Sananvapaus – Johanna Vehkoo vastaan Junes Lokka

”Korkein oikeus (KKO) hylkäsi tiistaina toimittaja-kirjailija Johanna Vehkoon syytteen Oulun entisen kaupunginvaltuutetun Junes Lokan kunnian loukkaamisesta.

Vehkoo oli luonnehtinut rajatulle joukolle julkaistussa Facebook-päivityksessä Lokkaa muun muassa rasistiksi ja natsiksi. Aiemmin käräjäoikeus ja hovioikeus olivat tuominneet Vehkoon sakkoihin kunnianloukkauksesta.

KKO katsoi tiistaina antamassaan ennakkopäätöksessä, että Vehkoon kirjoituksessa oli kyse arvostelusta, joka kohdistui Lokan menettelyyn politiikassa tai siihen rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka koski yleistä mielenkiintoa herättävää aihetta.” – MTV3 Uutiset 11.1.2022.


KKO:n päätös tarkoittanee käytännössä sitä, että vain toimittajalla on täysi sananvapaus. Se tarkoittanee myös sitä, että rasistiksi ja natsipelleksi nimittely ei ole rangaistavaa mikäli se kohdistuu kansallismielisiin tai muuten vain kulttuurimarxismiin penseästi suhtautuviin suomalaisiin.

Luuletko tietäväsi vai tiedätkö luulevasi?

Filosofi Sokrates (469 tai 470-399 eKr) vaikutti antiikin Kreikassa Ateenassa.

Sokrates on kenties ihmiskunnan viisain mies. Tähän viittaa sekin, ettei hän itse kirjoittanut riviäkään opetuksistaan  vaan  jätti kirjoitushommat tähtioppilaansa Platonin haltuun.

Theaitetos-dialogissa Platon pohtii Sokrateen suulla käsitteitä:  Mitä on rakkaus? Mitä on oikeudenmukaisuus? Mitä on tieto? Ja semmoista.

”Näin päädytään kolmanteen – ja filosofianhistoriallisesti kuuluisimpaan – määritelmään: tieto on oikea käsitys tai uskomus perustelun (selityksen kanssa). Tämä ehdotus on merkittävä – se on pohjana tiedon mallille, joka tänäkin päivänä on vallalla.”

Lähteet: Filosofi Esa Saarisen kirja ”Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin”.

Wikipedia-artikkeli otsikolla ”Sokrates”.

Pitäisikö lukea?

Olen lukenut melko paljon  elämäkertoja (mm). Hyvin kirjoitettuja ja heikommin kirjoitettuja.

Muutamia aikoja sitten luin Vihtori Kosolan (1884- 1936) muistelmat ”Viimeistä piirtoa myöten” Esipuheensa lopulla Kosola sanoo : ”Lopuksi pyydän kiittää toimittaja Vilho Viitaa, joka nämä muistelmat on koonnut ja painokuntoon järjestänyt.

Lapualla punapaitain riisumisen 5-vuotispäivänä 1934.”

 

Lukukokemus oli myönteinen. Fanaatikon sijasta kohtasin sivistyneeltä vaikuttavan, persoonallisen ja  isänmaallisen talonpojan.

———————————————————————

Yleissivistyksessäni on Hitlerin mentävä aukko. Hänen kirjansa ”Taisteluni” on lukematta. Näillä näkymin paikkaan tämän aukon lähitulevaisuudessa.

Tallessa on

Olen tallentanut, varmuuden vuoksi, kaksi minuun kohdistettua kommenttia.

En pienistä välitä, mutta jos tarve vaatii.

Maailma on mallillaan: Pohjois-Korea kieltää nauramisen eikä Britanniassa saa enää katsoa naista.

Pohjois-Korea on kieltänyt väliaikaisesti nauramisen ja muut ilon osoitukset maassa. Asiasta uutisoi muun muassa yhdysvaltalaisrahoitteinen Radio Free Asia.

Perjantaina alkanut kielto kestää 11 päivää. Sen aikana ei saa myöskään juhlia syntymäpäiviä tai juoda alkoholia.

Määräyksellä kunnioitetaan maan nykyisen johtajan Kim Jong -unin isän , Kim Jong-ilin muistoa.

 

Britanniassa poliisille on annettu uusi ohjeistus, jonka mukaan naisille viheltely ja heidän tuijottelu ovat syytteeseen johtavia rikkomuksia.

Eipä sillä, ei hyvin mene Koto-Suomessakaan. Pirkka-Pekka Petelius on jo kontannut intersektionaalisuuden edessä ja pyytänyt vesissä silmin anteeksi sitä, että hän entisyydessään kehtasi Aake Kallialan kanssa tehdä  huumoriohjelmia televisioon.

Pirkka-Pekka on saanut anteeksi ja päässyt Vihreälle oksalle, jossa nauraminen on rikos, mutta kun pitää naaman peruslukemilla ja valehtelee totisella naamalla ilmastokriisistä ja sen semmoisesta, saa palkkaa ja Vihreät tädit taputtavat poskelle ja sanovat hyväksi pojaksi.

Mitä seuraavaksi?

The Earth Charter-peruskirja eli Maapallon peruskirja ja siihen liittyvä aihepiiri  tulee pakolliseksi oppiaineeksi peruskoulussa?

Heteroseksistä puhuminen/kirjoittaminen myönteisessä sävyssä luokitellaan vihapuheeksi?

Listaa voisi jatkaa.


Lähteet: Iltalehti 20.12.2021, Verkkolehti Partisaani 19.12.2021.

 

 

Britannian poliisille on annettu uusi ohjeistus maata vaivaavan naisvihan ja seksuaalisen ahdistelun epidemiaa vastaan taistelulle. Uuden ohjeistuksen mukaan naisille viheltely ja heidän tuijottelu ovat nykyään syytteeseen johtavia rikkomuksia.

Poliisipäällikkö Andy Marsh kertoi maata vaivaavan ”teollisen tason epidemia” naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen ahdistelun suhteen, noin 1,6 miljoonan naisiin kohdistuvan rikoksen tullessa kirjatuksi joka vuosi.

Uusi pirkkalainen niksi – näin muutumme monikulttuurisiksi

Katselin uutta Pirkka-lehteä. Luen lehdestä aina Niksi-Pirkan niksit (ei lehdessä muuta luettavaa juuri olekaan, ei ainakaan nykyään). Niksien päällä oleva piirroskuva pysäytti miettimään. Siinä on syömässä kaksi noin 11-vuotiasta lasta,  heidän takanaan seisoo hymyilevä emohahmo, joka voi olla kirveellä veistetyn näköinen nainen, tai sitten mies, jolla on päällään hame ja esiliina. Otapa selvää. Semmoinen rattoisa perhekuva.

Poika on valkoinen, tyttö musta kuin eebenpuu. Poika selittää tytölle jotakin. Kuvittelen pojan päälle puhekuplan, jossa lukee:”Tämä on metka niksi, näin meitä aivopestään monikulttuurisiksi!”

Kolmatta koronapiikkiä en ota – 2.

Kirjoitin samannimisen blogin  täällä PB:ssä 23.9.2021.

Minusta riippumattomista syistä en käsittele tässä blogissa silloisessa blogissa kertomiani asioita mikäli ne ne eivät liity minuun itseeni. Tämä siitä.

Paljon on vettä virrannut tuon 23.9. päivän jälkeen, ja näyttää vahvasti siltä, että minunkin pitää about kuukauden päästä päättää otanko kolmannen piikin vai en.

Näillä näkymin minun on pikku pakko ottaa kyseinen piikki, mutta ans kattoo nyt.

Kevytlätinää ruokavaliosta ja Helsingin kaupungin lihaa vihaavat päättäjät

Kävin viime tiistaina 2.11. vuositarkastuksessa. Olen käynyt vuosikontrollista 17 vuoden ajan, kun minulle määrättiin 2004 kolestrolilääkkeet, kun olin saanut aivoinfarktin (infarktista selvisin säikähdyksellä).

Kaikki arvoni olivat kohdallaan. Kysyin lääkäriltä mitä kolestroliarvot näyttävät. Yhteiskolestroli oli 4,2 ja ”hyvän” ja ”huonon” kolestrolin suhde oli hyvä, eli ihannearvot, sanoi lääkäri. Kysyin siksi, koska vuosi sitten, vaikka yhteiskolestroli oli hyvä, kolestroliarvojen suhdeluku ei ollut ihan paras mahdollinen. Trimmasin hieman ruokavaliotani ja nähtävästi se oli toiminut.

Ruokarasvoina käytän voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Perusteena mm. se  että molempia on käytetty ruokarasvoina niin kauan kuin historia tietää. Rypsiöljyn kierrän kaukaa, samoin kaiken (kaupan hyllyllä siis) missä lukee ”luomu”. Esimerkin vuoksi: Ei luomua sisältäviin maitotuotteisiin on lisätty d-vitamiinia. Ei luomua olevissa viljatuotteissa on seleeniä, koska lannoitteisiin on lisätty seleeniä, mitä ainetta Suomen maaperässä on niukalti.  Lisäksi kaupan hyllyllä olevan luomutuotteen  kuljetusketju arveluttaa. Olen lapsena (silloin 1950-luvulla) syönyt ehtaa luomua, joten ei minulla luomutuotteitta vastaan sinänsä mitään ole, jos sitä voi ostaa jostain lähitilalta.

Syön sekaruokaa, lihatuotteista käytän etupäässä valkoista lihaa (kana, kalkkuna, jne), koska punainen liha enemmälti käytettynä voi nostaa kolestoroliarvoja. Ainakin minulla, ja tämä ei ole luulon vaan tiedon asia.

Soijatuotetta kokeilin kerran takavuosina, se kun on kuulemma valkuaispitoisuudeltaan lähes lihan veroista. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, sahanpurulta se maistui. Lisäksi olen kuullut, että soijaa on ennen muinoin käytetty hätäravintoja ja sen suosion salaisuus on agressiivinen mainonta ja terveysguruina esiintyvien pölkkypäiden suitsutus.

Well, tuo Helsingin kaupungin viimeisin tempaus lihattoman ruokavalion puolesta (kaupungin järjestämissä ruokailuissa) on minusta hulluuden huipentuma. Ihminen tarvitsee valkuaista noin gramman painokiloa kohden vuorokaudessa. Valkuaista saa parhaiten eläinkunnan tuotteista, ja varsinkin kasvavat lapset ja ikäihmiset tarvitsevat enemmän valkuaista kuin muut.
Tämä Helsingin tempaus kuulemma tukee sitä, että metsien hävittäminen saa luvan loppua.
Mietiskelin, että mistä Helsingin päättäjät meinaavat saada asukkaittensa ruokapöytään valkuaista. No, luultavasti Atlantin takaa tuotua soijaa, ja mieluummin Brasiliassa kasvatettua soijaa, koska Brasilian sademetsien hävittämisen suurimpia syitä on nimenomaan kaataa metsät pois soijaviljelmien tieltä.
Jos kerran järki pitää heittää roskakoppaan, tehtäköön se sitten kunnolla!

Miksi minun pitäisi ruoskia itseäni Ruotsin sotahullujen kuninkaiden vuoksi ja polvistua läntisen kristinuskon ja sen aikaansaannoksen kommunismin kunniaksi?

Liian pitkään jatkuneen vasemmistovoittoisen liberalismin seurauksena nämä ”liberaalit” yrittävät vääntää maailman saranoiltaan: tässä on kaksi pääsuuntausta: – 1. Valehtelu ilmastonmuutoksesta. – 2. Kaikkien vähemmistöjen hyysäys ja suoranainen palvonta, varsinkin mustan miehen palvonta, koska musta erottuu hyvin valkoisesta.

Vaikka valkoiset tekisivät mitä polvisteluasentoja ja vaikka he  ruoskisivat itseään kuinka sisukkaasti, historia ei muuttuisi piirun vertaa.
Jaa, että kyse on vertauskuvallisuudesta ja siitä, että sorretuille pitää hyvittää heidän esi-isille tehdyt vääryydet?
Ok, lähdetään liikkeelle tästä. Montako valkoista, jotka osallistuivat orjakauppaan ja hankkivat Afrikasta mustia vietäviksi orjiksi länsimaihin, mustien alihankkijoiden avulla, on enää elossa? Entä montako mustaa, jotka mustat alihankkijat sieppasivat Afrikassa myytäviksi valkoisille orjakauppiaille, on enää elossa? Voidaanko näiden valkoisten ja mustien suvut jäljittää, jotta hyvitys, tai jyvitys, tapahtuisi oikeudenmukaisesti?

Miksi ruotsalaisten ei tarvitse tehdä mitään SF-polvisteluja, vaikka he pitivät Suomea siirtomaana satoja vuosia,  siirtomaana, josta kupattiin veroja, sotamiehiä ja muuta emämaan tarvitsemia hyödykkeitä?

 

Miksi venäläisiltä ei ole vaadittu mitään anteeksipyyntöä , vaikka he miehittivät Suomea Iso-vihan aikana : tappoivat, murhasivat ja raiskasivat ja veivät 30 000 naista ja lasta Venäjälle myytäviksi orjiksi (osa naisista päätyi miehittäjien bordelleihin)?

Miksi kantasuomalaisten pitäisi hyysätä saamelaisia, kun kukaan ei tiedä  kumpi kansa on ennemmin asuttanut Suomen alueen ja kun Ruotsin kuninkaat pakottivat kantasuomalaisia työntämään saamelaiset Ylä-lappiin?

Poislukien blogissa olevat ns. retoriset kysymykset, kaikkiin kysymyksiin riittää lähtökohtaisesti yksi vastaus – ”Koska läntinen kristinusko ja sen maallinen versio kommunismi”.

Eräs mies

Tämä tapahtui silloin nuoruudessani, kun televisio ei näkynyt vielä täällä Lapin perillä ja kun suuret savotat olivat lopuillaan ja kun talon ovella oleva luuta kertoi, ettei ketään ollut kotona.

Eräänä syyskesän iltana meille tuli harmaapäinen kulkujätkä (savotasta toiseen kiertäviä metsätyömiehiä sanottiin silloin kulkujätkiksi). Mies kysyi saisiko hän olla talossa yötä. Mies sai luvan yöpyä talossa. Mies oli kovasti hiljainen ja minä, joka olen aina ollut utelias kaikesta mitä on ja tapahtuu maan ja taivaan välillä, olin lievästi sanoen kiinnostunut tämän hiljaisen miehen elämäntarinasta: miksi noin vanha mies ei ole jo vanhainkodissa? Miten se jaksaa vielä tehdä pöllejä? Mistä päin Suomea se on kotoisin?

Isosisä, minä ja vieras nukuimme samassa huoneessa. Siinä nukkumaan laitellessa vieras ja isoisä vaihtoivat muutaman sanan. Ymmärtelin, että molemmat olivat sodan kokeneita miehiä. Eivät ne paljoa puhelleet. Vaistosin että vieras oli jotenkin melankolinen, jos olisin silloin sellaista termiä ymmärtänyt.

 

Tuli aamu. Ämmi oli lypsyllä ja vieras mies ja äiji istuivat kahvipöydässä. Pöydässä oli voita leipää, suolapalaa ja känttyäkin. Äiji kehotti vierasta kastamaan. Vieras joi kahvinsa, kastoi ja oli jotenkin levottoman oloinen. Seurasin syrjästä ja olin tikahtua uteliaisuuteen. Mietin lapsentajullani, että tuollakin yksilöllä, jonka nimeä en edes  tiedä, on oma historiansa ja tarinansa.

Vieras hankkiutui lähtöön. Sillä oli reppunsa porstuassa. Mies nosti repun selkäänsä, oli jo lähdössä, mutta kääntyi takaisin ja kysyi keittiön ovella: ”Missä on lähin savotta?” Äiji vastasi että Karhulassa (paikka oli meiltä noin seitsemänkymmentä kilometriä pohjoiseen). Mies kysyy: ”Onko Kallon ja Kaukosen välillä mitään isompaa jokea?” Äiji vastasi, että puolimatkassa on Lainiojoki. Mies sanoi: ”Minä hyppään sitten siihen!”

Mieheltä pääsi nyyhkäisy, mutta hän kokosi nopeasti itsensä ja itselleen suuttuneena lähti ripeästi ovesta ulos.

Menin kamariin katsomaan miehen menoa maantielle. Selässä oli laiha reppu, josta pilkisti esiin kirves ja puupäisen pokasahan pokat. Minä tunsin sanomatonta sääliä miesparkaa kohtaan ja mietin: onko se ryypännyt rahansa, niin ettei ole varaa linja-autokyytiin, vai miten se oli noin epätoivoinen? Mies pääsi maantielle ja lähti talsimaan Kaukosta kohti. Menin takaisin keittiöön ja sanoin äijille:”Hyppääköhän se oikeasti Lainiojokeen?”

En unohda koskaan äijin katsetta. Hän ei sanonut sanaakaan eikä hänen tarvinnutkaan sanoa. Siinä katosi aika ja sukupolvien välinen kuilu, vanhan ja nuoren sielut kohtasivat toisensa ja viesti oli: näin helvetin kovaa voi ihmisen elämä joskus olla, ja tästä ei sitten puhuta.

 

En ole siitä asiasta puhunutkaan ennen kuin joskus 1990-luvulla, kun kirjoitin tästä tapahtumasta paikalliseen kulttuurilehteen. Siinä ilmaisin myös sen, että tuskin se harmaapäinen kulkujätkä niin vanhan vanha oli, oli ollut vain huonon katon alla.