their military conquerors in the early centuries AD.

In other words, in the early centuries AD, after being conquered by the Germanic Goths, they spoke the introduced Germanic language with their highly palatalized Suebic accent, and if that is not corrected, it is passed down from generation to ge-neration ultimately resulting in the highly palatalized Danish language of today. We can conclude that the original language of the Jutland Peninsula when it was in close trade contact with northern Italy, was highly palatalized, and that highly palatalized language was carried down to northern Italy.

This suggests that the language in the Venetic inscriptions, as it sounds when the dots are interpreted as palatalization markers, was in fact a dialect of Suebic.

The connections between what is now northern Italy, and the Jutland Peninsula are very significant in arguing that the Veneti colonies were initiated by amber trader tribes  /families attempting to establish an alternative route to access the Mediterra-nean markets. We will not only find evidence of similar palatalization and vowel raising, but also a religious connection in terms of the worship of the goddess Rhea (The subject of a separate paper.) We know now where the strong palatalization in Venetic came from – it came from the Jutland Peninsula. Supporting this is archeo-logical determinations that the north Italic area developed gradually from about 1000BC, from northern influences.

4.2 Two Amber Routes, Two Finnic Dialects from the North.

Traditional thinking has been that the traders at the sources of amber were “Balt” (ie like Lithuanians) or Germanic. And yet, both are rooted in agriculture. Finnic peoples arose from the northern aboriginals. Archeology has found their environment filled with adzes for making dugout canoes and harpooning and fishing gear for harvesting lakes, rivers, and seas. If early trade went by water, then the probability that the sea-traders across the northern seas, and river traders travelling up and down the major river, were derived from these aboriginal boat-using cultures, should be greater than the notion farming peoples took to boats.

There are other coincidences that cannot be ignored – such as the peoples along the southeast Baltic amber coast Tacitus called Aestii, had a name that has endured among Estonians as Eesti, for as long as there has been historical proof of it in Latin texts. It is therefore more probable that the Aestii spoke an ancient Finnic, and that their dialect travelled south with the amber from the southeast Baltic source.

24

While most of the inscriptions in our project were found at the south end of the amber route from the Jutland Peninsula, during the rise of Rome, Rome became a consumer of amber, and I believe the eastern amber route that came down from the southeast Baltic, which originally continued south along the east coast of the Adria-tic, turned westward, and descended the Piave River to more easily access Roman markets.

Not very many inscriptions have been found in the Piave River valley, but those that do have a remarkably strong resonance with Estonian. If the Aestii at the southeast Baltic were ancestral to Estonians, this would not be a surprise.

But most of the inscriptions come from the south terminus of the western amber trade route that came from the Jutland Peninsula. The inscriptions at the south ter-minus from the west Baltic area will have the higher vowels and palatalization, and the few inscriptions at the south terminus of the route from the southeast Baltic re-gion will not have the raised vowel dialect nor the strong palatalization. They repre-sent dialectic difference between east and west Baltic. Yet the two trader peoples – east vs west Baltic – are connected by a common way of life. We will later find them to also be connected via the goddess Rhea.

5 FURTHER NOTES ABOUT PHONETICS

5.1 Venetic Alphabet Sounds vs Roman

The previous sections have focused on the mystery of the dots, and we have in do-ing so so far implied the sounds of the Venetic characters through the representation of the Venetic with Roman alphabet characters. For more about these investigations into interpreting the original Venetic character sounds see MLV and LLV. Bear in mind, that these books do not know that the dots marked palatalization, etc. and there may be some misinterpretations. The Roman equivalent to Venetic characters have generally been determined by scholars over the decades, from former interpre- tations of the sounds of the Etruscan alphabet. The Roman alphabet was born from the Etruscan so that Latin phonetics is close too. Since in Roman times some Vene-tic words are given in Roman characters, it is possible to compare the Roman cha-racters with the Venetic in the same words from earlier writing. However one has to be cognizant of a general degeneration of Venetic through Roman times. It seems reasonable to believe that Venetic sounds moved closer to Roman in those times, such as losing the original palatalization. It is one of the reason we do not pay too much attention to the Venetic inscriptions written in Roman times in Roman characters..

While sometimes the Venetic dots produced peculiar sounds, as demonstrated in the example given earlier to assess the sound of an initial .e., it appears from the better Roman alphabet inscriptions that the dots lost their role once the sentences were divided in Roman fashion, explicitly showing word boundaries. As I stated earlier, when a speaker of a language knows the word boundaries in their language, they will naturally apply the phonetic features correctly. The palatalizations, etc, may still be there, but no longer need to be explicitly marked when there are word boundary divisions. But of course the reader must already know the language to place the phonetic features correctly. The following, a long inscription, if not the longest, is one example of how Venetic looks when written in Roman fashion where the dots give word boundaries and the Venetic pronunciation dots are absent, and presumably no longer needed to comprehend the text.

25

Figure 5.1 was shown earlier in figure 3.4 and we will speak more about it here. The drawing was made from the original object which is lost. Note the dots, plus a small space between ANDETIC and OBOSECUPETARIS where there must have been a dot. It follows the Roman convention of actually showing word boundaries with dots. I separate the SSELBOI’s arbitrarily. The result, divided into words, is already given in the Roman style original.

Fig 5.1

ENONI. ONTEI . APPIOI . SSELBOI SSELBOI . ANDETIC OBOSECUPETARIS

If written in Venetic script with added dots, it would probably look approximately something like this (This is my own guesswork based on other inscriptions and must not be taken as factual, since no Venetic alphabet version actually exists):

.e.n.oni.o.nte.i.a.p.pio.i.$e.l.bo.i.$e.l.bo.i.a.n.detikobos.e.kupetari.s.

Because the original Venetic writing showed the actual pronunciation,it picked up the actual accents and dialects that were in use in the environment of the writer. In the past, as we see in MLV, when the analysts saw a particular word written in a slightly different way, they presumptuously add a “[sic]” which impliesthe scribe made an error. No, he may not have made an error but phonetically recorded the way people said a particular word in his region. For example vo.l.tiiomno.i. in .e.go vo.l.tiiomno.i. iuva.n.t iio.i [obelisque- MLV-59 LLV-Es4] appears alternatively as vo.l.tiio.m.minna.i. in e.go v.i.u.k.s. siia.i. vo.l.tiio.m.minna.i. [obelisque- MLV-57 LLVEs2]. The latter sentence shows other differences like v.i.u.k.s. and siia.i. It is not wrongly written but records another dialect!!

If a language has not developed literature, has not developed standards, then we cannot presume that there is a particularly universal correct way of writing a Venetic word.If it was a trade language then it had many dialectic versions – different in each significant trade route and region. The situation is not unlike where in one part of the English speaking world Mother sounds like “mah-thah” and an American “mah-thrr”, and it sounds still different in Australia.

Venetic writing is purely phonetic and that will show differences like this explicitly. There could therefore be many written Venetic languages, which are yet the same language spoken with different accents and which are, in actual use, mutually under-standable It would be similar to how an English-speaking person will be able to un-derstand English spoken in an extreme accent (such as Cockney English or Sou-thern drawl of America). Venetic was not like Latin or Greek, which had developed standards of both speaking and writing it. Latin eventually was written more or less the same throughout the Roman Empire because of standardization from widespread and constant use including literature. In practice, there may have been different dialects in different parts of the Roman Empire.

5.2 Implications of the Dot – Palatalization Markers on How Venetic is Transcribed to Roman Alphabet.

I follow the form employed in MLV with modifications as described in the notes given under Figure 1.1 Because the dots now have a significance, I feel it is important not to tamper with them. For example an .i. should not be rewritten as an h. Nor should a later h, be converted back to .i. either. Leave the Venetic way of writing it, as is. These differences could actually reflect, for example a shift from the ‘J’(=’Y’) sound of .i. to a frontal ‘H” that can develop from increased palatalization in the speech.

In the body of Venetic inscriptions we see the introduction of an “H” character. With some words an initial v.i. represented with vh, and then in Roman alphabet as F. But this does not mean .i. = h. It may simply be that the dialect shifted from originally a “VJ” sound written v.i. to saying “F” sound written vh . Leave it as it is written, and don’t arbitrarily change vh to v.i. or even to F. Leave it as written. They could actually reflect small changes in dialect, and they are not necessarily all equivalent.

In addition, I have a disagreement with the assumption that the Venetic character that looks like an M, be interpreted as an “SH” (š).

This character that looks like an M, came with the Etruscan alphabet, so the Veneti did not invent it. But, whoever invented it, it raises the question – why is a character whose sound is in the S-family, written in a fashion that resembles their M-charac-ter? Shouldn’t the “SH” character be derived from the S-character? The following illustrates the problem:

 

= “SH?” = “M” = “S” I = “I”

But perhaps the SH-character was indeed developed from the S-character. The fol-lowing shows how a rough M-like character can be formed by combining the I- and S-characters, tilting the S a little. We have presented it right to left because it was common for Etruscan/Veneti writing to flow from right to left. < < + I If this theory is correct then the sound represented by the M-like character is not “SH” as has been traditionally assumed but “ISS” (not palatalized).

Estonian provides a good example of an intense emphasis of this kind, that rarely occurs. It is in the word issand, an intensification of isand ‘fatherly entity’. The em-phasized form issand is translated in the modern day as ‘lord, master’. This sound is not palatalized, but is like in English hiss. (by contast, the Venetic S with dots –.s. –is palatalized as in English issue) We note that in the Venetic inscriptions the M-like character is also rare, and the most common location is found in apparently votive texts, in a word in front of a seeming goddess “reitia” or “trumusia” which academics have interpreted as Venetic deities. We saw it for example in the inscription given above. Read left to right we rewrite it in Roman alphabet as (M)a.i.nate.i. re.i.tiia.i.

27

If the M-like character is to be taken as an ISS-sound (as in English hiss), it would parallel the Estonian traditions of saying ‘Lord’ or ‘Master’ to a lordly figure, using issand. We will discuss this later in interpreting (M)a.i.nate.i. re.i.tiia.i.

To conclude, the M-like character is essentially a very strong plain S with a faint I at front. But the faint I at front probably disappeared with the rise in vowel tone, which caused high vowels to disappear into H’s or sound breaks. ISSA- > SSA- The upward shift of tone is discussed next.

Summary: two forms of “SH”as presented in this study: .s. – palatalized as in English issue or Estonian uss (‘snake’) $ (Venetic M) – NON-palatalized as in English hiss or Estonian issand.

5.3 Systematic Shifts Observed

We have already shown in this chapter on the phonetics of Venetic, some many coincidences in terms palatalizations in Venetic also appearing in Estonian words, about the addition of H for the Estonian parallel when dots surround a consonant, about the addition of a J (=Y) in the Estonian and Livonian parallel when dots surround an initial vowel, and more.

In the final results we discovered remarkable parallels between some Venetic words and Estonian, especially in regards to how Estonian words wrote the locations where the Venetic had dots.

The following table illustrates some Estonian words that are quite parallel to Venetic words, with the Estonian showing an H, in locations where the Venetic shows dots. This repetition of the same pattern is very revealing, and evidence that by the laws of probability these are not likely to be pure coincidences.

Earlier I gave some examples of how palatalization could introduce the J sound (=Y) where otherwise it was too weak to palatalize. Such as between highly palatalized Livonian and mildly palatalized Estonian.

I have bolded the H or J on the Estonian side.

These are a few examples. There are others within the inscriptions studied. Estonian does not mark its normal palatalizations. But if Estonian were written out phonetically we would find the more common palatalization parallels too.

See examples in Table 5.3 where the Estonian palatalizations are not marked, but we point them out by underlining the letter.

Palatalization can be viewed as pushing sounds upward with the tongue. We have already noted that the ancient northern language called Suebic did it as well.

28

This upward shifting ofsounds would be a dialectic event, much like someone in English saying “HIV EH HIPPY DEY!” for “have a happy day!” These observations of higher vowels relative to Estonian words that appear similar, of course must be done in conjunction with interpreting the sentences, since we also have to ascertain the meanings of our words first, before we look for parallels in known languages, as discussed in the next chapter.

5.4 How Venetic Sounded

In looking at examples of dots in Venetic as indicators of palatalization, stød, and other effects caused by the forward tongue, we must first find word boundaries in order to relate the Venetic text to our familiar modern word-boundary writing. It is important for us to know the word boundaries, otherwise we cannot even discover similar palatalization in known languages like Livonian or Estonian since palatalization is dependent on location in a word.

Once we have identified the words, we can then obreve oter languages for exemple sounds occurring at the location of the dots. To use an example, let us assume we have separated an inscription into words as follows vda.n. vo.l.tii mno.s. dona.s.to ke la.g.s.to Let us explore how it sounds, when we intepret the sound modifications created by the dots. While the sounds can be found in various languages, we will refer mostly to Estonian for no other reason than that is is familiar to me.

The first word vda.n. shows a palatalization of N at the end. Can we find such palatalization of N in the final position in Estonian? Yes, for example in vann ‘bath’. By comparison – for demonstration of an example other languages – English does not have such palatalization in a final position. French on the other hand has this, as in gagne.

Next, the word vo.l.tii shows palatalization at LT that exists in Estonian. For example tuld ‘fire (Partitive)’. English for example does not have it. Its LT is not palatalized.
Next we see .s. in mno.s. Does Estonian have palatalization situations for a final s? Yes, it occurs. Estonian uss ‘snake’. This palatalization of a final S is not very common in languages. Next we have the .s. inside, preceding a T, in dona.s.to and la.g.s.to. Once again Estonian provides a good sound parallel in hästi ‘well’.

Next we see .g. in la.g.s.to. This presents the dots on a silent consonant, which in actual speech, probably presents itself as stød as described above, and which written in Livonian fashion would appear as LA’GSTO but, – to follow the patterns described here with words like le’t vs leht – with the Estonian adding the H (or Livonian losing the H for a stød) would if expressed in Estonian, sound like LAHGSTO perhaps somewhat like Estonian says lahkust ‘gift’.

These examples and others show that Estonian has phonetics that parallels the phonetics indicated by the dots. Here are my rough suggestions (representing the sounds with Latin and English phonetics)

29

WITHOUT DOTS WITH DOTS

(The first interpretation if at start of syllable and second if terminating a syllable) *invented English representations to mimic sound not naturally in English

Table 5.3

These are rough guesses. It is possible for linguistics to study the final results more carefully and with additional comparisons with Danish and Livonian discover precise phonetic rules.

Taulukon selvennys:

****************

WITHOUT DOTS

(The first interpretation if at start of syllable and second if terminating a syllable) *invented English representations to mimic sound not naturally in English

a = “A” as in “father”
e =”E” as in “essence”
i =“I” as in “illness”
o= “O” as in “old”
u=”U” as in “moon”
l= “L” as in “land”
s= “S” as in “see”
$= “ISS” as in “hiss”
r= “R” as in “are”
m= “M” as in “me”
n= “N” as in “no
v= “V” as in “very”
t= “T” as in “too”
p=”P” as in “pat”
k=”K” as in “cut”
d= “D” as in “do”
h= “H” as in “hold”
b= “B” as in “bat”
g= “G” as in “got”

These are relatively accurate Venetic existed into the beginning of Roman alphabet use and there exists Venetic written in the Roman alphabet

WITH DOTS

.a. = “JA” “AH” as in “cough”, “ahk”*
.e. = “JE” “EH, as in “keh”* “ehk”*
.i. = “J”(=”Y”) as in “yes”
.o. = “JO” “OH” as in “joh”* “oh”
.u. = “JU” “UH” as in “you”, “pooh”
.l.= “LJH”, “HL” as in “lyiss”* “apple”
.s.= “SJH” , “HS”, as in “she”, “issue”

Dotted one not found (?)

.r.= “RJH”, “HR”, as in “rough”(trilled)
.m.=“MJH”,“HM”,as in“myih”*“ihm”*
.n.=“NJH”,“HN”,as in “myih”* “ihn”*
.v.= “VJH”, “HV” as in “vyih”* “if”
.t.= “TJH”, “HT”, as in “choo”, “aht”*
.p.= “PJH”, “HP” as in “pyih”* “ahp”*
.k.=”KJH”, “HK” as in “cute”, “ahk”*
.d.= “DJH”, “HD” as in “dew”, “aid”
No dotted – h is derived from .i.
.b.= “BJH”, “HB” as in “byih”* “ahb”*
.g.= “GJH”, “HG” as in “gyih”*”ahg”*

***********************

If we are searching for a known language that is related to Venetic, then a study to find parallels to palatalization, will be very important.

Linguistics also says that grammar changes more slowly than words. This is under-standable – grammar is like the structure of a building. While one can change the cladding of a building easily, it is difficult to change the structure itself. But at this stage we have not identified any grammar which we can compare against the grammar of a known language. We will do it later.

The survival of phonetic and grammatical features should be stronger than lexical features. The reality is that words can be easily changed during usage, or borrowed from other languages, and a language can become filled with foreign words. But grammar –the structure of the language – cannot be borrowed.

30

Phonetics is analogous to accent.It is preserved unconsciously and is unconsciously transferred to another language.Others percieve it as a ‘foreign accent’. For example immigrants to North America will speak English with an accent, and if they maintain a community among themselves in which they preserve their original language, they may continue to speak with that accent for several generations. Danish, I believe re-presents the preservation of an accent from their previous language,that was carried over when the people adopted Germanic language; and from that we can conclude that the original language of the Jutland Peninsula was just as palatalized as Danish.

Amazingly, with the dots as phonetic markers we can reasonably easily reproduce how the language sounded. The reader, with reference to the sounds in Danish or Livonian, can explore how Venetic actually sounded. It is a side project best done in a sound medium rather than in
written form

5.5 Conclusions: An Efficient Alternative Writing System

Past thinking about the dots has ranged from ignoring them and considering them as decorative, to viewing them as a syllabic punctuation with mysterious rules requiring scribes to be educated to their use. But both these extremes are ridiculous. There are many Venetic inscriptions on ordinary objects obviously not requiring any priestly scribe.

The Venetic scheme of using dots, is an ingenious way of writing a language phonetically while using only one phonetic marker – a dot.

And it was simple. The writer would have become accustomed to simply throw in a dot wherever the speech pushed the tongue up for whatever reason. This gives us our required simplicity that permitted the dots to be understood and used by anyone. It was so simple and intuitive that there is no evidence of any Venetic writing copying the late Etruscan or early Roman use of word boundaries, until Roman times.

While many inscriptions were made formally for memorials and urns, the body of in-scriptions offers some evidence of ordinary people writing texts when at a sanctuary to the Goddess, or writing text on round river stones, or in some examples on every-day objects like a stick or hunting horn. Venetic writing was not anything restricted to a priestly class. Anyone could master it quickly, and did. One simply sounded out one’s sentence and wrote down the letters, adding dots whenever the tongue pressed up to the palate, for whatever reason.
________________________________________________________________
R e f e r e n c e s

Andres Pääbo, 2002-2014, THE VENETIC LANGUAGE An Ancient Language from a New Perspective: FINAL* www.paabo.ca
S. Berneco, 2003, A Closer Look at Livonian Stød, Fenno-Ugristica 25, Tartu.
Grahame Clark, World Prehistory, Cambridge Univ Press LLV = G.B. Pellegrini & A.L. Prosdocimi, 1964 La Lingua Venetica, Padova. MLV = M. Lejeune, 1974. Manuel de la Langue Vénète,