Nyt kun Orpon hallitukselle ja ennen kaikkea sen valtiovarainministerille, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purralle osoitetaan suoranaista vihaa siksi, että hän on ensimmäinen valtiovaraiministeri lähes kahteenkymmeneen vuoteen maassamme, joka on ottanut tavoitteekseen maamme velkasuhteen tasapainottamisen, eli saamaan tulot ja menot vaateriin.
Riikka Purra ja koko eduskuntaryhmä on tähän toimeen ryhtynyt huolimatta siitä, että kansalaiset tulevat siitä rankaisemaan syystä, koska heillä ei ole kykyä eikä näköjäään haluakaan katsella pidemmälle kuin omiin varpaisiinsa.
Toki hallituksessa on kolme muutakin puoluetta päätöksiä tekemässä samoin tavoittein, mutta kuten käydyt vaalit osoittivat, niin aika vähän heidän suuntaansa syyttävä sormi osoittaa.
Jos nyt halutaan etsiä syyllisiä siihen, että miksi nyt ollaan pian kaksikymmentä vuotta syöty enempi kuin on tienattu, niin ei tarvitse olla mikää ydinfyysikko sen nähdäkseen, kun minäkin kykenen yhteen suuntaan tahkoani pyörittävänä sanomaan, että syylliset löytyvät edellisistä hallituksista noin 17 vuoden ajalta.
Ja senkin pystyn sanomaan käsi Raamatulla, että jos perussuomalaiset eivät olisi nyt hallitusvastuussa, niin kakunsyöntiä jatkettaisiin edellisten hallituksien tapaan ja leipojat loistaisivat poissaolollaan.
Jos joku kysyy, että miksi ei ole leivottu, siihen on vain yksi vastaus, on pelätty äänestäjien kostoa ja uskottu ihmeeseen, eli on noudatettu toivotaan toivotaan politiikkaa.
En tässä lähde nyt edellisiä valtiovarainministereitä luettelemaan koko seitsemäntoista vuoden ajalta, mutta mainitsen nyt Rinteen/Marinin hallituksen valtiovarainministerit, sillä heihin nyt kuitenkin uskon kansalaisten poliittisen muistin ulottuvan.
Lintilä.
Kulmuni.
Vanhanen.
Saarikko.
Nämä mainitut kepulaiset rahaministerit olivat siis vasemmistohallitusta pitämässä pystyssä, no miksi näin toimivat, he olivat pelkureita.
Herra varjele maatamme tulevasta, jos seuraavassa hallituksessa ei ole perussuomalaiset mukana jatkamassa sitä samaa politiikkaa jota nyt Orpon hallitus toteuttaa. Vaikka sitä sanotaan, että sääli on sairautta, niin kyllä minä siitä huolimatta säälin tulevia sukupolvia, jos äänestäjät vuoden 27 vaaleissa hylkäävät nyt tehdyn työn ja yrittämisen politiikan, vaihtaen sen vasemmistolaiseen Sirkus Finlandiaan jossa kuollaan nauruun. Kai se sitten on sitä onnea kuolla hymy huulilla ja suolenmutka tyhjänä.
Nyt seuraavana tulevana kahtena vuotena tiedän perussuomalaisena, että hallituksessa toimitaan Suomen pelastamiseksi tästä velkakurimuksesta ja se hinta mikä siitä tullaan maksamaan puolueena lyhyellä aikavälillä, niin tulee osoittamaan pitkässä juoksussa sen, että olimme tässä(kin) asiassa rohkeita näkemään ja tekemään sen, minkä erityisesti sosialistit ja kepu kieltäytyivät peloissaan näkemästä ”rahaa on” hallituksessaan.
