Aihe josta voin sanoa tietäväni paljon, sillä sairastin 5 vuotta kestäneen vakavinta tasoa olevan masennuksen 2004-2009 . Sairauteni kliimaksi oli itsemurhayritys josta päädyin psykiatriseen sairaalaosastohoitoon. Siellä myös osaston ylilääkäri antoi minulle diagnoosit sairauksistani, jotka olivat/on vakava masennus ja skitsofreeninen häiriö (F21) Masennuksesta onneksi selvisin , mutta f21 ; sen kanssa joudun tulemaan toimeen ehkä loppuelämäni. Vaikkakin siitäkin voi parantua.
Sanon vain lyhyesti kaksi seikkaa: 1) Masentuneen läheisille sanoisin, että tyhmintä mitä voi sanoa masentuneelle on ” Ota itseäsi niskasta kiinni”, koska vakavasti masentunut on oikeasti fyysisesti ja henkisesti kykenemätön juurikaan mihinkään. Niin masennus ei ole pelkästään psyykkinen sairaus, sillä pitkässä juoksussa siinä menee myös fysiikka täysin kuralle.
2) Masentuneelle sanon, että : Älä kaada sairauttasi läheistesi niskaan, sillä he eivät jaksa loputtomiin. Heillä on myös oma elämä ongelmineen elettävänä. Apua varten ovat ammattiauttajat terapioineen ja lääkärin määräämä lääkehoito. Itsekin tein sen virheen että tressasin kahta isosiskoani niin paljon, että parannuttuani masennuksesta olen pyytänyt molemmilta anteeksi.
Voimia
Kiitokset avoimuudestasi, siitä voi olla toisille apua.
Masennus on vakava asia ja sillä tavalla otettava
Mulle tosin yksi masennuspotilas kerran kertoi voiko vitutukseen kuolla kuulemma voi
Voimia Timolle terv tepivaari
Hyvä kirjoitus, kiitos, aihe itsellekin tuttu.
Minä olen todennut – ja tiedän ettei tämä auta kaikkia – että meditaatiosta on todella apua. Se on siinä mielessä hyvä tieto, koska kännykkäajalla kuka vaan voi ladata meditaation opastussovelluksen kännykkäänsä eikä ole kiinni siitä että onko rahaa hankkia hoitoa.
Noihin ”meedioihin” en luottais!
Saatanakin pukeutuu valkeuden enkeliksi, mutta Jeesukseen luotan, luota sinäkin!
Puhun kukemuksesta!
Liikunta auttaa pikku hiljaa masennukseen. Liikunta kouluttaa myös sisäeritystoimintoja reagoimaan tarkoituksenmukaisella tavalla, vaikka ei mitään masennustakaan olisi. Ennen armeijaan menoa rupesin kuntoilemaan ja se lisäsi hyvinvoinnin tunnetta huomattavasti.
Tällä viikolla on tosin tullut kolhuja. Kolmasti sattui samaa kyynärpäätä. Tänään lähti nahkaa, kun kuutamoluistelulla kompastuin ilmakuplaan jäässä. Päivällä hölkätessä oikopolkua astuin klimpin päälle. Onneksi ranne kesti, mutta niskassa jokin lihas muituttaa. Polvi punottaa ja aristaa. Aiemmin viikolla kaaduin jäisellä ladulla kolmasti, kun tylsä sauva lipesi alta.
Kaikesta huolimatta koen tämän liikuntaviikon voitokseni. Huomenna taas voittojen tielle.
Ihan hyvä avaus vaikeasta ja varsin monitahoisesta aiheesta, mutta jonkinlaisen ammatillisen näkemyksen / kokemuksen aihealueesta omaavana olisin erittäin varovainen jakamaan minkäänlaisia hoitosuosituksia tai edes sen suuntaisia ehdotuksia.
Veikko, en puhu meedioista, en puhu siitä että maksat huijarille.
Puhun täysin psykologisesti pätevästä ajatusharjoituksesta, jossa on tarkoituksena rauhoittaa mieli ja pysäyttää negatiiviset tunteet. Se voi auttaa miedossa ja keskivaikeassa masennuksessa. Aiheesta löytyy pätevää tekstiä, sekä myös itsehoito-ohjeita esimerkiksi HUS:n Mielenterveytalo-palvelusta. Tekstiä löytyy myös Duodecimistä ja jos vähän googlettelee niin Käypä Hoito -suosituksista löytyy osumia useitakin.
Ei, en sano että se on ihmelääke, sanon että siitä on apua. Useassa tapauksessa kaikki apu on hyväksi, eikä mikään auta yksin. Psykoterapia on usein paras mahdollinen apu, mutta sitä on vaikea saada ilman isoa tilipussia. Liikunta, ruokavalio, päivänvalo ja luonto ovat myös asioita, joista voi olla apua.
Pidän tärkeänä kertoa näistä keinoista, sillä kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta psykoterapiaan. On tärkeää että on silti toivoa ja keinoja. Kaikki apu auttaa.
Kyuu, olen pakotettu olemaan kanssasi eri mieltä,kaikki apu ei auta, hyvistä tarkoituksista huolimatta.
Mainitsemistasi voi ja onkin apua joillekin, mutta samaan aikaan tälläkin asialla on kääntöpuoli ja ikävä kyllä se voi pahimmilaan olla varsin brutaali.
Mikäli mielenterveysongelmat olisivat hoidettavissa samalla tavalla kuin on haavan hoitaminen niin muutamalla tikillä mentäisiin pahimmistakin, mutta ikävä kyllä näin ei vaan ole.
Hitto, kun on vaikea aihealue kommentoivaksi.
Mika, pahoittelen jos niin implikoin joten tarkennan vielä kerran: joillekin ihmisille näistä asioista voi olla osittaista apua. Lievissä tapauksissa näistä asioista voi löytyä tapa itsehoitoon joillain henkilöillä.
Mielenterveysongelmat tarvitsevat oikeaa hoitoa, joista tehokkain on psykoterapia. Ongelma on, että vain murto-osa sitä tarvitsevista saa hoitoa.
Siksi haluan pitää esillä niitä avun muotoja jotka ovat kaikkien ulottuvilla, esimerkiksi ym. HUSin sivuilta harjoitteita saa käyttöönsä aivan kuka vaan, maksutta. Maamme suurin sairaanhoitopiiri ei jakaisi näitä jos ne olisivat huuhaata. Ne ovat ehkä vain pieniä apuja, mutta parempi kuin ei apua lainkaan. Parhaimmillaan ne tukevat psykoterapiaa. Esimerkiksi mindfullness-harjoitusta voi tehdä kaksi kertaa päivässä kymmenen minuuttia, kun psykoterapiaa on kerran viikossa.
Osaan nimetä lähipiiristä ihmisiä, joita nämä asiat ovat auttaneet. Uskon heihin ja uskon tieteelliseen tutkimukseen aiheesta.
Kyööä yleissääntöjä ja -ohjeita voi esittää. mutta esimerkiksi vihreisiin ei tepsi mikään yleispätevä teoria, koska reaktiot ovat poikkeuksellisia.
Mindfullness on osa budhalaisuutta, siis uskontoa!
Saatana pukeutuu valkeuden enkeliksi!
Idän uskontojen mukaan maailma on harhaa. Mielen tyhjentyminen tarkoittaa buddhalaisuudessa sitä, että on olemassa vain tietoisuus, jossa tapahtuu jotain, mutta ihmisen minuutta ei ole enää olemassa. Ajatus itsenäisestä persoonasta on illuusio. Siitä tulee uskonnon mukaan päästä eroon. Mindfulness on periaatteessa meditaatioväline tuon päämäärän saavuttamiseen. Kyse on siis edellä mainitusta irti päästämisestä. Mietiskelijä pyrkii pääsemään älyllisen tietämisen toiselle puolelle ja yhdistymään suureen persoonattomaan ykseyteen.
https://timoeskola.wordpress.com/2015/05/13/mindfulnessin-mielettomyydesta-3/
Budhalaisuus ei oikeastaan ole uskonto, lienee eräänlainen elämänfilosofia. Siinä ei palvota ketään jumalaa, vaan pyritään johonkin epämääräiseen ”valaistuneisuuteen”.
Kristillinen mietiskely (jota valitettavasti ei meillä opeteta) poikkeaa mindfulnessista ratkaisevasti päämäärässään. Siinä missä mindfulnesslainen tavoittelee mielen tyhjentymistä, kristitty haluaa täyttyä Pyhästä Hengestä. Hän tietää, että tyhjyyttä ei ole, vaan
se täyttyy aina jollakin. Hän muistaa Jeesuksen varoituksen siitä, miten riivaajista puhdistettu sydän on altis entistä suuremmille eksytyksille.
Siksi hän keskittyy mietiskelyssään ja rukouksessaan Jeesukseen Kristukseen. Hän pyrkii sitomaan järjen päätelmät, mutta hän voi ja saa buddhalaisten tavoin pyrkiä päästämään irti häiritsevistä ja mieltä ahdistavista ajatuksista, jotka hän voi antaa Jeesukselle.
Mindfulness-ihminen sanoo: ”Minussa itsessäni on kaikki.” Kristitty sanoo: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Hänessä minä olen, elän ja hengitän. Hänessä minä voin kaiken.”
(Salme Blomster)
En osaa samaistua joskus yli 2000 vuotta sitten eläneeseen Kristukseen, en myöskään vähän myöhemmin ”syntyneeseen” muhammediin; molemmat yhtä etäisiä minulle. Aivan samoja kuin ns luonnonuskonnotkin.
Läpi historian ihmiset ovat palvoneet kansallisuudesta riippuen; roomalaisten Zeusta, suomalaisten Ukko ylijumalaa, mongolien Taivaan taattoa … jne.
Budhalaiset mielestäni lienevät Sikhien lisäksi lähimpänä ajatusta tulla itsensä kanssa toimeen ja oppia enemmän itsestään ymmärtämiseen.
Kyllä minäkin tavallaan ymmärrän jonkin korkeimman olemassaolon; siis agnostikko.
Timolle haluan toiviottaa pärjäämistä.
Näin maallikkona on pakko myöntää, että en osaa ymmärtää sitä, kuinka vakava asia on kysymyksessä, kun joku kärsii vakavasta masennuksesta. Sitä tulee ajatelleeksi, että pientä matalapainetta, kyllä se siitä.
Näinhän ei tietenkään ole kuten Timonkin tarina kertoo.
Sen voin kuitenkin sanoa, että tälläiset omaa kokemusta koskevat kertomukset auttavat paremmin ymmärtämään sen, mistä on kysymys.
Kiitos Timolle avoimuudestaan.
Veikko, tausta on kieltämättä itämaisessa hengellisyydessä, mutta se mitä vaikkapa HUS tuottaa, pohjautuu länsimaiseen tutkimukseen ja tieteeseen. Siinä ei ole mitään uskonnollista elementtiä. Moni terveystiedon osa on kotoisin myyttisistä lähteistä, moni nykyäänkin pätevä itsehoitokeino on kotoisin pyhistä yhteisöistä eri puolin maailmaa.
Huomaan nyt, että väärinkäsitykset ovat ikävän yleisiä. Älkäämme tuomitko mitään, mistä voi olla toiselle ihmiselle apua, eikä se aiheuta kenellekään pahaa.
Meditaation salat opastettuina ovat erinomainen vaihtoehto. Se ei tee siitä uskontoa, jos sen alkujuuret ovat kaukoidän luostareissa.
Suomessa on onneksi metsiä, järviä ja puhdasta rauhallista luontoa ja, jos siellä pääsisi liikkuman vielä pollen kanssa, niin mieli kirkastuu.