Totuus kiihottaa?

”Totuus kiihottaa”: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä on suomalaisen filosofin Jukka Hankamäen kirja vuodelta 2020. Sen julkaisi perussuomalaista puoluetta lähellä oleva ajatushautomo Suomen Perusta.”

”Hankamäki arvostelee tiedeyhteisöä ja ”valtamediaa” vasemmistolaisesta populismista. Hänen mukaansa ne peittelevät itselleen epämieluisia tosiasioita, mikä on luonut tilausta MV-lehden kaltaiselle vastamedialle. Median jakautumisen perussyynä Hankamäki pitää suomalaisen yhteiskunnan halkeamaa, jonka syiksi hän mainitsee sananvapautta rajoittavan lainsäädännön, epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan sekä Euroopan unionin keskittämispolitiikan. Hankamäen mukaan vihapuhe ei ole ensisijainen ongelma, vaan tärkeämpää olisi pohtia, miksi ihmiset ovat tulleet vihaisiksi.” (Lähde: Wikipedia)

Totuusmedia HS, Yleisradio ja näitä peesaava muu valtamedia ei sulattanut viime kevään eduskuntavaalien tulosta eli vasemmiston vaalitappiota, vaan on käynyt sutena uuden hallituksen muodostaneiden puolueiden, varsinkin PerusS. kimppuun (Junnila, Rantanen, Rydman, Purra), selvänä tarkoituksena saada uunituore hallitus nurin (muuhunkaan johtopäätökseen ei voi tulla).
Tässä mielessä filosofi Hankamäen kirja ”Totuus kiihottaa” on vähintäänkin lukemisen arvoinen teos.

25 vastausta artikkeliin “Totuus kiihottaa?”

  1. Iltalehti julkaisi eilen 21.7. laajan tekstikokonaisuuden Scriptan vieraskirjan ”riikka”-nimimerkillä kirjoittetusta 185 viestistä. Iltalehti on tehnyt jutussaan useita karkeita virheitä. Lehti on muun muassa laittanut Riikka Purran suuhun useita sitaatteja, jotka eivät ole hänen lausumiaan. Lehden virheet näyttävän johtuvan siitä, ettei IL-toimitus ole osannut erotella sitaateilla lainattua tekstiä muusta tekstistä.

    https://www.suomenuutiset.fi/iltalehti-sekoilee-perusteellisesti-laittaa-purran-suuhun-muiden-ihmisten-sanoja/

  2. Viimeistään nyt, kun media on täysin villiintynyt perussuomalaisten päästyä hallitukseen, sokean Reetankin luulisi ymmärtävän, että joku ohjaa suomalaisenkin valtamedian sisältöä. Taustalla on Sensuuriteollinen kompleksi, joka ylläpitää tarkoin virallista YK:n ja Maailman Talousfoorumin kertomusta maailman menosta. Mitään poikkeavaa ei sallita ja vastaan hangoittelijat vaiennetaan. Totuutta ei sallita, vain epätodellisuuteen perustuva kertomus on sallittu.
    Tiivistetysti tilanne on nyt seuraava kuten Vanhan liiton journalisti ja Facebook-kaverini Jorma Marttala totesi 17.7.2023 Twitterissä:
    ”Olen ollut yli 50 vuotta Journalistiliiton jäsen ja edelleen olen seniorijäsen.
    Ei tämä ole enää vuonna 2023 mikään Journalistiliitto eikä Suomessa ole enää journalismia.
    Ei tämä ammattitaidoton propagandasakki tarvitse eikä saa kenenkään järjissä olevan arvostusta.”
    Michael Shellenbergerin Sensuuriteollisen kompleksin määritelmä ja tehtävä:

    https://www.oikeamedia.com/o1-204803

    1. ”Buulsheet”-media on se ainoa media, johon tämä erikoinen sakki luottaa. Salaliittomediat, oikeamediat ja muut, joilla ei ole yhteistä säännöstöä pysyä totuudessa, ovat ne mediat, joihin tämä itsensa valinnut erikonen kansanosa luottaa.

      1. On olemassa kaikenlaisia salaliittoteorioita ja ”salaliittomedioita”, ja kun esitetty teoria tukee omaa maailmankuvaa, siihen ollaan valmiita uskomaan puolin jos toisin.

        Siinä missä monet kansallismieliset uskovat jonkinlaiseen salaliittoon, jossa eurooppalainen väestö pyritään korvaamaan Afrikasta ja Lähi-idästä tulevilla maahanmuuttajilla, uskovat monet muut esimerkiksi Junnilan pesukarhukravatin edustaneen piiloviestintää. Kummastakaan ei ole olemassa salaliittoteorian esittäjän näkemystä parempaa todistetta, mutta molemmille teorioille löytyy kannattajia, jun ne sopivat uskojan omaan maailmankuvaan..

    1. Ei punademu demujen tekosia ota huomioon.
      Demuille on eri standardit kun muille.

  3. Suomessa on tärkeämpiäkin asioita hallituksella tehtävänä kuin höpöttää yhdestä rasismista. Suomessa ei ole rasismia sen kummemmin kuin missään muussakaan sivistysvaltiossa. Totuusmedia vain painaa päälle, jotta Suomen rasistisin puolue, RKP, kaataisi hallituksen. Totuusmedian mielestä kun kansa äänesti viime parlamenttivaaleissa väärin. Piste.

  4. Tämän päivän Lapin Kansassa on näyttävästi etusivulla valokuva, jossa 7 naista ja 1 mies, ulkomaalaisten näköistä väkeä, tekstin kanssa ”Rasismikohu, Purran sanoilla on väliä”. Kyseessä on Arktiset maahanmuuttajat – Ama ry:n jäseniä.

    Amasta kertovassa, lähes kahden aukeaman mittaisessa artikkelissa, ilmenee, että järjestö suhtautuu Riikka Purran aiheuttamaan rasismikohuun vakavasti ja että varsinkin ryhmän islamtaustaiset naiset ovat huolissaan, ettei heillä olisi jatkossa oikeutta tulla islamilaisella tavalla sorretuksi ja alistetuksi, – huivi – ja kaapupakko on käännetty islamilaisen naisen oikeudeksi tulla kunnolla peitetyksi. (Göbbelskin lentäisi perseelleen näin tehokkaasta totuusmanipulaatiosta!)
    Tämä lehtijutusta.

    Odotan että tästä tulee jännää seurattavaa: saako Totuusmedia hallituksen kumoon, jotta maahan saataisiin suopeampi hallitus hoitelemaan tulevaa taakanjakoa (ne Välimeren ylittäneet ”pakolaiset”) ja sosialisoimaan tehokkaasti suomalaisten metsiä luontokadon tai jonkun muun tekosyyn nojalla, yms. Mutta katsotaan nyt miten Totuusmedia onnistuu touhussaan vai kävisikö niin huonosti, että kulttuurimarxilainen örkkijournalismi tekisi journalistisen itsemurhan.😉

    1. Jos telkkarin- ja valtakunnan konserttitarjonta ei tarjoa riittävästi jännää seurattavaa, eikö kannattaisi hankkia vaikka Netflix tai/ ja rakastaja siihen tarpeeseen, jota rasistisella populismilla ruokitaan?

  5. Oikeasti tunsin (LK:n ko. artikkeli) taustatunteella syvää myötätuntoa islaminuskoisia naisia kohtaan. Kotimaissaan heitä sortavat ikivanhat patriarkaattitavat, kun he muuttavat länsimaihin, siellä ja täällä, heitä sortavat oman porukan patriarkaattien lisäksi oman porukan matriarkaatit, jotka feministiverkostoja hyödyntäen pykivät vihreälle oksalle.

    Valitan, mutta näyttää todelta sanonta ”nainen on naiselle susi”.

  6. Epämiellyttävä neitsythäkki
    29.1.2006 | KUORTTI, JOEL

    Viime syksynä ilmestynyt alankomaalaisen kansanedustajan Ayaan Hirsi Alin kirja Neitsythäkki on harvinaisen epämiellyttävä. Se on epämiellyttävä, koska sen aihe on epämiellyttävä. Se on epämiellyttävä, koska sen aiheuttamat reaktiot ovat epämiellyttäviä. Mutta se ei toisaalta ole epämiellyttävä, sillä se on vakavasti otettava puheenvuoro aiheesta ”islam, nainen ja fundamentalismi”, kuten sen alaotsikko kertoo.

    Se, että Hirsi Ali käyttää muotoilua ”meidän länsimaisten mittapuidemme mukaan” on osoitus siitä, miten hän hakee tukea muslimikulttuurissa kokemiensa vääryyksien kritisointiin ja korjaamiseen länsimaisilta ihmisiltä (kuten kirjoituksessaan ”Älkää jättäkö meitä yksin. Suokaa meille oma Voltaire”).

    Keskustelussa on kuitenkin jäänyt hyvin vähälle huomiolle Hirsi Alin kritiikin kohde: naisten huono asema.

    Hirsi Alin kirjoituksia kuvastaa hillitty raivo siitä, miten musliminaisia kohdellaan. Raivo, joka on kerääntynyt hänen kokemiensa ja kuulemiensa tragedioiden kautta. Tässä hän ei säästele muutoin arvostamiaan länsimaitakaan (erityisesti Hollantia), sillä ne hänen mukaansa ”pelkäävät aivan liikaa uskaltaakseen ottaa muslimien harhakäsityksiä puheeksi kanssamme” .

    Samaan tapaan kustantajan selittelyt kirjasta aluksi pois jääneen arveluttavan ja kohutuimman katkelman tiimoilta on antanut aihetta monille pohdinnoille, jotka eivät liity suoraan kirjaan ja sen tematiikkaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta Hirsi Alin haastattelun yhteydessä syyskuussa 2005 otsikolla ”Otava vetoaa ’tekniseen virheeseen’”. Sittemmin kustantaja on lisännyt katkelman painettuihin kirjoihin erillisenä lipukkeena – ja lähettänyt sen erikseen minullekin.

    https://agricolaverkko.fi/review/epamiellyttav

  7. Median väitteet siitä, että Riikka Purra olisi 2008 kirjoittanut ”turkkilaisapinoista”, eivät pidä paikkaansa. Purra käytti termiä yhdestä häntä seksuaalisesti ahdistelleesta henkilöstä.

    Kansainväliseksi uutiseksi asti noussut väite ehti poikia jopa ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) Turkille suunnatun anteeksipyynnön. Jos media olisi uutisoinut asiasta totuudenmukaisesti, ei anteeksipyynnöille olisi ollut tarvetta. Median toiminta vahingoitti Suomen kansainvälistä mainetta.

    Tänään, 26.7 lehti oikaisee neljää kirjoitustaan, muun muassa pääkirjoitustoimituksen esimiehen Saska Saarikosken tekemää pääkirjoitusta. Oikaisu kuuluu näin:

    ”Oikaisu 26.7. kello 13.32: Toisin kuin artikkelissa alun perin mainittiin, Purraan liitetyssä verkkokirjoituksessa käytettiin ilmaisua ”turkkilaisapina”, jolla viitattiin vain yhteen henkilöön, ei monikkomuotoa ”turkkilaisapinat”.

    Helsingin Sanomilta kesti kaksi viikkoa oikaisun tekemiseen. Journalistin ohjeet edellyttävät oikaisun tekemistä välittömästi. Lisäksi oikaisu tulee tehdä samassa laajuudessa kuin alkuperäinenkin uutinen.

    https://www.suomenuutiset.fi/purra-ei-koskaan-kirjoittanut-turkkilaisapinoista-hslla-kesti-oikaisun-tekemisessa-kaksi-viikkoa-karkea-virhe-lapaisi
    ————————————————————
    Kova on hinku Totuusmedialla kaataa Suomen hallitus!
    Mitä meistä ajatellaan maailmallakin! Maailman onnellisin kansa, jolla on stalinistinen Totuusmedia 😁.

  8. Helsingin Sanomat on astunut merkittävän julkista ja yksityistä koskevan rajan yli julkaistessaan Wille Rydmanin ja tämän tyttöystävän viestejä vuodelta 2016. Päätoimittaja Laura Saarikoski perustelee päätöstä poliitikon mielipiteiden yhteiskunnallisella merkityksellä. Taustalla on oletus, että yksityisviestit paljastavat asenteet aidoimmillaan – siksi poliitikon menneiden yksityisviestien kaivelu on oikein, koska se tekee oikeutta tekevän ja tarpeellisen paljastuksen tämän arvomaailmasta.

    Näin saattaisi tosiaan olla, jos eläisimme maailmassa, jossa ihminen ei olisi keksinyt ironiaa, sarkasmia ja mustaa huumoria, sanoilla ja merkityksillä leikittelyä tai kielipeliä.

    Elokuva The Invention of Lying (2009) kuvaa sitä osuvasti. Mutta ihmisille, joille paskanpuhuminen ja tabujen rikkominen ystävän kanssa voi olla terapiaa, Helsingin Sanomien logiikka on oikeusmurha. Ja olen varma, että jokainen toimittaja sen tietää itsekin. Useimmat ihmiset ovat elämässään joskus panneet joskus leikiksi asian, josta heitä on oikeudettomasti syytetty: ”Mitäs me roistot ja varkaat” ei ole välttämättä tunnustus rikoksesta.

    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/eija-riitta-korhola/helsingin-sanomat-ylitti-rajan/

  9. Markku Jokisipilä: Pidän Helsingin Sanomien päätöstä lähteä julkaisemaan ministerin vanhoja yksityisviestejä erittäin huonosti harkittuna, vaarallisena ja hämmästyttävänä.

    Ihmettelen suuresti kaikkia niitä ihmisiä, jotka asian merkitystä edes pintapuolisesti pohdittuaan voivat pitää tällaista ratkaisua millään muotoa hyvänä ja kannatettavana asiana. Kehotan heitä miettimään tarkemmin. Ihmettelen myös sitä, ettei päätöksestä ole noussut nyt nähtyä suurempaa yhteiskunnallista keskustelua ja kritiikkiä.

    Perustuslakimme 10 § toteaa, että ”jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu” ja että ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle.

    https://nykysuomi.com/2023/07/28/markku-jokisipila-ryopyttaa-helsingin-sanomia-rikkoiko-hs-perustuslakia-julkaisemalla-rydman-viestit/#comm

    1. Tämä ei koske punaviherakkia, koska heillä on pyhä ”totuus” ja oikeus rikkoa vaikka lakia sitä ajaessaan.

      1. Eipä se ”totuus” sen pyhempää keskiluokkaisilla oikeistoporvareillakaan ole, kun paska se vaan on paskaa, Pariisissakin.

  10. Yleisradion englanninkielinen artikkeli, jossa Riikka Purran väitettiin kirjoittaneen ”turkkilaisapinoista”, korjattiin viime lauantaina – eli vasta useita viikkoja artikkelin julkaisun jälkeen. Virheellinen tieto ehti levitä laajalle.

    Kotimaisesta mediasta lähtöisin olevat väitteet siitä, että valtiovarainministeri Riikka Purra olisi 2008 kirjoittanut verkkoon ”turkkilaisapinoista”, eivät pidä paikkaansa. Purra käytti termiä yhdestä häntä seksuaalisesti ahdistelleesta henkilöstä. Median uutisoinnin aiheesta voi katsoa vahingoittaneen Suomen kansainvälistä mainetta, sillä virheellinen tieto levisi laajalle.

    Yleisradion 11. heinäkuuta julkaisemasta englanninkielisestä artikkelista kyseinen asiavirhe korjattiin vasta viime lauantaina – siis liki kolme viikkoa julkaisun jälkeen. Saman virheellisen tiedon julkaissut Helsingin Sanomat toimi asiassa ripeämmin. HS:n oikaisu ajoittui viime viikon keskiviikolle, 26. heinäkuuta.

    https://www.suomenuutiset.fi/yle-piti-purraa-koskevaa-karkeaa-asiavirhetta-nakyvilla-viikkotolkulla-varmisti-virheellisen-tiedon-kulkeutumisen-ul

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *