Kun natsijohtajiin kuuluva Adolf Eichman tuomittiin Israelissa, niin oli järkytys huomata miten tuikitavallinen virkamies hän oli. Ei millään tavalla psykopaatti, eikä henkisesti epätasapainoinen, vaan tavallinen kaduntallaaja.
Samaa on osoittanut tohtori Milgramin tottelevaisuuskoe, joka on tehty tavallisille ihmisille 60-luvulta lähtien monessa eri maassa. Koe on osoittanut, että noin 70 % tavallisista ihmisistä kykenee julmuuteen, mikäli luodaan sille olosuhteet.
Ei anna kovin mairittelevaa kuvaa meistä ihmisistä.
Moni historiasta löytyvä koulun rehtori tai muu kouluissa valtaa käyttävä viskaali täytti nämä samat luokitukset. Se oli hyväksyttävää, heikkoutena olisi voitu pitää olla ymmärtäväinen, pelko ja ja valta toimi paremmin! Niin se on edelleen.
Tämän voi lukea negatiivisesti tai positiivisesti: toinen versiohan on, että ihminen kykenee mukautumaan olosuhteisiin.
Niin, natsitkin kuvataan mielellään hirviöinä, tuntuu ettei muuta haluta tai uskalleta. Siinä tehdään karhunpalvelus siinä mielessä että pahuus ulkoistetaan ”hirviöille” ja ajatus siitä miten se voi ujuttautua hyvältä tuntuvienkin asioiden mukana häipyy. Harva haluaisi olla hullu murhaaja mutta Gestapon ja SS:n päällikkö Himmler sanoi: ”Tappaminen ei ole kaunista, mutta se on välttämätöntä. Emme ole saaneet sielullemme vahinkoa”. Niin siis miljoonien murhaamisesta vastuussa ollut käsitteli asiaa mielessään. Hitlerkin oli Saksassa rakastettu johtaja 1930-luvulla. Hän sai aikaan monia hyviä asioita: työttömyys katosi, ihmiset vaurastuivat, heillä oli varaa matkustella, Saksaa arvostettiin enemmän, yleinen järjestys parani. Mutta jos näistä kertoo niin leimataanko natsiksi? Silloin peitetään oleellinen asia: miten pahuus hiipii takaisin yhä uudelleen naamioituneena hyväksi asiaksi. Sama pätee varmaan osin kommunismiin. Hyvät päämäärät oikeuttavat pahuuden, matkalla ihanneyhteiskuntaan miljoonat tapetaan, mutta ”se on hinta joka on maksettava”.
Hiipiikö pahuus nyt naamioituneena liberalismiksi vai nationalismiksi? Vai molemmissa?
Amerikkalainen psykiatri Douglas M. Kelley tutki pitkään Nurnrnbergin tuomiostuimessa sittemmin tuomittuja natsijohtajia. Kelley etsi vangeista merkkejä ”natsipersaanallisuudesta” tai jostain yhdistävästä tekijästä, joka oli saanut nämä tutkitut tekemään hirvittäviä tekoja. Kelleyn huomio kiinnittyi ennnenkaikkea valtakunnankansleri Herman Göringiin. Göringillä oli iso ego ja hän oli pöyhkeän itsevarma; mutta mitään yhdistävää tekijää natsijohtajien välillä ei löytynyt.
Kuten tiedetään, Göring piti Nurnbergin tuomioistuimessa pitkän puolustuspuheen, ei katunut tekojaan ja vältti hirttotuomion tekemällä sellissään itsemurhan synaidikapselilla. Ei ole tiedossa mistä Göring sai syanidikapselinsa. Tietojen mukaan ei ainakan psykiatri Kelleyltä.
Psykiatri Kelley sai kuuluisuutta näillä natsituktimuksillaan, mutta omassa elämässään hänellä ei mennyt kovinkaan hyvin: hän oli masentunut ja käytti alkoholia liikaa ja vuonna 1958 hän teki itsemurhan perheensä silmien edessä kaliumsyanidilla samalla tavalla kuin Herman Göring oli tehnyt. Surullinen loppu lahjakkaalle miehelle (Olen lukenut Jack El-Hain kirjan ”Göring ja psykiatri”, ja muistelisin Kelleyn itsensä sanoneen, että psykiatrin ”tehokausi” kestää korkeintaan 25 vuotta. Sen jälkeen psykiatri joko tulee hulluksi tai tekee itsemurhan”. Karmea luonnehdinta, jonka yleispätevyyttä uskallan epäillä).
Eikös tällainen muistuta tänään erästä vaalit juuri hävinnyttä ” isoa egoa” ison lahden takana ?
”Kelleyn huomio kiinnittyi ennnenkaikkea valtakunnankansleri Herman Göringiin. Göringillä oli iso ego ja hän oli pöyhkeän itsevarma”
Näyttää valitettavalta tosiasialta, että ns. tavallinen ihminen pystyy pöyristyttäviin hirmutekoihin, jos hän hurahtaa perusteellisesti johonkin ideologiaan tai uskontoon. En tiedä onko näkemykseni oikea, mutta älykkäät ihmiset hurahtavat tällaiseen paljon helpommin kuin vähemmän älykkäät.
Kirjasta ”Nuori Stalin” selviää, että Stalin oli älykäs, napsi pappiskoulussa kiitettäviä ja luki elämänsä loppuun asti tietopuolisia kirjoja ja yleistietoutensa ja sivistystasonsa oli huippua.
Tämä ei estänyt Stalinia hankkimasta Leninille rahaa vallankumousta varten pankkiryöstöillä ja rahankuljetusryöstöillä, joissa ihmishenki ei painanut mitään. Stalin, päästyään valtaan Venäjän diktaattorina, myös esiintyi mielellään valokuvissa pienten lasten kanssa, joiden vanhemmat hän oli murhauttanut. Ilmeisesti hänen omatuntonsa oli solanahkaa. – Kirjasta jäi mieleen myös kuvaus, jossa Stalin tapasi Leninin enimmäisen kerran. Tämä tapahtui Suomessa ennen Venäjän vallankumousta. Stalin oli palvonut Leniniä. Häntä kohtasi pettymys. Hän oli kuvitellut tapaavansa jättiläisen. Sen sijaan hän tapasi lyhyenlännän kaljuuntuvan miehen, joka Stalinin arvion mukaan ei ollut vähääkään älykkäämpi häntä.
Muutama sana Leninistä. Tietojen mukan Lenin inhosi väkivaltaa, mutta se ei estänyt häntä teettämästä likaista työtä toisilla. Silloin kun Stalin hankki hänelle rahaa vallankumousta varten ryöstöillä, joissa ihmishenki ei painanut mitään, Lenin mairitteli Stalinia sanoilla ”minun huima georgialaiseni”.
Karjalaisen heittoon sanoisin, että kyllä Trumpilla itsevarmuudessa riittää, mutta haittaakko tuo jos henkilö on luonteeltaan pasifistinen.
Venäläisistä nykypresidenteistä Gorbatshov ja erityisesti Jeltsin ovat olleet huippuälykkäitä.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000054488.html
Boris Jeltsin hortoili kalsarit jalassa Valkoisessa talossa
Boris Jeltsin, Venäjän entinen presidentti, löytyi pelkissä alusvaatteissaan Valkoisen talon tietämiltä ollessaan Bill Clintonin vieraana.
Sillä älykkyydellä taas ei ole mitään tekemistä kännäämisen ja huonon käytöksen kanssa. Tuolta ”siltojen alta” ja mielisairaaloista löytyy edelleen huippuälykkäitä tohtoreita, jotka viinapullo tai liika äly tyhmien joukossa on vienyt turhautumiseen.
Älykkö ehkä todennäköisemmin hurahtaa myös ääriajatteluun. Käytännön ihminen saattaa olla suojatumpi koska ajattelee hieman yksinkertaisemmin ”maalaisjärjellä” ja kiinnittää huomioita arjen ongelmiin. Isisiin menneissäkin oli yliopistotason ihmisiä. Siksi ärsyttää tuo hokeminen ”syrjäytyneistä ja työttömistä” aina terrori-iskujen jälkeen. Syrjäytyneet juovat kaljaa puistossa eivätkä suunnittele pommi-iskuja aatteellisia vihollisiaan vastaan. Mutta olisihan se järkyttävää todeta että terrrorismia ei parannetakaan sosiaalipalveluita parantamalla.
Muistelen lukeneeni väitteen että natsijohtajatkin olivat usein älykkäitä. Se ei tarkoita viisaita.
Adolf Hitlerillä oli aivan erinomainen muisti, hän kykeni muistamaan valtavan määrän erilaisia asioita – tavallinen ihminen ei siihen kykene.
Hitler oli myös erinomainen ihmistuntija, hän osasi käsitellä erilaisia ihmisiä juuri oikein. Kun rintamakenraali meni Hitlerin luokse ajatuksella puhua suorat sanat mitä ajatteli tilanteesta, niin Hitlerin luota palasi kenaali, joka uskoi Hitlerin olevan oikeassa.
Oikeaa sotilaskoulutusta saamattomalla Hitlerillä oli myös ainakin vielä 1940 myös kykyä huomata strategisen tason mahdollisuuksia.
En osaa sanoa oliko Hitler älykäs tai viisas.
https://jput.fi/Adolf_Hitler.htm
Niin, antamani linkki on turvallinen, ei se pure.
Viisauteen voisi lukea myös moraalisen hyvyyden. Mutta vaikka luettaisi niin en pidä kovin viisaana Hitlerin hyökkäystä Neuvostoliittoon ja sodan julistusta USA:lle samaan aikaan. Hyökkäys Neuvostoliittoon myös viivästyi kun Saksan joukot möyrysivät Balkanilla. Hitler lienee ollut myös fanaatikko joka uskoi saaneensa tehtävän ”kaitselmukselta” ja olevansa voittamaton.
Juicen sanoin ”hän sekosi väkijoukkoihin eikä kajonut kallonsa loukkoihin ja etsinyt twistin ylivoimaa”.
En oikein jaksa ymmärtää tuota böömiläisen korpraalin ihannointia. Sotilaskoulutus jonkinlaista ryhmänjohtajatason luokkaa; sillä sotilaskoulutuksen tasolla käy käy juuri kuten Hitlerillä ja monillakin kaltaisillaan, jotka toimivat fanaattisesti omin päin, eivät suostuneet ottamaan huomioon korkeasti koulutettujen ja kokeneiden upseerien mielipiteitä. Ei sen tasoisella koulutuksella johdeta edes joukkuetta, saatikka kokonaisia sotatoimia.
Hitlerin suurin moka ehkä oli tämä Blizkrieg, joukoilla ei ollut talvivarusteita, taloushuolto muutenkin laiminlyötiin, tväl-huolto sekä ajoneuvohuolto ml psv:t, jne. Kaikki laiminlyönnit yhden fanaattisen mielipuolen aikaansaannosta.
Kautta aikojen manipulointi on ollut keino faktojen vääristelyyn, yksipuolista selittämistä tai liioittelua. Tätä harrastaa myös diktatuuria ihannoiva Trump ja edelleen osa porukasta kuuntelee miestä kuin messiasta.
Pahinta tässä on he joita tälläinen voi hallita, he on pelkkää jätettä tälläisen silmissä ja työkalu toteuttaa omia pyrkimyksiä.
Hitler ja liuta muita hulluja osasi saman taidon ja lopputuloksen voitte lukea historian kirjoista.
Homo Sapiens on todellakin liiottelua, Homo Stupidos olisi osuvampi. Osa eurooppalaisista uskoo edelleen koronan olevan vaaraton ja salajuoni jolla ihmiset orjuutetaan ja heihin pistetään Bill Gatesin kehittämä rokote jossa on mikrosiru jolla voidaan kauko-ohjata ihmisiä. Pitäisi varmaan alkaa myydä jotain ”suojaimia Bill Gatesin lähettämää orjuuttavaa säteilyä vastaan” niin rikastuisi.
”Oletko nähnyt oikein viisasta miestä?”, kysyy Ana Rummukainen veljeltään Filppukselta, Aapelin tekstiin tehdyssä Mollbergin ohjaamassa elokuvassa ”Siunattu hulluus”.
Niin, mitä on viisaus, mitä hulluus, perinpohjin tarkasteltuna.
Eräs mielestäni osuva luonnehdinta viisaudesta: viisas pyrkii elämään siten, ettei tee vahinkoa itselle eikä muille.
Sokrateen mukaan ihminen ei voi olla viisas, jos hän ei tunne hyvettä.
Sokrateestahan me tiedämme vain Platonin teosten kautta. Sokrateshan ei tiettävästi kirjoittanut itse riviäkään. Samoin oli Jeesuksen laita. Molemmat myös teloitettiin kansanvillitsäjänä.
Paljon on pohdittu sitä, kuinka paljon Platonin teksteissä on Sokrateen filosofiaa ja kuinka paljon Platonin itsensä. Itse ainakin uskon, että Platonin teos ”Valtio” on Platonin itsensä kehittelemä. Uskoisin että Sokrates oli tarpeeksi viisas että olisi jättänyt sellaisen teoksen tekemättä. On myös näkemyksiä, että Platon olisi tarkoittanut teoksensa kuvaukseksi siitä millainen ihannevaltion pitäisi olla, jos sellainen olisi mahdollista toteuttaa. Tiedä tuosta, Platonilla oli sana niin hyvin hallussa, että kaiketi hän olisi tehnyt sen myös selväksi, ettei syntymässään saamapuolelle jääneille olisi jäänyt tulkinnanvaraa. Meinaan että Platonin teos on ollut Ranskan suuren vallankumouksen isäksi tituleeratun filosofi Rousseaun innoittaja sekä kommunismin että kansallissosialismin innoittaja.
Kiitos kanssablokisteille analyyttisista kommenteista, opin taas uutta.
Norjalaiskirjailija Knut Hamsun kävi sodan ja Norjan miehityksen aikana vierailulla kotkanpesässä Hitlerin kutsumana. Tapaaminen ei päättynyt hyvin. Hitler käski alaistensa saattaa Hamsun takaisin Norjaan ja sanoi ettei enää halua tavata Knut Hamsunin kaltaisia ihmisiä.
Knut Hamsun on proosan mestareita, yksi parhaimpia.
Hän tosiaan kannatti maailmansodan aikana kansallissosialismia ja sen vuoksi hänestä tuli sodan jälkeen kuollut (lue vaiettu) kirjailija. Hänet toimitettiin jopa mielisairaalaan, jossa hänet todetiin terveeksi. Mutta kuollut kirjailija hänestä tuli.
Jokseenkin mielipuolista on se, että kommunismia kannattaneet kirjailijat ja merkittävät ajattelivat saivat pitää statuksensa. Pääsääntöisesti he eivät katuneet, että olivat kannattaneet Stalinin hirmuhallintoa, siinä ja siinä etteivät ylpeilleet sillä.
Oli sosialistisen aatesuunnan kirjailijoissa myös niitä, jotka aidosti tunnustivat saman asian kuin Britannian pääministeri Churchill. Kun Hitler oli kuollut ja Stalin rupesi näytämään länsiliittoutuneille todellisen karvansa, Churhill sanoi: ”Taisimme tappaa väärän sian”.
Islantilainen nobelkirjailija Halljörd Laxnes on niitä harvoja kirjailijoita, jotka nöyrästi myönsivät ”me tiesimme mitä Neuvostoliitoossa tapahtuu, mutta emme halunneet tietää”.
Knut Hamsunista tämän verran: Kun amerikkalainen lennätintoimiston työhönottopäällikkö Henry Miller luki Hamsunin teoksen ”Nälkä”, hän päätti tulla kirjailijaksi. Ja hänestä myös tuli sellainen, yksi maailman parhaita. Miller ei koskaan saanut kirjallisuuden nobelia. Nobelvalintaan vaikuttavat tahot sanoivat :”Siivotkoon ensin suunsa.”
Hamsun pyysi vain Hitleriltä vapautta ja itsemääräämisoikeutta norjalaisille, mutta Hitler ei ottanut pyyntöä kuuleviin korviinsa.