Roomalaiskatolinen kirkko ei oikein koskaan saanut jalansijaa Suomessa vaikka pari piispaa sitä aikoinaan oli tuomassa. Toinen tapettiin talonpojan toimesta ja toinen vajosi heikkoihin jäihin.
Siksikin valtaosa suomalaisista olemme protestantteja.
Kuitenkin vatikaanin inkvisition keskiaikaisia julmuuksia on liioiteltu sillä jos noituudesta ja kerettiläisyydestä syytetty pääsi vatikaaniin tuomittavaksi hän saattoi olla melko onnekas, sillä vatikaanin tuomioistuin vaati paljon todisteita ennen kuin määräsivät ketään poltettavaksi roviolla.
Paljon kehnompi säkä oli jos noituudesta syytetty joutui jonkin maalaistuomioistuimen eteen tuomittavaksi.
Olihan meillä katolinen kirkko ennen luterilaista. Keskiajalla Turun piispa oli Suomen mahtavin mies jolla oli omaa sotaväkeä ja Kuusiston linna, laajat verotusoikeudet ja hän osallistui myös kuninkaan valtaneuvoston kokouksiin.
Sitten tuli 1500- luku ja kuninkaaksi Kustaa Vaasa. Sodat Tanskaa vastaan olivat tyhjentäneet kruunun kassan ja Vaasa huomasi tilaisuuden täydentää sitä vaihtamalla valtakuntansa luterilaiseksi. Vaihdon myötä suuri määrä kirkon ja luostareiden omaisuutta siirtyi valtiolle ja kassavaje korjautui. Suomesta Mikael Agricola lähetettiin Saksaan Wittenbergiin Lutherin ja Melanchtonin oppiin. Palattuaan Agricola alkoi sitten toteuttaa reformaatiota. Hän käänsi Uuden testamentin ja osia Vanhasta testamentista suomen kielelle. Koska suomeksi ei oltu vielä koskaan kirjoitettu mitään piti Agricolan samalla rakentaa myös Suomen yhteinen kirjakieli. Ja jotta suomenkielisestä Raamatusta olisi ollut hyötyä alkoi kirkko 1600- luvulta alkaen opettaa kansaa myös lukemaan.
Katoliselta keskiajalta meillä on muistona Tampereen vanhin rakennus, Messukylän kivikirkko. Katoliselta ajalla kansan ei oletettu opettelevan uskonasioita vaan tärkeintä oli osallistua sakramentteihin eli kasteesee, ehtoolliseen, rippiin jne. Jumalanpalveluksetkin olivat osittain latinaksi, tosin saarnat kyllä suomeksi jo silloin.
Katolinen kristinusko menettelee, mutta pappien naimattomuussääntö on minusta luonnoton.
Ortodoksinen kirkko on siinä suhteessa parempi, koska :
”Pappi on ortodoksisessa kirkossa yleensä naimisissa. Poikkeuksena tästä pääsäännöstä ovat ns. selibaattipapit, jotka eivät ole olleet avioliitossa ennen pappeuteen vihkimistä ja eivät siksi voi enää mennä avioon pappeuttaan menettämättä.” (Wikipedia)
Katolinen kuin myös evank.luterilainen kirkko on mielestäni perääntynyt liikaa ”maailmallisuuden” edessä.
Tohtorismies ja luojauskovainen Juha Ahvio on muuten sitä mieltä, että Liberaalinen teologia ja konservatiivinen teologia ovat kaksi eri uskontoa.
Kevyitä käsityksiäni historiasta:
Suomesta oli jo yli tuhat vuotta sitten lähtenyt opiskelijoita eli teinejä opiskelemaan läntiseen Eurooppaan, jossa roomalaiskatolisuus oli kova sana. Missä määrin opiskelijat omaksuivat roomalaiskatolista uskoa ja kuinka usea palaajista yritti levittää sitä uskoa tänne, tuskin tiedettäneen.
Ortodoksinen uskonto oli levinnyt Novgorodiin asti ja sikäläiset tekivät sotaretkiä Hämeeseen. Hämeessä oli vielä 1200-luvulla vahvana kalevalainen uskonto väinämöisineen ja ilmarisineen. Kirmukarmu oli kuuluisa sotapäällikkö, joka 1200-luvun alussa puolusti suomalaista uskontoa ja kulttuuria Novgorodia vastaan. Lopulta Kirmukarmu kääntyi itsekin ortodoksiseen oppiin.
Tällöin Ruotsi oli jo kääntymässä roomalaiskatoliseen uskoon. 1200-luvun puolivälissä paavi tuki Ruotsin Birjer Jaarlia hyökkäyksessä Suomeen toivoen saavansa Suomen roomalaiskatoliseen piiriin ja vapautetuksi sekä konstantinopolilaisen kirkon piiristä että kalevalaisen ”pakanauskonnon” piiristä.
Roomalaiseen uskontoo kääntymättömiä tapettiin, elleivät onnistuneet pakenemaan pohjoisemmaksi tai itään. Uuteen uskoon kääntyneitä joukkokastettiin järvissä, jotka luullakseni juuri tuolloin saivat nimekseen Pyhäjärvi.
Niitä tapettiin vielä myöhemminkin, ketkä erehtyivät käyttämään kalevalaisia runoja ja runomittoja.
Ruotsin alue laajeni Inkerinmaalle lähelle nykyistä Pietaria ja raja Novgorodin kanssa kulki myöhemmin melko suoraan Inkeristä kohden Pattijokea Raahen lähellä Pähkinäsaaren rauhan jälkeen.
Novgorod suvaitsi kalevalaista kulttuuria paremmin kuin paavilliset.
——–
Kustaa Vaasan poika Juhana-herttua toimi Suomen suuriruhtinaana ja vaimonsa oli puolalainen prinsessa. Tällöin Ruotsissa heräsi aiheellinen pelko Suomen ajautumisesta Puolan valtapiiriin,. Silloin Juhana kutsuttiin Suomesta pois. Suomen aateliston johtajalla katolisella Klaus Fleminginhillä oli puolasympatioita. Niinpä Ruotsin hovissa Kaarle yllytti talonpoikia kapinaan suomalaista aatelia vastaan.
Talonpojat hävisivät ja katoliset Peltoniemet vangitsivat Jaakko Ilkan ja antoivat hänet flemingiläisten käsiin.
Myöhemmin Kaarle tapatti flemingiläisen aatelin ja Kaarlen pojan tytär Kristiina jakoi kuningattarena suomalaista maaperää mieluisalleen aatelille, muutti Roomaan ja kääntyi katolilaiseksi. Isänsä, Kustaa II Adolf oli kuollut protestanttina 30-vuotisessa sodassa.
Sen pituinen se, mutta jatkuu nykyään erilaisissa merkeissä.
Kalevala ei ole uskonnollinen kirja eikä täällä asunut mitään yhtenäistä Suomen kansaa vaan suomalaisia heimoja joiden uskonto oli paljolti samaa mutta oli heillä eri jumaliakin. Ruotsi ja Venäjä sekaantuivat tapahtumiin mutta mitään massoittaista pakkokäännytystä ei ollut. Piispa Henrikin surma on liitetty ristiretkeen, mutta jos se olisi ollut ristiretki niin miten yksi talonpoika olisi voinut surmata piispan, missä sotilaat olivat? Yksikin olisi pilkkonut mokoman Lallin. Kysymyksiä myös herättää miksi Lalli ja Kerttu jotka surmaruno mainitsee ovat kristillisperäisiä nimiä?
Kustaa Vaasan poika Juhana oli jo kuollut kun kiista Ruotsin kruunusta puhkesi Juhanan nuorimman veljen Kaarlen ja katolisen Sigismundin välillä. Suomessa käytiin silloin ns nuijasota, sotaväen päällikkö Klaus Fleming oli Sigismundin kannattaja ja siis este Kaarlen valtapyrkimyksille. Miksi nuijasota syttyi, siitä on kaksi historiantutkijaa esittänyt erilaisen teorian. Renwallin mukaan Kaarle käytti talonpoikia hyväkseen ja usutti heidät Flemingin vastaan. Ylikangas taas esittää tutkimuksessaan että syynä oli talonpoikien aito tyytymättömyys sotilaiden ns linnaleiriin: talonpoikien piti kestitä sotilaita luonaan talvisin ja se oli heille Ylikankaan mukaan sietämättömän raskasta.
”Kuivaa kuin kirkkohistoria” on sanonta jonka voi kuulla useankin teologin suusta. Silti, jos ei nyt mikrotasolle mennä niin tästä historiasta löytyy paljon kiehtovaa.
Ehkäpä hyvä vain ettemme täällä kotomaassa kumartele paaveja.
Kirkon suuren skisman 1054 seurauksena kirkko jakaantui roomalaiskatoliseen ja kreikkalaiskatoliseen uskontokuntiin.
Näkemykseni ja tietoni mukaan kristinusko tuli Suomeen idästä ja etelästä, etupäässä rauhanomaisesti kaupankäynnin ja kulttuurivaihdon yhteydessä.
Ruotsin tänne tekemät ristiretket taisivat olla puhtaita valloitusretkiä, jotka naamioitiin ristin kaapuun.
Uskon myös että ruotsalainen valloittaja on väärentänyt Suomen muinaishistorian: perusväärennös tehtiin Eerikin kronikan avulla ja islantilaisissa saagoissa mainitut kveenien (kainuulaisten eli suomalaisten) kuninkaat valloittaja on pyrkinyt ns. tukahduttamaan ns.
Ristiretkethän nähtiin silloin positiivisena asiana. Alkuperäiset ristiretket olivat pelkkiä valloitusretkiä. Kun muslimit alkoivat ahdistelua kristittyjä pyhiinvaeltajia niin paavi käski mennä ottamaan Jerusalemin kristittyjen haltuun. Homma meni sekoiluksi ja verilöylyksi kyllä.
Vuonna 1155 ilmeisesti englantilainen piispa Henry teki retken Suomeen ”järjestelläkseen kirkollisia asioita”. Retkeä alettiin sitten kutsua ristiretkeksi ja siihen osallistujaksi lisättiin Ruotsin kuningas Erik. Tutkijat ovat suht varmoja, ettei Erik siihen koskaan osallistunut mutta saipahan mielestään hyvää mainetta kun oli siihen muka osallistunut. Toisaalta lähteet koko matkasta ovat niin hämäriä, surmaruno ja legenda, ettei mitään varmaa voida siitä sanoa.
https://jyx.jyu.fi/bitstreams/7fe30fe8-16ce-4864-a564-dd6d557c1fee/download
Siinäpä linkki vuodelta 2017, jossa ”tutkijat” pyrkivät hammasta purren leimamaan pseudohistorian kirjoittajiksi kaikki jotka uskaltavat kyseenalaistaa ruotsalaisen valloittajan kirjoittaman ”oikean” historian, minutkin. (Kirjoitin ollessani Aamulehden blogiyhteisön jäsen ainakin yhden kirjoituksen Suomen muinaishistoriasta. Kiitän ja kumarran! , mutta sitä en usko tällä syönnillä, että saagojen suomentaja kirjailija Antti Tuuri ei hallitsisi ammattiaan!)
Edellisessä kommentissani oleva linkki: Avainsanat jäivät pois tuosta Helan tutkijoiden ”tutkimuksesta” ”Saagat tuntevat Suomen kuninkaat” – pseudohistoriallisesta kirjoittelusta Suomen muinaisuudesta”.
Ne ovat tässä – Avainsanat: Suomen muinaisuus, Suomen kuninkaat, pseudohistoria,
nationalismi, rasismi, ruotsalaisvastaisuus, nettikeskustelut, saagat.
Kuten jo kirjoitin, mitään ”Suomea” ei ollut olemassakaan ennen Ruotsin vallan aikaa, oli vain suomalaisten heimojen asuttama alue, eli oli hämäläistä, karjalaisia ja varsinais-suomalaisia jne. ja nimitys ”Suomi” tuleekin Varsinais-Suomesta myöhemmin. Jokin ”Suomen muinaishistoria” on siksi anakronistista hölynpölyä jos väitetään täällä olleen jonkun ”Suomen kansan”.
Agricolan kirkon tarkoituksiin rakentama suomen kieli oli sitten yhdistävä tekijä, mutta vasta 1800- luvulla nationalismin levittää tänne ylioppilaiden mukana alettiin puhua suomalaisista omana kansana. Kuten A. I. Arwidsson sen osuvasti totesi: ruotsalaisia emme ole, venäläisiksiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia!
Saagoissa ja muinaisenglannissa Suomea kutsuttiin Kvenlandiksi ja sen asukkaita kveeneiksi.
Norjan puolelle muuttaneita suomalaisia sanotaan tänäkin päivänä kveeneiksi. Eikö vain?
No, toisaalta me olemme tottuneet kutsumaan kaikkia Amerikassa ennen eurooppalaisia asuneita kansoja intiaaneiksi.
Olisi varsin hassua, jos virallinen Suomi niminen valtio olisi ollut olemassa ennen vuotta 1917.
Tätä itsestään selvyyttä suomisyöjät jaksavat hämmästellä.
Sitä ennen oli Suomen suuriruhtinaskunta vuodesta 1809. Sitä ennen olimme osa Ruotsia. Oliko olemassa Suomen kansa? Yhdistäviä tekijöitä oli Agricolan luoma kirjakieli 1500- luvulta. Mutta jos olisimme jääneet osaksi Ruotsia niin olisiko koskaan syntynytkään itsenäistä Suomea? Itse en siihen usko. Itsenäisyys ajattelua olisi varmasti ollut, mutta jo Venäjän uhan takiakin enemmistö olisi varmaan halunnut pysyä Ruotsin yhteydessä. Suomi voisi olla kuin Wales Britanniassa. Sisämaassa olisi suomenkielisiä kouluja ja asioita voisi hoitaa suomeksi.
”Axel Olof Freudenthal -mitali oli Ruotsalaisen kansanpuolueen vuosina 1937–2007 jakama mitali. Se on nimetty tunnetun suomenruotsalaisen kielentutkijan ja svekomaanin Axel Olof Freudenthalin mukaan.” – Wikipedia.
Avoimesti kommunistihenkinen kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme sai romaanistaan ”Niemi” Finlandia-palkinnon 2017. Kirjan aiheena on Suomen historia aina alkuräjähdyksestä vuoteen 1809, jolloin maa joutui Venäjän vallan alle. Juha Hurmetta mukaillen hän kutsuu kirjassaan Suomea Niemeksi. koska Suomen nimellä oleva valtiota ei ollut olemassakaan sinä aikana, jota kirja käsittelee.
Olen lukenut kirjan. Kyllä se viihteeksi naamioituna propagandateoksena menee, jos on viehättynyt aatteeseen. Mietin että miksi kirjailija lopettaa kirjan vuoteen 1809. Miksei hän venyttänyt alkuräjähdyksestä alkanutta ”historiateosta” esim. vuoteen 1917, kun Suomi itsenäistyi?
Senkö takia, koska hän oliksi joutunut käsittelemään aikaa, jolloin Suomen heimo löysi identiteettinsä. Oli lauantaiseura, oli Kalevalan esiinmarssi , oli kansallisromantiikka, tuli oma markka, oli Lönrot, Snellman, Aleksis Kivi, muutamia mainitakseni, tuli oma parlamentti…
Finlandia-palkinnon julkaisutilanteessa kirjailija Juha Hurme piti kiitospuheen, vilkaisi Elisabet Rehniä ja sanoi loppukaneetiksi ruotsiksi ”Opetelkaa juntit ruotsia”!
Suomisyöjyys teettä😉ä.