Ober Ost – Hindenburgin ja Ludendorffin ”yksityinen natsivaltio” 1915 – 1918

Saksa sai I maailmansodan alussa 1914 haltuunsa eteläisestä Baltiasta kulttuuri- sesti vieraan,monikansallisen alueen,johon historiallisesti liittyi oikein pahoja muistoja saksalaisille 500 vuoden takaa. Akselivaltojen tarkoitus oli ilmeisimmin liittää Puola Itävaltaan.Sitä valmisteli erityinen Itävallan Puolalaisarmeija komen- tajanaan Leninin perheen tuttu, puolankieliseksi liettualaiseksi tunnustaustuva menshevikkikenraali Jozsef Pilsudski. Nimi tulee Pilsudain kaupungista, joka tar- koittaa liettuaksi ”Sotaoikeutta”. Myöhemmin Venäjän sisällissodassa Pilsu johti sen kolmanneksi voimakkainta osapuolta puolalaisia interventionisteja, 700000 miehen armeijaa (suurempaa kuin Puolalla oli esimerkiksi Varsovan liiton aikana). Pilsun liittolainen oli Ukrainan Keskus-Radan niin ikään menshevistinen sotilas- diktaattori Simon Petljura.  Liettualaisille Pilsu oli päävihollinen, ja siihen asen- noitumiseen vaikutti heidän kokemuksensa Ober Ostin ”Uudesta Euroopasta”…

Sen sijaan eteläisestä Baltiasta muodostettiin ”erikoisvaltio” Ober Ost, jota ei liitetty Saksaan ainakaan ilman perustavia muutostoimia (joihin olisi saattanut hyvinkin kuulua vanhan väestön hävittämien, sellaisia hallintoimia kuten väestön aitaaminen ).  Ober Ostin tarkoitus oli tuottaa Saksalle maataloustuotteita kuten ruokaa ja puuta, ja laajeminen.

Ober Ost oli eversti Erich Ludendorffin luomus vuodelta 1915. Hän oli kuulunut pitkään yleisesikuntaan,,jossa oli suunnitellut länsi-Euroopan kaupunkien valtauk- sia, jollaisen sitten erittäin menestyksellisesti  toteuttikin Belgian Liégessä. Hänet siirrettiin itärintamalle, jossa takkusi, ja jossa haudottiin kostoa 500 vuoden ta- kaisista kalaveloista.Hän esitti erityisen vasallivaltion muodostamista,jossa sak- salaisen feodaalisenkin laillisuuden mutkat vedettäisiin suoraksi. Hänen sotilasar- vonsa ja ”aatelisarvonsa” (jota ei ollut, vaikka sekä äiti että vaimo olivat korkeista junkkeripiireistä) eivät piisanneet valtiopäämiehelle.

Homma hoitui kuitenkin helposti kutsumalla siihen hommaan vaatimukset täyttä- vä entinen esimies sotamarsalkka Paul von Hindenburg, joka oli v. 1911 jäänyt eläkkeelle pääesikunnan päällikön tehtävästä. Hindenburg palasi myös yleisesi- kunnan johtoon, ja kenraali Erich von Falkenhayn lähetettiin johtamaan Turkin armeijan esikuntaa. Siellä hän joutui napit vastakkain Gallipolin voittajan kenraali Mustafa Kemal Atatürkin kanssa, joka tilanne päättyi siltä erää jälkimmäisen tappioon ja eroon, vaikka tämä oli kruununprinssi Vehideddininkin kaveri, minkä jälkeen nämä kaverukset lähtivät ”tarkastamaan sotatilannetta” Saksan länsirin- tamalla – ja päätyivät esittämään keisari Wilhemille, että ”Saksa tulee häviämään ja sodan ja olisi pyrittävä pikaiseen rauhaan”.

WIlhelm teki Saksan tärkeimmät strategiset päätökset. Näihin kuului mm. rajoit-tamattoman sukellusvenesodan aloittaminen erityisesti ympärysvaltoja materi- aalisesti tukevaa USA:ta vastaan (josta on syytetty Ludendorffia, mutta se sopii huonosti hänen tyyliinsä ja koskee aselajia, jonka johtamiseen hänellä ei ollut mi- tään annettavaa), joka johti USA:n liittymiseen sotaan.Helminkuun vallankumouk- sen jälkeen Saksa katsoi selkeästi päävihollisekseen Aleksandr Kerenskin ryhmit- tymän. Tämä linja jatkui vielä bolshevikkivallankumouksen jälkeenkin, jonka Saksa uskoi kokevan tappion. Brest-Litovskin rauha oli Saksan puolelta keskeisesti Lu- dendorffin valmistelema. Wilhelm päätti  Saksan osallistumisesta Suomen sisällis- sotaan Ober Ostin mies Rüdiger von der Goltzin  johdolla. Ludendorff ei harras- tanut etukäteisinfosotaa sotatoimien pohjaksi, koska sellaisesta taitava vastus- taja olisi vain haistanut, missä päin jotakin kieroa on tekeillä, mutta jälkikäteen vääristely ja väärien tahojen syyllistäminen oli vapaa: hän oli yksi ja varmaan tär- kein ”selkäänpuukotusteorian” isistä muka Saksan tappion selitykseksi I maail- mansodassa, vaikka oli itsekin esittänyt rauhantekoa USA:n liityttyä sotaan jo yli vuotta aikaisemmin kuin väittämänsä ”salapuukkoväki”!

 

 

Ober Ost (saksaksi virallisesti Oberbefehlshaber der gesamten Deutschen Streitkräfte im Osten) oli saksalaisten Baltiaan perustama miehityshallinto ensimmäisen maailmansodan aikana. Se perustettiin 1914 ja sen ensimmäinen johtaja oli Paul von Hindenburg. Erich von Falkenhaynin eron jälkeen johtajaksi tuli Baijerin prinssi Leopold.

Keisarillisen Saksan vuoden 1918 kevään itärintaman offensiivi laajensi saksalais- ten Neuvosto-Venäjältä vallattuja maa-alueita muualle Liivinmaan kuvernement- tiin ja Vironmaan kuvernementtiin sekä Ukrainassa sijaitseviin läntisiin ja keskisiin kuvernementteihin.

Alue oli jaettu kolmeen piiriin, jotka olivat Kuurinmaan piiri, Liettuan piiri ja Bialy- stokin-Hrodnan piiri. Kuurinmaan piiri liitettiin lopulta pääasiassa Latvian tasaval- taan. Liettuan piiri siirtyi vuonna 1918 Liettuan kuningaskunnalle ja lopulta Liettuan tasavallalle saman vuoden aikana. Liettuan piiri kuului aluksi osittain myös Keski-Liettuan tasavaltaan vuonna 1920, ja se liitettiin Puolan tasavallan Vilnan voivodikunnaksi vuosiksi 1923–1939. Bialystokin-Hrodnan piiri sijaitsi Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Hrodnan kuvernementissa.

 

YLEn dokumentti aiheesta tuo uutta tietoa: lähes kaikki natsi-Saksalle ominainen esiintyi jo Ober Ostissa

.

https://areena.yle.fi/1-4287683

.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/04/historia-unohdettu-ober-ost-saksalaisten-sotilaallinen-koevaltio

Historia: Unohdettu Ober Ost – saksalaisten sotilaallinen koevaltio

 

Saksalaisia sotilaita vuonna 1915 Kaunasin kaupungissa Liettuassa.
Kuva: Vrublevski / GLOBAL SCREEN GMBH

TV1 maanantaina 7.10.2019 klo 19.00 – 19.55, uusinta lauantaina 12.10. klo 8.05, Areenassa

Ensimmäisen maailmansodan aikaiset länsirintaman taistelut tunnetaan historiassa hyvin. Sen sijaan tapahtumat itärintamalla ovat osin unohtuneet.

Yksi unohdetuista on Ober Ost.

Ober Ost oli ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisten eteläiseen Baltiaan perustama miehityshallinto. Sotilasvaltion perustivat Paul von Hindenburg ja Erich Ludendorff vuonna 1914. Ober Ost käsitti nykyisen Liettuan alueen, osia Latviasta ja Valko-Venäjästä.

Operaatiossa luotiin merkillinen, sotilaallinen koevaltio, saksalainen siirtomaa Itä-Eurooppaan. Tiukasti sotilaallisessa komennossa olleen alueen väestön riisto ja pakkotyö olivat arkipäivää.

Obert Ost oli linkki ensimmäisen maailmansodan Saksan ja toisen maailmansodan Saksan välillä. Ober Ostin ajalla oli merkittävä vaikutus myöhempiin kansallissosialistisen Saksan valloituksiin idässä.

Saksalainen dokumentti Historia: Unohdettu Obert Ost kertoo unohdetun, vuoteen 1918 asti toimineen sotilaallisen koevaltion tarinan.

Ober Ost – die vergessene Kolonie. Ober Ost – The Forgotten Colony in the Heart of Europe. Ohjaus: Jonas Niewianda ja André Schäfer. Käsikirjoitus: Hartmut Kasper. Tuotanto: Florian Film/ZDF/Arte, Saksa, 2017. Lukijana on Jukka Pitkänen.

Jaa käyttäen:


Kommentoi