Meillä kun on joka aamu tuo postipolkumme ja Mirrihän ei sitä jätä väliin.
Olen oppinut sen, että kun en näe tuolla laatikolla Mirriä missään, se on takuuvarmasti aivan kantapäitteni takana; näin tänäkin aamuna.
Minähän sitten kyllä osasin varoa, vilkaisinpa taakseni ja siellähän se Mirri, alkoi puskea pohkeisiini ja aivan kiinni minussa. Ellen tietäisi, helposti menettäisin tasapainoni, vaan kun Mirrin metkut jo tunnen.
Se on uskomaton otus tuommoinen, uskoisin, aivan villiintyneen kissan pentu; omatoimisesti pihaamme tuli aivan pentuna ja asettui taloksi. Sillä olisi täysi mahdollisuus lähteä niin halutessaan vaikka minne, vaan ei lähde. Pelkkä ruoka sitä tuskin pitelee reviirillään.
Mirri muuten ei siedä ketään muita ihmisiä läheisyydessään kuin vaimoni ja minut. Jos pihaamme tulee muu auto kuin meidän omamme; ei näy Mirriä missään, eikä edes vähään aikaan.
Semmoinen se meidän Mirri.