Kovasti nyt sanotaan ja joka varmasti pitää paikkansakkin, että liikkumattomuus on yhteiskuntamme pahin uhka tulevaisuudessa.
Ja kaikkihan sen tietävät mutta harva sen tohtii ääneen lausua, että lasten ja nuorten liikkumattomuus johtuu niistä helvetinkoneista, jotka ovat kasvaneet kiinni heidän käteensä 24/7
Näiden helvetinkoneiden kieltäminen lapsilta ja nuorilta kolupäivän ajaksi ja lisäämällä pari viikkotuntia liikuntaan on sama kuin hyttynen kusisi pumpulituppoon.
Kuinka sitten saataisiin kehityksen ratasta käännettyä takaisin päin aikaan, jolloin yhteiskunnan yhtenä mottona oli kaikissa ikäryhmissä toteuttaa terve sielu terveessä ruumiissa ohjetta.
Mutta kieltojen kautta ei kyllä päästä kansanterveydellisestä kuntoa kohottamaan, sillä koneet ovat tulleet jäädäkseen, sitä pyörää emme pysty pysäyttämään, halusimmepa tai ei.
Kuinka sitten lapset ja nuoret saataisiin vapaaehtoisuuden kautta liikkumaan, niin ei edes minulla ole siihen tarjota vastausta, mutta yritän silti.
Koska yhteiskunta vaatii lapsilta ja nuorilta yhä enemmän ponnistelua, että heistä tulisi yhteiskunnalle tuottoisia veronmaksajia, niin jospa koetettaisiin liikunnasta tehdä hauskaa ja innostavaa ilman kilpailua paremmuudesta.
Ja ne lapset ja nuoret jotka haluavat kilpailla, niin siinä onkin sitten vanhemmilla se suurin vastuu, että he eivät urheiluseurojen harjotteisiin vie lastaan omaa heikoksi jäänyttä kilpaurheilu-uraa paikatakseen.
Mutta kun nykyaikana seuraan kilpa,-ja huippu-urheilua katsomosta, niin se lienee taho jossa tervekkin lapsi ja nuori sairastuu varmasti, kuka terveen sielun, kuka terveen ruumiin menettäneenä.
Kyllähän kilvoittelu kuuluu kasvamiseen, mutta silloin se ei ole enään tervettä, kun se tuottaa enempi itkua ja hammasten kiristystä, olipa sitten kyse urheilusta tai muusta kilvoittelusta yhteiskuntamme portaikossa.
Kyllähän sen nyt näkee ja kuulee ja lukee tutkimuksista, että kuinka huonosti lapsemme ja nuoremme voivat. Minusta syyllinen ei ole helvetinkoneet, vaikka osasyy on niilläkin, vaan jatkuva kilpailu pois ryysyistä rikkauteen, sillä rahasta on tehty ainoa onnelliseksi tekevä voima, sen vuoksi terveyden menettämisenkin vielä kestää, mutta köyhyys olisi kuolemaksi.
Liikkukaa lastenne kanssa ja tehkää siitä elämän tapa ilman kilvoittelua, sillä kilpaurheilijat eivät tervettä päivää näe.
Koska luonnossa liikkumisen sanotaan olevan ihmisen hyvinvoinnin lähde vauvasta vaariin niin neuvoni on, että menkää metsään ilman kiirettä.
Sen takaan ja voin luvata teille pienten lasten vanhemmat, että jos lähdette liikkumaan luonossa lastenne kanssa, niin heistä kasvaa tervepäisiä, hyvät arvot omaavia kansalaisia ja taas niistä jotka luonnosta liikkumisen korvaavat kaduilla maaten ja istuskellen, niin he ovat tulevaisuudessa sitä ”Pitkänniemen tavaraa”.
Liikkumattomuus on yhteiskunnalle ihan prun kallista tuki ja liikuntaelin, sydän ja verisuonisairauksien,mielenterveysongelmien jne. muodossa.
Kyllähän se vanhaa ihmetyttää, kun ylipainoiset lapset liikkuvat erilaisilla sähkövatkaimella ja toisaalta vanhemmat kuskaavat kakaroitaan korttelin päähän liikuntaharrastukseen.
Tarvitaan urheiluseura, jotta lapsi liikkuu, ennen riitti, kun joku oli saanut jalkapallon
Muistan hyvin omalta kansakouluajaltani 60 luvun alussa, kun opettajani oli urheiluun ja liikuntaan myönteisesti suhtautuva ope.
Hän päästi meidät muilta tunneilta tekemään hiihtolatua ja aukaisemaan jääkiekkokentää, joka oli läheisen lammen jäälle aurattu.
Ja kesäisin lähetti meidän kantamaan sahanpurua korkeushyppypaikalle ja tekemään urheilukentälle juoksuratoja ja pesäpallokentälle piirsimmä rajat.
Hyvin on elämä kannatellut, vaikka laskentotunnit luokissa vaihtuikin mäenlaskuun ja pituushyppyyn.
……en nyt tarkoita että nykyään pitäisi elää kuten meidän ikäluokat elivät 60 luvuilla, kun liikunta oli lähes ainoa ”huvittelumuoto” ja kaikki muut aineet olivat haittana urheilemiselle.
Kouluni aloittaessa tietokoneen korvasi nurkassa seisova helmitaulu ja järjestystä luokassa piti opettajan kädessä oleva karttakeppi.
Voi kuinka kiitollinen olenkaan, kun käytös, huolellisuus ja tarkkaavaisuus olivat hyveitä, nykyään ne koetaan olevan henkistä väkivaltaa oppilaille tässä kaikensallivassa yhteiskunnassa.
Eilisen jaksoni lopussa nostin esille hyvää uutista aiheesta. Kuopiolainen urheilujoukkueyritys päätti kokeilla jotain muuta: sen sijaan että laitetaan lapset tappelemaan paremmuudesta ja potkitaan pihalle kaikki muut kuin huiput, he päättivät järjestää leikkejä ja pelejä joihin kaikki lapset ovat tervetulleita.
Lisää tuollaista!
Kyuu,- Löysit minun tavoittelemani punaisen langan.
Kun itse olin 7-8 vuotias lapsi ja asuttiin kerrostalossa Lahden metsäkankaalla, niin taloyhtiön toimesta järjestettiin kesäisin ja talvisin leikkimielisiä kisoja lapsille: Oli pituushyppyä jossa hiekkalaatikosta oli tehty paikka mihin hypättiin ja hypyt mitattiin. Oli pallonheittoa ja vähän vanhemmilla lapsilla kuulantyöntöä. Muita kesälajeja en nyt muista mutta talvisin hiihdettiin Ja siinä lajissa en pärjännyt lapsenakaan, mutta ei se haitannut kun kaikki osallistuneet lapset saivat palkintoja.