https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009267072.html
”Veronmaksajat: Keskituloisen palkasta jää Suomessa 2 500 euroa vähemmän käteen kuin Ruotsissa”
Ruotsi oli aikanaan demujen johtaessa kovin verottaja.
Nyt siellä on ymmärretty, ettei kansaa voi tappaa veroilla, vaan työn tekemisen on oltava kansalaiselle kannattavaa.
Meillä sen sijaan vasurit ja demut haluavat kiristää verotusta, koska eivät keksi muuta keinoa holtittoman velan maksamieen.
Puheissa vilahtaa toki veropohjan laajentaminen, mutta mihin se laakenee, kun osinkotulojen verotukseen ei kummallakaan ole halua puuttua.
Samoin satuilussa kerrotaan uotpiaa työllisyyden lisäämisestä, kun nyt se työllisyyden lisääntyminen tarkoittaa osa-aikaisten suurta lisäystä ja tehtyjen työtuntien vähenemistä.
Jännityksellä odotan millaisia vappusatasia luvataan kun vaalit lähestyvät 🤣
Pätkätyöt pitäisi tehdä kannattavaksi ja se vaatisi karenssijärjestelmän purkamista, kun nykysysteemillä pätkätyötä ei kannata ottaa vastaan.
Näin Joulun alla toivoisin hyvätuloisilta anteliasta ylimääräisen kuukauden veroa jota voisi jakaa vähäosaisille kuten se ylimääräinen lapsilisä.
Näin Joulun alla toivoisin meidän hyvätuloisten saavan kiitosta ja arvostusta myös vasemmiston edustajilta siitä, että me olemme maksaneet keskituloisiin nähden merkittävästi suuremman osuuden tuloistamme veroja yhteiskunnan käytettäväksi.
Itse olen jo vuosia osallistunut vapaaehtoisilla lahjoituksilla vähävaraisten lapsiperheiden tukemiseen mm. lions clubin järjestämien keräysten kautta. En haluaisi nostaa asiaa esiin, koska lahjoitukseni ovat minun oma asiani eivätkä kuulu muille. Ja koska katson lahjoitusten antamisen olevan jokaisen oma asia, ei ketään pitäis myöskään painostaa tuen tai lahjoitusten antamiseen,
No pitääkö sinua nyt sitten ihailla, jos olet onnistunut kävelemään sen valmiiksi juuri näköisillesi ja sinun sukupuolelle edulliseksi raivatun reitin? Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ei edes mahdollisuuksien tasa-arvo toteutune, ja joka vuosi opiskelupaikoista kilpailee joukko, josta joukko jää ilman opiskelupaikkaa seuraavien vuosien uusien tulokkaiden jalkoihin. Koko suomalainen koulutusjärjestelmä on oksettava, jossa varmaan osa pisa-menestyksestäkin lienee perustunut kansakunnan homogeenisyyteen, joka nyt sitten globalisaation yms. kehitysten myötä on rikkoontunut — ja siitäkös suomalainen hyväosainen mies haluaa muita ylhäältä käsin näpäyttää muistuttaen, kuinka itse haluaisi hieman kiitosta helposta elämästään. Anteeksi, mutta yäk.
Liisa, sinä et tunne minua etkä taustaani, joten et myöskään tiedä miten paljon olen joutunut tekemään töitä päästäkseni nykyiseen tilanteeseen. En kaipaa ihailua, mutta edes joskus olisi ihanaa kuulla vasemmiston suusta muutakin kuin arvostelua ja uusia vaatimuksia. Tuntuu, kuin ahkeruuteni olisi useiden mielestä ollut väärin ja loukkaus niitä kohtaa, jotka eivät ole olleet valmiita tekemään yhtä paljon toitä menestyksensä eteen. En tiedä onko sitten tavoitteena saavuttaa yhteiskunta, jossa ahkeruutta vältettäisiin, koska se usein johtaa laiskuutta parempaan lopputulokseen.
Yleisesti väitetään miesten olevan etuoikeutettu ryhmä, mutta sellainen kuva ehkä johtuu katseiden kohdistumisesta vain aivan ylipiin ryhmiin. Kaiken lisäksi tämäkin kuvan on kovaa vauhtia murenemassa, kun katsoo vaikkapa nykyistä hallitusta, jonka jokaista puoluetta johtaa nainen, aivan kuten opposition toiseksi suurinta puoluettakin. Jos ”pyramidinhuipun” sijaan katsottaisiin koko väestöä, huomattaisiin, että miehet ovat selvästi yliedustettuina kaikkein huono-osaisimpien joukossa. Suurin osa koulupudokkaista on poikia, kodittomista ylivoimainen enemmistö on miehiä, syrjätyneisyys on nuorilla miehillä selvästi naisia yleisempää ja miehet myös kuolevet keskimäärin selvästi naisia nuorempina. Nämä faktat huomioiden mieheksi syntyminen ei ehkä vaikuta sittenkään niin suurelta lottovoitolta.
Suomalaisen koululaitoksen tilasta olen aivan yhtä huolissani. Siinä suhteessä olen ollut onnekas synnyttyäni 1970-luvulla ja päästyäni käymään kouluni 80- ja 90-luvuilla. 2000-luvun alun hyvien PISA-menestysten jälkeen suomalaista koulututusjärjestelmää on rukattu lähes vuosittain, ja uskaltaisin väitää, kerta kerralta huonompaan suuntaan. Nykyisin vallalla oleva ”inklusiivisuusideologia” on mm. johtanut tarkkailuluokkien lopettamiseen ja häirikköoppilaiden siirtymiseen häiritsemään yleistä opetusta. Uudistukset ovat myös nostaneet kustannuksia, minkä seurauksena kouluissa on jouduttu säätämään, koska kulut ovat nousseet rahoitusta nopeammin. Ongelmia aiheuttaa myös opiskelijavalintojen muutokset, joiden seurauksena nuorten pitäisi osata valita oma ura viimeistään lukioon mennessä, jotta he osaisivat valita oikeat valinnaisaineet jatko-opintoja ajatellen.
Itse olen kieltämättä hyötynyt globalisaatiosta, mutta olen sitä kokoajan arvostellut. Globalisaatio jakaa kansalaiset voittajiin ja häviäjiin, mikä johtaa vastakkainasetteluun ja epäluottamuksen kasvuun. Epäluottamuksen kasvu syö yhteenkuuluvaisuuden tunteen ja on siten uhka hyvinvointiyhteiskunnalle.
Aivan rehellisesti: en henkilökohtaisesti ole koskaan pystynyt ymmärtämään että mikä tai millainen ihminen haluaa olla hyvätuloinen ja menestyä rahallisesti? Millainen draivi tällaisia ihmisiä ajaa, että sitten pitää jotenkin virstanpylväitä saada iskettyä maahan ja ylipäätään se ajatus hyväntekijyydestä; että rahan pitää valua jonkun rikkaan kautta jollekin. Miksi ihmeessä? Ei kukaan tarvitse yli 4 000e/kk rahaa, uskoisin.
Itse ainakin ihailen minimalismia sekä asketismia, ja sitä, kun asunnossa eikä ihmisellä vaatekaapissa ole kuin muutama käyttötarvike. Jotkut äärivasemmistolaiset miehet menevät jopa niin pitkälle, että hankkivat asunnon jossa ei edes ole omaa suihkua — ja tätäkin olen ihaillut melko paljon itse asiassa, jos ihminen on yksin asuva, ei hän todellakaan tarvitse mitään kahden auton talleja ja humisevan harjun idoluutiota. Omat sukulaisenikaan eivät ole pystyneet ymmärtämään, kun en ole halunnut astiastoja keräillä kaappieni täytteeksi enkä suostunut vastaanottamaan rojua. Nyt minulla on hyvä tekosyykin kun narkomaaniset kleptomaanit pesivät naapurustossani, niin kellarivarastoonkaan ei voi viedä mitään.
Yksi kattila, yksi pannu, pari mukia, lautasta, isoäidiltä perityt luuvartiset hienot aterimet, joita ei edes voisi pestä missään muumiperheen suurtalouskeittiön astianpesukoneissa. Muutama tuikkukuppi, joissa voi polttaa elävää tulta omaksi iloksi. Loistava tekosyy myöskin olla kutsumatta kotiinsa ketään kun ei ole edes lautasia, joilta tarjoilla — vaan ulos vaikka yhdessä jonnekin kokemaan jotakin mistä syntyy hyvää oloa ja kivoja muistoja. Itse ainakaan kaipaa elämääni mitään ylimääräistä henkistä riippalastia rojun tai muunkaan muodossa. Lasta ihan vihon viimeiseksi. 🙂
Aika ällöttävää. No, on paljon hauskempaa erota itse Marskin Leijonista, Tykistöklubista, Teollisuusseurasta ja kieltäytyä Vapaamuurareista, kun näki sisältäpäin niiden itserakkauden ja pinnallisen ”hyväveljeilyn ” itselleen.
Ikävämpää oli katsoa, kun helvetin innovatiivinen porukka lahjoittaa pankeille muutaman miljoonan, muualla kuin olisi ollut parempaa käyttöä.
Sosiaalinen omatunto kasvaa, mitä enemmän noita itserakkaita ns. mukatalouden öykkäreitä kuuntelee ja katselee.
Yle 1 esitti juuri opettavaisen tarinan lahjojaan muille jakaneesta miehestä, tamperelaisesta Mikko Alatalosta sanonnalla, ”joka siitä tykkää”.
Edellinen oli Tonille !
🙁 Ei mielestäni nimimerkki Toni Lahtisen tarina ole ällöttävä, vaan sitä ennen se ajatus rikkauden ihannoimisesta oli.
Olis kyllä todella outo tulkinta, että Toni olisi jotenkin ihannoinut rikkaita.
Minimalismia ihannoiva ei mielestäni ole erityisen oikeutettu muiden arvostelemiseen.
Sekin kun on ideologinen valibta eikä ideologia oikeuta käskemään muita elämään sen ideologian mukaan.
Tonihan esitti vain sen tosiasian, että parempituloiset todellakin maksavat suhteessa merkittävästo enemmän veroja yhteiskunna kuin muu.
Tämä tuli loistavasti esille juuri täbnään julkaistusta eri maiden verotusta koskeneista tukiuksista, mitlä osoittivat suomalaisen veroprogresion olevan jyrkintä.
Ole vapaasti minimaöisti, mutta älä räksytä siitä muille.
”Banksy’s barking dog also pays tribute to Keith Haring’s famous icon from the 1980s. One of the street artist’s most universally recognized symbols, colorful canines with mouths open mid-yap are found throughout his body of work, from early subway tags to merchandise sold in Haring’s Pop Shops. The dog as a character has come to represent authoritarian governments, abuses of power, and police states, with artists using the symbol to warn against a mirage of oppressive regimes. Like Haring, Banksy appropriates this symbol to spread his own message. The simplicity of the dog, with its associations to Haring’s playful and cartoonish visual language, evoke a detachment to the reality of danger. It implies that the youth are often demonized and misrepresented as threatening, as well as echoing their distrust of the authorities. In adopting Haring’s motif and adding the drips of wet paint, Choose Your Weapon reminds us that the visual language of graffiti is a powerful weapon in combatting oppression. Here, Banksy declares Art to be his weapon in the fight for peace and democratic freedom and invites the viewer to choose their own.”
(https://banksyexplained.com/choose-your-weapon-2010/)
En kuulu Marskin Leijoniin (RUKin tosin kävin), en Tykistöklubiin, Teollisuusseuraan tai mihinkään vastaavaan. En ole syntynyt kulta- enkä mielestäni edes hopealusikka suussa (isä jäi työttämäksi 90-luvun lamassa ja äiti on eläkkeelle jäänyt lastentarhan ohjaaja). Meillä ei ollut lapsuudessa varaa lomailuun, vaan lomat vietettiin isovanhemien luona. Vanhemmiltani ja isovanhemmiltani opin kuitenkin kovan työnteon ja periksi antamattomuuden. Niillä olen elämässäni edennyt varsin hyviin ansioihin. En ole asemaani aktiivisesti pyrkinyt, mutta tuo lapsena opittu työnteon asenne ja periksiantamattomuus ovat saaneet työkaverini, alaiset mukaan lukien, nostamaan minut nykyiseen asemaani.
Vielä lisäys. Ei lapsuuteni köyhyydessä elämistä ollut, monilla meni paljonkin huonommin, mutta emme me rahassakaan pyörineet. Ehkä elimme sellaista keskiluokan, kenties alemman keskiluokan, elämää.
Niilo, heitäkin on moneen junaan. On toki wahlroosin kaltaisia paskiaisia, mutta myös monia muita jotka jouluna jakavat hyväntekeväisyyteen varsin kelvollisia määriä.
Itse lahjoitan tietokoneita.
Minua pyydettiin joskus Mustanaamiokerhoon, mutta Groucho Marxin elämän viisautta noudattaen ”Minä en liity yhdistyksiin, jotka hyväksyvät minut jäsenekseen.”.
Ihan kuitenkin vinkkinä, ritarit, leijonat yms.syövät ja paskovat ihan siinä kuin pääministeri Marinkin.
Minä taas liityin pitkän ajan jälkeen takaisin ev.lut. kirkkoon, kun alkoi omatunto soimaamaan kirkkourkujen mahtavien sointien ääressä.
Oma kuvitelmani, paskiaisia, hyviä ihmisiä ja kaikkia siitä väliltä lienee suunnilleen samassa suhteessa niin köyhissä, keskituloisissa kuin rikkaissa ihmisissä.