Viimeisin plikkakaverini

Viimeisin plikka kaverini oli maailman ihanin tyttökoira ja samalla myös viimeinen

Mutta kyllä iraplikka oli tepivaarin paras kaveri ja aamut oli parhaita kun plikka työnsi märän kylmän kirsun mun iholle

Teki sen ensin  hellästi mutta jos en näyttänyt herääväni kolmas kerta oli jo vaativa

Ja tyylillä ekkös herää mulla on kakkahätä ja pisuhätäkin on  kun sitten menimme pitkin Muotialan polkuja ira plikka tunsi ja tiesi nuot omat koirakaverit

Ne morjestettiin nuuhkasulla pyllystä jaa sulla on tuon lajin päivä noin me mentiin eteenpäin aina viimeiseen päivään  itse vein iraplikan

Ja varmaan tuo tiesi mitä tuleman piti  katsoi minua viimeisen kerran  ja laittoi kirsun jalkojensa päälle niin meidän tiemme erosi

Nyt olen  asian päättänyt ei tule enää karvakuonoa minulle  kun alkaa oleen ikä sen verran korkea

ja pitää katsoa eteen päin n 15 vuotta  jonka koira olisi vastuullasi ja on toki tyhjää vieläkin vaikka iraplikka poistuikin n 2 vuotta sitten  seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

8 vastausta artikkeliin “Viimeisin plikkakaverini”

  1. Nuot ihanat lenkkimme oli meille molemmille tärkeitä joista jäi minulle hyvä mieli kun katselen iraplikan kuvia iraplikan hyvän mielen näkee niistä kuvista
    Ira sai hyvän koiravanhuuden vaarin hoivassa ja osas näyttää häellä on hyvä olla ton ukon kanssa terv tepivaari

  2. Kyllä se vaan niin on, että koiruudesta tulee sydänystävä, jonka menettäminen sattuu ihan luihin ja ytimiin.

    Sitä kun päivtitäin käydään lenkillä haistelemassa viestejä, ihmetellään kelejä ja mennään kalaan,niin kyllä se karvakaveri vaan niin helvetin tärkeäksi muuttuu, jotta voisi melkein nimeltä mainita joitain sukulaisia, joista mielummin luopuisi.

  3. Mika asia on juuri noin ja muuksi sitä ei saa vaikka yrittäs koko kulmakunta tiesi meidät ja sanoi se on iraplikka jos satuin oleen vielä kulman takana ja toiset koirat tunsi iraplikan ja minut sellanen pari olimme
    ne koirakamut tuli minua morjestamaan hännät heiluen terv tepivaari

  4. Ovathan nuo koirat todella kiinnostavia ja kyllä vaan niihin kiintyy. Koko elämäni ajan olen touhuillut koirien kanssa ja osa ammattianikin on kovin koiriinkin liittynyt. Palveluskoiraharrastus, Pv:ssa koiratoimintaupseeri, rekikoiraharrastus sittemmin osa yritystoimintaani.

  5. Kyllä näihin pihapiirin eläviin tulee aina jonkun asteen kiinnitys toisiin isompi kissat ja koirat varmaan ne joihin se syntyy kisut on vaan enempi omien polkujesa kulkijoita
    Öisine metsästys retkineen
    Mulla iraplikka teki oman petinsä kun siirsrimme sen se veti sen takaisin hampaillaan
    Ilme oli plikalla mää muuten nukun ukon vieressä ja siinä se sitten nukkuikin mun puolella sänkyä lattialla omassa kopassaan
    Tehden vartioimis retkensä yöllä aika moneenkin kertaan
    Mutta eipä se sänky siirroista muuttunut kokeilimme useaan otteeseen kun silmä vältti se palas vanhalle paikalle terv tepivaari

  6. Ira plikka oli vaarin oma lellitty eikä se muuksi muutu mun pitää harkita uuden kanssa omaa ikääni koira kun elää keskimäärin n 15 vuotta
    Jotenka kyllä se jää nyt ottamatta kun aina tulee mieleeni koira ensin terv tepivaari

  7. Mutta ennen kaikkea tämä bloki on ira plikan muistolle ei ole helppoa luopua vaikka senkin tietää etukäteen terv tepivaari

Kommentoi