Naapurissa poliisi valvoo että saa polttaa…
– Liittyykö se jotenkin sananvapauteen kun saa häväistä jonkun kansakunnan uskonnon?
– Onko maa niin perussm, ettei saa järjestystä?
– Sortuuko maa sisältä käsin ulkoisten pienryhmien voimin?
– Onko tässä ulkoisi merkkejä muualta otetuista opeista?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009764256.html
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Islam on kristinuskon jälkeen maailman toisiksi levinnein uskonto, eli ei se ole kyllä minkään kansakunnan uskonto. Yksi polttajista oli ainakin irakilainen. Eri asia on sitten, onko tuon salliminen järkevää. Suomi on ollut tässäkin viisaampi kun on säätänyt lain uskonrauhan rikkomisesta. Toivoa sopii, että se tasapuolisesti suojaisi myös kristittyjä ja muihin uskontoihin kuuluvia vaikka he eivät mellakoi ja aiheuta terrori-iskun uhkaa. Väkivallan pelon ei pitäisi antaa sanella asioita, vaikka niin se kyllä tekee.
Suomessa poltamme päreemme hallitukselle, Ruotsissa poltetaan koraanit.
Olen liberaalin sananvapausmallin kannattaja. Olen myös sen ajatuksen kannattaja että pyhien kirjojen polttaminen provokaationa on järkyttävän typerää eikä millään muotoa hyväksyttävää.
Mutta en pitäisi sitä laittomana.
PS on arvostanut maan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta puolueista eniten.
Turhan paljon on vielä kevytmielisyyttä.
Äsken unessa tuli Mannerheim juttelemaan armeijan merkityksestä kansakunnalle.
Sanoi armeijan luovan kansakunnalle sen selkärangan ja tietoisuuden itsestään.
Oli tärkeää olla armeijan koulutuksessa joko aseellisena tai siviilipalveluksessa, vaikka olisi homo tai sodomiitti.
Naisten armeijapalveluksesta ei tullut maininneeksi, vaikka viime sodissa lotilla saattoi olla ratkaiseva merkitys.
Sanoi, että ilman armeijakokemusta kansasta tulisi mukavuudenhaluista ja velttoa. Velttoudesta ei olisi kovin suurta vaaraa hyvissä olosuhteissa, mutta huonojen aikojen koittaessa ei korkeastakaan koulutuksesta olisi apua, jos olisimme velttoja ja jäisimme vuorilta ryntäävien barbaarien käsiin, niin kuin lukuisat kehittyneet sivilisaatiot ennen meitä.
Mitäs siitä tapaamisesta sitten, niin, kahvit taisimme juoda.