Nyt siinä on aiheena mielenterveyden järkkyminen.
Itse ainakin aion katsoa kun se aihe koskettaa minua läheltä.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Nyt siinä on aiheena mielenterveyden järkkyminen.
Itse ainakin aion katsoa kun se aihe koskettaa minua läheltä.
Oli hyvä ohjelma, asiaa ja Juha Hurme on hauska tyyppi.
Kerro toki mitä tästä irtosi. Eipä ole itsellä edes antennikaapelia kytketty…
No se ainakin irtosi että tuon katsottuani tunnen itseni taas enemmän ihmiseksi.
Hieno homma, toivon vielä, että huolimatta siitä, että kun taas tunnet itsesi enemmän ihmiseksi, et ala pilkkaamaan, nälvimään ja ivailemaan toisille vähemmistöille/ itseäsi heikommilla oleville/ erilaisuudelle. Itse en myöskään katsonut ohjelmaa, koska en pidä televisiota asunnossani, mutta Hurmeen Niemi-kirjaa olen lukenut jonkin matkaa.
Oli todella puhutteleva ohjelma. Pisteet juontajalle ja haastateltaville.
Juha Hurmeelta olen lukenut kaksi kirjaa, ”Nyljetyt ajatukset” ja finlandiapalkitun teoksen ”Niemi”. Kyllä Hurme kirjoittaa osaa.
Olen lukenut myös Neil Hardwikin teoksen ”Hullun lailla”. Siinä Hardwik kertoo ajasta kun hän sairastui masennukseen. Psykiatri kirjoitti reseptin ja niin Neil söi kuuliaisesti pieniä punaisia pillereitä, söi roskaruokaa, löhösi kotona ja antoi television olla päällä. Aivan sama mitä sieltä tuli, kunhan sai vain tajunnan täytettä.
Neil ei itse tajunnut tilaansa, ihmetteli vain miksi hän lihoi niin nopeasti. Ei hän sentään mikään suursyömäri ollut.
Eräs Neilin ystävä pelasti hänet. Ystävä kauhistui nähdessään hänet. ”Koska olet viimeksi käynyt lääkärissä?”, ystävä tivasi. ”Olen minä silloin ja silloin käynyt psykiatrin luona”, Neil vastasi. ”Tarkoitin oikeaa lääkäriä”. Kuultuaan Neilin vastauksen, ystävä toimitti hänet puoliväkisin sairaalaan. Neilin maksa-arvot olivat pilvissä ja hänestä poistettiin nestettä, paljon.
Neil meinasi, että ne pienet punaiset pillerit olivat viedä häneltä hengen.
No, kuten tiedämme Neil selvisi elämälle.
(Tämä Neilin tarina meni muistin varassa, siitä on jo aikaa kun luin kyseisen Neil Hardwikin kirjan.)
Vaikka meillä ihmisillä on kyky venyäkin tarvittaessa, kyllä me toisaalta olemme myös melko hauraita.
(Ei masennuslääkkeet ole ihan outoja minullekaan. Lopetin niiden käytön muutama vuosi sitten. Siinä olikin sitten työmaa, vieroitusoireet olivat lyhyesti sanoen veemäisiä. Se kemiallinen riippuvuus, luulisin.
Lääkkeet ovat hyviä kun niitä tarvitsee, mutta…No, jokainen osaa ajatella itse tykönään.)