Miten päästä irti tupakasta.

Laskin että minulla menee 1/3 osa kuukaudessa eläkkeestäni tupakkaan.

Nikotiinivalmisteita olen kokeillut ja ne vain lisäsivät tupakanhimoa ja ei nekään halpoja ole.

Sätkätupakkaan siirtyminen on itselleen valehtelua.

Kerran menin mökille ilman tupakkaa ja kun palasin sieltä tupruttelin melkein kartongin tupakkaa parissa päivässä kun tuli niin iso himo.

Eihän ole järkeä polttaa rahaa savuna ilmaan terveyshaitoista puhumattakaan, mutta kun tyhmyyttäni tuli aikoinaan aloitettua.

11 vastausta artikkeliin “Miten päästä irti tupakasta.”

  1. Vaatii ainoastaan tahdonvoimaa. Jos ajattelee vain tupakkaa se on mutettava. Elämässä on muutakin ajateltavaa. Itse lopetin sikariin eli sitä vain sunnuntaina paksusta sikarista parit savut. No piti keksiä muuta tekemistä joka vei ajatukset.

  2. jos tupoinnista luopuminenolisi helppo nakki tupakoitsijoita ei enää olisi terv tepivaari

  3. Tuolla sitä on tupakan vastaista taistelua. Minä olen siellä joskus ihmetellyt ja näyttää että, tupakan vastaista taistelua käydään kaikilla aseilla.

    Minäkin olin oikein ammattipolttaja, mutta muutama vuosi takaperin lopetin. En tarvinnut mitään poppakonsteja, yksi kaunis päivä vaan lopetin. Kyllä sitten on leikattu keuhkojakin ja molemmin puolin. Jos nyt saisin näin kokeneena antaa hyvä neuvon, lopeta helvetissä Timo heti.

  4. Polttelin n 18 vuotiaasta 55 vuotiaaksi. Etupäässä savukkeita, pari vuotta piippua jossain välissä nuorempana.
    Melkein koko ajan ollut huono mieli tupakoinnin johdosta, olen suunnitellut ja tehnyt lukemattomia lakkoja joiden pituus on ollut yhdestä päivästä yhteen vuoteen.
    En tiedä mistä sitten yhtäkkiä tuli sellainen voima että lopetin, siis todella lopetin, yhtä ainoaa haikua en ole yli kahteenkymmeneen vuoteen vetänyt.
    Nikotiini purkat auttoivat alkuun, toki niistäkin oli vaikea päästä eroon mutta ei niin vaikea kuin tupakeista.
    Tämä tarinani rohkaisuksi, ihan siksi että aina kannattaa yrittää, ei koskaan tiedä millä oksalla se piru istuu tai pyhempi henki joka antaa voiman.

  5. Minulle yksi tuttava toi silloin savukekartongin, niinkuin monta kertaa ennenkin. Minuun vaan iski piru silloin, ajattelin, että ollaaskin polttamatta, kun sitä riittää. Pitkään se oli verstaan pöydällä monta kuukautta, kunnes sen sitten annoin yhdelle naapurille. Yhden askin jätin itselle ihan varmuuden vuoksi, siellä se on avaamattomana vieläkin. Ei ole tehnyt mieli kertaakaan.

  6. Mitä olen kuullut niin lopulta se suurin päätös pitää tehdä korvien välissä.

    Lääkkeet, terapia, korvikkeet yms. auttavat, mutta se iso vipu pitää tapahtua korvien välissä. Siihen ei oikein ole magiaa, valitettavasti.

  7. Tai hei minulla on ehdotus: vaihdat riippuvuuden toiseen, se ainakin monille toimii. Tunsin ihmisen, joka vaihtoi naisystävänsä tupakkiin ja toisin päin, sanoi minullekin että olin hänelle kuin tupakkia (en tiedä oliko loukkaus vai kehu, mutta mitäpä sillä {enää} väliä).
    Syöttöletkun kanssa ei ole mukava elää.

  8. Olihan Hän minullekin hän, mutta joutui hautaan vajaa vuosi sitten.

  9. Isäni, himopolttaja, lopetti pakon edessä niin kuin Penttikin. Mutta stressi siitä lopetuksen jälkeen oli niin kova, että se vei miehen sydänkohtauksen kautta.
    Ehkä paras tapa voi olla pikku hiljaa vähentäminen ja vähentäminen, mene ja tiedä ?

Kommentoi