Mitä tämä otsikko tarkoittaa ?
Se tarkoittaa sitä, että ihminen ei ole enää vuosituhansiin kehittänyt omia fyysisiä ja henkisiä kykyjään selvitä luonnon kanssa poiketen muusta luomakunnasta.
Olemmeko hylänneet omat luontaiset erikoiskykymme ja haemme koneista ja teknologiasta käden jatketta itselleen hylkäämällä luonnon antamat älylliset ja fyysisetkin mahdollisuudet ?
Sen sijaan olemme tappaneet muuta luomakuntaa teknologiamme alta vain itsellemme.
Sen sijaan, matkimme muun luonnon kykyjä teknologiallamme kuten lepakkojen tutkat, muu pimeänäkö kuten maan alaiset eläimet, käärmeiden hajukieli, valaiden signalointi vedessä merien ääriin, lintujen magneettikenttien seuraaminen, kotkan spektrometrinen supernäkö jne..
Pidämme itseämme älykkäimpänä mm. aivojen kokojen vuoksi, vaikka monet eliöt ns. pienillä aivoillaan ovat vain kehittyneet selviytymisen elintärkeistä toiminnoistaan. Entä suuriaivoiset norsut ja valaat ?
Mitä tapahtuu, jos teknologia pettää. Ja joudumme omimmillemme selviytyä luonnossa muiden elollisen kanssa ?
Mikä on se taso, milloin ja mihin aikaan ihmisen tehdasasetukset pitäisi palauttaa ? Onko se antiikin aika, jolloin kaikki perusviisaudet jo löydettiin, mutta kehitys meni johonkin suuntaan, mihin nyt tultiin ?
Tämä kysymys on hyvin filosofinen, mutta utopiassaan voi toteuta pahimmassa tapauksessa, jos pahin osaamamme tuhoaminen tapahtuu.
