Hyviä ehdokkaita (Tampere)

Tapani mukaan kirjoittelen vaalien alla nostoja eri puolueiden ehdokkaista, joille annan arvoa. Filosofinen tarkoitukseni on yksinkertainen: muistuttaa, että politiikassa ei ole koskaan vain yhtä oikeaa vastausta. On todennäköistä, että oma ääneni menee myös tälle listalle, mutta sen näkee sitten sunnuntaina. Eli, tamperelaisia kuntavaaliehdokkaita, täältä pesee.

Kokoomus – ohisektori

Kotipuolueestani en katso sopivaksi nostaa ketään nimeä. Sen verran heitän ilmoille ajatuksen, että jos ”Bile-Ilmarin” päätyminen pormestariksi ei tunnu kivalta idealta, varmin tapa estää se on pistää ääniä kokkarien suuntaan.

SDP: Sillanrakentaja Lauri Lyly

Tämä valinta oli luvattoman helppo. Lauri Lylyn pormestarikausi oli täynnä esimerkillistä sillanrakennustyötä – sekä todellisesti että metaforisesti. Vaatii paljon että kaltaiseni riistoporvari liputtaa ay-jäärän puolesta, mutta Lyly osoittaa niin erinomaista diplomatian ja tekemisen kykyä että ei pidä antautua stereotypioille. Mitä enemmän yhteiskunta hajoaa, sitä enemmän tarvitsemme hänen kaltaisia päättäjiä.

Liberaalit: Tulevaisuuteen katsoja Juha-Matti Peltola

On tunnustettava etten tunne liberaalien ehdokkaita niin hyvin kuin pitäisi, mutta puolueen linja on tuttu ja selkeä. Listaltani nostin J-M Peltolan, jonka rohkea, hillotolpista välittämätön katse eteenpäin on tervetullutta. Hän on valmis säästämään poliittisesti ikävistä paikoista, jos se on kaupunkilaisten eduksi ja valmis investoimaan rohkeasti tulevaisuuteen. Esimerkiksi vaalikonevastauksista paistaa äärimmäisen suoraselkäinen inhorealismi, jolle on ilo nostaa hattua.

Vasemmisto: Tienrakentaja Lauri Lindén

Tämä valinta voi olla vähän ilmiselvä, mutta mielestäni vasemmiston lista ei tällä kertaa muutoinkaan ollut niin onnistunut kuin aiemmin. Lindén on osoittanut olevansa valmis juttelemaan jokaisessa pöydässä ja ottamaan vastaan jokaisen haasteen. Hän on valmis rakentamaan teitä sinne mihin vasemmisto ei perinteisesti mene ja haastamaan modernin räyhäyskulttuurin tarjoamalla tilalle terävää, mutta kohteliasta debattia. Lisää tällaista!

Vihreät: Laajakatseinen Johanna Roihuvuo

Vihreiden valtakunnallinen kampanja ei ole kerännyt tyylipisteitä, mutta alla on edelleen se puolue jota voi arvostaa: tulevaisuuteen katsova, tiedemyönteinen ja ihmisen näkevä. Mielestäni Johanna Roihuvuo tuo esille juuri tätä laajakatseisuutta ja monialaisuutta mitä puolue kaipaisi enemmänkin. Laaja-alainen kokemus niin politiikan tekemisestä kuin yhteiskunnan monista kiinnostavista nurkista kruunaa paketin. Hänessä järki ja sydän mahtuvat yhteen pakettiin erinomaisesti.

Perussuomalaiset: Järkipersu Erkki Seppänen

Jos et aiemmin tiennyt mitä saa kun yhdistää rock-muusikon, väkevän akateemisen pätevyyden ja eteenpäin menemisen asenteen, vastaus on tässä. Erimielisyyden, väärinkäsityksen tai poliittisen rajalinjan tullessa vastaan Erkki ojentaa kättä sovinnon merkkinä ja etsii tapoja ymmärryksen lisäämiseen. Keskusteluun hän tuo esiin todelliset ongelmat perusteineen, ilman pienintäkään peittelyä ja pitää talouspolitiikassa molemmat jalat tukevasi maassa. Politiikan tekemisen taustojen syväosaaminen tuo parhaat mahdolliset kyvyt ajaa politiikkaa maaliin asti.

Mitäs vielä?

Vaaleissa on verrattain hyvä pino kiintoisia ehdokkaita laidasta laitaan. Itse annan ehkä kaikkein suurimman arvon henkilölle, joka on valmis astumaan pois mukavuusalueeltaan. Jalan polkeminen ja huutaminen eivät silmissäni vie pitkälle. Poliittisista periaatteista pitää joustaa, jos niin pääsee parikin askelta eteenpäin.

Omavaraistuotantoa tuetaan

Maatilatuet Pirkanmaalla 5,6 miljoonaa josta yhdelle tilalle miljoona!
AL tänään.
Lapsuudenkodissani oli 2 lehmää ja pieni ala peltoa eikä saatu tukia, mutta maitoa riitti…

Sosialistien hyvinvointiyhteiskunta= että kaikki ovat tasa-arvoisesti yhtä köyhiä ja sairaita.

Kuten kaikki ovat varmasti huomanneet, että jokaisten sellaisten vaalien jälkeen, jossa vasemmisto on saanut vaaleissa ns. turpiinsa, jonka he tuskissaan verhoavat torjuntavoiton kaapuun, niin sen seurauksena toverit lähtevät kaduille huutamaan että,  väärin äänestetty ja aloittavat yhteiskunnan yhteisen omaisuuden tuhoamisen terrorillaan ja uhkaavat kansalaisia toverien vastaisista mielipiteistään.

Mutta, jos nyt saan olla vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän ikuinen niin sanon, että nyt jos käy niin kuten Gallupit ennustaa, että sosialistit voittavat vaalit, niin toverit tulevat käyttäytymään samoin kuin hävittyjenkin vaaliensa jälkeen, että kaduille vaan melskaamaan.

No miksi näin, syy on selvä.   He lähtevät kaduille siksi kun huomaavat, että kuntavaaleilla ei ollutkaan vaikutusta Suomessa tehtävään hallituspolitiikkaan päin vastoin.  Orpon hallitus painaa kaasupoljinta entistäkin voimallisemmin vielä ainakin kaksi vuotta ja tuleva puoliväliriihikin tulee sen osoittamaan, että jarrupoljinta ei tulla hiplaamaan jyrkässäkään alamäessä.

Nyt onkin sitten seuraavat kaksi vuotta vapaat vaaleista, joten ei muuta kuin Purran ikkunan alle vaan toverit soppatykkeineen ampumaan hyttysiä.

Siinä tulee käymään niin, että kun kansalaiset näkevät seuraavana kahtena vuotena, että sosialistien pelottelut Purran saksista onkin osoittanut toimivuutensa, kun suomineito on nostettu jälleen takaisin elävien kirjoihin, vaihtamalla ikuiset laastarit Purran saksiin kuolion estämiseksi.

Nesteessä ollaan

Irtisanomisia eli väen vähentämisiä urakalla
ja sillä kuvitellaan firmojen tekevän parempaa tulosta?
Sama oppi on hallituksellamme.
Nesteen jalostamoa kritisoidaan:
– Ei kehittänyt laitosta ja lopputulos nähdään!
– 370 työpaikan vähennys?
– Hallitus pohtii lisäkeinoja työttömien kurimuksen lisäämiseksi!

Jos ei hyvällä, niin sitten vaikeemman kautta.

Nyt ennen vaaleja televisio ja lehdistö lähettävät päivittäin vaalisirkusta kanavillaan, jossa yhdeksän eduskuntapuolueen puheenjohtajat koettavat saada kansan uskomaan heidän temppunsa aitoudesta.

Omaan äänestyspäätökseeni näillä ohjelmilla ei ole mitään vaikutus, olen pesunkestävä persu.

Nyt olen seurannut näitä tenttejä siitä näkökulmasta, että jospa vasemmistolta ja kepulta tulisi jotain uskottavia, vaihtoehtoisia esityksiä hallitusohjelman vastapainoksi, koska eduskuntakeskusteluissa ne ovat loistaneet poissaolollaan.

Mutta ilta illan jälkeen toiveeni on osoittautunut turhaksi, samaa virttä samalla nuotilla oppositio laulaa näissä lähetyksissäkin kuin mitä eduskunnassakin on jo pari vuotta saatu kuunnella.  Toki jos kaiken vastustaminen on vaihtoehto niin varmasti se sitä onkin, mutta ihan äänestäjien kuluttajansuojan kannaltakin kuvittelisi oppositiolta löytyvän omat keinonsa vuotavan valtiopaatin paikkaamiseen ja uuden Sammon valantaan.

Mutta ymmärrän kyllä miksi oppositio ei esitä ensimmäistäkään omaa vahtoehtoa valtiontalouden taseisiin.  Vastaus on hyvinkin yksinkertainen vaikeaan kysymykseen, sillä mitäs oppositio niitä esittelemään, koska kansalaisille näkyy riittävän ainakin Galluppien mukaan pelkkä kaiken vastustaminen, miksi siis oppositio vaarantaisi näkyvissä olevan vaalivoittoinsa lillukanvarsiin sotkeutumalla.

Jos nyt kansalaiset ymmärtäisivät katsoa nenäänsä pidemmälle, niin he äänestäisivät kyllä nykyisiä hallituspuolueiden edustajia myös kuntien ja alueiden päättäjiksi, sillä vain siten tästä sotehimmelistä ei tule jatkuvaa sotaa oppositiopuolueiden länkyttäessä länkiään.

Olen kuvitellut että suomalaiset eivät enään uskoisi utopioihin eivätkä kuvittelisi kusen lämmittävän housuissa ikuisesti mutta väärässä olin.  Nyt he antavat vaaleissa valtakirjansa sellaisille puolueille, joiden kädet ovat kyynärpäitä myöden sinun taskuillasi ja joille syömävelkakin on investointi tulevaisuuteen, puhumattakaan että persettä penkkiin hinkkaamalla katkaisevat sen käden joka heille leivän tarjoaa.

Mutta nämä ovat nyt kuitenkin kuntavaalit. Joten hyvä hallitus, olipa vaalien tulos mikä hyvänsä, niin hallitusohjelman kirjauksiin ja tavoitteisiin niiden ei pidä antaa vaikuttaa.

Mutta ainoa asia millä kansalaiset saadaan taas uskomaan tulevaisuuteen on, että he lopettavat olkiukkojen palvonnan ja laittavat käsiinsä kintaat ja käärivät hihansa, sillä ei se oma elintasokaan sillä nouse, että ainoa paikka missä he ovat hien pintaansa saaneet on ruokapöytä.

Mutta jos kansalaiset haluavat, niin mennään sitten kärsimyksien kautta siihen päämäärään jossa  tienviitassa  lukee että hyvinvointiyhteiskunta, ei niin kuin vasemmistohallituksella että, ”rahaa on”, se on moraalittomuuden ja turmelluksen tie.

Ääliömäinen ylikulutusmölinä.

Eilen julistettiin taas suurta ylikulutuspäivämölinää.

Tämä perustuu sille typeryydelle, että maapallon biokapasiteetti on muka yhteinen ja se jaettiin siis koko väkimäärällä.

Tämä tarkoittaa sitä, että me suomalaiset olemme syyllisiä joidenkin kansojen kanimaiseen ulisääkntymiseen ja siksi me olemme vastuussa niidenkin ulutuksesta ja ylläpidosta.

Tosiasiassa suomalaiset kuluttavat n. 40% Suomen biokapasiteetista, koska meitä on tarpeeksi vähän.

En todellakaan katso olevani vastuussa toisten panopuuhista ja siittämistä kakaroista.

Ne, joita on liikaa maansa biokapasiteettiin verrattuna, voivat vähentää väkeään kestävään määrään.

Minä ei sitä kanimaista panemista ole velvollinen kustantamaan

Sirkustelijat syövät sinunkin pöydässäsi.

Oletteko arvon blogistit panneet merkille saman kuin itsekkin olen, että nyt on käynnissä yhteiskunnassamme varsinainen kilpalaulanta siitä, että kuka ja ketkä sen suurimman ruikutuksen ja voivotuksen ilmoille ja eetteriin oksentaa hallituksen suuntaan saatesanoilla että, KUINKA TE KEHTAATTE.

Tällä hetkellä selvää ykkösruikuttajan titteliä pitää hallussaan maamme ns.kulttuuriväki, joita media tuo päivittäin julkisuuteen laulamaan samaa internationaaliaan oikeistohallituksen, eli ohranan saatanallisuudesta.

Enpähän ole vielä nähnyt enkä kuullut yhdenkään taiteilijaksi itseään nimittävän sanovan, että kyllä kultturiväenkin kuuluu talkoisiin osallistua muiden tavoin, eikä pitää alaansa minään pyhänä lehmänä jota ei saisi ”lypsää”.

Mutta jos tällainen taiteilija jostakin ilmaantuisi mediaan teeseineen, niin jos jokin on varmaa niin se, että hänet potkittaisiin ulos kaikista vasemmistolaisista pikkusormi ojossa viiniään lipittävistä taiteilijapiireistä, jotka punaisilla matoilla keimailevat ja jotka mitä moninaisimmissa kissanristijäis-Gaaloissaan jakavat pystejä toisilleen.

Kyllä se  nyt vain niin on, että ne jotka suurimpaan ääneen kiljuvat kurjuuttaan, niin ne ovat juuri niitä ryhmiä, kuten nyt nämä ns kulttuuripiiritkin, jotka kuvittelevat demokratiamme vajoavan ”sinimustaan” yöhön, jos heidän ammattikuntansa koskemattomuuteen puututaan.  Yhä vain lisää  sirkushuveja pitäisi päättäjien rahoittaa, vaikka joskus saattaisi olla terveellistä näiden vasemmistolaisten kulttuuripiirienkin piipahtaa kuplansa ulkopuolella katsomassa, kuinka muuaalla aherretaan hiki hatussa veroa maksaen, jolla nämä vasemmistolaisten kulttuuripiirien ja ”elämäntapaintiaanien” harrastuksetkin  maksetaan.

Taidan nukkua nämä vaalit

Ainoa ehdokas jonka tiedän on pelicansin pääomistaja Pasi ””nupe”” Nurminen kokoomuksen riveistä, mutta en oikein häntäkään viitsi äänestää.

Ikä on vain numero?

Pormestarikisassa ikä on noussut keskusteluun
Kummola vai Nurminen?
Tämä ei liity nyt mitenkään puoluekantaan
yritetään katsoa vain ikäkysymystä?
https://www.aamulehti.fi/kolumnit/art-2000011146547.html
– AL päätoimittaja pyörittää asiaa kuten kuumaa perunaa.
– Hallitus haluaa että vanhat jatkaisivat työelämässä.
– Minä olen Kummalan ikäluokkaa ja ollut jo aikani eläkkeellä antaen paikkani työelämässä nuoremmille. Eikö se ole parempi että nuoret pääsisivät töihin? Itse taidan lähteä taas moottorisahahommiin metsätöihin kaatamaan itselleni saunapuita!